Ari oli 36-vuotias rappukayttävissä ja yömaijoissa nukkuva juoppo. Hän asteli juuri Nesteen huoltoaseman auettua sinne, kähveltämään muovisen Masinol-pullon – siitä sai hyvän kännin pysyäkseen vireessä lokaisilla marraskuun raiskaamilla kaduilla. Ruskea kauhtunut popliinitakki hän saapui väijjyksistä huoltoaseman takaa pitkin seinustaa nurkalle. Nurkan takana parin metrin päässä oli metallisessa hyllykössä Masinoilia ja muita autoon tarvittavia nesteitä. Pian Ari käväisi kenenkään huomaatta nappaamassa Masinol-pullon ja palasi samaa reittiä takaisin. Hän saapui kädet täristen läheisen kirkon puistikkoon, istahti penkille ja otti aluksi pienen huikan; – se pysyi sissällä. Nyt isompi huikka. Pikkuhiljaa hänen huonovoitinsa hälveni Masinolin turruttavaan vai- kutukseen. Kylmyys ja vapina katosivat.
Kolme kaljupäistä nuorukaista huomasivat nukkuvan Arin. Riemuissaan he alkoivat potkia tätä henkihieveriin, niin että luut rutisivat. Ari suusta tuli korinan lisäksi verta. Paikalle kerääntyi runsaasti sivusta katsojia, mutta apuun heistä kukaan ei rynnännyt. Sairaalassa Arilla todettiin leukaluun murtuma, neljän kylkiluun murtuma, katkennut vasen käsivarsi sekä lukuisia haavoja ja ruhjeita. Sisäelimet olivat kunnossa, lukuunottamatta erilaisista alkoholituotteista pahoin laajennutta maksaa.
Kaksi kuukautta Ari joutui sairaalassa viettämäänja se tuntui helvetiltä ilman alkoholia. Arille annettiin kipulääkkeiden lisäksi vitamiiniruiskeita ja Diapam-pillereitä alkoholin vieroitusoireisiin. Eräs anestesialääkäri oli kehottanut Aria liittymään AA-kerhoon (anonyymit alkoholistit), ja Ari oli silloin vakaasti päättänyt raitistua, muuten hän kuolisi.
Ari saapui ensimmäistä kertaa AA-kerhoon. Eräs ystävällinen mies ohjasi hänet pöytään, josta sai ottaa kahvia ja pullaa. Kahvi ja pulla kädessään hän asteli muiden mukana istumaan pitkän pöydän ääreen -tunnelma oli leppoisa ja jotkin ihmiset juttelivat toisilleen. Ari oli makeuttanut kahvinsa kahdella palasokerilla ja lisännyt siihen tilkan maitoa. Kahvi maistui hyvälle ja pi- risti hiljaista, hämmentynyttä Aria niin, että hän vaihtoi muutaman sanan vieressään istuvan naisen kanssa, jolla oli punaiseksi värjätty polkkatukka. Kokouksen johtaja nousi seisomaan ja toivotti tervetulleeksi kaikki uudet ja vanhat jäsenet hän kertoi
AA-ryhmän toimintatavoista ja periaatteista. Tavoitteena oli raittius, ja kaikki ryhmässä puhuttu jäisi näiden seinien sisäpuolelle. Homman nimi oli ottaa asiat päivä kerrallaan.Sitten ihmiset vuorollaan kertoivat kellon myötäisessä järsestyksessä alkoholismiin johtaneita tarinoitaan.
Ari kuunteli tarkkaavaisesti syvää myötätuntoa kokien. Hän huomasi kahvisa loppuneen pahvisesta kertakäyttömukistaan. Hän hiippaili hakemaan lisää kahvia varoen häiritsemästä matalalla äänellä elämänkertaansa kertovaa lihavaa miestä.
Pian oli Arin oli Arin vuoro kertoa tarinaansa. Nyt oli hänen vieressään istuvan Raijan vuoro aloittaa tarinansa. "Mitenkä tämän nyt aloittais… No nuorena sitä tuli juotua viikonloppuisin ja ystävien kanssa aika rajusti.
Joimme etupäässä valkkaria, siis valkoviiniä ja joskus punaviiniä. Koulunkäynti alkoi kärsiä siitä, että hain hyväksyntää ja rohkeutta viinistä. Pohjimmiltani olen aika ujo ja arka, muttaa viina tuntui tekevän minusta
kauniin ja ihmeitätekevän prinsessan." Sanottuaan;"Hei, olen Ari ja alkoholisti", muut AA-kerholaiset vastasivat kuorossa;"Hei Ari" Ari oli hämmentynyt tästä tavattomasta empatiasta ja häneltä tuli itku. Hän yritti ryhdistäytyä, mutta tuloksetta – hänen tarinansa jäisi ehkä ensikerraksi.
Raija tunsi myötätuntoa ja kasvavaa hellyyttä pitkää ihanaa honteloa Aria kohtaan – mies joka uskalsi avoimesti näyttää tunteensa. Raija oli vuosi takaperin jäänyt leskeksi miehensä kuoltua maksakirroosiin – ehkä se oli se sysäys tulla AA-kerhoon. Raija oli tuntenut onttoa tyhjyyttä ja rakkaudettomuutta jo aivan liian pitkään. Arissa hän näki miehen jonka kanssa voisi jakaa elämän ilot ja surut. Tuon miehen juttusille hän kokouksen jälkeen halusi.
Aria hävetti, pää painuksissa hän meni kohti ulko ovea muiden mukana. Hänen yllätyksekseen vierellä istunut hyvännäköinen punapää tuli hänen juttusilleen. Raija tiedusteli minnne hänellä oli matka ja kauhistui kuullessaan, että Ari oli menossa yömajaan. Raija otti Arin käden käteensä ja kutsui hänet luokseen. Näin he päätyivät yhdessä käsikynkässä kävellen Raijan kerrostalokaksioon.
Raija oli haltioissaan keittäessään kahvia Arin istuessa olohuoneen nahkasohvalla selaillen viikkolehtiä. Raija kattasi olohuoneen pöydälle voileipiä ja pullaa. Sitten hän kaatoi uudesta expressokeittimestä heille kumpaisellekkin kuppeihin tuota niiin maukasta kahvia, ja hänen mielihyväkseen Ari kehui hänen kahvinsa olevan parasta mitä koskaan oli juonut – tosin hän ei ollut juuri koskaan juonutkaan, mitä nyt sitten AA-kerhon myötä.
Ari heräsi väsyneenä, mutta onnellisena keittämään aamukahvia Raijan vielä nukkuessa. Kolme kupillista juotuaan Ari alkoi silminnähden piristyä. Yöllä he olivat rakastelleet kyltymättöminä ja pitkään, joten Ari ei ollut nukkunut kuin kolmisen tuntia. Raija tuli unenpöpperöisenä kukallisessa aamutakissaan leveästi haukotellen antamaan hellän suukon kumppanilleen. He keskustelivat kahvia juodessaan siittä, mitä tekisivät tänään. He päättivät mennä bíngoon. Käsikynkkää he astelivat bingohalliin joka oli melkein täynnä, etupäässä vanhempaa väkeä. Siellä oli myös ilmainen kahvi- ja mehupöytä – sen Ari pani tyytyväisenä merkille. Hän asteli Raijan kummastukseksi ensin vailla herrasmiehen elkeitään suoraan kahvipöytään ottamaan isosta pumpputermoskannusta kahvia. Kaiken kukkuraksi hän joi kahvinsa loppuun pikavauhdilla siinä pöydän ääressä ja otti heti perään toisen kahvin, mutta havahtui tajuamaan oman huonon käytöksensä ja ojensi kertakäyttöiseen pahvimukiin ottamansa kahvin Raijalle. Sitten he menivät huoneen takaosaan istumaan ja pelaamaan.
He olivat pelanneet kolmisen tuntia vailla menestystä. Ari kävi välillä hakemassa lisää kahvia tuoden Raijjallekkin, mutta Raija sai tarpeekseen kahvista kolmatta mukillista juotuaan. Ari sensijaan tunsi olevansa paremmassa vedossa kun sai kofeiinia vereensä. Tosin kahvi pisti aluksi mahan sekaisin, ja kusellakin piti käydä tämäntästä. Ari sai toisen vaakarivin ensimmäisenä kun Bertta Kahdeksan kuulutettiin. Hän voitti kahvipaketin."Olen Ari ja alkoholisti. Kaikki tämä juominen, tarkoitan rankempi juominen, alkoi siitä kun sain loparit tilitoimistosta. Minä vaan tuumin vaan tuuumin että tuikku murheeseen, ja niitä tuikkujahan tuli otettua enemmänkin. Sit eukko kyllästy ryyppäilyyni ja muutti asumaan jonkun taxikuskin luo… Mun sydän särkyi, ja paskat mä enää mistään välitin – paits viinasta. Lohduttauduin juomalla itseni tainnoksiin. Sit muija vei kalliin asianajansa kanssa yli puolet omaisuudestamme ja asunto piti myysä ja autokin. Lopulta mulla ei ollut kuin vaatteeni. Aloin pyöriä muiden suunnilleen saman kohtalon omaavien remmeissä kapakoissa ja lopulta puistoissa… Elämäni tuntui tarkoituksettomalta ja halveksin itseäni. Yritin ampua itsenikin pöllittyäni Kaken pislarin, mutta epäonnekseni tai onnekseni sen tussarin lipas oli vailla kuteja. Sitten mä en enään jasanut pummiakkaan, jotan siirrin tenttuun. Että semmosta vaan."
XXX
Ari lopetti tarinansa AA-kerholla ja meni ylettömästä kahvinjuonnista hikisenä ja tärisevänä hakemaan lisää kahvia. Ari oli huomannut , että ilman kahvia hänen päätäään särki ja hän oli väsynyt, mutta muutaman kahvikupposen jälkeen hän oli kuin uusi mies – ja aina maanisuuten asti toimelias.
XXX
Raija lähetti Arin kauppaan ostamaan maitoa, kahvia ja kananmunia. Ari saapui läheiseen K-markettiin ja totesi tyytyväisenä siellä olevan ilmaisen kahvitarjoilun. Siellä oli myös ilmaiset juustonmaistajaiset, mutta siittä Ari ei piitannut. K-marketissa hän joi myymäläapulaisen ihmetykseksi kolme mukillista talon tarjoamaa kahvia. Reippaana Ari palasi Raijan luo ostettuaan punaisen ruuusun matkanvarrella olevasta kukkakaupasta Raijan yllätykseksi.
Ari vietti suurimman osan ajastaan kahviloissa, bingoissa sekä ostoksilla, ja Raija alkoi olla huolissaan. Eräänä aamuna kesken kahvinjuontinsa Ari äkkiä voihkaisi vatsaansa pidellen lysähtäen sikiöasentoon. Arin kasvot olivat kelmeät ja Raija hätääntyneenä soitti ambulanssin. Sairaalassa lääkäri totesi Arilla olevan vatsahaavan, ja Arin oli ehdottomasti lopetettava kahvinjuonti. Niin Ari joutui viettämään aikaansa sairaalassa reilun viikon verran.
Arin päätä särki ja hän oli lopen uupunut kävellessään bingon ohitse. Haikeinmielin hän katsoi bingo-pelureitten höyryäviä pahvisia kahvimukeja. Hän pakotti itsensä kävelemään nopeammin bingon ohitse.
Tähän oli tultu -hän oli alkoholisti ja kahvi-addikti, ja nyt oli vain jaksettava.
