HookJones

Amerikkaliset elokuvat melkein aina päättyvät takaa-ajokohtaukseen, jossa paha kundi saa palkkansa. Jenkkiautojen renkaat ovat huonoja; ne ulista vinkuvat pienemmässäkin mutkassa. Luulisi koko maailman poliiseiksi itsensä asettaneiden jenkkien osaaavan valmistaa autoja, jotka eivät pienessäkin kolarissa räjähdä valtaviin liekkeihin, mutta eivät he osaa.

Paha saa aina palkkansa - vähintään sata grammaa lyijyä kehoonsa käsiaseista ja konepistooleista. Tappelukohtauksissa hyvä ja paha taistelevat älyttömän pitkän ajan nyrkein, asein ja karatea käyttäen toipuen yllättävän helposti - vaikka tippuisivat parvekkeelta asfaltille satoja iskuja ja potkuja saatuaan. Jenkit ovat kaikki ylivoimaisia ja neuvokkaita akrobaatin ja teräsmiehen kyvyt omaavia yli-ihmisiä.

Amerikkalaiset naiset ovat pitkäsäärisiä ja täyteläisillä rinnoilla varustettuja jokamiehen utopisten toiveiden täydellisiä ruumiillistumia. Nämä kaunattaret liikkuvat piukkaa peppuaan keinuttaen kuin mannekiinit astuen hienoon urheilu autoon. Mieluiten auton pitäisi olla saksalainen, ruotsalainen, englantilainen tai jopa boikotoitu japanilainen, mutta missään nimessä räjähdys- ja paloherkkä jenkkiauto ei kelpaa - poikkeuksena ovat pitkät limusiinit, joita valkohansikkaiset neekerit ajavat tyköistuvissa uniformuissaan.

Kaikki jenkit rahaa saatuaan menevät Las Vegasiin tai ulkomaille Pariisiin tai Hawaijille. Pahat ihmiset ihmiset puolestaan matkustavat mieluimmin Meksikoon. Amerikan keskiluokan ja köyhällistön käytäntönä on säästää rahaa, että he sitten eläkepäivinään pääsisivät Floridaan, unelmiensa keitaaseen lekottelemaan rantatuolissaan juoden eksoottisia coctaileja ja saamaan filmitähtimäisen rusketuksen ihraiseen ja ylipainoiseen kehoonsa. Köyhät ovat ylipainoisia ja rikkaat tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavia anorektikkoja. Rikkaat pelaavat golffia ja tennistä kalliisiin urheilupukuihin sonnustautuneina.

Rikkailla ihmisillä on uima-allas hyvinhoidetulla takapihallaan, mutta juurikaan he eivät ui altaassa - eleivät he tappelun nujakassa tai rankoissa kokaiinibailuissaan sinne putoa tahattomasti.

Jenkit juovat kahvinsa ilman vaaarallisen ja neurooseja aiheuttavaa kofeiinia. Köyhät juovat kaljaa suoraan pullosta ja ihan puliukot juovat halvan viinansa kadunkulmilla paperipussissa piilossa olevasta pullosta. Rikkaat juovat shamppanjaa, viskiä tai vodkaa jättäen alkoholilasinsa pöydälle vain puoliksi juotuna. Viskin miehet juovat miehekkäästi yhdellä huikalla ilmeenkään värähtämättä. Rikkaat käyttävät melkein aina alkoholijuomissaan runsaasti jääkuutioita.

Kaikilla köyhillä kassialmoilla on ostoskärryt, jossa heidän koko maallinen omaisuutensa kulkee näppärästi vilkkailla kaduilla. Slummeissa yön tullessa ovat saastaiset kadut täynnä öljytynnyreistä valmistettuja tulisijoja. Niiden ympärille on kertynyt laumoittain neekereitä lämmittelemään käsiään.

Jenkeissä on paljon filmi- ja rocktähtiä, ja he käyttävät kaikki hienoja aurinkolaseja salamavalojen räpsyessä. He ovat aina runsaslukuisen henkivartijajoukon ympäröiminä kiiruhtamassa kohti ovi auki odottavaa limusiinia, tai sitten he kiiruhtavat limussiinista henkivartijoittensa saattelemana ensi-illan parrasvalojen huumaan pitkin punaista mattoa - naisilla on aina turkki päällään vaikka olisi kesä. Aurinkolaseja tarvitsevat poliisit ja henkivartijatkin, mutta heille kelpaavat ainoastaan RayBan-merkkiset aurinkolasit.

Jenkeillä on uskomaton säkä, he saavat purettua digitaalisella aikanäytöllä olevan ajastimen vaarallisesta pommista juuri viimehetkellä. Miten ihmeessä he osaavat aina katkaista sen oikeanvärisen piuhan ja välttämään tuskanhiki otsallaan katastrofin jonka vaarallinen aikapommi olisi aiheuttanut.

Kaikilla jenkeillä on pakko olla vähintään yksi auto ja ase ihan - ihan pieniä lapsia lukuunottamatta. Autoilla ajetaan kovaa, mitä rikkaampi sen kovempaa. Platinainen kokaiinilusikka riippuu jokaisen vauhti veikon kaulassa. Aseet ovat pakollisia, koska rikollisuus on suuri uhka - yleisin kuolintapa on tulla ammutuksi.

Jenkit harrastavat (etenkin rikkaat) meditaatiota, aerobickia, joogaa ja paranormaaleja ilmiöitä. Ufot ovat jokapäiväinen asia niitä nähdään ympäri maata.

Elvis on jokaisen itseään kunnioittavan Jeesus - Elvis vaikka on kuollut, elää, ja häneen voi törmätä kuka tahansa kaduntallaja tai turisti. Etenkin Las Vegasissa on paljon Elviksiä nähty.

Lapsenvahdin virkaan jenkit ovat keksineet television. Sen ääressä lapset kehittyvätkin hotdoggeja ja hampurilaisia mussuttavaksi ääliöiksi, jotka eivät osaa itse vaihtaa edes puhjennutta rengasta amerikkalaiseen unelmaansa, vaan tukeutuvat tässä ammattiapuun ja vuokraavat heti korjauksen ajaksi uuden auton.

Jenkkinuoriso käyttää puhelinta monta tuntia päivässä juoruillakseen kuka kenekin kanssa seurustelee. Vanhemmat ovat kovasti huolissaan puhelinlaskuista ja ostavat puhelimessa alati pälpättävälle tyttärelleen auton, että tämä voisi mennä tapaamaan ystäviään.

Treffeille jenkkipoika ei voi mennä ilman tyylikästä autoa, sillä etenkin blondit ja huorat välttävät lommoista ja ikäloppua autoa kuin ruttoa - tyttöystävistä puhumattakaan. Treffit siis onnistuvat aina kalliimmalla autolla paremmin.

Jenkit vihaavat arabeja ja lähettävät silloin töllöin jonkin suihkuhävittäjäsaattueen tuhoamaan näitä tautisia pakanoita. Jokainen jenkki on huolissaan maailmanrauhasta, ylikansoituksesta, otsonikerroksesta sekä omasta elintasostaan - sillä tasoahan pitää suurella maailman keskipisteellä olla esimerkiksi inkkareille sun muille vähemmistöille.

Jenkkiläinen poliisi on sheriffi joka pureskelee RayBan-aurinkolasit silmillään paljon Jenkki-nimistä purkkaa ja ampuu kaikki rikolliset (etenkin neekerit) , joita ei vielä ole teloitettu sähköllä, kaasulla tai kemiallisella toksaanilla. Sheriffi ampuu varmuuden vuoksi ennen ja kyselee vasta sitten jos on tarpeen.

Jenkit suojelevat muita maita ja valloittavat uusia planeettoja. Jenkit pelkäävät mahdollisia ulkoavaruudesta tai ulkomailta tulevia muukalaisia. Jenkeillä on punainen nappula jota painamalla he voivat räjäyttää koko maapallon tarpeen tullessa.

Jenkkiläiset tarvitsevat paljon asianajajia ajamaan asioitaan, sillä he haluavat oikeuden voittavan. Jenkkiläiset ovat varautuneet kaikkeen ottamalla kalliita vakuutuksia.

Jenkeissä kaikki on suurta ja kaikkea on paljon. On hyvä olla jenkki, sillä jenkit johtavat maailmaa. Jenkit uskovat kaiken mitä telkkarissa sanotaan. Tavallinen jenkki pystyy näppärästi hallitsemaan maailman tapahtumia telkkarin kaukosäätimellä

Säde oli siivojana Hotelli Jupiterissa ja hänen tehtävänään oli huolehtia hotelllin neljännen kerroksen puhtaudesta. Hän oli juuri parhaillaan vahaaamassa koneellaan käytävän mustilla graniittineliöillä päällystettyä lattiaa. Käytävä oli kolme metriä leveä ja kolmekymmentäseitsemän metriä pitkä. Käytävän molemmissa päädyissä oli lattiasta kattoon ylettyvä näköalaikkuna.

Vahauskoneesta lähti tasainen unettava surina, se kuullosti mehiläisparven pörinältä… . Säde piti työstään, eikä ole ollut kertaakaan myöhässä taikka poissa sairauden vuoksi seitsemän vuotta kestäneellä urallaan.

Rock-yhtye Saintsin lommoinen kirjoituksia täynnä oleva keikkabussi saapui kiertueen viimeisen keikan heittäneenä hotellin parkkipaikalle. Yhtyeen jäsenet olivat väsyneitä ja rähjäisiä puuduttavan kiertueen jälkeen. The Saintsin laulaja ja keukakuva Rambe joi Jack Daniels – merkkistä viskiä suoraan pullonsuuusta ja poltti ruohoa sätkään käärittynä kolmen muun orkesterin jäsenen torkkuessa – roudarit torkkuivat myös. Rambe oli tehnyt bänät tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä oli soittanut Ramben kännykkään ja sanonut hänellä olleen suhde toiseen kundiin jo parin (kiertue oli kestänyt juuri sen verran). Rambe oli lyötynä ja hänen ajatuksensa tuntuivat kiertävän kehää.

Taxi kurvasi Hotelli Jupiterin eteen. Autosta nousi italialaiseen mustaan Armanin pukuun sonnustautunut mies. Hänellä oli musta ohut Hewlett Packardin salkkutietokone vasemmassa kädessään. Kävellessään rivakasti kohti hotellin automaattisesti avautuvaa ja sulkeutuvaa ovea. Armani-pukuinen mies oli kuukausi sitten ostanut Motorolan osakkeita ja nyt niiden kurssi oli kolmessa päivässä romahtanut kolmannekseen.

Lindalla ei ollut asiakkaita niin kuin ennen – se johtui väistämättömän ikääntymisen jättämistä jäljistä tuohon ennnen niin kauniiseen kroppaan. Linda tutkaili kriittisesti kuvajaistaan hotellin peilistä – auttaisikohan silikoni roikkuviin rintoihin. Hän asteli masentuneena kohti minibaarikaappia ainoastaaan kullanväriset ranskalaiset korkokengät jaloissaan. Ei ole helppoa elää vanhana huorana, ja eläkkeellekkään ei tässä amatissa oikein voi jäädä. Hän otti kaapista Absolut-vodkapullon käteensä ja hetken emmittyään hän kulauttaa reippaan huikan suoraan pulosta.

Säde on vahaamassa huoneen 402 ovella, kun hän sivusilmällä havaitsee keskellä vasemmalla olevan hissin pysähtyvän hänen kerrokseensa. Hissistä astuu seitysemän huonosti meikattua ja koruihin pyntättyä nuorukaista. Heidän päänsä ovat kaljuksi ajetut kolmea lukuunottamatta. Tämä viinalle ja huumeille haiseva joukko jakaantui huoneisiin 411, 413 ja 414. Vaitonaisina ja huojuvina he jättivät lokakuun kuraa Säteen harmiksi vasta vahatulle lattialle. Heti kun sekalainen seurakunta oli poistunut huoneisiinsa hissi lähtee lähtee tilattuna kulkemaan alaspäin.

Rambe halusi olla yksin ja asutti täten huonetta 411 omissa oloissaan. Hän hetken emmittyään heitti putkikassinsa parisängylle ja asteli pää painuksissa kirjoituspöydän ääreen istumaan ja tuijottamaan ikkunaa pieksevää sadetta. Hän huomasi pöydän vetolaatikossa olevan kirjekuoria, paperia sekä joitakin esitteitä hotellista. Hän poimi paperin, kuoren ja kynän laatikosta pöydän vihreälle kirjoitusalustalle ja jäi taas tuijottamaan ikkunasta ulos tyhjyyteen.

Mustaan Armanin pukuun sonnustautunut mies astui hissistä pää täynnä huolia tulevaisuudestaan ja osakesalkustaan – nyt Motorolaa ei voinut myydä kuin tappiolla, ja se tietäisi vararikkoa. Oli kai vain maltillisesti odotettava mahdollista kurssin nousua. Hän oli törmätä lattiaa koneellaan vahaavaan siivoojaan. Hän katsoi messinkisestä avaimenperästä huoneensa numeron 416 ja löysi oikean oven. Huoneeseen päästyään hän ryntäsi ikkunan edessä olevan kirjoituspöydän ääreen istumaan. Kannettavan sylimikronsa hän avasi hätäisesti pöydällä ja alkoi kuumeisesti takomaan tietokoneensa näppäimistöä.

Hotellin ylimmässä, kymmenennessä kerrokses- sa sijaitsi hotellinjohtajan huoneisto. Ympäri teräksestä, betonista ja savulasista valmistetun rakennuksen kiersi kaksi metriä leveä parveke. Johtaja oli istumassa punatiilisen takan edessä rottinkituolissaan puhuen kännykkäänsä rauhallisella matalalla mutta käskevällä äänellään. Fuusio piti saada aikaan kolmen muun hotellin ja seitsemän ravintolan kanssa. Hänen olisi irtisanottava pikimmiten hotellin henkilökunta – ehkä jo tänään iltapäivällä voisi antaa kirjallisen viestin työsuhteen päättymisestä. Pitäisi vielä siirtää kolmenkuukauden palkat henkilökunnan tileille. Päättäväisenä johtaja tumppasi sikarinsa lasipöydällä olevaan marmoriseen tuhkakuppiin.

Huoneessa 403 Linda kaivoi kiihkeästi Valium- sekä Sombutol-purkit esille käsilaukustaan pa- risängyllä. Hän nakkasi kaikki pillerit suuhun- sa ottaen perään suuren kulauksen Absolut- vodkapullostaan ja jäi odottamaan pillereitten liaankin rauhoittavaa vaikutusta. Vanha herrasmies oli varannut huoneen täksi yöksi, mutta oli tunti sitten soittanut ja peruuttanut tapaamisen. Linda ei ollut enää vihainen, vaan hän oli tulossa ontoksi ja apaattiseksi masen- nustilassaan. Hän inhosi peilikuvaaansa ja hänen teki mieli särkeä tuo häntä ilkkuva peili, mutta niin hän ei tehnyt vaan alkoi lamaantua apatiaan.

Kuin taikaiskusta hotellin juoksupoika toi Säteella kirjeen. Kirje oli vailla postimerkkiä. Säde avasi kuoren, eikä ollut uskoa lukemaansa. Irtisanottu! Hän lysähti nojaamaan hissiä vastapäätä olevaan seinään valuen istuma-asentoon vasta kiilloitetulle mustalle graniittilattialle. Hän katseli ihmeissään kun kaksi muurahaista kohtasivat toisensa graniittilaattojen saumakohdassa.

Rambe oli kirjoittanut jäähyväiskirjeen entiselle heilalleen. Maailma musteni ja vähitellen harmaantui Ramben silmissä – hän oli puolikas vailla väriä ilman Minnaa. Kuin robotti hän sai parilla riuskalla nykäyksellä housuistaan mustan niittisen nahkavyönsä. Sitten hän kiristi vyön kaulaansa ja nousi pöydälle. Hän avasi ikkunan ja jäi katsomaan lämpöpatterista tulevaa putkea. Hän meni pöydälle makaamaan vatsapuoli alaspäin ja sitoi vyön toisen pään solmuun patterista tulevaan putkeen. Sitten hän rajusti kierräytti itsensä ikkunasta ulos jääden kieli paksu kieli ulkona suusta ja jalat sätkien roikkumaanhotellin ulkopuolelle. Hän virtsasi ja paskansi housuihinsa ennen viimeistä kuolonkorinaansa.

Armani pukuinen mies tuijotti kauhusta jähmettyneenä tietokoneensa näyttöruutua. Ruudussa olevat numerot osoittivat selkeästi Motorolan pahenevan alamäen, sitä ei enään voinut pysäyttää, sillä Motorolaan sijoittaneet myivät paniikin kasvaessa osakkeitaan viidesosalla. Romahdus oli tapahtunut ja Armani pukuisen miehen kädet alkoivat täristä rajusti. Ennen niin kylmän asiallinen keinottelija oli täydessä paniikissa liikkuen levottomasti huoneessaan silmät lasittuneina. Mies viimein rauhoittui ja astui rauhallisesti kirjoituspöydän päälle. Sitten hän räjähti nauramaan ja ponkaisi ikkunan läpi tyhjyyteen lasinsirujen helistessä ympäriinsä. Linda muisteli menneitä nuoruusvuosiaan. Aivan kuin ne olisivat tapahtuneet eilen, eikä kolmekymmentä vuotta sitten. Hän oli silloin yhdeksäntoistavuotiaana kihlautunut komean, tumman ja pitkän Aarnon kanssa. He rakastelivat montakin kertaa päivässä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kerrankin heidät oli yllätetty kerrostalon rappukäytävässä. Mutta ajan hammas on armoton – mennyt ei palaa kuin vain muistoihin. Linda purskahti itkemään ja löysi vielä jotain kipulääkkeitä laukustaan ja alkoi niitä rouskuttamaan. Hän huomasi että vodkapullo oli tyhjä ja laahusti kullanvärisissä korkokengissään baarikaapille ja nappasi sieltä Southern Comfort-merkkisen viskipullon ottaen siitä ahnaasti huikkia. Hän laahusti samalla juodessaan parisängylle ja istahti sen reunalle tuijjottaen tylsistyneenä kullanvärisiä korkokenkiään. Hänen otteensa herpaantui viskipullosta ja se tipahti lattialle. Viiden sekunnin kuluttua myös linda lysähti lattialle viskipullon päälle nukahtaen ikiuneen. Murheet häipyivät.

Säde havahtui ja nousi ylös lattialta. Hän oli raivoissaan – r a i v o i s s a a n ihraiselle, pahanhajuiselle sikaarejaan polttavaaan. Hän oli Saatanan läskiperse! Hänen pitäisi jotenkin onnistua murhaamaan tuo hotellin huipulla asuva rikas paskiainen. Säde alkoi miettiä eri keinoja , kun huoneen 413 ovi avutui. Ovesta astui kaljupäinen Tike. Tike oli heroinisti, ja hänen juuri nappaamansa annos oli ollut liian pieni. Hän tarvitsi kipeästi rahaa ja ajatteli hotellin tallelokeroitten ryöstämistä. Häntä otti päähän se, ettei hänen narkkari-roudarikaverinsa Epe uskaltautunut hänen mukaansa, vaan jäi tutisemaan punkkaansa.

Hotellinjohtaja nousi rottinkituolistaan ja asteli työhuoneen tietokoneen ääreen istumaan. Vähän aikaa näppäiltyään Linux-käyttöjärjestelmällä varustettua myllyään hän katsoi ruutuun voitonriemuisena. Hän oli taidokkaan manööverin avulla seitsemän ja puoli miljoonaa rikkaampi, ja kaiken kukkuraksi hänellä oli ostettuna Motorolan osakkeita pilkkahintaan. Hän päätti juhlistaa tilaisuutta shamppanjalla, ja nainen pitäisin olla myös jakamassa tätä iloa. Hän muisti, että neljännessä kerroksessa asusti hänen ikäisensä ilolintu. Mikäs sen nimi nyt olikaan? Joo se taisi asua huoneessa 403. Täytyy katsoa päätteeltä. Joo Linda Grönfors… ikä 49 ja punapäinen; siittä onkin kauan aikaa sen naikkosen kanssa. Täytyy soittaa sille.

Säde sai idean suunnitelman toteuttamiseksi katsoessaan tuota narkkarilta näyttävää kal- jupäätä. Säde kertoisi tuolle nuorelle miehelle sadun jossa hän on raiskauksen uhri – ja pomo olisi tietenkin raiskaaja. Säteellä oli käsilaukussaan tuhatkolmesataa euroa. Rahan piti olla uutta pesukonetta varten. Jospa nuorukainen suostuisi auttamaan häntä tällä summalla.

Tiken yllätykseksi ja harmiksi siivojaeukko nykäisi häntä hihasta sivummalle, mutta eukko kysyikin tarvitsiko hän rahaa. Juma! Onko toi eukko selvännäkijä? Tike oli todella säikähtänyt. Mutta rahaa hän tarvitsisi, joten sanoi tarvitsevansa. Hämmästyyneenä Tike kuunteli tarinaa siittä, että eukko oli tullut raiskatuksi siivouskomerossa. Kyllä hän aina pystyisi hoitelemaan jonkun läskisen pellen tuhannestakolmestasadasta. Eukon suunnitelmakin tuntui hyvältä.

Ei ole paikalla se Linda, totesi hotellinjohtaja harmissaan ja jätti kännykkänsä lasiselle pöydälle. Sitten hän meni isolle hyvin varustetulle baarikaapilleen valiten sieltä Meukov-konjakkipullon ja kristallisen snapsilasin. Hän kaatoi neljä senttilitraa tuota melkein kullanväristä nestettä lasiinsa. Sitten hän meni katsomaan televisiota musiikki- ja televisiohuoneeseensa.

Reijo hitsasi hotellin kellarikerroksessa sijait- sevassa autotallissa pomonsa Mercedes Benz-merkkisen auton bensatankissa olevaa reikää. Auto räjähti liekkeihin ja Reijo kuoli välittömästi. Autossa tuhoaan tekevät liekit nuolivat vaarallisen lähellä katon reunassa olevaa van- haa kuparista kaasuputkea.

Säde ja Tike ihmettelivät alhaalta kuuluvaa jyrähdystä. Koko hotelli alkoi täristä ja sortua uhkaavasti. Koko hotelli romahti yhdeksi valtavaksi kasaksi betonia, terästä, graniittia, lasia sekä muita ennen niin asianmukaisia materiaaleja. Kaikki hotellin asukit ja henkilökunta kuolivat hotellinjohtajaa lukuunottamatta. Hän tosin halvaantui kaularangasta alaspäin. Hotelli Jupiterin tontille rakennettiin myöhemmin uusi Motorolan pääkonttori. HOTELLI JUPITER

Minä en taistele tuulimyllyjä vastaan - ne eivät ole minun
vihollisiani, vaan tekemättömiä tekojani.

Minä rakennan tätä tuulimyllyäni keskelle metsää humisevien korpien.

Täällä jänisten ja oravien poluilla tiettömillä sammaloitunut
nurmikenttä. Tänne lapsena eksyimme; minä, veljeni sekä kaksi
serkkupoikaa. Rakensimme jalkapallokentän - Aurinkopallon kenttä.

Tänne palasin sattumalta - vastasatanut marraskuinen lumi peitti
silkinohuena mättäät ja pensaat joita kentälle oli
kasvanut. Tuulivoimistui ja taivaalta satoi kiviä. Niistä minä
rakensin aluksi tornin satoine porrasaskelmineen kiivettäväksi
katsomaan tornin ikkunoista lukemattomiin honkiin ja kuusiin.

Tuuli yltyi ja repi rakennustelineet mukanaan - ne minä kerään ja
tuulimyllyn rakennan - aina uudelleen.

Rakennan sitä tuulimyllyä aina talvisina öinä - sitä koskaan valmiiksi
en saa. Ei ole sitä traktorin tekemää tien

tapaista. Kentän vallanneet puskat tuulessa ilkkuvat - samoin kuin ne
lukemattomat kivet. Kivet joita rautakangella väänsimme maalitolppien
tieltä.

Täällä heitimme myös keihästä ja jousipyssyt rakensimme. Aina tänne
palaan - tähän kenttään johon aurinko ei yllä, eikä mikään reitti
sinne löydä. Herätessäni tajusin, että tuulimylly tuulessa pyörii.

ihan ku olis rekan alle jäänyt. joka ween lihas kipeee, mut ei se mitäää...tietty vois syödä särkylääkkkeeen,mut mul menee maha kipee x niistä ja tramalia en mielelläni ottais......oikestaaan tää menee jo yli et pieni korvasärkykään tunnu missäään -asenne kysymys täysin. type o negativeee kuuntelen ja heräsin. pitäs mennä saunaan ja uimaaan -jätän väliin, sillä oon ilmeisesti onnistunut vilustumaan josssain. mut eiköhän se tästä mee ku paremmmax

Barbie o mun rakas ja kovasti ikävöity skeba .....sitä ku mikään ei kilju kuin se on se on jossain.roudarilla, basistilla tai jollakin. se pitäs saada tänne et voin nukkua sen kaa

Herään ja tajuan välähdyksenomaisesti kaiken seitsenulottoisessa maailmassa. Näen visiona 2002 jälkeen kristuksen syntymän reaaliajassa todetakseni järkyttyneenä ihmisen naiivin monotonisuuden heidän kolmiulotteisessa maailmassaan. Voiko ihminen tosiaan lyhytnäköisesti, vailla suurempaa visiota, toimia keksimänsä aikakoneen (kellon) mukaan, kiertää ja toistaa samoja hieman eri väreihin naamioituja virheitä kuin jotain mandraa.

Ihmiset ovat täydellisesti psyyykattuja kirjoituksiin, uskomuksiin, tapoihin, moraaliin, ravintoon, keksimiinsä laitteisiin, kulttureihin, ääneen, hajuun, makuun, tuntoaistiin, omaan itseensä, järjestelmiin, ohjelmiin, tietoliikenteeseen sähköön, työhön, ihmettelemään olemassaoloaan… täydellinen psykoosi – liika tieto on liikaa ihmisaivoille.

Joku soitta ovikelloa. En jaksa muistaa enään kuin murto-osan siitä mitä juuri ajattelin – ajatukseni kiertävät kehää. Silti yritän muistaa kävellen edestakaisin huoneistossani. Minulla on paskahätä ja menen vessaan – mietin. Vessapaperia ei ole – ei näytä olevan mitään muutakaan asumisesta kielivää tavaraa. Hetkinen! Missä helvetin asunnossa minä olen?

Ovikello soi, ja tajuan istuvani vessanpytyllä. Olenkohan pyyhkinyt perseeni? Ai niin, vessapaperi! Pesen perseeni käsisuihkulla ja lähden vessasta kunnes tajuan, että housuni ovat nilkoissa estämässä etenemistäni kohti ulko-ovea. Vedän riepeästi housuni ylös ja juoksen ovelle. Avaan oven. Ei ketään, mutta näen vastasataneessa lumessa lenkkitossun jäljet – suunnilleen minun kokoani. Painan lumeen lenkkareistani aivan samanlaiset jäljet – en muista, että olisin käynyt ulkona. Tajuan, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ulkona on kylmä. Huoneisto on keskimmäistä osaa rivitalossa jossa on seitsemän muuta huoneistoa. Vastapäätä ovesta katsoen on kaksikerroksinen rivitalo. Lumisade on loppunut ja katson kirkasta tähtitaivasta – olen yksin ja minua pelottaa. En voi uskoa tätä todeksi – enkä tiedä missä olen. Palaan sisälle.

Havahdun viikkolehti kädessäni, toisessa kädessä keltainen tussikynä , jolla olen värjännyt jonkin alkoholistinäyttelijän kertomuksesta kohdan; "ilman kiinnekohtia elämä on mahdotonta". Kiinnekohta, ajattelen. Ajattelen mitä ajattelen. Taidan seota ellen saa ammatti apua. Tiedän kuka olen, ja ainoat kiinnekohdat ovat päässäni kehää kiertävät ajatukseni.

Ovikello soi ja avaan oven täyden paniikin jähmettäessä minua. Se on taxikuski. Olenko tilannut taxin? Sitten huomaan, että minulla on kännykkä tiukassa otteessa kädessäni – käm meni ovat hikiset. Parasta mennä taxilla hoitamaan tämä psykoosi.

Olen mielisairaalan hoitohenkilökunnan käsissä – tuttua. Kiinnekohta on löytynyt ja tajuan, ettei minulla oikeastaan ole mitään hätää. Osastolla, jolle tulin, minua tervehtivät monet tutut kasvot. Nauran.

Mikrofoni on asenne
ja on piilotettu huoneisiin.
Tyttö mikki suussaan
imee todellisuuksii.

Joku soittaa ovikelloo,
et uskalla avata.
Ryvet omassa paskassasi
- et haluu ketään tavata.

Sulta viedään ajatukset
ne sulta riistetään.
Syöt pelkkiä tyhjiä kuplia
vailla merkityksiä.

Onttona kulkeva
on mun sydän murtuva.
Rakkauteni särkyi,
jäi yksin pakkaseen.

Toivoni karkaa
sokeana rakkautena.
Hurmoksesta vajosin
luutuneena tyhjyyteen.

Talvi sisään ontuu
ikävänä totuutena,
mikään ei saa muuttua
enään koskaan entiseen.

Ilkkuen nauravat
reikiäni sydämessä
jotka puhkoivat
sen aidon onnen tunteen.

Sydän toivoaan kaipaa
- on kivi sudämenä.
Puuttuu monta palaa
- pian sydän halkeaa.

Kova ulkokuori murtuu
- on kivi sydämenä.
monta palaa puuttuvaa
-on kivi sydämenä.

Kuka sekoo sähkörahaan,
kuka kanaa keinuttaa
- ei mun tarvi aina voittaa,
eikä toista kuljettaa.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viiva veivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Ei mun akku aina lataa
-neuvot pitää varastaa.
Mittari näyttää kahtasataa
ja päävisiot mua kuljettaa.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Lisää pitääsaada munaa
tähän vitun sähköjunaan.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana.
Oman saman kokemana
monena hokemana.

Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana.
Oman saman kokemana
monena hokemana.

Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana
Oman saman kokemana
monena hokemana.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Tänään mun on hyvä olla;
kukkona oon tunkiolla.

Viivaveivi veivaa pollan
- vanha palaa roviolla.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Mä tykkään olla turmiolla
- paistaa nakit kuutamolla.
Taikametsän aukiolla
nakuna saan viuhahdella.