Kambodzan matkani

Tämän reissun aikana en ole vielä saanut suurempaa sydänkohtausta törmätessäni paikallisiin ötököihin. Hämähäkit ovat minulle melkein motivaatio ostaa lentolippu Suomeen. En kuitenkaan onneksi ole vielä tutustunut yhteenkään kahdeksanjalkaiseen (koputtelen täällä puuta). Yhtä torakkaa pelästyin eräässä ravintolassa, kun se käveli lattialla pöytämme vieressä. Kiljaisin toki kauhuissani ja kun joku mies tuli ihmettelemään tilanneta, en osannut sanoa kuin: There is animal! Mies onneksi pelasti minut ja tappoi torakan astumalla sen päälle. Tämän jälkeen olen nähnyt jotain pieniä hyönteisä, joita minäkin jopa siedän. Siedän myös todella hyvin paikallisia pieniä liskoja, mitä näkee välillä seinissä tai katossa. Rotat, kulkukoirat ja kulkukissat tietenkin kuuluvat katukuvaan. Koiraihmisenä minun tekisi mieli rapsuttaa jokaista vastaantulevaa koiraa ja tuoda ehkä yksi matkamuistona kotiin, mutta täällä koirat ovat pelokkaita ja vihaisia. Ne elävät omaa elämäänsä ottamatta ihmisiin minkäänlaista kontaktia. Kerran sanoin yhdelle pikkukoiralle tuitui, ja se juoksi samantien vauhdilla koloonsa, josta se alkoi räksyttää minulle vihaisesti. Suututin myös dalmatialaislauman ottamalla niistä valokuvan, aivan kamala haukkuminen alkoi. Joten koirat ovat minulle Phnom Penhissä ilmaa.

Koirien tilalle olen päässyt tekemään tuttavuutta apinoiden kanssa. Näimme kerran täällä ihan keskustassa tien yli juoksevan apinan.Se oli aika hassua! Myös paikallisten päät kääntyivät. Kaksi apinaa näimme lisää, kun menimme katsomaan Wat Phnomia (pieni temppeli). Temppeli sijaistee puiston tuntumassa ja siellä puiden oksat heiluivat apinoiden hyppiessä. Toinen niistä oli löytänyt sipsipussin, jota se söi innoissaan. Näiden eläinten touhuja on kiva seurailla, mutta en kovin lähelle kuitenkaan uskalla mennä. Tuskin se mitään kameran varastamista pahempaa tekisi, mutta pidän pienen välimatkan. Varmuuden vuoksi.

Kamerasta ja kuvista puheenollen, pyrin huomenna lisäämään tänne kuvia poikaystäväni avustuksella. Blogi ilman kuvia on aika tylsä, joten olen kaksi viikkoa pitänyt tylsää blogia. Pahoittelen ja toivottavasti huomenna tulee muutos.

Minulla ei tällä reissulla ollessani ole muuta kuin aikaa. Siksipä olin jo Suomessa päättänyt toimia kotirouvan tavoin täällä, eli käydä kaupassa/torilla, siivoa ja sisustaa kotiamme, laittaa ruokaa, hankkia ehkä joku kiva harrastus ja juoda viinilasillinen mihin kellon aikaan tahansa. Olen kuitenkin miltein pettymyksekseni huomannut, että edullisen ruuan ostaminen kaupasta on mahdotonta. Ainakin toistaiseksi luuleen niin. Torilta on toki kiva ostaa kaikkea tuoretta ja sieltä saa edullisesti, kunhan torimyyjä ei huijaa turistia. On hyvä siis vähän kierrellä ja kysellä hintoja, ennen kuin ostaa mitään. Panda Martista taisin jo jossain aiemmassa kirjoituksessani kertoa sen olevan pieni ja kallis kauppa, josta saa lähinnä vain karkkia, sipsiä, hygieniatarvikkeita ja alkoholia. Phnom Penhissä on muitakin tämän kaltaisia pikkukauppoja, esim Smile. Nämä kaikki ovat kuitenkin hyvin kalliita ja niistä saa lähinnä vain edellä mainittuja tuotteita. Jääkaappimme kuitenkin ammotti tyhjyyttään pari päivää sitten ja mietin, mistä saan oikeita ruokatarvikkeita? Maitoa, voita, leipää, juustoa, mausteita, riisiä jne. Siispä googlasin netistä Phnom Penhin supermarketit. Löysin mm. Lucky-nimisen supermarket-ketjun. Poikaystäväni oli tuolloin vielä kipeä, joten lähdin yksin tuktukilla kohti lähintä Lucky-supermarkettia. Central Marketin vierestä löytyi lähin, joten matka ei ollut pitkä. Kaupan ovista sisään tullessani nappasin kärryt ja aloin keräillä kaikkea tarpeellista. Hintalappuja katsellessani totesin tämän olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta Phnom Penhin supermarketissa. Tuotteet olivat kalliimpia kuin Suomessa. Minulla meni $48, 35, enkä edes saanut mitään kovin erikoista. Mausteita en raaskinut ostaa, koska yksi purkki maksoi melkein 4 dollaria. Eilen siis syötiin vähän ankean makuista ruokaa. Eikä jääkaappimme sisältö ole edelleenkään runsas. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että ravintoloissa syöminen tulee halvemmaksi. Tai ehdottomasti tulee, jos syö katukeittiössä. Tänään ostimme esim. kaksi kanakeittoa ja kaksi jotain paikallista juomaa, jotka oli ilmeisesti tehty jostain puun oksasta. (Se oli yllättävän hyvää). Lasku oli yhteensä kolme dollaria. Ja hyvää keittoa oli! Kerron heti, jos löydän halvan ruokakaupan.

Koska minulla ei mene nyt aikaa keittiössä, jotain muuta piti saada tilalle. Hankimme tänään poikaystäväni kanssa meille kuukauden kuntosalijäsenyyden. Kuntosalimme sijaitsee noin kahden kilometrin päässä olevassa Hotel Cambodian tiloissa. Ostimme sellaisen couple- lipun, joka maksoi 100 dollaria meiltä yhteensä kuukaudeksi. Meinaan nyt koko kuukauden treenata tehokkaasti ja kuntoilun jälkeen on luvassa mahtava palkinto: uima-allas ja aurinkotuolit. Odotan huomista innoissani, että pääsen ensin treenaamaan itseäni ja sen jälkeen pulahtamaan viileään veteen ja lojumaan auringossa. Kuulostaa todella hyvältä! Toivottavasti pian myös näytänkin todella hyvältä.

Koomista sinänsä, että alan tosissani huolehtimaan kunnostani ja hyvinvoinnistani maassa, missä huumeet ovat arkipäivää, alkoholi puoli-ilmaista ja risaisen elämän hankkii yhden päivän aikana. Vielä kun olimme Suomessa, poikaystäväni kysyi kaveriltaan, joka on asunut täällä pidempään, että mitä Kambodzan Phnom Penhissä on? Vastaus oli uhkapelejä, huumeita ja huoria. Koska en ole kiinnostunut noista mistään, olen etsinyt Phnom Penhistä muuta. Toistaiseksi olen löytänyt värikkäitä vaatteita, ihanaa ruokaa, tuoreita hedelmiä ja iloisia ihmisiä. Varmasti jossain vaiheessa matkaa löydän myös itsestäni uusia puolia. Niin ja tänään löysimme kuntosalin. On tosi kivaa, että meillä on nyt yhteinen harrastus. Toisaalta olemme jo melkein vuorokauden ympäri toistemme seurassa, eli katsotaan nyt kauanko käymme yhtä aikaa salilla. Pääasia, että kunto kohenee!

Kaksi vuorokautta ollaan asuttu uudessa kodissamme Phnom Penhin vilskeessä. Tuntuu hyvältä, itse asiassa todella hyvältä. Koen, että en ole edes pahempaa kulttuurishokkia kokenut tämän reilun viikon aikana. Onhan täällä kaikki hyvin erilaista kuin Suomessa, mutta sopeudun mielestäni tähän kaikkeen hyvin. Täällä ei kävellä juurikaan lyhyttäkään matkaa, wc-paperia ei heitetä vessan pönttöön (putket menevät tukkoon), palvelu on hidasta, liikennesääntöjä ei noudateta, tuoppi maksaa $0.50, täällä on todennäköistä tulla ryöstetyksi(en tiedä todennäköisyyksistä mitään, mutta oman arvioni mukaan), täällä on kuuma ja kaikki on sallittua.

Tähän ihmeelliseen ympäristöön siis luomme yhdessä poikaystäväni kanssa muutamaksi kuukaudeksi tulevaisuuden. Ensitöiksemme meidän pitäisi luoda jääkaappiimme sisältö. Panda Mart, missä kävin aiemmin, ei ole hyvä vaihtoehto ruokaostoksiin. Se on kallis, eikä siellä myydä oikeaa ruokaa. Tiedän, että saan kasvikset ja lihat torilta, mutta esim. maitotuotteet, mausteet ja aamiasimurot pitäisi löytää jostain. Panda Martista en saa kaikkea tarvittavaa. Joten huomenna etsimme supermarketin käsiimme, ostamme erilaisia ruokatarvikkeita ja alamme itse kokkaamaan keittiössämme. Ravintoloissa on ihana käydä, mutta on kiva itsekin tehdä ruokaa.

Voisin tähän loppuun vielä kertoa hauskan tarinan, liittyen tuohon, että täällä kaikki on sallittua. Eli Phnom Penhissä melkein kaikki ajavat skoottereilla, todella monet ilman kypärää. Poliisit pysäyttävät kyseisestä asiasta harvoin, ja heidän pysäyttäessään selviää dollarin sakolla tai ostamalla cociksen poliisille. Yksi suomalainen tuttumme, joka asuu myös täällä, kertoi mitä kävi kun hän ajoi ilman kypärää. Poliisi pysäytti hänet ja kaverimme kaivoi taskusta suomalaisen kirjastokortin, jossa lukee helmet. "Mutta mulla on tämä helmet-kortti" sanoi tuttumme poliisille ihan tosissaan. Hetken ihmeteltyään poliiisi päästi hänet jatkamaan matkaa. Ilman kypärää ja ilman sakkolappua.

Surullisesta historiasta huolimatta kambodzalaiset uskovat hyvään tulevaisuuteen. Vaikka tämän maan ja kaupungin tärkeimmät nähtävyydet liittyvätkin surullisiin tapahtumiin (Toul Slengin vankilamuseo ja Choeung Ekin Killing Fields), paikalliset toivovat, että ihmiset näkisivät myös maan iloisen puolen. Minusta tuntuu, että olen nähnyt sen puolen. Täällä ihmiset hymyilevät, ovat ystävällisiä ja todella palvelualttiita. Palvelu on hitaanpuoleista, mutta hyvää. Olen toisaalta itsekin täällä hyvin iloinen ja ystävällinen. Joku voi ajatella, että se johtuu pilvestä ja punaviinistä(lähes kaikki nauttivat täällä jompaa kumpaa aktiivisesti), mutta ei. Se johtuu silkasta auringosta ja lämmöstä. Kohta olemme olleet täällä viikon ja joka päivä on ollut noin 33 astetta lämmintä. Nautin! Enkä ole palannut kertaakaan, kiitos Nivean aurinkovoiteen. Iltaisin täällä on reilu 20 astetta. Nautin myös siitä, että vähän viilenee. On mukava lähteä päiväsuihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen pyörimään vähän viileämpään Phnom Penhiin.

Tällä hetkellä asumme hotellissa nimeltä Okay Boutique Hotel. Olemme tässä yhden yön, vähän luksuksesta nauttien. Asumme 9:ssä kerroksessa upeassa sviitissä. Uima-allas löytyy 14:sta kerroksesta. Oli mahtava käydä tänään uimassa viileässä vedessä. Huomenna muutamme meidän uuteen asuntoon, joka sijaitsee Streetillä 118. Olemme kahden viimeisen päivän aikana nähneet yhteensä kuusi asuntoa, joista viimeisimmän nähtyämme, ajattelimme sen olevan kotimme. Huomenna siis muutamme kodikaaseen kolmioon kolmen kuukauden vuokrasopimuksella. Vuokra on $600 + sähkö. Toisaalta paljon, mutta se tuntui kodilta ja se on hyvällä sijainnilla. Sekä toivottavasti hyvällä nettiyhteydellä. Ihanaa, että huomenna saa purkaa rinkat ja asettua taloksi tähän mielenkiintoiseen kaupunkiin.

Viime syksynä poikaystäväni kysyi minulta, että muutetaanko muutamaksi kuukaudeksi Kambodzaan. Vastasin joo, muistaakseni leikillä, mutta aika pian tajusin, että haluan lähteä todella. Haluan seikkailla, nähdä maailmaa, kylpeä auringossa ja ennen kaikkea nauttia elämästä. Tämä on myös täydellinen ajoitus tällaiselle seikkailulle, koska meillä ei ole mitään, mikä sitoo Suomeen. Joten irtisanouduin työpaikastani, ostettiin lentoliput ja tammikuun viimeinen päivä lähdettiin yhdessä kohti Kambodzan Phnom Penhia.

Täällä ollaan ehditty nyt olemaan kolme päivää. Heti lentokoneen laskeuduttua, minusta tuntui, että olen tullut oikeaan paikkaan. Se oli vain tunne, mitä en pysty selittämään. Lentokentällä hankimme meille turistiviisumit, jotka ovat kuukauden voimassa, mutta niihin pystyy hakemaan jatkoa halutessaan. Viisumit ja matkatavarat saatuamme, otimme tuktukin ja lähdimme kohti Phnom Penhin keskustaa. Tunne, minkä tunsin lentokoneen laskeuduttua, voimistui entisestään. Hullaannuin melkein kaikkeen mitä näin. Palmuja, aurinko ja liikenne. Tässä kaupungissa liikenne on todella sekopäistä. En kuitenkaan tuntenut pelko missään vaiheessa, ihmetystä vain. Voiko näin olla? Skootterit, tuktukit, autot, muutamat pyöräilijät menevät ihan niin kuin lystää. Liikennemerkeillä-ja valoilla ei juurikaan ole merkitystä. Kuskit saattavat juoda olutta samalla. Kokonainen perhe istuu skootterin kyydissä. Lähes kaikilla on joku kulkupeli, täällä ei kävellä. Kaikesta huolimatta minä ihastuin tähän uhkarohkeaan liikenteeseen.

Liikenteen lisäksi olen ihastunut ruokaan. Tämän kolmen päivän aikana olen syönyt vain ja ainoastaan hyvää ruokaa. Lautasellani on ollut, kanaa, nautaa, possua, katkarapua ja vihanneksia, eli en ole vielä tutustunut mihinkään ällötyksiin. Kambodzassa voi halutessaan myös syödä mm. friteeratun tarantellan, koiraa tai täytetyn sammakon. Väitän, että en koske mihinkään edellä mainituista ruuista reissuni aikana.

Meille on tämän lyhyen ajan sisällä jo muodostunut kanttapaikka, aina kun nälkä iskee. Ravintola Aroma, joka sijaitsee Streetillä 172, on todella hyvä ruoka paikka. Olemme käynneet siellä jo neljä kertaa ja tänään vielä tulee viides kerta. Ruoka on joka kerta ollut erittäin hyvää, sekä ravintola on muutenkin viihtyisä. Ravintola on myös tottakai halpa. Eilen illalla tilasimme alkuruoan, kaksi pääruokaa, kaksi olutta, kaksi lasia viiniä ja yhden cokiksen. Lasku oli yhteensä $17,50. Jätin dollarin tipin, mikä on aika iso tippi täällä. Tippikulttuuria täällä ei kuitenkaan varsinaisesti ole. Saa jättää jos haluaa, mutta ei katsota pahalla, jos ei jätä.

Asuminen täällä on myös melko edullista. Vietimme ensimmäisen yömme poikaystäväni suomalaiskaverin luona. Hän asuu isossa kolmiossa, valtavalla parvekkeella varustettuna ja vuokra on kuukaudessa $300. Asunnot yksiöstä kolmioon maksavat suunnilleen 300 - 700 dollaria. Siitä ylöspäin aina 2000 dollariin asti voi vuokrata itselleen todella hulppean asunnon, josta löytyy useampi makuuhuone, useampi kylpyhuone, uima-allas, kuntosali ja terassi/parveke. Kalustettuna siis, vieläpä hyvällä maulla. Tällä hetkellä olemme majoittuneet väliaikaisesti ihan hyvään vierastaloon. Siisti ja ihan ok huone omalla kylppärillä on $20 yö. Aloitimme tänään asunnon etsimisen sähköpostitse. Etsimme kalustettua kaksiota hyvällä sijainnilla ja toimivalla internet yhteydellä. Toivottavasti löydämme pian etsimämme, sillä tässä hektisessä kaupungissa on ihana päästä vetäytymään välillä ihan omaan rauhaan. Phnom Penhissä on valtavasti ääniä, tuoksuja, ihmisiä ja tunteita. Kambodza kuuluu köyhimpiin maihin ja se näkyy myös Phnom Penhin "hyvällä" alueella, eli missä on turisteja ja rikkaita paikallisia. Täällä lapset kerjäävät ja jotkut perheet asuvat kadulla. Jos lähtisi johonkin slummialueelle, näkisi varmasti jotain sellaista, mitä ei haluaisi nähdä.

Kambodzan historia on hyvin rankka ja surullinen. Vuonna 1975 Kambodzassa kuoli lähes 2 miljoona ihmistä teloituksiin, sairauksiin ja nälkään. Kaksi vuotta myöhemmin Vietnam hyökkäsi Kambodzaan ja sota kesti vuoteen 1991 asti. Eli näistä tapahtumista ei ole edes kovin kauan. Jos tämän kyseisen maan historia kiinnostaa, netistä löytyy lisää tietoa.