Eläköön makasiinit! Kaupungin kaavapolitiikka ei olekaan enää kirkossa kuulutettua.
Eläköön makasiinit! Kaupunginvaltuusto vastaa mielenkiintoisimmista uutisotsikoista.
Ja vastaa varmasti koko kevään. Yksi kausi on harjoiteltu. Nyt päästään itse asiaan. Kaksi herkullista jaksoa stadilaisten ikiomissa Kauniissa ja rohkeissa on jo nurkan takana: Töölönlahden asemakaava ja yleiskaava.
Vanhaan hyvään aikaan tässä ei olisi ollut oikeastaan mitään jännitettävää. Demarit ja kokoomus olisivat ostaneet, myyneet, vaihtaneet ja varastaneet keskenään niin kuin ne ovat Helsingin asioita aina hoitaneet. Hiekkalaatikon muut toimijat olisivat seuranneet kiltisti vieressä ja puhuneet vain kun olisi jotain kysytty.
Ei onnistu enää. Äänestystuloksia ei voi ennakoida. Valtuuston toiseksi suurin ryhmä, Vihreät, käyttäytyy arvaamattomasti.
Makasiinien rakennustaiteellisesta arvosta voi olla montaa mieltä. Samoin musiikkitalon tarpeellisuudesta. Yhdestä asiasta voi olla kuitenkin vain yhtä mieltä. Ilman makasiineja kaikki jatkuisi business as usual.
Emme olisi saaneet lukea Yleisradion musiikkijohtajan huterasti naamioidusta kiristyskirjeestä Sibelius-Akatemian musiikkitaloa vastustavalle oppositioryhmälle. Mitä seuraavaksi? Katkottuja sormia ja Radion sinfoniaorkesteri soittamassa Nino Rotan Kummisetä-suitea?
Emme olisi saaneet lukea demarikunnalliskaavapampun syyttävän ympäristöministeri Satu Hassia stalinismista. Sangen hupaisa kommentti naiselta, joka on muuttamassa Helsingin keskustaa kovaa vauhtia Berlin Alexander Platziksi.
Emme olisi saaneet seurata eipäsjuupastelua demarivaltuutettu Osku Pajamäen jääviydestä. Olemme vihdoinkin päässeet tilanteeseen, jolloin jokaisella äänellä on merkitystä.
"Valtuusto lisäsi valtaansa 2001. Edessä on koettelemusten kevät’’, messusi sunnuntain Helsingin Sanomat.
Hyvä niin.
Kirjoittaja on helsinkiläinen creative planner.