Viimeksi kirjoitin matkailun karusta todellisuudesta. Mutta ei se lomailu ole herkkua kotimaassakaan.
Suomalaisilla on käsittämätön tarve painua heti kesän koitettua maalle ja vaihtaa kaupunkikodin mukavuudet kivikautisiin oloihin.
Mökkielämä palauttaa myös sukupuoliroolit 5000 vuoden takaisiksi. Vaikka talvet on istuttu pakarat hellinä tasa-arvokonferensseissa, huuhtoo ensimmäinen kesäsade modernin gender-tietoisuuden mukanaan.
Mökillä vallitsee luolamiesaikojen roolijako. Vaikka mies on siviilissä Bossiin verhoutuva Business Development Specialist, maalla hänestä kuoriutuu alkukantainen metsäläinen, joka repaleisissa mökkivaatteissa ryskää puukko kourassa pitkin ryteikköä.
Koko kesän kestävän mies vastaan luonnonvoimat –ottelun rinnalla tv:n survival-sarjat ovat kevyttä kamaa. Eräsänkinen äijä ottaa koivikosta mittaa vain vesuri aseenaan.
Miehen metsästysviettien herääminen saa koomisia piirteitä. Villipetojen puuttuessa on tyydyttävä katiskaan jääneen ahvenparan dramaattiseen harppunointiin.
Samaan aikaan koko huushollin pyöritys ja ruokahuolto jää vaimolle, joka jääkylmällä kaivovedellä pesee multaisia perunoita pirtin pimeydessä. Leiriin jääneillä naisilla on jatkuva paniikki, sillä nälkäiset uroot saapuvat metsältä hetkenä minä hyvänsä.
Mökkeily mielletään hermolevoksi, mutta ainakin nainen ajautuu hermoromahduksen partaalle joutuessaan primitiivisissä oloissa soppatykiksi, tiskikoneeksi ja lastenvahdiksi.
Minulle on pysynyt arvoituksena, mitä järkevää siellä möksällä oikein voi tehdä. Monelle rentoutuminen tarkoittaa vanhojen Suomen Kuivalehtien ja Valittujen Palojen selailua ja riitelyä infantiilien seurapelien parissa aivot hyttysöljyn syövyttäminä.
Mökkihöperyyden murtaman perheen epätoivosta kertoo se, että Virtasten vierailua odotetaan kuin Jeesuksen toista tulemista. Pettymys on armoton, kun kahden päivän kyläilystä ei jää käteen kuin seikkaperäinen selonteko Visulahden ja Puuhamaan hintaeroista.
Kyllä maalla on mukavaa.