Kulttuuriministerit ovat pitäneet matalaa profiilia, jakaneet kirjallisuuspalkintoja ja avanneet Takkusen taidenavetassa näyttelyitä. Siinä se ministerikausi on sitten kulunut.
Vaan nyt on kaikki toisin. Olemme vihdoinkin saaneet Suomeen ensimmäisen korkean profiilin ranskalaistyylisen kulttuuriministerin, joka näkyy ja kuuluu. Ikävä kyllä, kulttuuriministerin näkyminen on tulkittu ihan väärin.
Kulttuuriministeri ostaa kirjahyllyn. Tai itse asiassa kulttuuriministeri harkitsee kahden kirjahyllyn ostamista.
Kulttuuriministeri opastaa kansalaisia kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan antamalla positiivisen esimerkin. Alitajuntainen viesti: Liittykää kirjakerhoon, täyttäkää kirjahyllynne muullakin kuin Iittalan jokakodin poronoksennusvaaseilla.
Kulttuuriministeri käy halailemassa ja pussailemassa intialaista gurua Kaapelitehtaalla saadakseen voimaa tärkeä tehtävänsä suorittamiseen.
Kulttuuristen rajojen rikkominen on yksi taiteen merkittävimmistä tehtävistä. Ei siihen välttämättä performansseja tai tauluja tarvita. Halaa sinäkin ensimmäistä vastaan tulevaa ulkomaalaista. Riko muurit!
Kultturiministeri lintsaa kyselytunneilta.
Maailmassa on niin paljon turhaa puhetta, erityisesti taiteesta ja kulttuurista. Mitä siitä enää puhumaan. Kulttuuri on tarkoitettu koettavaksi ja nautittavaksi.Ja kaikki on niin kovin subjektiivista. Ei makuasioista sovi riidellä.
Kulttuuriministeri käy Singaporessa myymässä Savonlinnan Oopperajuhlia Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa.
Kulttuuriministeri tietää, että Savonlinnan Oopperajuhlien tärkein tapaamispaikka torin Lörtsykojun lisäksi on VIP-lounge. Verkostoituminen on kulttuurin kukoistamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, erityisen tärkeitä ovat singaporelaiset kontaktit.
Kulttuuriministerillä on ongelmia poikaystävänsä kanssa.
Rakastaa, ei rakasta. Kulttuuri on elämää. Elämä on kulttuuria. Se on läsnä kaikessa. Se on läsnä kaikkialla.
Kulttuuriministeri menee linnan juhliin.
Myös eurooppalainen pukeutumiskulttuuri on kulttuuria. Ja kokemus on ministerille osoittanut, että mitä syvempi decolté, sitä näkyvämpi kulttuuri.
6 kommenttia
Elkjar
20.11.2003 18:37
Taytyy antaa Sitilehdelle tunnustusta ehka pohjolan huonoimman kolunistin paapomisesta. Tama Saariaho on kaksi kertaa oivaltanut jotain, muuten hanella ei ole yhtikas mitaan sanottavaa. Totta kuitenkin on, etta Alvar Aalto epaonnistui kerran tai pari ja Iittala suoltaa toisinaan aikamoista sontaa ikkunalaudoille.
Vaihteeksi olisi ihan kivaa lukea muutakin kuin sekoelmia keskustalaispoliitikkojen(muka)paakaupunkia rappeuttavasta vaikutuksesta. Vahan sivistysta junttilatyskaltanne pliis.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mutteri
21.11.2003 17:15
Kuulkaas, kyllä Saariaho ymmärtää kulttuurista sentään jotain. Hän on nimittäin "creative director" vai oliko se "directive creator". Ja hän on päässyt lehteen pitämään palstaa. Säveltäjä Kaija Saariahokin lienee sukua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
peace_maker
24.11.2003 18:27
saariahon teksti on city-imagea,
viihdyttävää ja kohtaa pakinan vaateet
ei naulita ketään, sama kun arvosteltaisiin suosikit-/minkävaan_ihansama-lehden artikkelien kattavuutta
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nekuda
30.11.2003 10:32
Mä en voi uskoa tätä kaveria. Haluaisinkin tietää mitä tämä ihminen haluaisi tällä tekstillään sanoa? Tosiaan turhaa lörpöttelyä löytyy lehtien sivuilta ja tämä on yksi niistä. Kolumni,joka ei kerro mitään, lähinnä vain paljastaa kirjoittajan luovuuden ja mielipiteiden olevan tyhjän päällä. Jari käyppä kirjastossa vaikka etsimässä uusia ajatuksia mieleen niin on jotain miltä pohjalta kommentoida.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Munallinenmies
3.12.2003 00:42
Jotenkin tuntuu, että tuo Karpelan vainoaminen on aika vanha vitsi, varsinkin kun muija tuntuu hoitavan hommansa ihan hyvin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Embed
3.12.2003 13:03
Sua vaan panettaa Karpelan olemus. Ei se mitään, niin muakin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin