Työpaikkojen ideariihissä lusiessa on aivan helvetin vaikea uskoa, että tämä sama rotu on kyennyt ikinä saavuttamaan mitään. Niin tiuhassa on urpoja, jotka ovat luovia ainoastaan keksiessään syitä sille, miksi jokin asia on syytä jättää tekemättä. Tunnista itsesi seuraavista:
Aina ennenkin on tehty näin
Eli tiedetään etukäteen, millä tavalla homma menee perseelleen? HIENOA! Se, että homma on tähän asti tehty jollain tietyllä tavalla, on paras mahdollinen peruste sille, että nyt olis helvetin tärkeetä miettiä koko roska uusiks.
Tosta on huonoja kokemuksia
Tuntuu siltä, että sulla ei elämästä muuta olekaan. Koska oletettavasti et kykene tarkentamaan typerää mielipidettäsi, voitaneen jatkaa keskustelua kuin sitä ei olisi tuotukaan julki.
Mä en nää ton toimivan
Sen sijaan taidat nähdä NMT-teknologian edelleen toimivan? On kyllä helppo uskoa, että sun ajatusmaailmalla ei olis tullu mieleenkään koskaan koittaa, voiko ihminen lentää.
Voisko tätä miettimään perustaa työryhmän?
Voidaan kyllä jättää homma tähän ihan ilman komiteakokouksiakin.
Tota mietittiin joskus, eikä sitä silloinkaan tehty
Tässä oleellisena erona on, että viimeks hommaa oli miettimässä sun kaltaset patanaamat. Ihme olis ollu, jos olisitte keksineet jotain uutta sillä porukalla.
Haluutko kantaa vastuun, kun toi epäonnistuu?
On kyllä harvinaisen hedelmällistä lähteä miettimään mahdollisia toteutustapoja, jos ekana mielessä on epäonnistuminen. Tämä on toki luonnollista, jos omassa elämässa kaikki aina päättyy siihen.
Jos toi olis hyvä, se olis jo keksitty
Pystysitkö hieman avaamaan, miten tolla filosofialla olisi ikinä mahdollista keksiä mitään?
Tää tuntuu vähän epävarmalta
Löytyy tosiaan tyyppejä, jotka on idean keskeneräisyyden takia valmiita hylkäämään koko homman. On kyllä tärkeetä etsiä kaikki ne syyt, miks joku ei toimi. Yhtään rakentavaa ideaa nää tyypit ei katso asiakseen antaa.
Miks korjata toimivaa?
Kysy Olli-Pekka Kallasvuolta.