Musta joulu

Entisellä työpaikallani kävi vuoden lopussa tiukka jako kahteen.

95 % työntekijöistä ilmoitti jo marraskuussa, ettei aio olla joulunpyhinä töissä. Loput 5 % taas ilmoitti, että haluaa ehdottomasti työjoulun.

Kaikille halukkaille joulu töissä järjestyi. Tuntui fiksulta, ettei ketään pitänyt pakottaa töihin. Halukkaille taas maksettiin hyvin – ja yhteinen joulu yhdisti työporukkaa. Säännöistä joustettiin. Taukoja sai pitää vähän enemmän. Toisin kuin ravintola-alalla yleensä, hävikistä annettiin lupa syödä.

Nuo 95 % katsoivat kuitenkin työjoulun viettäneitä jälkeenpäin säälivästi. Joulu töissä! Surkimukset!

Väärin. Kenenkään ei ole pakko olla jouluna perheen kanssa. Jouluaattona kadulla kävelemisen ei kuulu tuntua masentavalta. Koko joulukuusta ei tarvitsisi tehdä helvettiä heille, jotka eivät valmistaudu lyömään kinkkua pöytään.

Jos päätät viettää joulun esimerkiksi kaveriporukalla, City-lehden sivulta 11 selviää, että vaikka kaikki muu pysähtyy, klubit ovat silti vuosi toisensa jälkeen auki. Ja vielä paremmin kuin arkena.

Se kertoo, ettei perheetön joulu ole tavatonta, ainoastaan asenteissa vähän noloa.

Mutta mitä siitä. Mustaa joulua!