Nico Rosberg

Ei, nyt Matti Kyllösen pää kyllä poksahtaa! Keken poika aloittaa formula ykkösessä eikä ole liioiteltua ennustaa, että tässä jutussa puhuu vuoden 2010 F1-maailmanmestari. Varikkotyttöjen ja kuoleman kanssa flirttaileva Nico Rosberg on formulan perintöprinssi, jossa on kaikki ainekset kuninkaaksi.

Tammikuisena torstaiaamuna Keravan Nesteellä istuva, missien runkoja arvosteleva paikallisparlamentti vetäisi kahvit väärään kurkkuun, jos tietäisi kuka huoltsikan juuri ohittaneessa harmaassa luksus-Audissa istui.

Takapenkillä nököttää nimittäin aamu-uninen F1-debytantti Nico Rosberg, sinisen sponsoritakin hiha tallikaveri Mark Webberin hihaa vasten.

Audi vie kuskit Koffin tehtaille, jossa valmistettava Battery-energiajuoma on lähtenyt yhdeksi Williams-tallin sponsoreista. Juhlan kunniaksi Rosberg & Webber ovat tulossa esiintymään Batteryn lehdistötilaisuuksissa.

Seurue johdatetaan juomatehtaan uumeniin tutustumaan Batteryn tuotantolinjoihin. Rosbergin kiinnostuksen aitoutta Batteryn valmistuslinjoja kohtaan voidaan ehkä epäillä, mutta hänen ilmeensä ja kohteliaiden kysymysten tasainen virta ei kavalla mitään.

"What is Koskenkorva, anyway?", Rosberg kysyy portaikoissa.

"Why don´t you ask Mr. Räikkönen", sanon hänen takaansa, ja joku markkinointiväestä hymyilee vinosti.

Keskiviikkona Rosberg on ollut tutustumassa italialaiseen vannetehtaaseen ("disgustingly old-fashioned"). Tänään Kerava, huomenna Lontoo.

Lontoon tilaisuus on yksi vuoden tärkeimmistä PR-tilaisuuksista. Siellä julkistetaan kauden 2006 uudet autot.

Ehkä pian jo koittaa aika, kun selostajat alkavat puhua autoista hän-pronominilla. Soitetaanhan niille palkintojenjaossa jo oma kansallislaulunsa.

Rosberg & Rosberg

Ibiza, 1984. Kolmevuotias Nico Rosberg on juuri tehnyt ajovirheen, jonka seurauksena hän ja erikoisvalmisteisessa karting-autossa kaasua ja jarrua käyttävä isä ovat melkein ajaneet päin puuta. Täysillä.

Nicosta ajaminen on pelottavaa, koska hän ei voi kontrolloida auton vauhtia. Se tuntuu kulkevan koko ajan liian lujaa. Nico kuulostaa melkein äidiltään, joka ei suostu avio-onnen säilyttämiseksi astumaan edes miehensä ajamiin siviiliautoihin.

Isä on formula ykkösten maailmanmestari vuodelta 1982, eikä hänen pojastaan Nicosta ole kirjoitettu ainoatakaan lehtijuttua, jossa hänen isäänsä ei mainittaisi. Eikä kirjoiteta nytkään.

Isän jäädessä formuloista eläkkeelle Nico on yksivuotias, mutta hän ei silti juurikaan näe isäänsä seuraavina vuosina, sillä Rosberg liehuu maailmalla muuntamassa maailmanmestaruuttaan kaikkialle autourheilun maailmaan ulottuvaksi verkostoksi, ja rahaksi.

Uravanhemman iloihin kuuluu erottamattomasti syyllisyys. Saadakseen siitä niskaotteen Keke antaa 9-vuotiaalle Nicolle syntymäpäivälahjaksi suomensinisen karting-auton, josta on tarkoitus tulla isä-poikajuttu.

Sellainen siitä tuleekin, ja riitaa. Keke toimii joka viikonloppu ajettavissa kisoissa poikansa mekaanikkona.

"Uskomatonta, kun ajattelen sitä nyt", Nico sanoo, "se ei todellakaan ollut hänen parasta osaamistaan."

Kahden vuoden kuluttua Nico Rosberg on Ranskan mestari. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän oli jo voittanut Cote d´Azurin mestaruuden.

Isä on ylpeä, mutta koettaa kätkeä suurimman innostuksensa. Hän ei halua poikansa ajattelevan, että isänrakkaus pitää ansaita pärjäämällä parkkipaikoilla ajettavissa karting-kisoissa.

Missään tapauksessa Keke ei halua lukeutua siihen kirottuun mikroautoilijaisien kastiin, jossa vedetään toisia isiä vaikka turpaan, jos radalla sattuu kolareita tai muita kämmejä mikä ei muuten ollut meidän pojan syy.

Menetystä automaattisesti seuraava kateus on ilmaa, jota Nico joutuu hengittämään. Nicon menestystä vähätellään jatkuvasti hokemalla "helppohan sen on, kun isä on Keke."

Siinä missä Kimi Räikkösen isä teki aikanaan neljää työtä pitääkseen poikansa pyörät pyörimässä, Nico Rosbergin ei ole tarvinnut muuta kuin ehtiä ajoissa kilpailupaikoille Team Rosbergin teltalle.

Mutta kuka olisi Keken sijassa tehnyt toisin? Nicokaan ei ole valinnut vanhempiaan. Eikä vauhtia voi ostaa.

Nico Rosbergin tie formula ykkösiin on ollut eittämättä tasaisempi kuin monen muun, mutta olisi sulaa naurettavuutta kuvitella, että 300 miljoonan euron vuosibudjetilla pyörivään talliin valittaisiin kuski vain sillä perusteella, että hän sattuu olemaan jonkun poika.

Isä on edelleen Nico Rosbergin manageri, mutta kisaviikonloppuina he eivät välttämättä edes puhu toisilleen. Se on ammattimaisuutta, mutta luultavasti myös pojan tapa viestiä, että tästä lähin hän vastaa menestyksestään tai sen puutteesta yksin. Rosberg jr. on nyt omillaan.

Älypää

Kolmas joulukuuta 2002 vain 17-vuotias Nico Rosberg ajoi Barcelonassa 38 kierrosta oikealla F1-autolla, kaikkien aikojen nuorimpana kuskina koko maailmassa.

Se oli samalla lopullinen ammatinvalintatesti: pitkään opiskelun ja ajamisen välillä epäröinyt Rosberg totesi autosta astuessaan, ettei häntä kiinnosta enää mikään muu.

Muussa tapauksessa Nico Rosberg olisi nyt arvostetun London Imperial Collegen toisen vuoden opiskelija. Pääaine olisi aerodynamiikka, jossa hän pääsisi hyödyntämään matikkapäätään.

Rosberg oli kauppatieteisiin painottuneessa koulussa luokkansa paras oppilas. Ei siksi, että hän rakastaisi lukemista, vaan siksi, että hän vihaa häviämistä.

"Olin kaveriporukassa, jossa kilpailimme siitä, kuka saisi parhaat numerot. En ollut mikään himolukija, mutta kokeisiin pänttäsin kuin hullu."

Sama porukka, kuusi parasta ystävää, on nyt opiskelemassa ympäri maailmaa.

Rosberg pyrki kollegeen ensisijaisesti siitä syystä, että kaveritkin tekivät niin. Hän elätteli mielessään illuusiota opiskelun ja ajamisen yhdistämisestä. Tarkemmin ajateltuna se olisi ollut mahdottomuus, joten nyt Rosberg on varikkoälykkö, joka täyttää hyvinkin autotoimittaja Jukka Luoman määritelmän formulakuskista: "He ovat kömpelönpuoleisia nuoria miehiä, joilla on poikkeuksellinen kyky ratkaista kriisitilanteita sekunnin murto-osissa."

Formulakuskit ja akateemisuus ovat yhtä yleinen kombinaatio kuin sotahullut missit. Vaikka kiinnostusta ja potentiaalia opiskeluun olisikin, ei opinnoille kerta kaikkiaan ole aikaa formulamaailmassa, jossa kuskien keski-ikä on koko ajan nuorentumassa.

Rosberg on kuitenkin onnistunut säilyttämään palan toista elämää tyttöystävänsä ja koulukavereiden kanssa.

"Minulla ei ole formulapiireissä yhtään ystävää", hän sanoo. Hyvänpäivän tuttuja on myriadi, ja oman tiimin kanssa vietetään olosuhteiden pakostakin enemmän aikaa kuin kenenkään muun kanssa. Mutta ne ystävät, joiden kanssa Rosberg viettää varikon ulkopuolista vapaata, tulevat siviilistä.

Kysymys ei ole arroganssista tai koppavuudesta. Rosberg sanoo olevansa työn ulkopuolella hyvin asosiaalinen ihminen, joka seisoo bileissä ja baareissa mieluiten varjon puolella.

"Sen täytyy olla suomalaisuutta minussa."

Käyttäytyminen kovaa valuuttaa

Asosiaalinen? Täällä Helsinki Energian tiloissa räiskyvässä salamavalojen sarjatulessa on vaikea uskoa, että komea ja mukavia jutusteleva syntymäkosmopoliitti olisikin sielultaan ujo ja syrjäkareinen suomalainen.

Kolmisenkymmentä prosenttia formulakuskien työstä on edustamista, ja siinä viitekehyksessä on hyvä osata puhua muustakin kuin renkaista ja starteista. Joten esiintymishalua tai ei, yksi modernin huippu-urheilijan tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky saada itselleen tukijoita ja pitää heidät lähellään.

Kukaan ei pysty ajamaan formulaa vain omilla rahoillaan. Siksi sponsorit ja tallien omistajat on pidettävä hyvällä tuulella, ja siihen hommaan fotogeeninen ja häikäisevät käytöstavat omaava Rosberg on enemmän kuin sopiva.

Ponnistelemattoman tuntuinen kohteliaisuus ja kaksi ystävällistä sanaa kaikille halukkaille ei ole pelkkää nonchalanttia yleismonacolaisuutta. Rosberg pitää ihmisten huomioimista yhtenä keskeisimpänä työkalunaan matkalla äf-ykkösten huipulle. Siksi hän puhuu tiimityöskentelytaidoista aivan kuin olisimme yhtäkkiä modernin johtamistaidon kursseilla.

"On äärimmäisen tärkeää saada tallin tiimi puolelleen. Se ei ole helppoa, koska siinä joutuu miellyttämään kaikenlaisia ihmisiä, jopa sellaisia, joista ei oikeasti pidä. Tiimin ihmisistä pitää välittää, ja heille pitää olla ystävällinen, vaikka omat ajatukset ihmisistä olisivat minkälaisia hyvänsä. Minun täytyy opetella ikään kuin astumaan itseni ulkopuolelle. Se on välillä vaikeaa, mutta hyvin, hyvin tärkeää."

Rosberg pitää formularuhtinas Michael Schumacherin valttina juuri hänen taitoaan saada tiimi raatamaan hänen eteensä kuin hullu.

Autotulkki

Formulapiirejä lähellä olevat tahot pitävät Nicoa lahjakkaana kuljettajana, jossa on aidosti ainesta maailmanmestariksi. Siinä missä Kimi Räikkösen erityislahjakkuuksia ovat mm. poikkeuksellinen hahmotus- ja koordinaatiokyky, Rosbergin spesiaali on simultaanitulkata autosta välittyvät tuntemukset mekaanikkojen kielelle.

Formularatojen jokainen mutka on numeroitu, ja testiajoissa kuljettajat analysoivat, miltä auto kussakin kohtaa tuntui: yliohjautui, aliohjautui, teki sitä, teki tätä.

Matematiikasta ja fysiikasta aina kiinnostunut Rosberg on siis lahjakas, mutta vasta ensimmäinen testiajo F1:llä avasi hänen silmänsä sille tosiasialle, että menestys vaatii ennen kaikkea ahkeruutta.

"Ennen saatoin kisan jälkeen sanoa mekaanikolle, että ‘auto aliohjautui, heippa’, ja lähteä kavereiden kanssa ulos. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, miten autot toimivat, eikä se minua myöskään kiinnostanut. Kun pääsin ajamaan formula ykköstä, asenteeni muuttui täysin."

Seuraavan vuoden Rosberg napittikin mekaanikkojen ja insinöörien työtä kuin takiainen ja teki loputtomia kysymyksiä.

Williams-talliin pyrkiessään hän teki kirjallisen testin, jossa koetellaan kuljettajan tietämystä auton mekaniikasta. Rosberg sai testistä huippupisteet, paremmat kuin moni tallin insinööreistä on saanut.

Tallin ei myöskään tarvinne olla huolissaan formulakuskien ammattitaudista, nesteen päähännoususta.

Rosberg on hengittänyt formulaa ja kuuluisuutta syntymästään saakka, joten hän tietää millaista elämä tulee maaliskuun 12. päivänä ajettavasta Bahrainin osakilpailusta alkaen olemaan.

F1-kuskin statukseen elimellisesti liittyvä massojen ihailu, viiden tähden kohtelu, formula-groupieiden houkutukset, selkään läiskivät Hollywood-starat ja valtavat palkkashekit eivät rysähdä syliin yllätyksenä.

Hän ei tule sekoamaan siitä, että saa liian paljon liian aikaisin.

Miksi? Koska hän tulee perheestä, missä ei ole saatu mitään – kaikkea vain jo on.

Se on valtti, joka takaa, että emme koskaan tule lukemaan Rosbergista juttuja, joissa hän örisee gorillapuku päällään strippiklubeilla.

"En tajua hänen edesottamuksiaan", Rosberg viittaa Räikkösen temmellyksiin, "en vain tajua. Tietenkään en myöskään tiedä, kuinka todellisia jutut ovat olleet."

Salarakas!

Koffilla juomalinjojen takaa kurkistelee uteliaita haalarimiehiä, joista monet kuuluvat epäilemättä kansainväliseen formulafanien heimoon.

Yksi heistä seuraa vierasryhmän kintereillä ja näppää Rosbergista kännykkäkuvan. Hän häviää hetkeksi palatakseen kierroksen loputtua jo tulostetun kuvan kanssa, jonka alle hän pyytää nimikirjoitusta.

Vaikka Rosberg saakin vielä liikkua urheilutähtien, kansainvälisen jetsetin ja kuninkaallisten miehittämän Monacon kaduilla rauhassa, Suomessa hän on superjulkkis.

Statuksen sinetöivät viimeistään juorulehdessä julkaistut kolmen pikselin "salakuvat" Itävallan mäkiviikolta.

Mäkiviikon kuvien uutisarvo oli siinä, että niissä näkyi myös Rosbergin tyttöystävä. Rosberg on seurustellut saman tytön kanssa kaksi ja puoli vuotta, mikä on kaksikymppiselle hunkille melkein sama kuin kultahäihin oikeuttava avioliitto.

"Olen hyvin tosissani hänen suhteensa", Rosberg sanoo.

Kerron Rosbergille, että hänet on suomalaisessa juorulehdistössä yhdistetty laulaja Frederikin tennistä pelaavaan tyttäreen Saana Sysimetsään.

"Joo, olen kuullut siitä. Se oli vähän kummallinen juttu... Olin käymässä heidän luonaan, koska heidän äitinsä on isäni tuttu. Saanan veli otti meistä valokuvan ja jotenkin se päätyi lehteen. I don´t know."

Aina mielessä

Ei ihme, että Sina Rosberg ei tule koskaan katsomaan poikansa kisoja. Hän pelkää, että…

Kun Ayrton Senna menehtyi Imolan GP:ssä vapunpäivänä 1994, edellisestä formulakuskin kuolemasta oli kulunut 12 vuotta. Se oli saanut formulamaailman jo melkein unohtamaan, että laji on mielipuolisen vaarallinen, mikä – mautonta sinänsä – on oleellinen osa F1:n viehätystä.

Kirottuna viikonloppuna Rubens Barrichello nielaisi kielensä ulosajossa. Seuraavana päivänä nuori itävaltalaiskuski Roland Ratzenberger menehtyi.

Brasilian kansallissankari Ayrton Senna käveli tapahtumapaikalle ja mietti näkemänsä jälkeen tuntien ajan, lähteäkö seuraavana päivänä kisaan ollenkaan vai lopettaako uransa tänään ja tähän.

Hän valitsi ajamisen, eikä F1 ollut enää sen jälkeen ennallaan.

Vaikka turvallisuusseikkoihin kiinnitetään formulassa tänä päivänä parempaa huomiota kuin koskaan – jokaisella kilpailupaikalla on esimerkiksi oltava huippuvarusteltu kenttäsairaala – mikään ei voi sulkea hengenvaaraa kokonaan pois.

"Pelko ei ole formulapiireissä tabu", Rosberg sanoo.

"Riskit tiedostaa, mutta asian on käynyt päässään läpi niin monta kertaa, että pelko häviää ja sen ajatteleminen muuttuu vain osaksi työtä."

Kun Rosberg oli Itävallan mäkiviikoilla, hän olisi jopa voinut lasketella, mutta ei ottanut riskiä.

"Joo, talli antoi luvan. Isä oli ihan hermona ja sanoi, ettei hänen olisi tullut omana aktiiviaikanaan mieleenkään tehdä mitään noin vaarallista. Minusta suurin riski laskettelussa olisi ollut se, että jos olisin loukannut itseni, isä ei olisi koskaan lakannut hokemasta mitäminäsanoin."

Tuntuu hassulta, että isä on huolissaan käden murtumisesta. Voisiko isä antaa itselleen ikinä anteeksi, jos hänen pojalleen tapahtuisi jotain kohtalokasta?

"Kummallinen kysymys. Hän tietää, ettei mikään voi estää minua ajamasta."