"En kaipaa enää lainkaan samalla tavalla pois Turusta kuten parikymppisenä. Se on joko luovuttamista tai oman paikkansa löytämistä", kertoo Riku Korhonen, joka on jälleen julkaissut uuden kirjan. Viime vuonna ilmestynyt Lääkäriromaani kietoutui tiukasti ympäri Turkua. Uudessa kirjassaan Hyvästi tytöt Korhonen sen sijaan liikkuu satumaisissa maailmoissa, joissa kaikki on mahdollista. Kirjan alussa 36-vuotias mies tajuaa etteivät tytöt enää huomaa häntä kaupungin kaduilla. Alkaa humoristinen tilitys menneistä ihmissuhteista.
"Edellinen kirjani oli pitkä ja raskas työprosessi. Tällä kertaa halusin kirjoittaa kirjan nopeasti. Kirja on kirjoitettu viime syksynä kuudessa viikossa. Tulosta syntyi noin teksti per päivä. Paloin aivan loppuun Lääkäriromaanin kirjoittamisen aikana. Siinä oli niin paljon angstia, paskaa ja pornoa mukana, että pysyin tällä kertaa tarkoituksella kaikesta sellaisesta erossa."
Kirjan päähenkilö kertoo 25 tarinaa elämänsä naisista. Kuinka omakohtaisia kertomukset ovat?
"Ne ovat täysin satuja. Useat tarinoista muuttuvat loppua kohden aivan absurdeiksi, joten niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kirja on ajatusleikki. Jokainen osa kertoo yksittäisestä hahmosta, josta jokaisesta syntyy yksi tarina. Edellinen kirjani Lääkäriromaani oli kirja, johon pistin kaikenlaista omista kaapeistani ja kaoottisista elämänvaiheista joita olen joskus elänyt. Vaihteeksi oli rentouttavaa kirjoittaa jotain, josta ei tarvinnut miettiä mitä oma äiti siitä ajattelee."
Olet ollut vuoden verran kihloissa Anna-Leena Härkösen kanssa. Ovatko kaoottiset elämänvaiheet nyt takana?
"Rauhoittuminen on jotain joka tapahtuisi varmasti ilman kihlaustakin. Olen tänä vuonna täyttänyt 37 vuotta. Pari kolme vuotta sitten en vielä tuntenut itseäni ollenkaan aikuiseksi. Olen hitaasti aloittanut viidennen kirjani tekemistä ja ajatellut, että se tulee olemaan ensimmäinen aikuisten kirja jonka kirjoitan."
Lääkäriromaanissa oli paljon enemmän pornoa kuin uudessa kirjassasi. Onko sinusta tullut vanhemmiten pehmo?
"Laitoin Lääkäriromaaniin paljon suorasukaista rojua, eikä minulla ole halua kirjoittaa vähään aikaan samanlaista tekstiä. Se oli puhdistautumisprosessi, johon myös kirjan nimi viittaa. Vaikka kirjoitusprosessi oli häpeänpitoinen, huomasin pari kuukautta kirjoittamisen jälkeen, että se oli tehnyt minulle hyvää."
Timo Hännikäinen julkaisi vuoden alussa esseekokoelmansa Ilman, jossa hän kertoo miltä tuntuu elää neljän vuoden selibaatissa. Onko teillä joku nuorten miesten liike, jossa kirjoitatte naisista?
"Eiköhän rakkaus ja erotiikka ole aina ollut hiertävä aihe, jota ei pääse karkuun vaikka kuinka kauan tekisi kirjoja. Timon kirja oli hieno. Rehellistä tekstiä, jossa ei väistelty tärkeitä asioita. Tärkeä osuus kirjassa on se, joka kuvaa yksinäisyyttä. Olemme Timon kanssa baarituttuja ja on mielenkiintoista nähdä miten hän selviää tästä seuraavaan kirjaan."
Olet myös YLE:n uuden kirjaohjelman Kirjamaan juontaja. Kuinka kirjailija sopii televisioon?
"Ohjelman tekeminen on ollut todella vaikeaa, mutta opettavaista. Itse koen olevani juontajan ominaisuudessa aivan paska. Minulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta televisiotöistä. On kiinnostavaa nähdä mitä itsessä tapahtuu, kun on työtilanteessa jota ei hallitse. Kirjoittaminen on yksinäistä ja siinä saa olla diktaattori, joka tekee kaikki päätökset. On mahtavaa joutua tilanteeseen jossa on ryhmän armoilla, kuten televisio-ohjelmaa tehdessä. Sarjan ensimmäistä jaksoa oli itse hirveän vaikea katsoa. Esiintymistään tuijottaa itse käsittämättömän tarkasti."
Eikö samanlaisia tunteita tule ilmestynyttä kirjaa lukiessasi?
"Ei, koska kirjoittamiseen minulla on jo ammattitaito ja tiedän mitä olen tekemässä. Epävarmuudet, joita televisiotyössä joutuu kohtaamaan, ovat huomattavasti vahvempia kuin etukäteen odotin. Kun kamera on välissä tulee olo, että nyt pitäisi tallentaa kuolemattomia sekunteja jälkipolville."
Kuinka paljon itse katsot televisiota?
"En omista televisiota, joten en katso sitä juuri koskaan. Luovuin televisiosta, koska addiktoiduin niin voimakkaasti kaikkeen paskaan jota sieltä tulee. Noin kuusi vuotta sitten televisioni hajosi ja päätin etten hanki uutta. Sen jälkeen olen elänyt ilman televisiota."
Eikö siitä ole haittaa televisiotyössä?
"En usko että se vaikuttaa kovin paljoa, sillä meidän ohjelmassa on kyse kirjallisuudesta ja kirjailijoiden työstä, eikä visuaalisesta trendien seuraamisesta. Ohjelman teko on vaikeaa, sillä lähtökohtaisesti kirjallisuus on asia joka otetaan yksin vastaan. Kirjallisuus ja televisio ovat lähtökohtaisesti vaikeat ystävykset."