Rakas Walter de Camp. Olen seurustellut vuoden mieheni kanssa enkä ole saanut häntä laukeamaan kertaakaan niin, että hän on alla. Hän petti minua kerran suhteemme alussa ja kertoi silloin lauenneensa niin, että kyseinen nainen oli hänen päällään. Tunnen itseni kakkoseksi. Minulla olisi muutakin vientiä, mutta haluan vain mieheni. Kerrothan miten onnistun tuottamaan miehelleni saman nautinnon?
Miksi me miehet tykkäämme pitää kättä housuissamme, kun esimerkiksi makaamme sohvalla ja katsomme telkkaria? Olisi kiva tunkea käsi vyön alle bupissa istuttaessa, mutta en ole kehdannut. Se ei tuntuisi soveliaalta. Miksi tämä traditio silti tuntuu niin miellyttävältä?
Zau, Walter. Olen tsirpakka sinkkunainen ja haluan tavata tanssijamiehen. Missä he käyvät viihteellä tai missä muuten voisin heihin törmätä? Tarkennukseksi sanottakoon, että Hunks-tyyli ei vetoa ollenkaan, vaan ehdottomasti baletti- ja nykytanssijat.
Olen naimisissa, kotiseksi ok, mutta jokin primitiivinen vimma ajaa minut aina vain muualle uittamaan. Tiedän olevani komea, muidenkin kuin itseni mielestä, mutta ns. rumat ja känniset naiset kiihottavat minua. Olenko aikani Charles Bukowski? Mikä minua riivaa?
Raksu Walter, pelitilanne on vyyhteytynyt asemavaiheeseen. Pelimies on kohdannut pelinaisen. Takana puolisen vuotta säännöllistä, viikoittaista, varsin nautinnollista seksiä, laatuaikaa ja yhteisiä lomamatkoja. Ei riitoja, ei mustasukkaisuutta. Ei myöskään pelisääntöjä. Kummallakin on ääneen sanomaton oikeus tapailla ja pannakin muita osapuolia. Tosin näistä ei puhuta. Samalla kumpikin alitajuisesti vaistoaa, että pelimiehen ja -naisen tapailu jatkuu, vaikkei viikkoa pitempiä suunnitelmia juurikaan luoda. Suhde on asettunut toistamaan kaavaa, joka pitemmän päälle saattaa tylsistyttää. Samoin syvyys seksisuhteessa jää saavuttamatta epävarmuusilmapiirin vallitessa. Kannattaako peli lopettaa kauniisti nyt puolen vuoden miellyttävän suhteen jälkeen ja aloittaa uusi tarina muualla? Onko järkevää jatkaa suhdetta samaa kaavaa toistaen, koska pelaajat viihtyvät toistensa seurassa ja erityisesti seksin osalta sopivat toisilleen? Tuleeko suhdetta yrittää syventää silläkin riskillä, että jompikumpi ehkä satuttaa itseään vai onko pelaaja ikuisesti luonteeltaan pelaaja? Kaikkitietävä, parhaita neuvoja antava oraakkeli, mitä tulee tapahtumaan?
Muistan nähneeni aikoja sitten musiikkivideon, jossa Maria Veitola tanssii kuulokkeet päässä jossain suomalaisessa lähiössä. En millään saa päähäni biisiä tai artistia, edes netti ei ole tässä asiassa auttanut. Voisitko sinä siis, rakas Walter, kertoa, mistä tässä oikein on kyse? En kai vain ole nähnyt unta?
Parahin Walter, olen kolkyt ja risat, akateeminen, kauniiksikin mainittu yhden lapsen äiti. Olen ollut sinkkuna jo vuosia. Tarjokkaita, hyviäkin, on tullut vastaan, mutta sitä oikeaa ei ole osunut kohdalle, koska minulla on jokseenkin hinttimäinen miesmaku. En käsitä, mikä mättää, mutta en oikein jaksa innostua perinteisestä heterouroosta. Ne vähätkin, joihin voisin tuntea vetoa, häärivät jo essuissaan onnellisina perheenisinä. Ne vapaat, jotka saavat sydämeni läpättämään, ovat komeita (ainakin minun mielestäni), mukavia, tyylikkäitä ja tyylitajuisia, liikunnallisia, koulutettuja, kohteliaita, ystävällisiä HOMOJA. Sen verran fiksu olen, että en ole alkanut ehdotella mitään ihastuksilleni, koska tiedostan sen, että kuten minä olen hetero, he ovat homoja, ja sille asialle ei vain ole mitään tehtävissä. Onko kenties niin, että hormonitasoltani olen jotenkin alhainen? Aiemmat miessuhteenikin ovat olleet mieluummin kauniita kuin komeita, ja heitä voisi kai luonnehtia hieman nössöiksi. Vai onko minusta tulossa keski-ikäinen frigidilehmä ja tiedostamattani katselen mieluummin täysin saavuttamattomia kohteita, jotten vain vahingossakaan joutuisi miehen kanssa tositoimiin? Vai onko niin, että ”se oikea” ei ole vain vielä sattunut kohdalle? Olen ihan onnellinen sinkkunakin, mutta välillä mietin, että olisi mukavaa jakaa elämä ja vanheta kumppani rinnallani.
Minä (kirjaimellisesti) heittelen naisia vapaa-ajallani noin kymmenen tuntia viikossa ja eräs heittelykerta mieleeni juolahti seuraavanlainen kysymys: kuinka syvä on ollut maailman syvin cameltoe?
Paikallisissa juottoloissa (juottolan laatuun katsomatta) nämä rommin runtelemat ruhot alkavat aina jossain vaiheessa oudosti muistuttaa Smackdownin äijiä (ainakin egonsa puolesta) ja sitten alkaa painimatsit.… Onko siis olut todellakin aivoja pienentävää lientä tai muuten vain rähinämieltä aiheuttavaa, ja miksi minuun ei ole kyseinen juoma vaikuttanut näin vaan päinvastoin??
Ystäväni on juuri alkanut seurustella hevimuusikon kanssa. Kun olimme bileissä yhdessä, tuo äijä höpötti jotain tresomesta ja lähenteli minua veljellisesti, machoillen. Olen kunniallinen nainen. Kun kommentoin ärsyyntyneenä tätä ystävälleni, hän sanoi, ettei hänen äijänsä ole mitään tuollaista tehnyt. Ja minä olen vain kateellinen käärme ja riidankylväjä. Täytyykö meidän tosiaan katkaista ystävyytemme yhden machoilevan Peter Steele -wannabeen takia?
Ovatko insinöörit parhaita rakastelijoita?
Minulla on sairas mielihalu päästä panemaan Johanna Tukiaista. Jos pokaan Johannan jostain, voinko jälkeenpäin perustella tekoa itselleni jonkinlaisena kulttitekona vai olenko vain hullu?
Kuinka voin sillä tavalla vihjaista poikaystävälleni hänen alkavasta kaljustaan (tai siitä että sille voisi yrittää tehdä jotain), etten vaikuttaisi asiaa pohtineelta tai pinnalliselta?
Hei Walter. Olet ratkaissut monia myös minun mieltäni askarruttavia kysymyksiä, kuten mistä tavoittaa palomiehiä, miten käyttäytyä korrektisti eri sosiaalisissa tilanteissa… Sormet eivät riitä laskemaan. Yksi asia on kaivellut päätäni jo vuosien ajan. Olen useasti miettinyt, kuka on takavuosien Sotka-mainoksissa pyörivä nuori herrasmies. Kuka hän on? Missä hän asuu? Onko hän ikinä saanut naista vai vainoaako Sotka-miehen maine häntä teerenpeleissä asti? Jos ei ole saanut, olen valmis korjaamaan asian.
Moro kämppi! Me ollaan tässä frendin kanssa jo aika pitkään harrastettu baareissa juomien VARASTAMISTA! Ollaan kehitytty jo aika taitaviksi tässä lajissa. Joskus toinen hämää ja toinen ottaa pöydästä shotteja ihmisten naaman edestä, bisset tyhjäks naaman edessä ja muuta shittiä. Kertaakaan ei olla ulos lennetty tai jouduttu maksamaan, mutta jotenkin tuntuu, että voitaisiin vielä kehittää meidän taitoamme ja saada enemmän ilmasta viinaa. Vielä on yleensä rahaa ostaa omat juomat, mutta pölliminen on hauskempaa, joten kysymys kuuluu: Miten voimme kehittää tätä kuninkaallista taitoamme?
Olen jo kolmenkympin paremmalle puolelle ehtinyt mies. Kaksikymppisenä minulla oli olematon flaksi, mutta nyt on napannut, ja voisiko sanoa, vakavallakin mielellä. Mutta jo nyt, kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, alkaa rakkaani vihjailla yhteen muuttamisesta ja kiusoittelee minua, että onkohan hän raskaana. Minua huolestuttaa. Niin kauan yksin tallustaneena en ole valmis kovin nopeaan etenemiseen. Miten selitän rakkaalleni, että slow down, vai vihellänkö pelin poikki jo tässä vaiheessa?
Hukkuvatko satiaiset kuoliaaksi uidessa tai kuumassa kylvyssä?
Meikäpojalla se on semmoinen meno päällä että ei oo monella. Ei edes A. Valavuorella ja P. Ahomaalla yhteensä! Mitäs siihen sanot?
Olimme viettämässä ravintolailtaa. Pahaksi onneksi satuimme törmäämään elämäänsä kyllästyneeseen blokkariin, jonka mielestä nuoria nättejä neitosia saa itkettää. Tönimisen, vittuilun ja aggressiivisen uhkailun jälkeen toinen meistä pillitti ja toinen yritti lohduttaa. Kysymyksemme kuuluu, rekrytoidaanko blokkareita suoraan kadulta?
Onkohan Suomessa muita samanlaisia yhtä outoja kuin minä? Nimittäin, kun tapaan miehen, jonka nimi on joko Arto, Janne, Jari, Jani, Mika tai Mikko, kiinnostus lopahtaa täysin, vaikka tyyppi olisi muutoin täysi kymppi. Vaikka kuinka yritän kiinnostua miehestä, tylsästä nimestä huolimatta, niin viimeistään muutamien treffien jälkeen juttu loppuu minun osaltani siihen. Itselläni on erikoinen nimi ja miettiessäni minua ja tylsännimistä miestä yhdessä, ei toimi, koska nimet eivät vain soinnu yhteen. Tiedän, että tämän pinnallisempaa ei voisi olla, mutten mahda mitään, jos miehen nimi pilaa fiilikset. Harva mies nimeään kuitenkaan vaihtaisi.
