Miten oikeasti käy, jos rahat eivät riitä... 1
Miten oikeasti käy, jos rahat eivät riitä ravintolalaskuun?
Miten oikeasti käy, jos rahat eivät riitä ravintolalaskuun?
Parahin Walter, kysyin Sinulta Cityssä sauvakävelyn vaikutuksesta miesten metsästykseen - kiitos asiantuntevasta vastauksestasi! Ajattelin kuitenkin jakaa kanssasi tämänaamuisen tapahtuman. Sauvoessani Eirassa kaksi itäeurooppalaisesti murtavaa miestä ehdotteli minulle “sixtynine, sixtynine, sex, sex, sex”. Näin ollen tahdonkin tarkentaa: kyllä, sauvakävelijä saa miestä. Sauvakävely suorastaan vetää miehiä puoleensa! PS. En ottanut neuvosta Igoria vaan jatkoin nenä pystyssä sauvomista kohti kotia.
Hyvä Walter, jo useampi poikaystävä on ehdottanut minulle jäähyväisseksiä, kun olemme olleet lopettamassa suhdetta. Minusta se on omituista. Juuri on puhuttu kaikki selväksi: on ollut pettämistä, ei ole enää tunteita, ei ole yhteistä tulevaisuutta, kaikki on lopussa, pitäisi kääntää selkä ja kävellä yksin kohti nousevaa aurinkoa ja kirkkaampaa tulevaisuutta. Ja silloin, viime hetkellä, mies sanoo: “Eikö me voitaisi vielä kerran...” Suhteen loppuessa pitäisi pystyä kivettämään viimeisetkin tunteensa: sääli, yksinäisyyden pelko ja hiipivä ikävä. Jäähyväisseksi ei todellakaan auta ainakaan naista pääsemään erosta helpommalla. Auttaako se miehiä vai mikä tähän on syy? Kerro sinä, oi Walter.
Minulla on ollut muutama pidempi seurustelusuhde miesten kanssa. Miksi jokainen näistä “miehistä” on alkanut puhua ns. vauvakieltä eli lässyttään? Heidän sanavarastonsa on pian pelkästään simmua, nessua/nenua, halia yms. Samalla minusta tulee tavallaan äitihahmo heille ja pitää olla ottamassa “miestä” kainaloon, silittämässä hiuksia ja lepertämässä jotain. Todella ällöttävää! Nyt olen seurustellut jo vuosia, mutta suhde meni heti lässyttelyosastolle. Mikä minussa on vikana? Haluan tosimiehen enkä mitään jokeltavaa reppanaa!
Onko Oulun Kaarlenholvin rakastettu ja vihattu portsari Mälli jäänyt eläkkeelle, kun ei ole aikoihin näkynyt?
Dier Wodler De Camp. Tahtoisin tietää, minkä tähden naisilla on tapana puhua peliemme koosta? Pitääkö miestenkin ruveta turisemaan tiukoista ja ihanista posliinipiirakoista ja löysistä karvatortuista? Faktahan on, ettei kaikkien vekottimet aina vain ole toisilleen tehty. Syvällä rintaäänellä voin todeta, naiset (n. 110 partneria), vaikka vekottimenne näyttävät öpaut samalta, niissäkin on MIELETTÖMIÄ eroja. Sitä paitsi, mies ei voi kulliansa turvottaa/venyttää, naiset taas voivat treenata lantionpohjan lihaksiaan. Ei kun geishapallo-ostoksille ja pimppijumppa käyntiin, tytöt.
Kokkikaverini kertoi, että kun hän tekee ruokaa ravintolan keittiössä, hän hikoilee runsaasti ja hikeä menee keittoihin ja kastikkeisiin. Onko mahdollista saada joku tauti, jos syö toisen ihmisen hikeä? Niinkun vaikka flunssa tai klamydia? Ystäväni väittävät että ei, mutta minä en syö enää ravintolassa ennen kuin saan sinulta tähän asiaan varmistuksen.
Jalo herra de Camp, valista minua. Mieheni on munasillaan. Olenko minä revallani, revasilleni, tussullani, venuksellani vai kuinka?
Olen sinkku ja vaikken ole saalistaja, käyn ravintoloissa 1-2 kertaa kuukaudessa, ja haluaisin löytää oman kullan. Mutta miksi miehet ovat vain seksin perään? Seksi on kivaa, mutta haluaisin harrastaa sitä tutun ja turvallisen miehen kanssa. Mikä nykyajan ihmisiä riivaa? Kokemusten kerääminenkö on tärkeintä? Se, että viikonloppuisin herää aina uuden ihmisen vierestä? Niin, jos nyt ei lennä pellolle ennen aamua tai toinen lähde kälppimään heti kun on saanut. (Joskus lipsahtaa noihin yhden yön juttuihin itsekin, tosin aina on pieni toivo rinnassa ja rinnoissa.) Eivätkö ihmiset uskalla sitoutua? Uskalla antaa itsestään mitään? Ja ne turhat lupaukset, soitellaan, nähdään, tehdään jotain kivaa yhdessä. Miksi sanoo sellaisia asioita jos ei kerran tarkoita? Olisi sitten mieluummin hiljaa! Harrastusten parista ei ole löytynyt, ei töistä, ei kaupasta, ei koulustakaan. Eikä minussa ole vika! Olen hyvännäköinen, fiksu ja kiva ihminen. Ja hyvä sängyssäkin. Omillani toimeentuleva. Olenko liian pelottava? Herkkyydestäni huolimatta? Sydäntä kylmää ja taitaa se olla jo jäähileillä. Auta minua ymmärtämään!
Olemme usein tyttöjen kanssa pohtineet, mistä johtuu miesten jakautuminen eri leireihin. Toiset tuntuvat olevan peppumiehiä ja toiset tissimiehiä. Onko tällä jotakin tekemistä lapsuuden kanssa?
Oi parahin Walter, sinä valonkantajien hengellinen johtaja, avaa sanainen arkkusi. Kerro mitä miehen kuuluu tehdä naistenvaatekaupassa naisen ollessa sovittamassa kledjuja.
Mille maistuvat mietiskelevän naisen huulet?
Dear Walter, kauanko äitiysloma kestää Ranskassa?
Hei meitsille on kehittynyt tässä jo jonkin aikaa tarve mennä auttamaan vanhuksia, vaikka vanhustentaloon. Miten mä pääsisin jelppaa vanhuksia tyrkyttämättä liikaa itteeni?
Mikä on Jenni Aholan kuppikoko?
Milloin pitäisi vakiintua? Minulla on takana vajaat parisataa parisuhdetta, mutta mikään niistä ei ole oikein kokonaisvaltaisesti toiminut. Lyhyimmät parisuhteistani ovat olleet vain muutamien tuntien mittaisia. Kerrohan Walter, milloin ihmisen olisi syytä vakiintua aloilleen.
Kysymykseni koskee kuhertelua. Tuttavapiirissäni vaikuttaa pariskunta, joka kiehnää jatkuvasti toistensa kyljessä kuin vastarakastuneet. En toki ole mikään kivisydäminen paska, vaan ymmärrän, että ensirakkauden huumassa ihminen on täysin rakastettunsa pauloissa. Itsekin parisuhteeni toisen osapuolen kanssa vietän hyvinkin hempeitä hetkiä. Kyseinen pari on kuitenkin jo seurustellut reilusti yli pari vuotta; lisäksi he eivät rajoita hempeilyään ainoastaan kaksin vietettyihin hetkiin. Tämän takia alkaa käydä jo hieman vanhaksi ja ärsyttäväksi, kun yhteisissä tapaamisissa nämä kaksi liimautuvat toisiinsa kuin iilimadot, makailevat sylikkäin, vierekkäin ja päällekkäin, lässyttävät toisilleen “vauvaäänillä” ja tuntuvat olevan täysin kykenemättömiä tekemään yhtäkään päätöstä itsenäisesti. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt enemmän tai vähemmän hienotunteisesti vihjaista, että vähempikin lääppiminen julkisella paikalla riittäisi, mutta vastaukseksi saan joko “eihän me söpöillä” tai “itekin salettiin ootte kotona ihan samanlaisia”. Sano siis sinä, Walter, onko ärtymyksessäni perää vai olenko vain jotenkin harvinaisen kyyninen mamma, kun mielestäni tällainen julkinen ylisöpöys on ällöä?
Kerro miksi miehet juoksevat karkuun nähdessään käsiraudat sänkyni päädyssä. Miksi he muuttuvat vihreiksi nähdessään mahtavan pornoleffakokoelmani? Miksi entiset poikaystäväni kutsuvat minua “kieroutuneeksi seksiaddiktiksi” ja “pervoilevaksi lutkaksi”? Miksi minä haluan paljon useammin kuin ne säälittävät nynnyt joiden kanssa olen seurustellut? Miksi miehet pelkäävät seksuaalisesti aktiivista naista? Olen kaunis, mielestäni vain hiukan innokkaampi paneskelija kuin keskivertotyttö. Eivätkö miehet olekaan kyltymättömiä sonneja vai onko vika todella minussa?
Walter, luettuani palstaasi, mieleeni on hiipinyt epäilys “olenko epänormaali”!!! Olen kaikin tavoin onnellinen, fiksun ja komean miehen kanssa naimisissa 20 vuotta, nautimme yhdessäolosta ja seksistä, hän on huomaavainen, siisti ja huumorintajuinen. En ole rikas, tulen toimeen, en osta velaksi, en juo enkä petä, en laihduta enkä pelkää vanhenemista. Mielestäni minulla on kaikkea, mitä ihminen voi toivoa. Olenko tältä planeetalta, onko todellisuudentajuni vääristynyt? Olenko ymmärtänyt elämän väärin?
Tuntuu, että kaikilla julkimoilla on yksi tai useampi lemmikkieläin kotona odottamassa. Silti he vaikuttavat kiireisiltä, eli kuka siis hoitaa lemmikit? Keräävätkö julkimotkin koiran paskat tienpenkoilta niin kuin me muut taviskoiranomistajat joudutaan tekemään?