Sisäpiiri

Hei Walter! Olen jo keski-ikää lähestyvä daami, mutta mieltäni vaivaa eräs asia, johon tahtoisin saada mielipiteitä. Miltei poikkeuksetta kaikki miehet joiden kanssa päädyn harrastamaan pimeän puuhia, sanovat että olen poikkeuksellisen hyvä ja intensiivinen sängyssä, ihmeellinen. And they keep coming back. Tai ainakin yrittävät. Onko todella niin, että miehet aina sanovat että nainen on poikkeuksellisen kuuma tapaus sängyssä, ainutlaatuinen kokemus, he tekevät mitä tahansa saadakseen yön kanssani jne. vai onko se vain aina asiaankuuluva ja pakollinen kommentti? En voi mitenkään verrata itseäni muihin, siis niin että saisin todellisen asianlaidan selville... Tarkennukseksi, myös entinen avopuolisoni on sanonut minun olleen paras koskaan, kun hänen kanssaan sattumoisin asiasta juttelin. Olenko siis poikkeuksellisen loistava sängyssä? Ihan oikeasti?

Viimeksi eilen kävi näin: Istuin ratikassa ja Oopperan kohdalla tuli kyytiin kaksi pöhöttynyttä viinalle haisevaa miestä. He istuivat vastapäätä minua ja alkoivat keskustella keskenään minusta. "Oisko toi alaikänen?" "No, kysy siltä!" "Hyvät munkit." "On kyllä hyvännäkönen." "Ois kyllä hyvä päästä paneen." "No joo vittu." Koko ajan katselin ikkunasta ulos ja leikin, etten kuule mitään. Miksi ihmeessä viisikymppiset hikiset äijät kuvittelevat pääsevänsä pöksyihini näillä sulosanoilla muutaman rohkaisuryypyn jälkeen? Eikö heillä ole ollenkaan suhteellisuudentajua? En edes pidä erityisemmin miehistä!

Onko poikaystävästäni tulossa homo? Pimppa ei kiinnosta mutta suihinotto kyllä. Kaiken lisäksi hänestä on tullut siivousintoilija, vaikka ennen kaikki paikat oli ihanasti rempallaan. Mitä teen, spermaa on jo nielty tarpeeksi ja omat orgasmit saamatta!!!!

Sinäkö se olit, joka yritti mun vaimoa pokata viime lauantaina? Puristit sen tissii ja huusit Auauauauauauauuuuuu!!

Olen lukenut artikkelisi pelimiehistä yli kymmenen vuoden takaa.

Sinulla lienee jonkinlainen tuntuma siitä mistä kaikki alkoi, mikä oli genren huippukohta ja mitä sitten tapahtui.

Amerikassa genre nousi marginaalista valtavirtaan Neil Straussin Pelimies- kirjan vetämänä.

Suomessakin ilmeisesti oli hinku vastaavaan.

Kerro sinä omin näkemyksin miksi PUA - genre jäi Suomessa marginaaliin?

Ja olisivatko he voineet tehdä jotain toisin noustakseen uskottavasti valtavirtaan.

Niin miten on? Mieshän joutuu käytännössä aina tekemään aloitteet. Naiset tekevät aloitteita korkeintaan todella komeille miehille. Nyt siis ei lasketa sitä, kun nainen haluaa pysyvän suhteen ja lähestyy jotain hyvätuloista miestä, joka osaa hoitaa sen lapsia ja tehdä kotitöitä.

Miksi varattu mies tekisi seksinhakuprofiileja jatkuvasti, jos ei hae fyysistä kontaktia (niin kuin väittää)? Mieheni on jäänyt usein kiinni seksinhakuprofiileista (palstat ovat seksisuhteen hakemista varten, ja useimmilla on alastonkuvia, tai kuvia vain alapäästä; myös mieheni on välillä laittanut niihin mulkkukuvia), ja on selittänyt tekojaan vain näin: "olin tyhmä, en tiedä miksi, anteeksi", ja viimeisimpänä "ehkä se on joku addiktio".

Hän tietää, että profiilit loukkaavat minua syvästi (meillä ei ole juuri läheisyyttä eikä hellyyttä suhteessamme, ja hän on viesteissään muille naisille kehunut ulkonäköä ja ehdotellut kaikkea, mitä ei kuitenkaan minulle, vaimolleen, tee), mutta jatkaa silti, ja luottamus on mennyttä. Minusta se on pettämistä. Pelkät kuvapalstat (esim. omakuva.org) ymmärtäisin, mutta en chattailua vieraiden kanssa.

Oi Walter, kerropa miten edetä diskreetisti tämän päivän seuraelämän pyörteissä. Olen tapaillut oman osani vastakkaista sukupuolta ja eräs asia on jäänyt mysteeriksi: mistä tietää, että suhde treffailukumppaniin on muuttunut sellaiseksi, että molemmilla on oikeus odottaa uskollisuutta puolin ja toisin? Alkuun kuvittelin lapsellisesti, että on sopivaa tapailla vain yhtä ihmistä kerrallaan, kunnes huomasin useampaan kertaan, etteivät miehet noudata tällaisia sääntöjä lainkaan. Toisaalta sitten suututaan, jos minä teen samoin, eli tapailen useampaa. (Asian kysyminen suoraan toiselta tuntuu kiusalliselta, en halua painostaa ketään seurustelusuhteeseen.) Astuuko yksinoikeus toiseen voimaan vasta silloin, kun siitä erikseen yhdessä sovitaan vai esimerkiksi sen jälkeen kun on harrastettu seksiä ekan kerran yhdessä? Missä tämä mystinen raja kulkee?

Hei walter! onko miehen mahdollista tietää onko hän oikeasti kiinnostunut naisesta ennen seksin harrastamista tässä nykymaailmassa? Niin usein kiinnostus on lopahtanut heti kun lihallinen himo on tyydytetty, vaikka takana olisi muutamat treffit ja tiivistä yhteydenpitoa muutenkin. Onko kyse siis vain siitä, että kemiat eivät ole kohdanneet makuuhuoneessa vai onko järjenjuoksu ollut tiessään kun veri on ollut pakkautuneena toisessa päässä? Proaktiivisena toimenpiteenä olen ennen ensitreffejä pyrkinyt tyhjentämään tuntemukseni omakätisesti, mutta tuloksetta.

Tarvitsisin hieman apuasi Walter.
Ensinnäkin, haluaisin kovasti itselleni kumppanin, mutta en ole ikinä ollut suhteessa kenenkään kanssa. Rakastumisia on kyllä ollut ja katseita on vaihdettu melko tiuhaankin, mutta ikinä en ole uskaltanut tehdä aloitetta. Aina en ole edes puhunut kyseiselle henkilölle. Mikä siis avuksi? Pitääkö minun yksinkertaisesti odottaa, että se toinen osapuoli tekee aloitteen vai miten saisin ujouteni selätettyä? Välillä jo tuntuu siltä, että louvutan jonkun henkilön suhteen heti, ajattelen ettei tästä kuitenkaan tule mitään.
Toiseksi, en edes tiedä mistä löytäisin itselleni sopivan kumppanin. En oikeastaan käy baareissa vaan vietän suurimman osan vapaa-ajastani kotona. Tietäisitkö mistä Oulun seudulta löytyy synkänpuoleisia hevareita/gootteja muualtakin kuin baareista?

Miksi komeilla ja hyvännäköisillä miehillä on yleensä melko tavallisen näköiset naiset kainalossa? Miksi me kauniit naiset emme kiinnosta vastakkaisen sukupuolen komeimpia ilmestyksiä?

Terve! Olen itse asiassa homppeli, mutta viime aikoina olen alkanut...heteroitua. Haluaisin yrittää harrastaa seksiä naisen kaa. Ongelma: Miten mä selitän tämän neidille? Pitäiskö edes selittää? Loukkaantuisko se, jos sais tietää totuuden jälkikäteen?

Hej Waltsu! Omaatuntoa rassaa, kun annoin rukkaset ihan mukavalle, hauskalle ja suht komeallekin miehelle... Olen onnistunut tähän astisessa elämässäni välttämään näitä tilanteita aika pitkälle sillä, että olen yksinkertaisesti käyttäytynyt tympeästi, jos juttu on alkanut maistua puulta, jolloin jonkun ajan kuluttua mies yleensä saa tarpeekseen ja tajuaa pistää poikki, säästäen minut tunnontuskilta siitä, että särjin hänen sydämensä. Nyt kuitenkin päätin, että en enää jaksa tuhlata aikaani suhteeseen, jossa en viihdy. Sydäntäni riipii, kun muistelen ilmettä miehen kasvoilla kun sain sanottua asiani. Tunsin itseni lähinnä petolliseksi munahaukaksi. En oikeesti ymmärrä, miten jotkut voivat lennellä kukasta kukkaan ilman mitään tunnontuskia... Olisiko sittenkin pitänyt noudattaa aikaisempaa toimintamalliani ja antaa poikarukan uskoa, että hän oli se joka jätti?

Auta, Walter! Mitä on nimeltään se punainen maustetahna, jota kiinalaisissa ravintoloissa on tarjolla pienissä purkeissa, ja mistä tätä herkkua voi kotiinsa ostaa?

Olen miettinyt pitkään onko tämä minun fetissini terveydelle hatallista, kun minä tykkään juoda runsaasti naispuoleisten niinsanottuja kultaisia suihkuja?

Kysymykseni koskee naissukupuolen biologiaa ja urosten käyttäytymistä. Kaikkialla väitetään että miehet eivät voi vastustaa ovuloivaa naista, ja että ovuloiva nainen tarkoittaa kuumaa seksiä. Tämähän on hyvin ymmärrettävää ja intuitiivista ihmislajimme lisääntymisen kannalta. Kuitenkin pohdinnan aiheena olisi nyt tilanne, jossa mies haluaa naistaan vain juuri ennen kuukautisten alkua. Tällöin ovulaatiosta on jo viikko, ja kyseiseen prosessiin vaikuttavat hormonit ovat poistuneet verenkierrosta aikaa sitten. Miksi näin on? Onko vika miehessä vai naisessa?

Hei Walter. Nytpäs sitten huomasin käyneen niin, että olen korviani myöten onnistunut rakastumaan parhaaseen ystävääni, ihmiseen, jonka kanssa olen jo ainakin kymmenen vuotta voinut jakaa ilot ja surut. Isoin ongelma tässä lienee sitten se, että olen kaappilesbo eikä olemuksestani voisi mitenkään päältäpäin huomata, että olenkin omaan sukupuoleeni päin. Se onkin pysynyt ainoana salaisuutenani tässä ystävyyssuhteessa. Ystäväni taasen on sitten ihan tavallisentylsä hetero, joka aika-ajoin aina deittailee jotain äijänrähjää, en siis mitenkään usko saavani vastakaikua. Mutta täydellisessä maailmassa ja niin edelleen. Mitä teen? Kerronko tunteistani?

Moikka Wallu. Osaatko antaa jotain vinkkejä siitä, millaisia miehiä seuraa etsivän naisihmisen kannattaa netissä välttää ja millaisia taas suosia? Tarkoitan jotain merkkejä tyypin käytöksessä/kuvissa/ulosannissa, joista voisi päätellä suuntaa antavasti, kannattaako tutustumista jatkaa. En ole välttämättä etsimässä mitään vakavaa, vaan vaikkapa vain kivaa (täyspäistä) leikkikaveria, mutta pahoin pelkään, että juuri tämä asenne saattaa houkutella kimppuuni huonosti käyttäytyviä pervoja.

Kuinka paljon köyhän pitäisi tipata portsaria? Minkä verran on ok, minkä verran vaan naurettavaa?

Hei Walter! Olen ihanassa parisuhteessa, mutta minua ahdistaa erossa oleminen ja tässä tapauksessa tarkoitan päiviä, kun en näe miestäni. Olemme pitäneet yhtä yli puoli vuotta ja olemme joka päivä tavalla tai toisella olleet yhteydessä, mikäli emme ole nähneet. Koen hirveää ahdistusta ja epävarmuutta näinä päivinä, kun emme fyysisesti näe. Olen ollut huonoissa ihmissuhteissa (joissa on ollut muitakin osapuolia) ja uskonkin tämän heijastuvan nykyiseen suhteeseeni. Asiaa ei auta mieheni flirtti luonne ja suhteen alkuvaiheessa muiden naisten yhteydenotot. Mieheni tuntuu tuntevan minut paremmin kuin minä itse. Olen kuulema välillä läheisriippuvainen ja mustasukkainen. Olenko? En halua olla erossa hänestä sillä pelkään, että etäännymme toisistamme/hän rakastuu toiseen/tajuaa, että haluaakin elämän ilman minua tms. Mikään ei viittaa näihin - vain oma epävarmuuteni siitä, mahtaako tämä suhde kestää. Mitä mustasukkaisuuteen tulee niin... Joo. Minua ärsyttää suunnattomasti, jos hän pitää muiden naisten kuvista tai vastaa jonkun naisen flirttailevaan viestiin tai ylipäänsä kuulen hänen olevan tekemisissä tiettyjen naisten kanssa. En usko, että näillä naisilla on puhtaat jauhot pussissa... toisin sanoen en luota naisiin. Vai onko tämä epäluottamusta mieheeni? En halua kuulla tai nähdä mitään näistä. En kestä tätä piirrettä itsessäni vaan haluaisin pystyä olemaan yksin kokematta suurta tarvetta olla yhteydessä tai soittaa tarkistuspuhelua sen varalta, että jokin ei olisikaan kunnossa. Enkä halua, että pyörittelen päässäni muita naisia ja mieti, miten kieroja he voivat olla. En halua olla hullumustasukkainentakertuja. Auta!