Sisäpiiri

Dear Walter.
Me kaksi nuorta naista mietimme, miten saisimme elämämme ns. normaaliksi. Alkoholi maistuu, maksa paisuu ja laskut ja huolet kerääntyy, mutta selittelemme itsellemme, että nuori ikä antaa sen anteeksi (ja kai se antaa? Luottotiedot on kuitenkin vielä kunnossa ja toistaiseksi ei ole katkolle tarvinnut mennä). Miehiä on molemmilla, mutta jokainen heistä paljastuu loppujen lopuksi aina kusipääksi. Toinen meistä on rakastunut seksisuhteen toiseen osapuoleen, eikä tiedä mitä tehdä asialle? Toinen taas yrityksestä huolimatta tapailee vain työttömiä alkoholisteja. Joita me emme siis ole.
Yhteiskunta kuitenkin tuntuu kertovan meille, että elämäntyylimme on huono ja paheksuttava, ettei meidän pitäisi bailata kuin seitsemäntoistakesäiset ja tuudittautua toistemme lohduttavaan seuraan tuoppien äärellä. Koemme, että hyvien miesten avulla pääsisimme tästä "rappioelämästä" eroon, vaikkakin toisaalta ehkä alitajunnassamme nautimmekin tästä humpuuttelusta. Itse kysymys kuuluukin, mistä löydämme joko hyvät miehet tai annamme yhteiskunnalle kuvan, ettei elämämme ole niin kamalaa kuin se antaa ymmärtää?

Nyt Waltsu saat pahan kyssärin! Mä haluun tietää, et valkoista naisen bebaa läpsiessä, se ottaa nopeasti ihanan rosan punotuksen. Puna kiihottaa ja saa munaan turvotusta.

Mutta mites mustan naisen kanssa? En ajatuksen tasolla saa siit jöpöä. Puna on tärkee juttu. Miten siis käy, kun mustan naisen peppu saa avokämmentä?

Toinen asia, johon antropologian ammattimiehenä varmasti osaat vastata: johtuuko vaalean kiinteän pepun piiskaamisen kiimaisenpisuus mustaan nähden menneen ajan orjuudesta? Onko niin, että ennen mustaa ylhäisempänä pidetyn vaalean kankun piiskaamisen alistamisaste on yksinkertaisesti yhä korkeampi?

Hei Walter,

olen pohtinut miehenä kovin lesbojen perhedilemmatiikkaa. Kun lähtökohtaisesti lesboparin kumpikin osapuoli voi saada lapsia luotaisin keinon tai ainakin hieman avustettuna siis, niin onko Suomessa paljon lepakkopareja, jonka kummallakin osapuolella on oma biologinen lapsi osana perhettä?

Kysymyksen taustalla on tietenkin syvään heteromiehen selkärankaan kasvanut käsitys siitä, että tyttöpareissa toinen tytteleistä on se miehekkäämpi nainen, jota suorastaan kuvottaa ajatus naiseudesta = synnyttäminen + äitiys + imettäminen/omat isot turpea tissit.

Ymmärrän, että kysymykseni on enemmän kuin loukkaava ja stereotyyppinen. Olen sitä. En ole pahoillani. Olen utelias.

Arvon Walter

Kusileikkien suurkuluttajina teemme vaimon kanssa usein niin, että kun olen työmatkoilla, hän säilöö pissaansa muovipulloihin, joita sitten otan mukaani ja leikin sisällöllä iltaisin. Olen kuitenkin ihmetellyt ilmiötä, jossa ihan tavallinen muovipullo "vetäytyy" silloin kun se on vain osittain täynnä kusta. Syrjäyttääkö vaimoni eliksiiri happea vai mistä on kyse?

Minusta on iän myötä ilman tietoista tavoittelua kuoriutunut pahan luokan pussy magnet. Siis sitä itseään tulisi ovista ja ikkunoista. Ainut ongelma on, että olen varattu.

Pidättyminen on ollut tieni. Miten heteromiehen kuuluu toimia tässä tilanteessa? Olen hämmentynyt, alkukantaiset haluni ohjaavat toiseen suuntaan ja järki toiseen. Voiko kakkua samaan aikaan syödä ja säästää?

Kummalle puolelle näkkileipää margariini levitetään?

Dear Walter!
Olen ollut haivaitsevinani, että mitä isommat tissit naisella on, niin sitä enemmän on myös sitä keltaista nestettä päässä. Nousevatko isot tissit siis aina päähän?

Hei Walter!

Nuorena ja villinä homokundina baareissa tarjottiin kerta jos toinenkin mahdollisuus elintasosponssiin, jossa paria kuukausittaista yhteistä kokemusta vastaan, tämä "parisuhde" olisi tarjonnut minulle ilmaisen asunnon, rinnakkaisvisan, maksetut opinnot ja kaiken muun pikkuluksuksen, josta nyt reilu kolmikymppisenä, hieman muodokkaana ja huonosti toimeentulevana homelina vain voin haaveilla.

Voisitko Walter selvittää, olisiko kuitenkin joku sugardaddyjen ryhmä, jota tällaiset elämän kultaamat ikääntyneet homopojat kiinnostavat. Olen varattu, joten homman pitäisi säilyä escort-henkisenä, kenties tarvittavin pikkujoustoin.

En vaadi paljoa; riittää, kun sokerisetä olisi alle 50-vuotias, ok-näköinen ja valmis yhteisiä illallisia, yhdessä vietettyä aikaa ja vaikka harrastetoimintaa vastaan, tarjoamaan kohotusta elintasoon? Olen valmis matkustamaan toki sopivan kohteen perässä - hän tietysti maksaa.

Parahin Walter, olen pohtinut vastausta erääseen kiperään kysymykseen, sitä kuitenkaan keksimättä. Voisitkohan sinä auttaa minua? Jos hankkisi samaan talouteen kaksi (2) kissaa, toisen karvattoman kissan, eli sfinksin ja toisen karvaisemman yksilön tälle kaveriksi.
Ja kun kissoillahan on tapana bondata ja puhdistaa toisiaan nuolemalla, jonka vuoksi he nielevät karvoja, jotka sitten tulee karvapallopukluna ulos..
Onko siis karvattomallakin kissalla, eli sfinksillä, kyky selviytyä karvapallopuklu-operaatiosta vaikkei tällä olisi periaatteessa luontaista tarvetta karvoja oksentaa, vai tukehtuuko katti toisen karvoihin?

Pienenä salaa yömyöhällä televisiosta seurasin aikuisten elokuvaa, jossa pahis tiputti pipetillä nestettä tatuointien päälle, jolloin tatuointien hämähäkit ja käärmeet heräsivät eloon ja muistaakseni tappoivat kantajansa. Vuosia minua on vaivannut, mikä mahtoi tämä elokuva olla? Google ei ole tuonut apua ongelmaani.

Hyvä Walter, ongelmani on seuraava: Olen luonteeltani ujo nuori mies, ja tuo ujous näkyy myös pippelissä. Monesti baareissa tulee myös aika, jolloin täytyy mennä pisuaarille. Etenkin kun pöntöt ovat varattuja. Silloin huomaan pippelini kutistuneen pelottavan paljon. Lisäksi virtsaaminen kestää ikuisuuden. Rauhallisessa kotiympäristössä housut laskiessa kokoluokka on aivan erilainen. (Esim. nyt tätä kirjoittaessani). Olen yrittänyt mielikuvarentoutusta pisuaarilla, mutta onnistumatta. Tunnen, että ystävieni vieressä pissatessa kokoa verrataan sivusilmällä. Miten saisin heidät ymmärtämään, etteivät he tunne "todellista minääni"? Pitäisikö kotona aloitellessa "vahingossa" vilauttaa rentoutuneessa ilmapiirissä? Vai onko ainoa vaihtoehto siirtyä odottamaan pönttöjen vapautumista? Vai onko tällä kaikella edes mitään väliä?

Dear Walter,
Kuuntelimme kauniina kesäiltana laatumusiikkia. Ryhmästämme 3 henkilöä oli lingvistiä, 4 filologia ja 1 insinööri.90% ryhmästämme oli vantaalaisia. Emme siltikään ymmärrä mihin Teflon Brothersin laini "On Vantaan valkoisis ja aivan paskana" viittaa. Help please!!

Arvoisa Berliinintuntija! Syödäänkö Berliinissä paljon berliininmunkkeja, vai onko kyseessä vain suomalaisten keksimä (kusetus)brändi? Voisivatko saksalaiset alkaa vastavuoroisesti syömään runebergintorttuja porvoontorttuina?

Rakas Walter. Olen vilpitön sinkkumies. Vaikuttaa siltä, että tehdessäni tuttavuutta naishenkilön kanssa, hän luulee minun haluavan lähinnä seksiä, vaikka näin ei olisikaan. Miten viestitän naiselle, etten ole automaattisesti kiinnostunut seksistä tämän kanssa, olematta kuitenkaan epäkohtelias? En haluaisi, että minut tuomitaan epäonnistuneeksi pelimieheksi aivan syyttä.

Hei Walter, olisi kiva tietää mitä naapurin pariskunta oikein touhuaa. Joka ikinen päivä herran tultua kotiin alkaa kuulua kauhea natina ja kitinä "kuin vanhaa hetekkaa raastettaisiin" ja sitä kuuluu pitkälle yöhön. Voiko olla asiassa kysymys todella siitä mistä äkkiä luulisi? Ei kai kenenkään paikat tommosta kestäisi, saati ukon kunto!

Minua pidetään ystäväpiirissäni jonkin sortin pelimiehenä ja minun puoleen käännytään kun on kiperät paikat. Kuitenkin minulta kysyttiin tässä muinoin, että mikä on asento numero 410.25537? Noh, fiksuna vastasin tietysti sen olevan "Sandaalia riisuva jumalatar". :) Onko sinulla Walter tähän jokin vastaus?

Minkä helvetin takia miehet alkavat aina erottuaan soitella aiemmille ex-tyttöystäville? Mitä he haluavat? Olkapäätä, tilanteen analysointia vai säälipillua? Pääseekö tästä rasittavasta tavasta jotenkin eroon, sillä en usko kenenkään elämäänsä jatkaneen naisen kaipaavan tällaisia yhteydenottoja?

Hei
Olen 23v, kaunis, fiksu ja urheilullinen nainen. Tajusin jokin aika sitten, että viimeisen vuoden aikana minuun tutustumaan halunneet miehet ovat järjestäen olleet palomiehiä, poliiseja, vartijoita ja sotilaita. Nämä eivät myöskään ole vaikuttaneet niiltä luotettavimmilta aviomiesainesmiehiltä, vaan playereilta. Mikä minussa, usein fiksun oloiseksi sanotussa naisessa vetää heitä puoleensa? Ja onko olemassa jotain samoja piirteitä, mikä näitä alan miehiä vetää puoleensa vai onko tämä sattumaa? Olen ennemmin ujo ja pidättyväinen, joten en usko, että minusta saa kuvaa iloittelevana, helppona pelinaisena. Tahtoisin löytää kunnon miehen!

Kerro, Walter, minulle kokemattomalle: pitääkö partnerin huulia vilkuilla ennen suudelmaa? Elokuvissa ihmiset katsovat aina toistensa huulia ennen pusua. Onko se merkki siitä, että nyt suukko on tervetullut?

Olen lopen kyllästynyt kavereiden kanssa käytyyn turhanpäiväiseen keskusteluun ja paskan jauhamiseen. Ongelma vaivaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Itse asiassa alkaa kaveritkin jo kyllästyttämään, kun tietää etukäteen mitä kukin mistäkin on mieltä ja kun sillä mielipiteellä ja koko keskustelulla ei ole edes mitään merkitystä. Asiat kun pyörivät turhanpäiväisten juttujen ympärillä: mikä on paras auto/festari/mikä tahansa ja mihin Isis pyrkii vai pyrkiikö mihinkään. Kaikki otetaan niin vakavasti ja esittäydytään asiantuntijoina, vaikkei loppujen lopuksi tiedetä asioista enempää kuin mitä yhdestä lehtijutusta tai jostain voi oppia tai mitä on kuultu jonkun muun asiasta sanovan. Tämä on kait normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, joka pitää sietää, mutta kun minä en halua! Pitäisikö minun haistattaa pitkät kaikille ja erakoitua? Ikävä tulisi varmaan pian ihmisiä.