City ja adidas Originals sukeltavat tässä Original Icons -juttusarjassa hip hopin ja urbaanin kulttuurin historiaan. Esiin nostetaan tärkeimmät tekijät eri alalajeista ja heidän kauttaan peilataan kulttuurimuodon matkaa pienten piirien alakulttuurista kansainväliseen valtavirtaan. Tässä jutussa tutustutaan hip hop -muodin kehitykseen ja ilmöihin ja Nicki Minaj'n tyyliin.
Aiheen parissa jatketaan keskiviikkona Vivas.fi:ssä ja perjantaina SpinFM:n suorassa lähetyksessä kello 16.30.
Hip hopin ja muodin suhde on ollut erottamaton 1980-luvulta asti. Muutamat vaatevalmistajat, kuten Le Coq Sportif, adidas, Pro-Keds ja Kangol flirttailivat jo 1970-luvulla hip hopin kanssa ja testasivat, miten heidän vaatteensa sopisivat kyseisen kulttuurin puvustukseksi. Kun hip hopin oli aika lähteä maailmalle, verkkapuvut, tennarit ja nahkatakit olivat tärkeä osa artistien kantamaa katujen imagoa. Samastuminen näihin kavereihin oli helpompaa kuin aiempiin, erilaisiin naamiaisasuihin tai ”valkoisen miehen” pukuihin pukeutuneisiin rap-artisteihin.
My Ahhh-didas, standin on two fifth street /
Funky fresh and yes cold on my feet /
With no shoestring in 'em, I did not win 'em /
I bought 'em off the ave. with the fat Lee denim /
I like to sport 'em, that's why I bought 'em /
A sucker tried to steal 'em so I caught 'em and I fought 'em /
And I walk down the street, and bop to the beat /
With Lee on my legs and Adidas on my feet /
And so now I'm just standin here shootin the gip /
Me and D and my Adidas standing on two fifth /
My Adidas... my Adidas...My adidas, Run-D.M.C.
”Kun näet, mitä artisti, josta pidät pitää yllään, tykästyt vaatteisiin ja olet taipuvainen lähtemään kauppaan ostamaan niitä”, vanhan koulun breikkari Robert Allmond pohtii Hip hop -muodin historiaa käsittelevässä minidokkarissa.
Suomeen tyylit saapuivat pienellä viiveellä. Ensimmäiset breikkarit joutuivat tekemään pioneerityötä keksiessään uskottavaa varustusta ylleen niiden pienten vihjeiden perusteella, joita ison meren takaa valui yksittäisten jenkkireissaajien tai VHS:ien välityksellä. Suomibreikkiä 1983-2013-dokumentissa 1980-luvun breikkarit kertovat, kuinka oikeiden mallien puuttuessa saatavilla olevia kenkiä levennettiin muovitäytteillä ja pakolliset paksut nauhat taiottiin päivänvarjon resoorista.
Muotibrändit ovat vilisseet räppilyriikoissa Run-D.M.C.:n My Adidasista lähtien. Complex.com on esimerkiksi listannut 28 biisiä, jotka on nimetty muotibrändien mukaan. Complexista löytyy useita muitakin hip hop -tyyliin liittyviä listauksia.
Hip hop -tyyli eli urbaani tyyli on kolmessakymmenessä vuodessa ottanut ison roolin koko vaateteollisuudessa ja määrittää sitä tänä päivänä käsittämättömän laajalti. Afroamerikkalaisten kehittämästä spesifistä tyylistä on kasvanut kansainvälinen tapa pukeutua ”rennosti”. Muutos näkyy Suomessakin. Kun vielä 1990-luvulla saattoi saada turpaansa löysien housujen takia, on hip hop -tyyli tänä päivänä nuorten keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus.
Hip hopin vahvat naiset
Osa hip hop -muodin tuotteista on noussut korvaamattomiksi klassikoiksi, mutta estetiikkaa on viety samalla myös huomattavasti seksikkäämpään ja seksistisempaan suuntaan.
”Hip hopissa mukana olevat naiset nähtiin kyllä aiemminkin seksisymboleina, mutta heissä ei nähty pelkkää seksiä”, entinen malli Keynocha Allmond pohtii.
Vaikkakin vähemmistönä, hip hopissa on ollut mukana alusta asti vahvoja naisia. Artistit Salt'N'Pepasta ja Roxanne Shantesta, Erykah Badun, Missy Elliotin, Foxy Brownin ja Angie Martinezin kautta Nicki Minajiin ja Sini Sabotageen ovat toimineet tyyli-ikoneina lukuisille tytöille ja naisille. Hip hopin suoraviivainen ja usein seksistinen puhetapa on herättänyt keskustelua yhtä pitkään.
”Tiedostavana naisena olen kohdannut sisäisen ristiriidan siinä, että nautin musiikista, joka erikoistuu misogyynisiin lyriikoihin, kuviin ja viesteihin, jotka vahvistavat käyttäytymismalleja, jotka alistavat naista”, kirjoittaa The Infamous L hip hopin seksismiä käsittelevässä kiinnostavassa pohdinnassaan.
”Bitch” sanaa viljelevässä puheessa naisille on tarjottu usein kyseenalaista muottia. Useimmat naisräppärit eivät ole tyytyneet koristeen rooliin, vaan käyttäneet hip hopia oman vapautumisensa välineenä. Välillä rajanveto on vaikeaa: milloin myydään seksillä ja esineellistetään naisen vartaloa ja milloin taas nainen on itse vallassa oman upean kroppansa kanssa.
Uhkeita muotoja Tribe Called Questin Bonita Applebumista asti ylistäneen hip hopin voi nähdä hyvin laajentavan hyväksytyn ja ihaillun naisvartalon muotoa samalla tavalla kuin Suomeenkin rantautuneen burleskin. Yhtä hyvin sen voi nähdä myös perinteisenä strippauksena, josta feministiset motiivit ovat kaukana. Hip hop on kenttä, jossa ei ole yhtenäistä näkemystä naiseuteen, mutta jonka sisällä on käyty pitkään keskustelua aiheesta. Ero kahden ääripään välillä on usein arvostelijan mielessä.
Nicki Minajin Beez In The Trap on video, jota katsoessa jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä. Sitä on katsottu Youtubessa yli sata miljoonaa kertaa. Peukuista lähes 400 000 on ylöspäin, mutta 200 000 osoittaa alaspäin.
Nicki Minaj on tämän keskustelun ruumiillistuma. Muoti-ikonin asemaan noussut artisti, joka osaa käyttää muotojaan asiansa edistämiseen eikä häpeile tehdä sitä. Hän on vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa ja pitää huolen siitä, että massat pääsevät käsiksi hänen tyyliinsä.
Minaj teki juuri diilin Kmart-kauppaketjun kanssa ja julkaisi Steal her style -malliston, jossa tavikset pääsevät pukeutumaan kuten hän pilkkahinnoilla.
25-vuotias naisräppäri ei pelkää leikitellä tyylillään. Teen Vogue kysyi Minaj'lta, kaduttaako häntä ikinä seuraavana päivänä edellisillan tyylivalinnat?
”Koko ajan, mutta se on hinta jonka joudut maksamaan, jos haluat leikitellä”, Minaj vastasi.
Hip hopin muoti-ilmiöitä
Afrosentrinen tyyli
Native Tongues -ryhmä toi hip hopiin uusia ulottuvuuksia 1980 ja -90-luvun vaihteessa, Afrika Bambaataan jalanjäljissä. Jungle Brothersin, Tribe Called Questin, De La Soulin ja Queen Latifahin kaltaiset artistit ottivat pukeutumiseensa vahvasti afrikkalaisia vaikutteita ja loivat tiedostavan hip hopinsa kylkiäiseksi uuden tyylisuuntauksen. Tommy Boy -levy-yhtiö muun muassa promosi De La Soulin levyä tuomalla markkinoille Afrikka-medaljongin ja musta, punainen ja vihreä näkyivät tyylisuunnan räppäreiden tekemisissä. Tähän tyyliin kuuluvat myös kautta aikojen siisteimmät afrokampaukset, joista muun muassa Fresh Prince -nimellä räpännyt Will Smith edusti.
Gangsta-tyylit
Rap-musiikki on aika ajoin käsi kädessä gangsteri-kulttuurin kanssa. Gangsta-räpin nousu Yhdysvaltojen länsirannikolla toi muotiin eri toten N.W.A:n kautta jengityylin, johon kuului mustat aurinkolasit, Dickiesin housut sekä Los Angeles Raidersin lippikset ja Starter-takit. Aseet kävivät koruista. Toisaalta hip hopissa on imitoitu myös vanhan koulukunnan gangstereiden klassista tyyliä, etenkin Scarface-elokuvan valtavan vaikutuksen vanavedessä. Parittaja-tyyli on ilmaisullisempaan suuntaan vietyä gangsteri-tyyliä, johon oman silauksensa tuovat esimerkiksi näyttävät kävelykepit, timanteilla koristellut pimp-cup-juomamukit, leveälieriset hatut ja värikkäät puvut.
Lippikset
Lippis on räppärin kruunu. Autenttisen ja oikean lippiksen määritelmä on vaihtunut vuosien varrella. Aitoudelle löytyy tunnusmerkkinsä, kuten rautanapit, kahdeksan ompeletta lipassa ja nykyisin New Eran logo jne. Lippis-malleista snapback jyrää. Vaihtoehtoja ovat flexfit, fitted, trucker tai 5-panel. Jos lippis ei istu päähäsi käytä pipoa.
Bandanat
Bandanat eli räppäreiden päässä usein nähdyt huivit kuuluvat oleellisena osana muun muassa Los Angelesin Bloods ja Crips -jengien välisen sodan univormuihin. Legendaarisimpiin bandana-miehiin kuuluvat muun muassa Ice Cube ja Tupac. Snoop Dogg rokkasi joskus joka bandana-kuvioidussa paidassa. Suomessa bandanat ovat olleet aina varattuna vain niille kaikista räpeimmille tyypeille, eikä ilmiö ole lyönyt kovin laajalti läpi. Ja hyvä niin.
Army-meininki
1990-luvun aikana armeijatyylinen pukeutuminen otti vahvasti sijaa hip hopissa. Jättimäiset camo-reisitaskuhousut saivat kaverikseen Timberlandin ruskeat klassikkomaiharit ja asu nousi vakiovarustukseksi New Yorkissa. Camo-tyyliä oli helppo löytää tehtaanmyymälöistä ja suomalaiset edelläkävijät saivat uutta käyttöä isän metsästyshousuille. Armeijatyylin edelläkävijöihin kuului muun muassa Public Enemy ja myöhemmin sitä nähtiin esimerkiksi Wu-Tangin jäsenillä.
Valkoiset T-paidat
Hip hopin ikivihreä klassikko on valtavan kokoinen valkoinen t-paita. Simppeliä, tyylikästä ja ilmavaa.
Bling bling
Bling blingin sisältö on muuttunut vuosien varrella. Aiemmin se tarkoitti samoissa huppareissa ja reisitaskuhousuissa olevien tyyppien äärettömän kalliita koruja ja kelloja, joihin saatettiin sijoittaa koko hittilevystä saatu tuotto. Nykyisin todellista bling blingiä löytyy Jay-Z:n, Kanye Westin ja Cheekin kaltaisilta artisteilta, jotka pukeutuvat huippumuotiin, kuten Gucciin, Givenchyyn tai Versaceen.
Kauluspaidat
”Voit lähtee jengille leveilee, ja kaikkii raflajonoihin kiilailee”, tykittää ug-räppäri Raimo suomalaisen räppivaatekulttuurin suurteoksessa Kauluspaitoja. Kauluspaita on standardi. Siinä vaiheessa, kun seisoo kymmenen jätkän porukassa ja huomaa, että kaikilla on kauluspaidat, voi alkaa hävettää. Ikävää on toisaalta olla myös se yksi jäbä, jolla ei ole kauluspaitaa.
”Kauluspaitoja, kauluspaitoja, kaulus-vitun-paitoja, kauluspaitoja, mull on niit tuhansia, kun mä käytän pelkästään kauluspaitoja, kaulus-vitun-paitoja!”
Pelipaidat
Naisille mahdollisimman tyköistuvat, miehille mahdollisimman löysät. Näitä on tarkoitus pitää aivan muussa tarkoituksessa kuin pelatessa. Esimerkiksi New Yorkissa katukoriskentälle saapuminen NBA-pelipaidassa takaa sen, ettet pääse mukaan peliin.
Psycho Cowboyt
Löysien housujen saaminen Suomessa oli hankalaa vielä 1990-luvun puolivälissä. Ensimmäisiä hopparihousuja tarjoili Psycho Cowboy -merkki. Erilaisina värivaihtoehtoina tarjolla olleisiin housuihin olisi mahtunut helposti kaksi jalkaa samana lahkeeseen ja taskuihin upposi vanha kunnon litrainen olutpullo. Hetkeä myöhemmin löysiä housuja sai jo Seppälöistä ja pian markkinoille tuli myös suomalaisfirma Bronx Clothing, joka haki vaikutteensa New Yorkin hip hop -tyylistä.