Citius, altius, fortius

Valmentajia eli coacheja käyttävät yritysjohtajat ja tavalliset kunnianhimoiset ihmiset. Onko coachaus vain kasvava sä pystyt siihen -bisnes vai tuoko se valmennettavalle ihan oikeasti lisäarvoa? Ja ennen kaikkea, mitä siitä seuraa, kun ihmiset pyrkivät jatkuvasti parempiin suorituksiin?

Sä pystyt siihen.

Näköalahissin ovet aukeavat. Hissin suulta avautuu näkymä konsultointiyrityksen aulaan. Suuressa matossa lukee MPS. Lattiat ovat vaaleaa laattaa. Tummapuisen vastaanottotiskin takana seisoo kaksi naista.

"Marcus Herold", pyydän. Herold on MPS-konsernin toimitusjohtaja ja perustaja. Suomalaisen, kolmessatoista maassa toimivan MPS:n liiketoimintaa ovat muun muassa rekrytointi- ja uudelleensijoittautumispalvelut. Ja mikä meitä kiinnostaa, Suomeen rantautunut coachaus, henkinen valmennus.

The hottest thing in management is the executive coach, otsikoi Fortune-lehti. Coach, oma valmentaja. Henkinen personal trainer. Sparraaja. Coach järjestää elämän, priorisoi, neuvottelee toimeksiantajansa kanssa, potkii perseelle. 100-prosenttiseen tulokseen tarvitaan 100-prosenttinen tuki. Nykyajan löyhät esimiessuhteet, asiantuntijatyöt ja pikatyösuhteet ovat synnyttäneet tarpeen kisälli–mes-tari-suhteelle. Jonkun pitää tuuppia eteenpäin: jos ei ole pomoa, niin hankitaan sellainen.

Henkinen valmennus on self-helpin uusin muoto. Elävä menestysopas. Self-help-ala on kasvanut Suomessa koko 1990-luvun: liikevaihdoksi arvioidaan 200 miljoonaa, viiden, kymmenen vuoden päästä miljardi ja 20 vuoden päästä 3-5 miljardia markkaa. Valmennuksen uskotaan kasvavan vähintään samaa tahtia kuin ala yleensä.

Suomen tunnetuin self-helppaaja lienee Jari Sarasvuo. Eurooppaan ja Suomeen henkinen valmennus tuli Yhdysvalloista, jossa valmentajia käyttää uraputkessa pinnistelevä keskiluokka. Yhdysvalloissa coachaus on saanut yritysjohdon siunauksen. Muun muassa puhelinoperaattori AT&T, valokuvayhtiö Kodak, lääkeyhtiö Glaxo Welcome ja investointipankki Goldman Sachs ostavat työntekijöilleen coaching-palveluja.

Tietokoneyhtiö IBM:lla ja konsulttiyhtiö Cap Gemini Ernst & Youngilla on omat in-house-coachit. Eikä täysin syyttä, IBM:n tutkimuksen mukaan valmennettujen esimiesten osastot ovat menestyneimpiä.

Minut ohjataan yhtiön odotusnurkkaukseen. Pöydällä on lehtiä: Tietokone, Kauppalehti Optio, Talouselämä, Helsingin Sanomat. Televisiosta virtaa Eurosportia. Ikkunasta avautuu näkymä otaniemeläiselle omakotitaloalueelle.

Herold on pitkä, komea mies. Vaaleansininen paita, jonkaa taskuun on kirjailtu Heroldin nimikirjaimet MH. Liituraitahousut. Silmälasit. Olemuksessa on jotain samaa kuin asianajaja Ari Huhtamäessä. Komeus on perinnöllistä: Heroldin työhuoneessa käy ilmi, että hän on Suomen kuuluisimman miesmallin Kim Heroldin isä. Kimin kuva koristaa isän kirjahyllyä perhekuvan, Freixenetin mustan Cava-pullon ja Teräsmies-patsaan lisäksi.

Fasadi on kunnossa.

Herold on myös konsultti, ja coach.

"Aloitimme coachingin epävirallisesti jo kolme vuotta sitten. Virallisesti coachausta on tarjottu vuoden verran. Coachaus on kasvava ala. Meillä on viisi valmentavaa konsulttia ja jokaisella kahdesta neljään valmennettavaa. Tosin he tekevät myös muuta konsultointia. Kymmenellä konsultilla on valmius valmentamiseen."

MPS:n lisäksi alalla on yksittäisiä yrittäjiä jonkin verran. Herold ei osaa arvioida, kuinka paljon.

Heroldin mukaan coachaus ei ole muotivillitys, "Nykyajan yrityksissä ei pärjää roolisuorituksilla, vaan kyvyllä tiimiyttää oma kokemus ja osaaminen yhtiön osaamiseen. Siinä on uskallettava olla oma itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen. Coaching edesauttaa jatkuvassa muutoksessa elävää ihmistä ja organisaatiota tässä työssä."

Taustaltaan ja koulutukseltaan valmentaja voi olla mikä tahansa: kauppatieteen maisteri, diplomi-insinööri, psykologi. Mitä tahansa.

"Mutta ilman elämänkokemusta ei coachiksi voi ryhtyä. Coachin on täytynyt kokea yksityisessä ja ammatillisessa elämässään myös vastoinkäymisiä."

Herold on opiskellut Hankenilla, muttei valmistunut: MPS:n hän perusti liikekumppaninsa kanssa jo vuonna 1975.

MPS tarjoaa coachingia vain yrityksille. Coachattava voi olla niin johtoryhmä kuin johtaja. MPS coachaa myös esimiehiä ja asiantuntijoita. Tyypillinen MPS:n valmennettava on 30–50-vuotias johtaja.

"Valmentajan ja valmennettavan välinen suhde on luottamuksellinen. Vaikka yrityskulttuurit ovat kehittyneet avoimemmiksi ja vuorovaikutustaidot ovat lisääntyneet, niin silti moni coachattava johtaja on aika yksin.

Coachin kanssa pääsee pallottelemaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja."

Siis jankata, että sä pystyt siihen?

"Valmentajan tehtävä on pikemminkin kyseenalaistaa strategiaa, ei pönkittää coachattavan itsetuntoa. Coach ei tarjoa ratkaisuja, vaan kuuntelee ja kysyy oikeat kysymykset: oletko muistanut huomioida tämän ja tämän asian. Coaching on tapa ottaa etäisyyttä työhön."

Kaikki alkoi 1980-luvulla Seattlessa. Veroneuvoja-juristi Thomas Leonard huomasi miljoonia tienaavien asiakkaidensa tarvitsevan muitakin kuin veroneuvoja. Leonard kutsui palvelujaan elämänsuunnitteluksi, kunnes joku hänen asiakkaistaan ehdotti, että Leonard kutsuisi itseään coachiksi. Vuonna 1992 Leonard perusti Coach Universityn, maailman ensimmäisen coach-koulun. Sittemmin coach-kouluja on tullut Yhdysvaltoihin kuin sieniä sateella: 38 koulua opettaa vain henkistä valmentamista ja kolme yliopistoa on ottanut yritysvalmennuksen pääaineeksi. Coach Universityssa voi opiskella niin henkilökohtaiseksi valmentajaksi kuin yritysjohdon valmentajaksi. Opiskelu tapahtuu etätyönä. Opintosuunnitelmaan kuuluu asiakkaiden tyypittelyä, motivointia, neuvomista, kehittymistä. Koulun mukaan valmistuneen coachin tulisi osata muun muassa parantaa johtajan viestintäkykyjä, kehittää asiakkaalleen Life Plan ja auttaa häntä keksimään elämänsä tarkoitus. 5000 ihmistä on saanut oppia CoachU:ssa.

Yksi heistä on suomalainen Maj-Len Holmberg. Hän on sekä personal että business coach ja ainoa koulusta valmistunut suomalainen. Maj-Len Holmberg on filosofian lisensiaatti, entinen kemian, matematiikan ja fysiikan opettaja, entinen laboratoriopäällikkö, entinen tutkija. Ja totta, hän muistuttaa enemmän kemian opettajaa kuin kiiltokuvaa myyntimieskonsultista. Takana arviolta 50 vuotta. Tumma polkkatukka, ruskeat silmät. Meikkiä vain vähän, jos lainkaan. Harmaa paita, musta asiallinen jakkupuku. Yksi koru: kultainen sydän kaulassa.

Holmberg kiinnostui valmennuksesta luettuaan ruotsalaisen talouslehden Dagens industrin artikkelin.

"Se oli melko provokatiivinen. Valmentaja kertoi valmentavansa uima-altaan reunalla ja kehui, kuinka paljon rahaa tulee. Muuten juttu oli asiallinen. Kävin katsomassa Coach Universityn www-sivuja ja innostuin."

Maj-Len tutustui neljä kuukautta alaan, hän kävi jopa Ruotsissa tarkastamassa paikalliset valmentajat.

Päätös syntyi. Opinnot kestivät kaksi vuotta.

Päätoimiseksi coachiksi Maj-Len ryhtyi vuoden alussa. Sitä ennen hän on valmentanut sivutoimisesti. Maj-Lenillä on ollut yhdeksän valmennettavaa. Pääasiassa 25–50-vuotiaita naisia.

"Valmennettavat ovat hakeneet edistystä uralleen. Jotkut ovat halunneet ylennyksen, toiset vaihtaa työpaikkaa, yksi on halunnut perustaa oman yrityksen. Yhdellä taas oli liikaa töitä."

Työpaikanvaihto-casessa Maj-Len keskusteli asiakkaan kanssa asiakkaan nykyisestä työpaikasta, mitä se antoi ja mitä siitä puuttui ja miettikö asiakas alan vaihtamista. Kun asiakas on tehnyt päätöksensä, hänen tehtävänsä on hakea työpaikkoja ja kehittää tarvittavia taitoja. Työpaikkahaastattelutilanteeseen Maj-Len valmentaa roolileikillä.

Tavoitteen ei tarvitse olla opintomenestys tai uralla eteneminen, se voi olla yhtä lailla menestys sosiaalisessa elämässä tai naimisiinmeno.

"En ole koskaan valmentanut ihmistä, jonka tavoite on naimisiinmeno. Kävisimme läpi hänen idealimiehensä piirteitä ja ominaisuuksia ja miettisimme yhdessä, mistä sellaisen saa, eli mitä pitää tehdä ja mihin pitää mennä."

Eikä tavoitetta tarvitse välttämättä edes olla.

"Valmentaja selvittää asiakkaan kanssa asiakkaan arvot ja sen perusteella hahmotetaan tavoitteet. Tärkeää on, että tavoitteet ovat itsestä tulevia, eivät ulkopuolisten asettamia."

Lisäksi tavoitteiden tulee olla realistisia. Kaikista ei tule jormaollilaa, vaikka kuinka rehkisi.

"Ennen kaikkea valmentaja priorisoi. Yleensä ihmisten perisynti on se, että heillä on liikaa tekemistä. Jotain täytyy jättää pois. Lienee mahdotonta tehdä väitöskirja kahdessa vuodessa, jos käy töissä. Onneksi ihmiset ovat melko realistisia."

Toisaalta.

"On elämänalueita, joita ei voi jättää huomiotta, kuten terveys ja ihmissuhteet. Valmentajan tehtävä on varmistaa, että ne ovat elämän ykkösprioriteetti."

Maj-Len huolehtii, että asiakkaat todella saavuttavat asettamansa tavoitteet. Se on coachin paras mainos.

"Jos tuloksia ei synny, totean valmennettavalle, että en ole hänelle oikea valmentaja. Ehkä ohjaan hänet toiselle valmentajalle tai sitten toteamme, että valmennus ei ole tällä hetkellä paras ratkaisu."

Kaksi kertaa hän on joutunut lopettamaan valmennussuhteen, koska valmennettava ei ole edistynyt.

"Pitkäaikaisin coachattavani on saanut jo kaksi ylennystä puolentoista vuoden aikana."

Hänen valmentautumisprosessiaan ovat hieman hidastaneet henk. koht. huolet. Siis sydänsurut.

"Terapiaa en voi antaa. Tukea minulta saa, mutta tavoitteet priorisoidaan uudelleen."

Esimerkiksi avioerotapaukset ovat Maj-Lenin mukaan ongelmallisia.

"Jos liitto on purkautunut henkilön omasta tahdosta ja hän tuntuu hyväksyneen asian, voin ajatella häntä valmentavani. Ymmärrettävää on, että esimerkiksi on ollut vuosia kotona ja haluaa nyt viimeistellä opinnot."

Henkilökohtaisen ja yritysvalmennuksen ero on suuri.

Yrityksen maksama coaching tähtää yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen, välillisesti siitä hyötyy myös valmennettava yksilö.

Marcus Heroldin mukaan yritysvalmennuksen ei ole tarkoituskaan kestää kauan: yleensä vuosi, esimerkiksi kriisiaika. Joka tapauksessa niin kauan kuin coachauksesta on lisäarvoa sekä valmennettavalle että yritykselle. Sen sijaan henkilökohtainen valmennus tähtää ainoastaan yksilön tavoitteiden saavuttamiseen, välillisesti siitä toki hyötyy yrityskin. Valmennussuhde voi olla monivuotinen: tai ainakin niin pitkä kuin asiakkaan rahat riittävät.

Hyvän valmennussuhteen tunnusmerkit ovat kummassakin samat.

"Olennaisinta on, että henkilökemiat toimivat", vakuuttavat sekä Holmberg että Herold.

Suositeltavaa on, että valmentajaa etsivä tapaa useita valmentajia ja tekee päätöksensä sitten. Koekäynti on yleensä ilmainen.

"En ota henkilöä valmennettavaksi, jos koen ettei minulla ole hänelle mitään annettavaa", sanoo Maj-Len. Heroldkin painottaa molemminpuolisen kunnioituksen merkitystä: ilman sitä valmennuksesta ei tule mitään.

Personal coach tapaa valmennettavaansa useammin kuin yritysvalmentaja, jonka kanssa tapaaminen on yleensä kerran kuussa. Maj-Len tapaa valmennettaviaan kerran viikossa, jos nämä asuvat lähellä. Kaukana asuvien asiakkaiden kanssa pidetään puhelinkokouksia. Yksi istunto kestää puolesta tunnista tuntiin. Meiliä saa lähettää niin paljon kuin haluaa ja koska tahansa. Maj-Lenin valmennuspalvelut maksavat 1000–3500 markkaa kuussa.

Yhdysvalloissa uusi ammattikunta ei ole herättänyt pelkkää ihastusta. Kriitikoiden suurin pelko on laatu: kuka tahansa voi kutsua itseään coachiksi. Yhdysvalloissa on 10 000 valmentajaa, joista vain 3000 kuuluu liittoon. Lisäksi valmentajia on joka lähtöön: on avioliittovalmentajaa, miten sijoitan miljoonat -valmentajia, yrityksen sisäisiä in house -coacheja. Vertailu on lähes mahdotonta.

Mutta yhden kysymyksen, joka yhdysvaltalaisessa kulttuurissa lienee epäolennainen, kriitikot ovat jättäneet huomiotta. Millaiseksi muodostuu yhteiskunta, jossa jokainen haluaa koko ajan 100-prosenttisen suorituksen itsestään?

"Valmentajat ovat ajan ilmiö. En näe siinä vaaraa", toteaa itsesuggestioon perehtynyt psykologi Jouni Luukkala.

"Kun taloussuhdanteet vaihtuvat, ihmiset haluavat taas eri asioita. Nyt psykologeilta pyydetään pääasiassa ajan- ja elämänhallinta-, itsetunto- ja menestysluentoja. Lama-aikana pyydettiin lapsenkasvatus- ja hyvän elämän luentoja."

Kuten nuori Nokia-johtaja hyvin asian ilmaisi ajan asenne on fast cars ja fast women. Ja laskusuhdanteen aikana kaikki taas muuttuu.

Luukkala ei myöskään usko valmennuksen eriarvoistavan ihmisiä.

"Ne, joilla on draivi, pärjäävät ilman valmentajaa. Valmennuksella ei kenestäkään huippujohtajaa tehdä, jos ei ole siihen kykyjä." Luukkala uskoo kuitenkin, että valmennuksella pääsee yksilön normaalitasoa parempaan suoritukseen. Valmentajat haluavat ainakin uskoa siihen. Vähän niin kuin Maj-Lenin käyntikortin takapuoli, jossa on ranskalaisen filosofin Guillaume Apollinairen runo.

"Come to the edge."
"We can´t. We are afraid."
"Come to the edge."
"We can´t. We will fall!"
"Come to the edge."
And they came.
And he pushed them.
And they flew.
Siis sä pystyt siihen.

Mikä elämässäsi on rempallaan? Täytä CoachU:n Clean Sweep Program sivulla www.clean-sweep.com

Jouni Luukkala: Suorituskyvyn vahvistaminen, menetelmänä itsesuggestio.

New Yorkin ykkösvalmentaja: "Pese autosi."

Talane Miedaner oli vielä kuusi vuotta sitten Chase Manhattan -pankissa johtajana.

"En ollut tyytyväinen uraani. Sain ylennyksen puolentoista vuoden välein, mutta se ei riittänyt minulle. Sitten hankin coachin ja huomasin itse haluavani sellaiseksi. Aloin kehittää puhetaitojani. Opiskelin ja coachasin ihmisiä iltaisin. Helmikuussa 1997 sanoin itseni irti", kertoo Miedaner puhelimessa.

Nyt Talane Miedanerin, 35 vuotta, coaching-yhtiö on Yhdysvaltain menestyneimpiä. Miedanerin asiakkaita ovat niin puhelinoperaattorit AT&T ja British Telecom, Giorgio Armani ja US government. Yhtiössä on kymmenen coachia. Toimistot ovat New Yorkissa ja Floridassa.

Valmistautuessaan irtisanoutumiseensa Miedaner maksoi velkansa ja säästi rahaa niin, että sillä pärjäisi puolitoista vuotta.

Tyypillinen Miedanerin asiakas on 420 000–560 000 markkaa vuodessa ansaitseva noin 40-vuotias akateeminen nainen. Talanen coachauspalvelut maksavat 4 900 markkaa kuussa. Siihen sisältyy puolen tunnin puhelinkeskustelu kerran viikossa ja sähköpostikonsultointi.

Miedanerin mukaan menestyksen salaisuus on attraction, vetovoima.

"Menestys tulee luoksesi, kun perusasiat ovat kunnossa. Elämä pitää järjestää niin, että kaikki häiritsevät tekijät on eliminoitu: autot pesty, napit ommeltu, talo siivottu. Tämän jälkeen on rakennettava järjestelmä, jonka avulla asiat hoituvat niin ettei niihin mene koko huomio. Esimerkiksi voit palkata siivoojan siivoamaan talosi tai varata kerran kuussa päivän, jolloin hoidat häiritsevät pienet asiat." Seuraavaksi tulee päästä eroon häiritsevistä ihmisistä.

Ja niitähän riittää.

www.talane.com