Kello käy, kenellä pätkii?

Kahdeksan vuotta, seitsemäntoista työsopimusta, viisi viikkoa kesälomaa”, laskee Tia Lindström, helmikuussa valmistunut valtiotieteiden maisteri. CV:ssä lukee sijoitusalaa, kriminaalihuoltoa, opettajan sijaisuuksia ja tehdastyötä. Viimeiset neljä vuotta hän on ollut kokopäivätöissä. Saldo on kaksi duunipaikkaa ja kuusi pätkää. Nykyinen sopimus eduskunta-avustajana on elämän pisin: kevään 2007 loppuun.

Nätti tapaus verrattuna niihin, jotka kieltäytyivät haastattelusta seuraavan pätkänsä pelossa. Paras tili samasta duunipaikasta oli seitsemän vuotta, 21 sopimusta ja tuoreet potkut.

“Nuoriin aikuisiin on juuttunut pätkäikäluokan leima”, sanoo Akavan Erityisalojen lakimies Seppo Rautiainen.

“Kun vaihtoehto on työttömyys, viidennes ei kysy edes määräaikaisuutensa syytä. Työnantajat elävät henkisesti 90-luvun lamaa, jolloin pätkätöistä tuli myös korkeasti koulutettujen ongelma. Ketjutuksia perustellaan rahoituksen hajanaisuudella ja vuosibudjeteilla. Syyt on todettu laittomiksi korkeinta oikeutta myöten”, hän jatkaa.

Mutta tulkintaetuoikeus on aina työnantajalla. Mitään ei voi tehdä, ennen kuin määräaikaisuus päättyy. Jos haluat oikeuteen, valmistaudu 2-3 vuoden keikkaan.

Myös Lindström on saanut eteensä perusteettomia pätkäsopimuksia.

“Kun takana oli 1,5 vuotta merkittävässä rahamarkkinayrityksessä, otin perusteettomuuden loukkauksena ja lähetin paperin takaisin. Sain palkankorotuksen ja lauseen työn projektiluonteesta. Allekirjoitin. Sitä ennen ylempi johto oli tyrmännyt lähiesimiesten ehdotuksen vakinaistamisesta. Vaikka ilmapiiri oli hyvä, projektin päättymisestä jäi tyhjä olo. Annoin kaikkeni, ja vastaus oli hei hei. Tieto lopusta tuli onneksi ajoissa: kahden kuukauden varoitusajalla.”

Työterveyslaitoksen mukaan määräaikaisilla on neljänneksen vähemmän sairauspoissaoloja kuin vakinaisilla. Heillä on heikommat työsuhde-edut ja harvoin mahdollisuus esimieskoulutukseen. He vääntävät 110 lasissa, jotta seuraava pätkä varmistuisi. Tehokasta, eikö? Luova työympäristö.

“Kun muut hakivat aamupalan ja istuivat rupatellen, söin sähköpostin ääressä. Bonusjärjestelmää tai puhelinta en saanut. Eduskunnassa kaikilla on samat edut, myös kuukauden irtisanomisaika.”

Vaikka määräaikaiset saavat jo asuntolainaa, kello käy. Akavan mukaan he solmivat avo- tai avioliiton harvemmin ja hankkivat vähemmän lapsia kuin vakituiset. Ja kun lapsia on, niitä on vähemmän kuin vanhemmat toivoisivat. Moni vauva hankitaan määräaikaisuuksien katkolla tai opiskelijana, ja nuoret isät painavat tuplatahtia. Tiedätte kyllä.

Lindströmin ystäviin kuuluu kuusi äitiä. Yhdellä on vakituinen työpaikka. Hän itse haluaa lapsia vasta myöhemmin.

“Akateemisista ystävistäni, sekä miehistä että naisista, kahdella on vakituinen työpaikka. Toinen on sosiaalialalla, jossa töitä on mutta palkkaa ei. Toinen sai viran roikuttuaan samassa talossa kaksi vuotta. Muut pätevät ja sosiaaliset ihmiset ovat määräaikaisia tai työttömiä.”

Kuinka moni haluaisi vakipaikan?

“Kaikki.”

Näin. Moni pätkii vapaasta tahdostaan, moni ei. 70 prosenttia nuorista aikuisista kokee määräaikaisuutensa ongelmana. Heidän niputtamisensa projektirakkaiksi on sama kuin väittäisi yli 50-vuotiaiden ahdistuvan tietotekniikasta.

“Jos sijaisuuden syyn ja keston saa paperille, asia on usein ok. Mutta projektilla ja projektilla on eroa. On älyllisesti epärehellistä väittää, että töiden projektinomainen organisointi olisi sama kuin työsuhteiden projektiperusteisuus”, Rautiainen päättää.

Lindström haluaa uran asiantuntijana omalla alallaan: projekteja vakituisessa työsuhteessa.

“En suostu enää alle vuoden sopimuksiin. Mitä lyhyempi pätkä, sitä kovempi palkka.”

Lähteet: Tilastokeskus, Akava, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työministeriö, Työterveyslaitos, KTV.

Lukijoilta

“Pääsin gradun keskeltä töihin puoleksi vuodeksi. Valmistuin maisteriksi ja sain neljä kuukautta lisää samasta paikasta. Kohta pitäisi alkaa uudet kolme kuukautta. Kai näinkin eläisi, mutta nyt koko yksikkö hajotetaan. Uudelleen sijoitettavia vakituisia ei ole kuin neljä. Mitä meistä 30 määräaikaisesta.”
Nainen, 24

“Työelämässä kokeneen ja 10 vuotta opiskelleen itsetuntoa ei hivele olla uusi kesäprojektityttö. Hakeminen ja työhaastattelut tekevät ihmisestä nöyrän ja kiltin. Murphyn laki: kun olet tehnyt puolen vuoden sopimuksen hikisen, pihin ja sovinistisen pienyrittäjän kanssa, sinulle soittaa viikon sisällä kaksi potentiaalista vakityönantajaa kansainvälisestä unelmafirmasta. Näin on käynyt kolmesti.”
Nainen, 30

“Pätkätyöt olivat perusboheemin kaverin unelma. Sai tehdä kun huvitti ja pitää lomaa kun siltä tuntui. Palkka tosin oli pienempi. Nyt yrityskonsulttina kaipaan sitä aikaa. Ei siirtynyt lomat, ei tarvinnut vastata toisten ihmisten työpaikoista, ei ollut tulosyksikkövastuuta.”
Mies, 26

“Koulutusta on, kokemusta Suomesta ja ulkomailta. Nyt on työnantajalla kinkkiset paikat, kun takana on kaksi määräaikaista sopimusta ja kesäksi tarvitaan työntekijä. Mitäs tehdään? Ei ainakaan vakinaisteta! Ehdottavat uutta määräaikaista toisella tittelillä, että saadaan kesälomat tuurattua. Säälittävää.”
Nainen, 25

“Akateeminen koulutus, takana yhdeksän vuotta pätkiä. Kuusi vuotta eräässä ammattikorkeakoulussa, 15 työsopimusta ilman taukoja. Lyhin kolme viikkoa, pisin vuoden. Parempi kuin työttömyys, mutta ei mitään mahdollisuuksia elämän suunnitteluun.”
Mies, 36

“Pätkätyöt ovat stressaavia. Olin 2 vuoden ajan samassa firmassa töissä aina puolen vuoden sopimuksella. Ikinä ei tiedä tulevasta, jatkuuko vaiko ei! Nyt olen ollut 4kk vakituisessa työssä ja on ihana suunnitella elämää eteenpäin!”
Nainen, 27

Kysymys: Mitä vauva maksaa?

Äidin työnantajalle 7000-13000 euroa per beibi. Sisältää osan äitiysajan palkasta, lomarahat, sairauslomat, sairaan lapsen hoitopäivät ja sijaisen perehdyttämisen. Isän työnantajalle ei juuri mitään. Ruotsissa kaikki työnantajat maksavat 2 % valtiollista vanhemmuusvakuutusta.

Lähde: Palvelutyönantajat, EK.

Check list: Kuukauden luvut

Suomessa on yli 500 000 pätkätyöläistä.

• Alle 30-vuotiaista palkansaajista 42 % on määräaikaisessa työsuhteessa. Heistä 57 % on naisia ja 43 % miehiä.
• Naisten pätkät ovat miesten pätkiä lyhyempiä. Alle 35-vuotiailla miehen vuosi on naisen 9,5 kk.
• Kunnat ja valtionhallinto teettävät eniten akateemisia pätkiä. Niissä 65 % alle 35-vuotiaista on määräaikaisessa työsuhteessa.
• Suomessa teetetään kolmanneksi eniten pätkätöitä Euroopassa.

Lähteet: Tilastokeskuksen Työvoima- ja Työolojen tutkimusyksiköt, Akava, Työministeriö.

TJEU

• www.prekariaatti.org. Marraskuussa perustettu, jatkuvasti kasvava ”epätyypillisten” työläisten verkosto. Osa maailmanlaajuista liikettä.
• Kirja. Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla (2003). Tutkivaa journalismia Amerikan matalapalkka-alojen palvelutyöhelvetistä.