Avattaren inspiroimana....
Olisi varmasti fantastinen markkinarako tarjolla jollekin
salskealle uroolle. Miksi vain lapsiperheille olisi pukkipal-
veluita tarjolla. Luulen että sinkkunaiset mielellään tilaisi-
vat pukin aattoiltaansa ilostuttamaan, juttelemaan mukavia,
kyselemään kiltteydestä ja tuhmuudesta, laulamaan pari jou-
lulaulua ja istuttamaan neitoja polvellansa. Ja sinkkunaisten
yhteisjouluissa varmasti olisi puuhasteltavaa.
1.Jos naisella olisi hervottomat hauikset ja normaalit tissit, ja nainen kulkisi hihattomassa paidassa, niin mihin miehen katse hakeutuisi?
2.Kokisiko mies alemmuutta valtavien hauisten vuoksi vai huomaisiko hän niitä lainkaan?
3.Jos yläkerrassa sänky hajoaa kesken leikkien, niin onko tuomittavaa olla vahingoniloinen?
4.Kumpi on helpompaa tupakoinnin lopettaminen vai selibaatissa eläminen?
5.Mitä tehdä kolmelle litralle vodkaa jos ei itse juo?
6.Miksi tupakointi on hyväksyttävämpää kuin piereskeleminen julkisilla paikoilla?
7.Rikkooko äänekäs sukupuolielämä joulurauhaa?
8.Miksi tupakointi on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, kuin selibaatissa eläminen omasta tahdosta tai tahtomattaan?
9.Miksi vodkanjuontimiitti kauhistuttaa ajatuksena niin paljon, ettei se ole missään tapauksessa toteuttamiskelpoinen idea?
10.Kun nainen kinuaa lisseeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee niin pitääkö antaa?
11.Ruuhkautuvatko aivosi jouluruuhkassa vai vältätkö pahimmat kaaokset pysymällä kotona?
Meillä kaikilla on oudot ja pimeät puolemme. Tänään löysin itseltäni
yhden uuden sellaisen. Periaatteessa en pidä talvesta, en ainakaan
Helsingissä. Talvessa on kuitenkin yksi hyvä puoli. Havaitsin sen
tehdessäni töitä tv auki, taustalla pyöri miesten hiihtoa. Hämmästyk-
sekseni jäin sitä haltioituneena tuijottamaan. Osan haltioitumisesta
selittänee hiihtäjien tiukat puvut ja tiukkaakin tiukemmat pakarat.
Mutta se, mikä siinä todella vetosi, oli tunne siitä, että ihminen voi
kuin voikin nauttia talvesta. Lucky bastards.
Känkkäränkkä on lasten ja naisten etuoikeus. Hurraa PMS-oireet ja kuukautiset.
Pahoitteluni tietenkin koko miessukukunnalle. Mutta kaikella on hintansa,
ja naisen kanssa se on tuo kerran kuussa tuleva känkkis. Kerran kuussa itku-
raivarit valtaavat alaa. Kaikki on ohi onneksi kuukaudeksi sillä sekunnilla kun
kuukautiset alkavat. Hengitys kulkee jälleen normaalisti ja terän katkeaminen
lyijykynästä ei saa kyyneleitä silmiin.
Olipa kerran pieni paha noita
Känkkäränkkä nimeltään
se huvittelee syömällä rusinoita
ja iskemällä kepillään
Se on niin pieni että aikuiset ei pysty sitä näkemään
mutta lasten luokse se mielellänsä tulee kyläilemään
Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin
ei lapset pysty nukkumaan
koska Nukku-Matti pelkää Känkkäränkkää
ihan tosissaan
Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään, se mussuttaa rusinoitaan
ja ruuan se saa lasten suussa pahalta maistumaan
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
kun on Känkkäränkkä-päivä
onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita
Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä
tule vain kerran viikossa
kun sä pistät kaiken ihan länkkä-lönkkä
niin äiti syyttää ipanoita
Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä
niin lapsia kiukuttaa
koska Känkkäränkkä neuvoo vääriin jalkoihin
kenkiä laittamaan
Ja Känkkäränkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan
ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan
Kyllä kylässä voit käydä..
Ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita.
- Mikko Alatalo, Harri Rinne, 1979
Työn välttely on huipussaan. Siivoaminen kuulostaa tänään jälleen houkuttelevalta, sillä olohuoneen lattialla odottaa pari korkeaa pinoa työpapereita läpikäyntiä. Jälleen kerran siivoaminen, tiskaaminen ja järjestely kuulostaa erittäin houkuttelevalta tavalta viettää ns. vapaapäivää. Toistaiseksi johdossa on järjestely ja siivoilu. Kaikkea tätä seuraavaa löytyy. Voisikohan jotain näistä jo heittää pois tai karsia:
-parittomia sukkia
-rikkinäisiä sukkia
-city ”kavereita” joiden kanssa et ole keskustellut vuoteen
-exiltä unohtuneita kalsareita, sukkia ja kaulahuiveja
-kaikkia rahaan liittyviä dokumentteja viimeisten 10-vuoden ajalta
-vaatteita, joita et ole käyttänyt 1-3 vuoteen
-opintoihin liittyviä muistiinpanoja
-joulu-, syntymäpäivä- ja ystävänpäiväkortteja
-mesen yhteystiedoista ihmisiä, joista et edes muista mistä ne sinne ovat ilmestyneet
-lippuja, lappuja, kuitteja, jotka olet säilyttänyt muistoina. Etkä enää muista mistä ja minkä vuoksi.
Vanhan työpaikkani seinällä oli tuhruinen kopio seuraavasta tekstistä.
Se sai hymyn huulille ja pilkkeen silmään.
Siinä on oikeastaan kaikki ne ohjeet, joita elämässä saattaa tarvita.
Päiväkodin erinomaiset opit:
Jaa kaikki.
Pelaa reilua peliä.
Älä lyö ihmistä.
Pane tavarat takaisin sinne, mistä otit.
Siivoa omat sotkusi.
Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun.
Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta.
Pese kätesi, ennen kuin rupeat syömään.
Vedä vessa.
Pikkuleivät ja kylmä maito tekevät hyvää.
Elä tasapainoista elämää – opi jotakin ja ajattele jotakin ja piirrä ja maalaa ja laula ja tanssi ja tee vähän työtä joka päivä.
Ota nokkaunet iltapäivisin.
Kun lähdet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä toista kädestä ja pysyttele yhdessä muiden kanssa.
Tajua ihme.
(Robert Fulghum)
Taas se on kadonnut. Valo. Ja taas se on täällä. Loska.
Ja jälleen huomaan vihaavani tätä vuodenaikaa. Talvet
Helsingissä ovat syvältä. Vettä, loskaa, vettä, loskaa, yöllä
pakkasta, niin että se vesi ja loska on jäätynyt liukumäeksi.
Hiekoitus tulee yleensä päivän tai pari myöhässä, jos tulee
lainkaan. Joillakin kaduilla on turvallisinta kävellä ajouralla.
Koskaan ei tiedä mitä pukisi päälleen. Aamulla voi olla pakkasta,
iltapäivällä onkin jo sitten +4. Jokainen retki ovesta ulos vaatisi
rinkan ja sinne kolmet kengät (kumisaappaat, pakkaselle kengät ja
sisäkengät), kaksi erilaista takkia, sateenvarjo ja päähineitä.
Naisena tietenkin pakkaat myös hiustenkuivaajan, meikit ja harjan,
ellet halua näyttää perunapellolta mönkineeltä koko työpäivää.
Joka vuosi käyn samat ajatukset läpi. Joka vuosi suunnittelen muuttavani
jonnekin aurinkoiseen ja valoisaan paikkaan. Joka vuosi totean, että
valitsemallani alalla ne työpaikat on kiven alla maailmalla.
Ja joka vuosi huomaan sinnitteleväni helmikuuhun. Ja joka helmikuu
valo tulee takaisin. Valon myötä käpyrauhanen alkaa toimia ja elämä
näillä leveyksillä jälleen maistumaan hyvältä. Helmikuuta odotellessa.
Jahas, gnu käyskentelee edelleen savannilla ;D.
Hmmmmmmmmmmmmmm……
Mitäpä sitten tehdä?
Kölliä rennosti ja odotella että gnu vaeltelee lähemmäksi?
Vai kenties lähteä hiipimään kohti?
