Kahdesta kysymyksestä kymmenen lisää

Mahdollisuuksia. Avoimia ovia ja jälleen seison kaikkien niiden edessä ymmälläni. Minne suuntaan lähteä? Tiedän, että elämällä on tapana kantaa. Pelätä ei tarvitsisi. Silti takaraivossa kaihertaa ajatus väärästä valinnasta. Jos nyt valitsen väärin, niin potkinko itseäni persuksille kymmenen vuoden kuluttua? Ja mikä voisi edes olla väärin tässä tilanteessa? Kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja. Kysymys on loppujen lopuksi vain siitä osaanko kuunnella itseäni ja ymmärränkö mitä juuri nyt oikeasti haluan.

Ensimmäinen kysymys on työpaikkakysymys joka kierosti nivoutuu ihmissuhdekysymykseen, joka on siis se jälkimmäinen kysymys. Ensimmäisen kohdalla eteeni on tullut uusi haastava mahdollisuus, joka tavallaan olisi askel myös sitoutumisessa paikkaan. Jos haluan lähteä lihottamaan kauas pois, ei minun kannata tätä askelta ehkä ottaa. Toisaalta se ei myöskään estäisi sitä liihottamista sinne jonnekin kauas. Uudet haasteet ovat aina iloinen asia, leipiinnyn helposti ja kaipaan uusia virikkeitä. Tässä tarjolla olevassa paikassa mahdollisuudet haasteisiin ja työn kehittämiseen ja itsensä kehittämiseen ovat lähes loputtomat. Mutta levoton mieli ei ehkä ole valmis hyväksymään, että tietäisin varmuudella voivani tehdä tätä työtä pitkään. Levoton mieli nauttii epävarmuudesta ja hetkessä elämisestä.

Toinen kysymys onkin ihmissuhdekysymys. Jos joku viisas kertoisi minkä kaikkien palojen pitäisi osua täydellisesti reikiinsä tässä palapelissä, jotta se voisi toimia. Toisaalta tarjolla on hyvää, paljon hyvää. Toisaalta jotain puuttuu, jokin hankaa vastaan ja erilaisuudet vetävät eri suuntiin. Ehkä en ole parisuhdeihminen, ehkä kaipaan vaan läheisyyttä ja hoivattavaa, muuten itsenäiseen elämääni. Levoton mieli vetää sinne tänne. Yritän kuunnella ja miettiä, miksi mieli tekee taas vapauteen.