Blogi

Katselinpa taas Talent Suomi-ohjelman. Ohjelma on kummasti alkanut kiinnostaa minua. Tuttavani kisasi tanssi/beatbox-ryhmänsä kanssa siinä viime vuonna ja tänä vuonna ohjelmassa on nähty muutamia vatsatanssiesityksiä - joista tosin vain pari lienee hyväksytty jatkoon. Viime vuonna ei muistaakseni ollut niitä lainkaan.

Vatsatanssin esiintyminen Talent-ohjelmassakin lienee osoitus tanssilajin suosion noususta- ja varmasti suosio tulee nousemaan edelleen ohjelman myötä. Mikäs siinä. Ennen vatsatanssi miellettiin Suomessa vain iäkkäämpien naisten harastukseksi, nyt nuoremmatkin ovat ottamassa lajia omakseen. Tosin muualla nuoret naiset ovat jo tanssineet sitä kauan ja maailmalla esiintyy useita naisia, joilla on sama taito ja vartalon sopusuhtainen kauneus kuin Talent Suomi-ohjelman kahdella napatanssijattarella. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa näiden osalta.

Se mikä minua Talent-ohjelmassa oikeasti ärsyttää, on jälleen kerran tositv-aikakaudelle tyypillinen tuomarien töykeys. Tuomaroida voi ja kritiikkiä antaa mutta tuomarit syyllistyvät silloin tällöin tarpeettomaankin töykeyteen. Esimerkiksi se poika joka teki yhdessä jaksossa Michael Jackson-imitaation, lähti varmasti hyvillä mielin kisaan ja halusi kunnioittaa Popin Kuninkaan muistoa. Vaikka pojan esitys oli melko hiomaton ja liikaa tiettyihin liikkeisiin keskittyvä, mielestäni tuomarien - varsinkin sen miehen, nimeä en jaksa nyt kaivaa esiin- tuomio oli hieman liian jyrkkä. Poika oli vasta 13-vuotias! Sen ikäiselle tuonkaltainen nöyryytys tv-lähetyksessä voi olla kova paikka, herkemmälle sellainen voi aiheuttaa masennusta. Tuomari voi edelleenkin polleana tuomaroida ja lokeroida ihmisiä hyviin ja huonoihin, mutta esiintyjä, joka on vasta lapsi, voi kantaa pitkäänkin ohjelmassa saamiaan haavoja. Tämä on selkeä mielipiteeni asiasta , Talent-tuomarit eivät ole mitään jumalia ja ystävällisyys kuuluu hyviin tapoihin, jotka näyttävät olevan välillä hukassa ihmisiltä. Vai nauttivatko katsojat tosiaan osallistujien nöyryytyksestä? Siinä tapauksessa kyllä hävettää nämä ohjelmaformaatit sekäja tuomarit jotka suostuvat sellaisiin.

Palatakseni vatsatanssiin ja tanssiin yleensäkin.. Ne ovat tietenkin henkilökohtaisesti mielenkiintoisimpia taitolajeja vaikka nautin muistakin hyvistä esityksistä. Itse olen harrastanut napatanssia viitisen vuotta. Poppingia, housea ja freestyleä sekoitava omintakeinen tyylini on kehittynyt kuin huomaamatta yökerhoissa tanssiessa. Minulla on hyvä liikkuvuus ja kehonhallinta ja poikaystäväni on sitä mieltä että pärjäisin hyvin kyseisessä Talent-kisassa. Heh, mahtaisinko enää kritiikkini jälkeen jos tuomarit saisivat sen näkyviinsä. =D Mutta ensi vuosi tulee joka tapauksessa olemaan melko mielenkiintoinen tanssin osalta. Minua on kosiskeltu tiettyihin hommiin sen puitteissa, pitää vain alkaa taas treenata viisurienpoisto-sairasloman jälkeen.

Ruskassa loimuvaa lokakuuta itsekullekin!
Em-Eva

On 14. syyskuuta vuonna 2009 ja aloitan vihdoin oman blogin kirjoittamisen. Onkohan sellainen vielä muodikasta? Oli tai ei niin nyt sen aloitan. Luultavasti tulen kirjoittelemaan sitä osittain kuin päiväkirjaa, mutta pääasiallinen motiivini on ottaa kantaa minulle läheisiin asioihin.

Luonto on tärkeä osa elämääni. Lapsesta saakka olen ollut kiinnostunut lähes kaikesta mitä luonnossa liikkuu, elää, tapahtuu ja on. Teini-iässä syntyi haave biologin työstä. Se jäi hieman syrjään tanssin ja muitten taiteellisten harrastusten vuoksi, mutta on ottanut taas nostetta siipiensä alle. Olen siis mennyt takaisin kuluttamaan koulunpenkkiä. Tanssia, kirjoittamista ja piirtämistä en kuitenkaan jätä, sillä ne ovat niin rakkaita harrastuksia.

Kulunut viikonloppu sujui mukavasti eläinten parissa. Käyn usein viikonloppuisin yökerhoissa tanssimassa koska tanssi on minulle kuin huumetta. Mutta eläimet menevät tärkeydessä senkin yli. Kävin poikaystäväni kanssa Korkeasaaren Kissojen yössä. Ihmisiä oli odotetusti tungokseen saakka ja kaikki odottivat näkevänsä edes vilauksen upeista pedoista. Etenkin amurinleopardin häkin kohdalla sai kurkotella että olisi vähän jotain nähnyt. Ruokinta-aika oli juuri käynnissä. Amurinleopardi pentuineen kävikin kääntymässä aterian luona mutta luultavasti ihmisten paljous sai sen taas vetäytymään piiloon. Tiikerit olivat auliimmin esillä ja söivät lihaa hyvällä halulla. Samoin leijonat pentuineen olivat aktiivisia. Huomio kiinnittyi linkuttavaan leijonanpentuun mutta uskon että se hoidetaan kuntoon. Ilveskin liikuskeli häkkinsä muurien päällä ja saimme kulla sen erikoista ääntelyä. Muut eläimet tarhassa lähinnä nukkuivat. Minusta oli tärkeä kuitenkin olla mukana ja antaa osuuteni keräyslippaisiin, joiden tuotto menee amurintiikerin ja - leopardin erittäin tärkeään suojelutyöhön.

Olimme Kissojen yössä aina loppuun saakka joten vähän ennen kahtatoista koko Kissalaakso oli lähes yksinomaan meidän. =) Muutama muu oli vielä paikalla ja kaikki ottivat kuvia tiikeristä, joka oli asettunut levolle aivan häkin kalterien viereen ja makasi selällään kuin kotikissa. Teki niin mieli rapsuttaa sitä mutta järki tietenkin kielsi työntämästä kättä kalterien välistä. Hauskoja kuvia ainakin saimme nukkuvasta tiikeristä.

Myöhästyimme viimeisestä bussista joidenkin muitten kanssa. Nämä lähtivät kävellen Mustikkamaan kautta jonnekin. Me tilasimme taksin sillä emme ole kuitenkaan paikallisia ja pelkäsin eksymistä. Sitäpaitsi olimme uupuneita ja hotellihuone piti luovuttaa jo puolelta päivin. Oli mukava saada nukkuakin ennen sitä.

Seuraavana päivänä kävimme Korkeasaaressa uudelleen. Sää oli hieman epävakainen joten Korkeasaari oli jälleen hiljainen paikka. Sen parempi. Mutta pahus, sillä kerralla kamerastani loppui virta. Muutenkin sadattelin kamerani suht huonoa laatua. Eräillä asialleen omistatutuneilla näytti olevan kunnon kamerat ja valtavat objektiivit ja sanoin suoraan poikaystävälleni, että tuollainen kunnon tykki pitäisi olla. Yhden kuvan onneksi saimme vielä itseään pesevästä pikkupandasta. Molemmat ihastelimme lumoavaa otusta aikamme ja odotimme että se kääntäisi katseensa meihin. Niin se tekikin mutta sitten oli taas kiire bussille. Lupasimme palata taas Helsinkiin ja Korkeasaareen. Ja menemme todennäköisesti junalla, se ekologisinta ;).

Nyt matetamtiikan läksyjen pariin. Mukavaa alkusyksyä itsekullekin!

- Em-Eva -