Blogi

Kotiaupungin betoniviidakossa lähimpään lähiluontooni kuuluu joenvarren kapea kaistale, villiintynyt tekolampi lehtomaisemiseen, hoidettu puisto sekä metsä, jossa on lähinnä havupuita mutta myös koivuja ja muita lehtipuita. Kaikissa näkyy jossain määrin ihmisen kädenjälki mutta kuitenkin niissä kulkiessa sisin rauhoittuu, silmä lepää, aika pysähtyy ja itse(keskeisyys) unohtuu tyystin ja mieli kiinnittyy kaikkeen mitä ympärillä on. Harmi vain että palaaminen niistä paikoista kaupungin hälyyn ei yleensä tunnu mukavalta..

Jo niinkin "vähä" määrä luontoa on tuonut paljon iloa. Viime vuonna lammella tutustuin häkellyttävän kauniisiin lintuihin, mustakurkku-uikku-pariin ja sen pesimäpuuhiin. Lammella on aina näkynyt myös nokikanoja ja sen laitamilla neidonkorentoja, jotka hohtavat aurigossa kuin siniset safiirit. Lammen lähettyvillä bongasin myös elämäni ensimmäisen puukiipijän. Joen matalassa haarassa näin tukkasotkanaaraan, mikä lieni harvinainen tilaisuus, sillä lintuhan viihtyy vähän syvemmissä vesissä.

Joenvarren kaistaleella taas näin tämän kesän alussa tikkalinnun. Aluksi kuului nopeatahtista kopinaa, myöhemmin näin linnun koivunrungolla etsimässä ruokaa. Linnulla oli selkeästi vaalea selkä, toisin kuin käpytikalla. Aikaisemmin luulin nähneeni valkoselkätikan, mutta eläimen ruokailutavat ja esiintymisalue viitaisivat pikkutikkaan (Dendrocopos minor) Lintua ei enää näkynyt joten se saattoi olla läpikulkumatkalla (?).

Olen pölyttynyt kaupungissa, käynyt pääkaupungin hulinassa kuin toisessa kodissani, käynyt tanssimassa yökerhoissa ja reiveissä. Kuitenkin sielu kaipaa aina yhä enemmän luontoon. Viime aikoina minulle onkin valjennut mitä olen oikeastaan aina tiennyt haluavani tehdä ja ottanut rohkeita askelia eteenpäin. Olen mennyt takaisin kouluun ja aion opiskella itseni biologiksi. Minusta ei tule ompelijaa, ei gourmet-kokkia tai muuta sellaista. Koska olen varsinainen sähläri kädentaidoiltani. Mutta kiinnostukseni luontoon, hyvä peruskuntoni sekä kunnioitukseni muita elollisia kohtaan auttaa minua opiskeluissa, kulkiessani kohti haaveammattiani numero yksi.

Em-Eva

Pari kolme kertaa on nyt käyty zumbatunneilla. Ennen kutsuin leikkimielisesti kaikenlaista yökerhossa tanssimista zumbaamiseksi, mutta nyt olen tutustunut oikeaoppiseen sellaiseen. Aiemmin vähän häiritsi se, että Zumba kuulunee oikeastaan kirjoittaa aina Zumba (R). Siis tanssilaji on rekisteröity tavaramerkki. (Ja rikotaanko jotain lakia jos joskus sattuu tekemään zumbaliikkeen Zumba (R) -tunnin ulkopuolella? =/ )

Jollakulla on oikein välähtänyt lainata liikkeitä eri tanssilajeista ja jumpasta, sekoittaa ne sillisalaatiksi ja myydä sekoitusta tanssiliikuntana. Noh, itsekin olen lainaillut monista tanssilajeista vaikutteita ja yhdistellyt erityylisiä liikkeitä. Tosin tyylini ei vaan ole rekisteröity tanssimerkki, vai miten se meni..

No mutta, kaikesta huolimatta zumba (r) on kuin onkin hauskaa ja kivaa. Saman tunnin aikana voidaan tyyliä vaihtaa lennossa moneen kertaan. Jos menet salsatunnille, koko tunti on yhtä salsaa. Zumban valtti lieneekin monipuolisuus. Ja toki se on myös hyödyllistä, sykkeen saa nousemaan ja rasvaa palamaan. Jos siis tekee liikkeet kunnolla eikä laiskottele eikä pidä pitkiä taukoja - kuten muussakin aerobisessa liikunnassa. Juomatauot ovat tietysti sallittuja. Ainakin n. litran kivennäisvesipullo saa olla mukana. Johtunee suurimmalta osalta zumban intensiivisyydestä, osittain omasta innosta, osittain siitä että sali on aina täynnä naisia.

Zumba (r) onkin nyt hyvin suosittua - ainakin naisten keskuudessa. Jos haluaa tanssi/jumppa-tunnille, joka tarjoaa monipuolista liikehdintää, silloin Zumbaa voi suositella.

Havaiji ja monet muut Tyynenmeren, samoin kuin muitten lämpimien merien saaret, mielletään pikku paratiiseiksi. Tosiasiassa moni saari on jo menettänyt paratiisimaisuuttaan -. ainakin alkuperäistä sellaista. Nykyinen Havaijilaisen luonnon kauneus on yllättävän suurelta osin muualta tuotua.

Havaijilta on kuollut monia hienoja lintulajeja sukupuuttoon. Etenkin peippoja, joilla mm. oli kolibrin nokka, tai joilla oli niin punaisena säihkyvä höyhenpeite, että puiden lomassa lentävä lintu näytti tulipallolta. Elinympäristöjen tuhoutuminen eli tosin sanoen metsien raivaaminen asutuksen ja viljelyksen tieltä, sekä metsästys ja vieraat taudit koituivat monien Havaijin peippojen kohtaloksi.

Saarilla evoluution vauhti on ollut hyvin nopeaa, mutta myös hävityksen vauhti on myös hirvittävän nopeaa. Saaret kun ovat suhteellisen pieniä ja rajoitettuja alueita. Niiden eläimistö on ollut hyvin herkkää muutoksille. Joissakin tapauksissa jo yksikin ihmisen mukana tuotu kotkissa on tappanut lajin sukupuuttoon pienellä saarella (esim. isovilistäjä - Xenicus lyalli).

Jotain lohtua noiden ihmeellisten lajien kadottamiseen tuo se, että luonto on monipuolisuudessaan edelleen hämmästyttävä. Tietenkään mikään toinen laji ei korvaa menetettyä vuosituhansien - ja miljoonien vuosien - evoluutiota, ja jotkin lajit ovat niin ainutlaatuisia, ettei samanlaisia löydy. Mutta joitakin samankaltaisuuksia löytyy silloin tällöin rikkaasta lajikirjosta. Esimerkkinä vaikkapa Havaijilla eläneet mamot ja yhä elossa olevat kultasiipimedestäjät.

Mamot (Drepanis pacifica) olivat Havaijin peippoihin kuuluneita lintuja, joilla nokka oli kehittynyt meden imemiseen kukista. Väritys oli pääosin musta, mutta siivissä ja takaruumissa oli keltaista.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/03/Drepanis_pacifica-Keulemans.jpg

Kultasiipimedestäjä (Drepanorhynchus reichenowi) muistuttaa mamoa jossain määrin väritykseltään ja se medestäjien varpuslintuheimoon kuuluvana hankkii ravintonsa imemällä kukista mettä. Se on onneksi yhä elossa oleva ja jopa lähdetietojen mukaan elinvoimainen laji.
http://farm3.static.flickr.com/2463/3988948209_a71c2ba4a7.jpg

Ihmisillä on varmaan usein mielikuva, että mantereet ovat niin suuria, että eläimet eivät niiltä lopu. Mutta mantereidenkin eläimistö voi kokea saarien kohtalon, jos esim. sademetsien hakkuita ei pysäytetä. Sillä sademetsissähän on 70–90 % kaikista eliölajeista, monia ei ole vielä edes löydetty. Ja sademetsät kattavat suhteellisen pienen osan mantereiden pinta-alasta, vain 6 %..

Meretkin ovat valtavan suuria, mutta ihan kaikkialla merielämä ei ole niin monimuotoista kuin koralliriutoilla, jotka ovat saarien tai sademetsien elinympäristön tavoin hyvin herkkiä häviämään. Myös lehtimetsät ovat eläinlajistoltaan melko runsaita.

Ympäristön yksitoikkoisuus ja yksipuolisuus luonnossa heikentää paitsi elinvoimaisuutta, raivaa tietä taudeillekin ja muillee ongelmille. Jos edes nuo muutamat prosentit mantereiden ja ja meren alueista saataisin suojeltua, maailma olisi parempi paikka..

Suuret yhtiöt ja rikkaat maat ovat etunenässä tuhoamassa sademetsiä, noita elämän aarreaittoja. Vasta toisena tulevat tavalliset ihmiset, jotka hakevat elantoaan kun muita mahdollisuuksia ei ole. Annammeko me sivistyneet ihmiset todella välinpitämättömyksissämme viimeistenkin paratiisin palojen kadota Maapallolta? Jos minä monien muiden tavoin saisin valita, emme enää kadottaisi palaakaan vaan saisimme nauttia kauniista maailmastamme. Tämä on se sydämen asia minulle ja haluan muitakin mukaan.

Vielä paloja planeettamme maanpäällisestä paratiisimaisuudesta, joka tulisi säilyttää luonnossa tulevienkin sukupuolvien iloksi.

http://www.mangoverde.com/birdsound/picpages/pic188-12-1.html

http://i1.treknature.com/photos/8911/sunbird_variable9546c.jpg

http://www.buzzle.com/img/articleImages/268132-5329-47.jpg

http://static.guim.co.uk/Guardian/environment/gallery/2008/aug/04/endangeredspecies/200207838-001-9516.jpg

http://www.redbubble.com/people/masterpiececreations/art/588850-3-chameleon

http://1.bp.blogspot.com/_0LlKkQ7nRJI/R-EuBloXOhI/AAAAAAAABu4/MW9FAQSfq-w/s400/dc819ffa9a.jpg

Otsikon fraasi on kylmää totuutta - yksikään ekolokeron omaava eläinlaji ei ole luonnollisessa ympäristössään kyennyt tappamaan yhtä monta lajia sukupuuttoon. Yksikään eläinlaji ei ole systemaattisesti tuhonnut sekä elinympäristöjä että elinmahdollisuuksia. Yksikään eläinlaji ei ole yhtä armottomasti raivannut muita elollisia olentoja pois tieltään.

Moni hieno ja erikoinen laji on kuollut sukupuuttoon tai ajettu sukupuuton partaalle. Miksi näin? Vastaus lienee ihmisen itsekeskeisyydessä, ahneudessa ja liioittelussa, myös eläimellisessä - mutta tulivoimalla vahvistetussa - tappovietissä.
Ihmiset ovat aina halunneet koristaua, viedä eläimiltä näiden kauneuden ja ottaa sen itselleen (mm. kissaeläinten turkit, lintujen sulat).
Toisaalta eläimet on nähny pelkkinä vihollisina, sadonryövääjinä, ihmissyöjinä, poispyyhittävinä haittoina yms (mm. karoliinankaijat, tiikerin sukupuuttoon kuolleet alalajit..)
Kaikki metsästäjätkään eivät ole metsästäneet todella syödäkseen tai selviytyäkseen, vaan silkan huvin vuoksi -- ja joissakiin tapauksissa niin vähintään satojentuhansien vuosien evoluutio on kadonnut piipunsavuna tuuleen. (mm. siniantilooppi, rämetulikärki)
Ja kun ihminen on haalinut itselleen lisää elintilaa tai omaisuutta, hän on tuhonnut luonnollisen elinympäristön - mikä on laajemmin metsästystäkin pahempi uhka, sillä siinä häviää yhden sijasta useita lajeja. Elävällä, monimuotoisella luonnolla ei ole ollut kaikille ihmisille hitustakaan merkitystä.

Joskus hävettää olla ihminen - käyttäydymme usein kuin raivokkaan ahneet apinat - tosin vain isommilla aivoilla varustettuina. Toisaalta, ihmisenä on vapaus nähdä asioita toisin ja kyky parantaa maailmaa. Ja se, että emme enää elä 1500-1800-lukuja, on jotakuinkin lohduttavaa. Sillä noina aikoina moni eksoottinen laji sai maksaa hengellään siitä että eurooppalainen "sivistys" levisi maailmaan, tosin sitä ennen jo Euroopan luonnosta hävisi lajeja. Joskus alkuperäiskansatkin ovat onnistuneet hävittämään lajeja, mutta eniten sukupuuttoja ovat aiheuttanut siirtolaiset ja luonnonvarojen kyltymättömät haalijat.

Elämme nyt onneksi 2000-lukua. Vaikka vieläkin on inhimillisyydessämme ja sivistyksessämme parantamisen varaa. Ja vaikka ihmisen aiheuttaman massasukupuuton uhka ei todellakaan ole poistunut.
Nykyihmissivistykseen kuuluu tai ainakin pitäisi kuulua olennaisesti ympäristön- ja luonnonsuojelu. Ihmiset jotka eivät kykene soputumaan tähän, vaan haluavat syystä tai toisesta edelleen silmitöntä hävitystä, ovat noita menneisyyden vankeja, lyhynäköisiä ihmisiä.

Ja sanottakoon vielä, että tämänertainen blogini ei syntynyt minkäänlaisesta ihmisvihasta vaan silkasta turhautumisesta - sillä aina kun etsii tietoa esim. linnuista ja nisäkkäistä, törmää väkisinkin tuohon samaan surulliseen tarinaan - ihmisen aiheuttamaan sukupuuttoon. On positiivista ajattelua ja humanismia kun uskoo ihmisen mahdollisuuksiin. Uskon itse että ihminen lajina kykenee vaikka mihin jos haluaa. Myös siihen hyvään ja muitten elollisten arvostamiseen.

Lopuksi vielä noita luonnon pikku ihmeitä, jotka jäävät niin monilta täysin huomiotta ja olisivat ilman suoljeutoimia vaarassa kadota kokonan ennen kuin edes tulevat laajemmin huomatuiksi.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bb/Hawaii_turtle_2.JPG

http://www.fotonatura.org/galerias/fotos/usr1184/usr1184_gal16.jpg

http://www.solcomhouse.com/images/coral_reef_florida.jpg

http://www.naturalsciences.be/science/projects/antilopes/external/images/gazella_cuvieri_boukornine_web.jpg

http://www.arkive.org/media/EF/EFF4CF63-FC3B-4395-B788-5E4F21C69AD7/Presentation.Large/photo.jpg

Joskus mielessäni käväisee, kirjoitanko liian syvällistä tai liian kapea-alaista blogia tänne cityyn? Miltei pääasiallisesti luontoaiheinen blogi city.fi:ssä?! Haloo. Trendejä sen pitäisi olla, muotia, biletystä, seksiä..!!

Mutta mitä tulee ainakin kapea-alaisuuteen, eihän jokaisen tarvitse olla ihan kaikkien, varsinkaan noiden alojen besserwisser, vai mitä?

Ja luonnonystävät tietävät nämä jutut jo. Ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen on erittäin vaikeaa, koska kaikki ovat ehdottomia individualisteja ja pitävät oman päänsä. Toivoisin vain monien muiden tavoin että ihmiset alkaisivat yhä enemmän arvostaa luontoa ja ympäristöarvoja. Odotukset ovat välillä suuret, välillä kenties liiankin suuret?

Odotin taannoin ehkä liikaa myös tämän vuoden Miss Suomeltakin? Näkisin edelleen että julkkiksilla on mahdollisuus edes vihjaista siihen suuntaan mikä voisi ehkä olla tärkeää ja herättää keskustelua. Petyin kun kysymykseni ei varmaan edes saavuttanut missiä, ei sitten liennyt tärkeä asia hänelle tai MTV3:lle?

Noh, minä jatkan taplaamalla omaan tyyliinii. Luonto- ja luonnosuojeluaiheisia blogeja luvassa lisää, ärsyttävän runohtavalla kielellä. Mutta onhan minulla se perhanan turhamainenkin puoli ja saatan repäistä blogia siitäkin. Ja kuinka muuten minulla olisi kuviakaan täällä? Toki kuvat auttavat joskus, jotenkin kummasti, asian läpi saamiseen... Siksi aina toivonkin noilta kauniilta ja huippukauniilta naisilta, jotka misseinä, malleina ja pr-emäntinä pyörivät, kauneutensa valjastamista hyvään tarkoitukseen.

Ihmisellä on ainainen kauneudennälkä. Miehet ihailevat kauniita naisia, naiset ihailevat komeita miehiä. Syvälliset ihmiset mieltyvät sydämen kauneuteen. Muoti- ja kosmetiikka-teollisuus tuottavat kauneutta ihmisten elämään, terveyskin on tietenkin kaunista. Kauneutta löytyy kulttuurista taiteesta käsityöhön saakka. Kauneutta ovat arvot, jotka hallitsevat elämää.

Ihmismieli on mieltynyt kauneuteen, siitä emme pääse mihinkään. Kauneuden katoavaisuus on välttämätön paha. Mutta entä jos onkin kauneutta, joka ei katoa? Ellemme siis salli sen katoavan.

Sellaista kauneutta löytyy paljonkin maailmasta. Jos sitä ei tuhota ja pyyhkäistä maailman kirjosta pois. Se on aina uusiutuvaa kauneutta, niin kauan kuin aurinko valaisee maata, jos ihmiset vain suojelevat sitä.

Eräs tällainen katoamaton mutta haavoittuva kauneus, jonka olen monien muiden tavoin löytänyt, ja josta myös ihmiskulttuuri suureksi osaksi ammentaa innoitusta, on luonnon kauneus.

Luonto on toki täynnä julmuutta, toisten olentojen syömistä ja kuolemaa. Mutta vähintäänkin yhtä paljon se on täynnä henkeäsalpaavaa kauneutta ja suloisuutta. Ei tarvitse kuin katsella luontokuvaajien upeita otoksia, luontoelokuvien tekijöiden tuotantoa, jotka tuovat luonnon lähelle kuvien välityksellä.. Luonnossa liikkuminen tai luonnon lähellä eläminen (jos annamme luonnon olla myös kotinurkillemme) täydentää upeat luontoelämykset. On ihanaa että me ihmisetkin voimme olla osa sitä kauneutta jos vain haluamme.

Olen kerännyt tälle city-sivulleni linkkejä luontokuvasivuille. Linkki muutamaan kuvaan saa kruunata tämänkertaisen ajatuksenjuoksuni. Ne puhukoon puolestaan jos ovat omiaan osaltaan herättämään halun luonnonsuojeluun..

http://www.arkive.org/media/6C/6C387309-C976-46FC-8A7A-3CBA088D7834/Presentation.Large/Closeupofsaffronheadedparrot.jpg

http://www.arkive.org/media/41/41479F3C-1416-41A9-B58E-6B433DDC3C81/Presentation.Large/Marianafruitdoveinpalmtree.jpg

http://www.arkive.org/media/1A/1A6F530C-4201-40A2-9F46-47E5A458842B/Presentation.Large/photo.jpg

http://i1.treknature.com/photos/320/cloud-forest_filtered.jpg

http://i1.treknature.com/photos/12960/img_3230-1.jpg

Kyllä se James Cameron vaan osaa. Hänen leffansa kuuluvat kiistatta maailman katsotumipiin. Titanic oli jo silloin ysärillä romantiikka-suosikkini... Avatarin kävimme katsomassa kultani kanssa joululoman välipäivinä. Ihastuin heti ikihyviksi. Elokuvassa on kaikki mistä pidän: mielenkiintoinen ja ihmeellinen luonto, luonnonkansa jolla on yhteys siihen ja sopivasti romantiikkaa ja toimintaa. Elokuvassa on myös selvä ekologinen sanoma: On väärin tuhota luonnon ja inhimillisten olentojen elämää oman ahneuden ja rahan vuoksi. Väärin ei toki ole käyttää hyväkseen luontoa, väärin on käyttää sitä väärin ja elämää tukahduttaen. Luonnossa lajien tärkein päämäärä on säilyttää oma olemassaolonsa. Ihmiset toimivat usein paitsi muita elollisia kohtaan myös itseään kohtaan tuhoavasti. Meidän eläimellinen puolemme käskee meitä levittäytymään, raivaamaan elintilaa itsellemme ja käyttämään luontoa hyväksi. Unohdamme inhimillisen puolemme silloin kun emme oivalla että elämän kokonaisvaltainen vaaliminen on todella viisasta.

Avaratarin juonta on haukuttu naiviksi ja ennalta-arvattavaksi. Mutta siinä olikin juuri perinteiset tarinankerronan elementit – onhan tiettyjä kirjoittamattomia (?) sääntöjä miten leffa pitää tehdä, jonkinlainen kaava joka juontaa juurensa jo Antiikin Kreikan näytelmistä. Ja katsojamääräthän nyt puhuvat kuitenkin puolestaan.

3D- teknologia ja elokuvan maisemat ovat henkeäsalpaava yhdistelmä. Itse nautin joka sekunnista ja kerrankin tuli sellainen ”siellä olon”- tunne. Olin ihan pyörryksissä kun lähdimme teatterista. Oikeastaan olisin halunnut jäädä vielä pidemmäksikin aikaan Pandoran ja Na'vien maailmaan. Aion mennä katsomaan elokuvan vielä uudelleen, etenkin syntymäpäivänäni. Uskon että leffa pyörii vielä silloinkin teattereissa.

Em-Eva

Monet pitävät nykyään missejä itseään esille tuovina tyrkkyinä. Monet varmaan ovatkin sellaisia. Tyrkyt ovat suorastaan myrkkyä heitä sietämätömille. Tietysti julkkikset jotka eivät saa mitään merkittävää aikaan ovat asia erikseen, mutta muutoin ajattelen julkisuuden henkilöistä hieman positiivisemmin. Uskon että heillä on todella mahdollisuus vaikuttaa edes jossain määrin mielipiteisiin ja asenteisiin. Kuten nyt Miss Suomella. Jos siis todella edustavat jotain muutakin kuin pelkkää itseään. Usein misseillä ja malleilla kertyy kokemusta promoottoreina. Hyvän asian puolesta taisteleva missi tai malli on mielestäni oikealla asialla. Ulkoista kauneutta saa olla kunhan sisin ei kumise tyhjyyttään.

- Em-Eva-

Luin kohtuullisen huolella Antti Kaikkosen blogiin syntyneen kommenttiketjun koskien ydinenergiaa ja kommentoin itse hieman vielä sitä.. Sille en sitten mahda mitään jos olen vain tyhmä nainen, ja kaikki muut ovat viisaampia ja tietäväisempiä.. Ainakin olen täydellä sydämellä mukana pohtimassa asiaa, joka koskee paitsi ihmisten myös minulle niin tärkeän luonnon hyvinvointia.

Ensin linkki kommenttiketjuun:
http://www.city.fi/yhteisot/blogit/anttikaikkonen/106284/

""Parasta ydinvoimassa on se, että siitä ei juurikaan synny ilmastopäästöjä"

Antti hyvä. Tutustupa tietoihin siitä, mitä tapahtuu uraania louhiessa ja rikastaessa. Hiilidioksidipäästöt, pohjavesien saastuminen, valtavan laajojen louhosalueiden muuttuminen kuunmaiseman näköiseksi.. Ydinenergian tuotannon päästöttömyys on valhe ja harha."

Eli ydinenergiantuotannossakin syntyy kuitenkin päästöjä. Kysymys kuulukin onko se kuitenkin päästeettömämpää kuin muut, erityisen saastuttavat vaihtoehdot?

::

"^Niin, sitä uraaniahan ei tarvita tonnikaupalla kuten hiiltä, turvetta, haketta tai maakaasua tarvittaisiin vastaavaan energiamäärään.
Jos suhteutetaan tuotetun sähkön määrään, niin aika olemattoman pieniksi jää kaivosten pinta-alat tai päästöt, vertasi mihin tahansa fossiiliseen polttoaineeseen..."

Siis suhteutettuna fossiilisten energiamuotojen synnyttämiin päästöihin ydinvoima on "puhtaampaa" - lukuunottamatta tietenkään ydinjätettä, joka vaatii erikoiskäsittelyä. Ilman dumppaamista peruskallioon se olisi sellaista myrkkyä jota ydinvoiman puolustajatkaan eivät haluaisi ihan takapihalleen. Se että ydinvoiman rakentaminenkin on jo ongelmallista, herättää luonnollisesti epäilyjä sitä ja sen turvallisuutta kohtaan.

:::

”Kyllä ydinvoimalat on vaan kaikessa mielessä ylivoimaisia.
Suomessa kun ei juuri tuule eikä aurinko paista silloin kun sähköä eniten tarvitaan - talvella.
Inkoo hiilivoimala se vaan jauhaa jatkossakin melkoiset vuoret hiiltä vuosittain. Tuottaa muuten sähköä täydellä teholla enemmän kun pieni ydinvoimala. Ja se energia määrä ei todellakaan synny tyhjästä. Olisko jotain 300 000kg/h hiiltä nousee savuna ilmaan. Jokainen voi miettiä olisko se järkevämpi korvata ydinvoimalalla parempia vaihtoehtoja odotellessa”

Esim. Tanska ja Saksa ovat edistyksellisinä maina panostaneet paljon tuulivoimaan, tiedän maissa käyneenä sen sillä tuulivoimaloita on pilvin pimein niissä. Aurinkovoimakin on todella järjenmukaisesti aurinkoisten maiden etu. Ehkäpä kylmälle, pimeälle ja tuulettomalle Suomelle todella jää ainoaksi vaihtoehdoksi ydinvoima? Vesivoimakin muuttanee liikaa vesistöjä haitaten näitten lajistoa.

:::

”Ydinvoima on hyvä renki matkalla kohti fuusioreaktorien käyttöönottoa ja tähän tulisi mielestäni panostaa enemmän. ”

Ydinenergia voinee olla hyvä renki mutta kysymys kuuluu, onnistutaanko tulevaisuudessa todella rakentamaan toimiva fuusireaktio? Tietenkin toivomme ja odotamme sitä. Toinen kysymys kuuluu, paljonko ydinjätettä ehtii syntyä ennen fuusioreaktoreihin siirtymistä? Kolmas kysymykseni on että kuinka monta ydinvoimalaa tarvitaan kehittämään se ensimmäinenkin fuusioreaktori??

:::

”Kerrohan Antti miksi Suomi haluaa kuristaa itsensä näiden ilmastotavoitteiden kanssa? Onko tosiaan näin että 5 miljoonainen kansa tämän maailman pelastaa kun samaan aikaan itänaapuri & Kiina & Intia yms. nauravat pohjolan typeryksille?

Antti, lisätkää ehdottomasti veroja polttoaineisiin, ettei pahat suomalaiset vaan lämmitä tätä ilmastoa ihan saunalukemiin. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin n. 0,00001% kokonaisuudesta. Herätkää tontut, eli voit kertoa terveiset collegoillesikin :)"

Joka tapauksessa ilmastonmuutos ei maiden rajoja eikä ihmismääriä katso, se tullessaan koskee kaikkia ja kyllä se kostautuu suurillekin maille, jos nämä jatkavat retuperäistä ilmastopolitiikkaansa. Mitäpä hyötyä on näillä nauraa jos tukehtuvat samalla päästöihinsä?

:::

Kun hiljattain palasin saikulta napatanssitunneille tuntui kuin olisin palannut kotiin. Tutut ihmiset tietysti vielä lisäsivät nostalgian tunnetta. Ensi vuonna Porissa järjestetään jälleen Ristintie-ulkoilmanäytelmä pääsiäisenä. Pieni ryhmä Porin Naisvoimistelijoiden vatsatanssijoita osallistuu siihen- minäkin innokkaasti mukana. Jotkut ovat ihmetelleet miten vatsatanssi liittyy Raamatun tapahtumiin, mutta tehtävänämme onkin luoda markkinahumuista tunnelmaa "Jerusalemin" torille, joka sijaitsee teatterin pylväsholvin tuntumassa. Siellä kauppiaat pitävät myyntipuheitaan, rahaa kilistellään, varkaat kärkkyvät tilaisuuttaan, taitaa pari "juopunuttakin" siellä heilua ja me syntiset naiset tanssimme kaiken hulinan mukana. Tanssimme päättyy kun Jeesus saapuu ja ihmiset ihmettevät tulijaa. Sitten Jeesus ajaa alkaa ajaa pois kauppiaita ja mekin poistumme siinä vaiheesa kiireen vilkkaa. Siinä onkin osuutemme näytelmästä, joka jatkuu vielä pitkään seuraten koko kärsimysnäytelmän. Vuonna 2008 katsojia oli ainakin se 20 000, joten se on suurin ihmisjoukko jonka edessä olen esiintynyt. Saa nähdä onko näytelmä yhtä suosittu ensi vuonna.

Koreografia on muuten sama kuin vuonna 2008, mutta pientä hienosäätöä se kaipaa. Videoissani on näyte vatsatanssista ja kyseisestä koreografiasta. Tosin musiikki ei siinä taida kuulua. Tanssissa on mukana improvisaatio-osuus mistä erityisesti pidän. Viime kerralla oli hyytävän kylmää joten olin pukeutunut aika paksusti, Se jotenkin haittasi esiintymistäni enemmän kuin kylmyydestä johtuva liikkeiden kankeus. En ollut kotonani esim. paidassa, joka oli kyllä lämmin mutta joka ei olut tarpeeksi kireä - näytti kuin minulla olisi ollut jenkkakahvat, joita minulla ei ole! Ensi kerralla, oli kuinka kylmää tahansa, pukeudun niin että hoikka uumani ja pyöreät lanteeni pääsevät oikeuksiinsa. =P

Ohjaajamme haluaa taas mukaan myös tulinielijän näytöksen ja voi olla että olemme siinä avustajina. Viime kerralla meillä piti olla tulennielijä mutta kenraaliharjoituksissa kävi ikävä onnettomuus, jossa tulennielijän kasvot syttyivät palamaan. Tuli tarttui myös yhden tanssijan hameeseen. Tapauksesta uutisoitiin ja ainakin Iltalehdenkin sivuilla oli videokuvaa tapahtuneesta. Tilanne oli järkyttävä mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut vakavasti- ei edes tulennielijä itse. Kasvonsa saivat vähän palovammoja mutta hänen keuhkonsa onneksi säästyivät.

Pyhäinpäivä-viikonloppu sujui näytelmän harjoituksissa ja muutenkin rauhallisissa merkeissä. Hieman teki mieli vetää yhdet kissakamppeet niskaan ja lähteä baanalle Halloween-bileisiin, mutta hyvin se pyhä näinkin meni - sain olla perheeni ja ihanan poikaystäväni mukavassa seurassa. Pikkujouluissa sitten vaikka ne kissakamppeet päälle =) Tai jotkin nunnareleet, ne kun huolimatta osastamme näytelmässä, suorastaan sopivat minulle.. =)

ps.Tänään muuten täytyy avatata töllö ja katsella Talent. Luulisi itämaisen tanssin taitaja pärjäävän =)
terveisin Em-Eva