Banaalin nationalismin luojan Michael Billingin mukaan, ihminen ei unohda koskaan kansallista identiteettiään. Kansallista identiteettiä voimistavia tekoja, tapoja sekä toimia harjoitetaan tiedostamatta.
Yksilöillä on aina ollut tarve kuulua yhteisöön. Yhteisöjen ja sen tapojen, rutiinien sekä aseman kautta on helpompi ymmärtää niin vallitsevaa maailmaa kuin toisia ryhmiä. Yhteisöjä ja niiden eroja voi määrittää esimerkiksi sosiaalisen aseman tai asuinalueen mukaan. Suomalaiset ryhmittävät itsensä mielellään alueellisesti. On kateellisia kainuulaisia, häijyjä hämäläisiä ja rikkaita suomenruotsalaisia. Kyseinen ryhmittely ja jaottelu eivät ole sattumanvaraista vaan tähän ryhmään synnytään. Toisaalta uusia identiteettejä voidaan myös omaksua ajan kanssa. Suomalaisten ajatus kuulumisesta Eurooppaan on kasvanut ja kehittynyt vasta Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen.
Överi nationalismi sekä isänmaallisuus ovat yleisesti (toivottavasti) paheksuttuja aatteita. Isänmaallisuus, patriotismi ja kansallismielisyys karkaavat toisilla helposti käsistä. Kasvava äärioikeistolainen politiikka nostaa ja on jo nostanut kannatustaan ympäri Eurooppaa. Näiden ryhmien ajatusmaailmaa värittävät räikeät nationalistiset- sekä isänmaalliset aatteet, jotka ovat myrkkyä rajoja vastustaville kosmopoliitti-liberaaleille. Ruotsin demokraattien huima voitti, Timo S. & Friends, ja vaikkapa Ranskan ja Tanskan äärioikeiston suosio kertovat siitä, että vain ”me” merkitsemme ja ne ”muut” häipykööt hevon helevettiin. Näiden tyyppien kekkereissä ja puheissa vahvistetaan ajatusta kansallisesta identiteetistä ja isänmaasta, johon ei kuulu muita kuin meitä (tai ehkä myös niitä harvoja ja valittuja). Kirkko, kansa ja kirves ovat kansallisen identiteetin perustan peruselementit. Näitten tyyppien mopo keuli ja karkasi kauan sitten.
Isänmaallisuutta esiintyy myös kosmopoliitti-liberaali-olen-solidaarinen-maailman rakastajien keskuudessa. Isänmaallisuus on kuitenkin tässä yhteydessä poliittisesti täysin riippumatonta ja sitä on käytetty keinoa määrittää identiteetti, yhteisö sekä symboliset arvot. Tässä tapauksessa isänmaalaisuus on kuviteltua ja kytemättömissä politiikkaan tai vallitsevaan ajatukseen esimerkiksi kansallisvaltiosta.
Isänmaallisuus tulee hyvin esille sosiaalisessa mediassa, kuten esimerkiksi Facebook -ryhmittymissä, jotka on perustettu palvelemaan ulkomailla asuvia ihmisiä. Yhteinen kieli näissä ryhmissä on suomi (esimerkkinä siis suomalaiset ryhmät, mutta sama pätee myös esimerkiksi ruotsin vastaavanlaisiin ryhmään). Ryhmien jäseniä yhdistää sama kansalaisuus, kieli sekä koulutus. Ryhmittymiin saa kuulua sen maan kansalaiset ja niissä jaetaan esimerkiksi työpaikkoja, joissa odotetaan suomenkielen taitoa.
Monesti kaipuu kotimaahan/isänmaahan/synnyinmaahan käy ilmi tuotteiden ja tavaroiden kautta. Suomenkielistä kirjallisuutta sekä ruokaa haikaillaan. Ryhmän jäseniä yhdistävät yhteiset tavat ja arvot, jotka yhdessä muodostavat näistä kaikista ryhmän jäsenistä homogeenisen poppoon. Yhteisön yhteenkuuluvuutta yhdistää lisäksi kuulumattomuus vallitsevaan ryhmään, kuten esimerkiksi saksalaisiin.
Lisäksi kansalaisuus on se, joka erottaa ”meidät” niistä ”muista”. Uusiin ihmisiin ulkomailla tutustuttaessa kansalaisuus on ensimmäinen kysymys, jonka henkilö esittää toiselle. On luonnollista, että ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan ja tämä omalta osaltaan selittää ryhmien suosiota. Tunne isänmaallisuudesta kasvaa helposti, sillä se koetaan tutuksi, turvalliseksi ja jo osaksi omaksuttua identiteettiä. Ulkomaille lähtijät arvostavat kuitenkin rajatonta Eurooppaa, työnteon helppoutta sekä koulutusmahdollisuuksien laajuutta. Näitä ominaisuuksia ei saa rajoittaa. Ryhmissä jaetaan neuvoja helpommasta integroitumisesta, ja mitkä ovat vallitsen yhteiskunnan yleiset normit. Ryhmittymien isänmaallisuus on ennen kaikkea kaipuuta hyväksyttyyn ja villasukkien tuoksuiseen yhteisöön. Toisen samanlaisten Siskonmakkarakeiton fanien kanssa on helpompi jakaa risut ja ruusut kuin sellaisten, jotka eivät tunne siskoa tai makkaraa. Tämä isänmaallisuus on kaukana kirkko, kansa ja kirves sekä ”painukaa hevon helevettiin” – isänmaallisuudesta.
Lähteet:
Umut Özkirimli The Theories of Nationalism a Critical Introduction
John Baylis & Friends The Globalization of World Politics, An Introduction to International Relations