Kalle Kustaan alamaisten puuhailut ovat suomalaisille melkoinen mysteeri. Tukholmasta suomalainen löytää Burger Kingin sekä Vanhan Kaupungin. Jokunen raapaisu saattaa käsitellä myös hippien Gran Canariaa eli Berliiniä.
Minä muutin viikko sitten Berliiniin. Yksin. En tunne ristin sielua tästä kylästä enkä ole täällä aiemmin käynyt. En puhu saksaa.
Täällä olen, ilman kannettavaa. Kirjoitan tätä vajaavaisella älypuhelimellani. Vaikka tämän tekstin kirjoitusasu voi kuulostaa negatiivissävytteiseltä, olen iloinen. Kamina lämmittää mukavasti ja lämmintä vettäkin tuli tänään ensimmäisen kerran. En tiedä vielä Berliinin risuja tai ruusuja, saati mitään muutakaan. Olen vielä pieni turisti.
Kaikki tapahtui niin äkkiä. En tiennyt, miten pitäisi reagoida. Minä näin, miten ne kolme huligaania hyökkäsivät sen miehen kimppuun. Yksi huligaaneista veti tätä miestä turpaan oikein kunnolla. Toinen näistä miehistä potkasi hämääntyneen nyrkkeilysäkin maahan, niin että sen pää kolahti asvalttiin. Show’n päätti kolmas huligaani, joka potkaisi maassa makaavaa miestä päähän. Kuului ikävä räsähdys ja ilmeisesti miehen nenä oli paskana. Me seistiin siinä ja mietittiin, että ei me voida jättää häntä siihen makaamaan. Toisaalta, ei me voitu mennä auttamaankaan, koska muuten ne huligaanit olisivat hyökänneet meidän kimppuun. Onneksi poliisi tuli paikalle juuri sopivasti vaikka ne ovatkin tässä maassa täysiä sikoja.
–kaksi katsojaa derbyn jälkeen
Jalkapallohuliganismi on yleinen ilmiö Ruotsissa.Tukholman kolmella suurimmalla jalkapallojoukkueella, AIK:lla, Djurgårdenilla sekä Hammarbyllä on omat kannattajajoukkonsa, toiselta nimeltä firmansa. Kotiotteluissa (Derby) kannattajat ottavat usein yhteen, toisinaan verisestikin. Seurat kärsivät huliganismista niin ekonomisia kuin maineellisia tappioita. Jopa pääministeri Reinfeldt on joutunut ottamaan kantaa jalkapallon ympärillä vellovaan huliganismiin.
Matilda ei ollut koskaan ollut kiinnostunut jalkapallosta, mutta hänen entinen poikaystäväsä oli todellinen jalkapallofani. Rajanveto huligaanin ja fanin oli vaikea.
Djurgårdenin kannatus siirtyy veriperintönä sukupolvelta toiselle. Matilda oppi jo suhteen alkuaikoina Lukasilta rituaaleja, jotka kertoivat jalkapallon olevan muutakin kuin pelkkää mukavaa ajanvietettä. Jalkapallo määritteli hänen olemuksen, ystäväpiirin sekä pukeutumisen.
Musiikki, yhteisö, vaatteet
Oli sunnuntaiaamu ja ulkona paistoi aurinko. Me laitoimme siinä aamupalaa ja minä laitoin musiikkia soimaan. Minun musiikkini ei kälvannut. Lucas halusi kuunnella musiikkia, joka virittäisi hänet oikeaan tunnelmaan.
Ulkoinen habitus ja vaatteet olivat Lucasille tärkeitä. Hänellä piti olla oikeat kengät ja takki. Peliin mentäessä ei saanut pukea liikaa tai yhdistää väärää huivia (ruudullinen - jalkapallohuivi). Jos kannattajalla on kyseinen huivi yllään, hän ei voi yhdistää Stone Islandin takkia, jossa on merkki. Ihmiset keskustelevat vaatteista väliajalla.
Matilda kertoo muitakin esimerkkejä musiikista ja vaatteista, mutta yhteisön merkitys nousee jatkuvasti pintaan hänen kuvaillessa entisten poikaystävänsä jalkapallofanistusta.
Kesäisin tärkeintä olivat pelit. Talvisin näkyi vain yhteisö. Yhteisö oli koko ajan läsnä. Mutta silti, minä en koskaan kuullut, että he olisivat puhuneet itse pelistä. Minulla ei ollut hajuakaan, ketä ne itse pelaajat olivat. En kuullut puhetta siitä, että oliko hyvä maali tai niin edelleen. Minä kysyin kerran, että miksi he eivät puhu tästä ja Lukas vastasi, että he puhuvat kyllä, mutta heidän kanssa, jotka ovat kiinnostuneita. Yhteisön tärkeys oli joka päivä läsnä, jonka vuoksi fokus ei ollut itse jalkapallossa vaan yhteishengessä, vaatteissa ja kulttuurissa.
Matilda kuvailee myös, miten Tukholmassa on kuuluttava johonkin ryhmään tai lokeroon täydendäekseen itseään. Tämän ajattelutavan hän kuuli ja oppi Lukasilta jo suhteen alkuaikoina.
Joko sinä olet jalkapallohuligaani, Östermalmin rasvaletti tai Söderin hipsteri. Sinun pitää olla joku tai jotakin, jonka kautta sinä voit tehdä asioita ja kuulua johonkin. Loppujenlopuksi toinen kulttuuri on sinun kulttuuria vastaan.
Huligaani vai fani?
Jokaisella jalkapallojoukkueella on oma frimansa ja Djurgårdenin virallinen kannattajajoukko tunnetaan nimeltään DFG (Djurgårdens Fina Grabbar). Osa firmaan kuuluvista henkilöistä on jollakin tasolla sekoittunut erilaisiin laittomuuksiin. Rajanveto huligaanin ja fanin välille voi olla toisinaan vaikea vetää.
Minä halusin tietää Matildalta, oliko Lukas jalkapallohuligaani vai vannoutunut jalkapallofani. Kysyin myös Matildan omaa mielipidettä jalkapallon fanittamiseen ja oliko hänen mielipiteensä muuttunut sen jälkeen kun hän oli tavannut Lukasin.
Minä kysyin sitä kerran Lukasilta, että kuuluuko se Djurgårdens Fina Grabbarsiin. Hän vastsi, että raja ketkä kuuluvat ja ketkä eivät, on sumea. Minä en sitten tiedä, miten iso tämä ryhmä on ja miten paljon heitä on. Minä uskon, että jos hän olisi ollut mukana laittomissa jutuissa meidän kolmen vuoden suhteen aikana, minä olisin saanut sen selville. Minä olen kuitenkin varma siitä, että hän on tuntenut läheisesti heitä, jotka on aktiivisia DFG:ssä. Minä uskon, että heillä on asioita, joita voi tehdä, esimerkiksi sanoa vastaan jos vastapuolen kannattaja tulee aukomaan jotakin aivan älytöntä.
Niin tai näin, on vaikea sanoa, onko huliganismi oikea tapa puhua asiasta, koska itse ajattelen asiaa vain intohimoisena jalkapallofanitauksena, joka on yleistä Euroopassa. Suomessa ei ole kyseistä ilmiötä. Minä uskon siihen, että huliganismi on liitetty ajatukseen siitä, mitä se on eikä siihen, mitä ne ihmiset tekee. Huliganismi leimaa helposti koko jalkapallokannattajakulttuurin. Tämä on minusta väärin. Minä luulen, että ainakin Ruotsissa jalkapallohuliganismi on suurin kaikista jo siitä syystä, että jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Ei kukaan ole uintihuligaani. Minä voin sanoa, huligaani tai huliganismi, mutta en tarkoita sillä väkivaltaa tai huonoja asioita. Media on liittänyt huliganismin pahamaineisuuteen ja väkivaltaisuuteen.
Median lemmikit
Matilda kertoo, kuinka hän ärtyy usein median yksisuuntaisesta viestinnästä, kun kyseessä on jalkapallohuliganismi tai kannattajien yhteenotot.
Yhteenotoista on kirjoitettu paljon. Lukas oli katsomassa peliä, kun Djurgården tippui ykkössarjasta jääkiekossa. Hän oli harvoin katsomassa jääkiekkoa. Peliin oli tällä kertaa palkattu uusi vartiointifirma. Joku katsojista alkoi rähinöimään, ja vartiointifirma veti pamput esille säästelemättä ketään iskuilta. Lehdissä kirjoitettiin muuan muassa naisesta, joka oli saanut pampusta ja hän oli raskaana. Iskun tuloksena hän oli saanut vuotavan haavan päähänsä. Kaikki me voimme miettiä, että hän ei varmasti ollut rettelöimässä.
Toinen tapaus sattui yhtenä kesänä kun Djurgården voitti pelin stadionilla. Edellisenä päivänä Hammarby oli pelannut Söderillä ja hävinnyt pelin. Pelin jälkeen DIF:n fanit olivat menneet kantapaikkaansa ja sen jälkeen Söderille ottamaan muutamat. Poliisi oli selvittänyt tämän faniporukan liikkeitä. Porukka koostui noin kolmestakymmenestä fanista. Poppoon saavuttaessa Gamla Stanin, poliisi pysäytti metron ja otti kyseisen ryhmän pois metrosta. Tätä tapahtui monta kertaa. Nämä ihmiset ajettiin poliisien bussiin, bussi ajettiin kahden tunnin päähän keskustasta ja fanit jätettiin sinne. Poliisi siis epäili, että ryhmän intressi olisi ollut riidan haastaminen ja huligointi.
Omasta mielestäni, oli kyse sitten derbystä tai ei, ja oli lopputulos mikä tahansa, tappelut johtuvat jalkapallofanien tunteiden ylikuumenemisista. Huliganismi ja siihen liittyvät laittomuudet ovat aika vähäisiä verrattuna kaikkeen muuhun rikollisuuteen tai syihin, jotka aiheuttavat tappeluita kadulla yleisesti.
Jalkapallofanitus on minun mielestäni hieno harrastus. Olen vähän kateellinen faneille, koska minulla ei tule koskaan olemaan paikkaa, missä sadat ihmiset, jotka minä olen tuntenut monet vuodet, kerääntyy säännöllisesti ympärilleni.
Syy siihen, miksi minun asenne jalkapallofanitusta kohtaan on näin positiivinen, on varmasti Lukasin ansiota. Jos minä en olisi ollut hänen kanssa, minulla ei olisi mielipidettä koko asiasta.
Nimet muutettu.
Luen haastattelua ruotsalaisesta naisjuontajasta. Jutun läpinäkyvyys ja naisen asenne saa ajatukseni harhailemaan viime sunnuntaiseen Film frukostiin.
Viime sunnuntainen Film frukost polkaisi käyntiin kurdilaisen elokuvafestivaalin. Avajaisten teemana oli Konsten bakom galler. Tällä kertaa yleisölle esitettiin kaksi lyhytelokuvaa, jotka pohjautuivat Faruq Samanin piirroksiin. Hän istuu iranilaisessa vankilassa poliittisten mielipiteidensä vuoksi.
Elokuvat olivat ajatuksia herättäviä ja koskettavia, mutta niin oli myös paneelikeskusteluun osallistujien tarinat omista vankilakokemuksista. Puhujina toimivat Sherko Jahani Asl, Fatma Savci sekä Saman Rasoulpour. Kaikki puhujat ovat ajaneet ihmisoikeuksia ja oikeutta taiteeseen.
Sherko Jahani Asl kertoi istuneensa vankilassa useaan otteeseen. Hän on toiminut journalistina, ohjaajana sekä kirjailijana. Vankilaan hän joutui vedettyään lukupiiriä. Yksi osallistujista toimi vakoojana. Aslin ajatukset koettiin Iranin lakien vastaisiksi ja hän sai vankilatuomion.
Aslin kirjoitti tuotantonsa kurdin kielellä, mutta hänet pakotettiin kääntämään kaikki kirjoituksensa persiaksi. Tämä sai hänet kirjoittamaan lisää, mutta olosuhteiden pakosta hänen piti salailla luomisprosessiaan. Hän kertoi, kuinka hän kirjoitti novellejaan niin pienille paperinpalasille, että ne olivat piilotettavissa hammastahnatuubin etiketin taakse. Hän myös puhui puhelimessa ystäviensä kanssa, jotka kirjoittivat ylös katkelmiaan hänen tulevasta novellistaan. Hän antoi pieniä paperinpalasia sukulaisilleen heidän vieraillessa vankilassa. Hän pakeni myöhemmin Ruotsiin ja asuu täällä edelleen.
Fatma Savici kuvaili itseään ihan hyväksi tyypiksi. Hän kertoi, ettei osaa kertoa paljoa itsestään, vaan antaa yleensä muiden esitellä itsensä. Hän on taistellut vapaan ja demokraattisen Kurdistanin puolesta. Hän istui kahdeksassa eri vankilassa yhteensä 12 vuotta. Hän kertoi heräävänsä jonka aamu pelkoon olevansa edelleen vankilassa. Vankilaoloaikanaan hän ryhtyi kirjoittamaan runoja tupakkapapereille. Hän on jatkanut runoilijan uraansa vapaudessa. Hän myös taistelee vapaan Kurdistanin puolesta edelleen. Hän kertoi kurdilaisten ja poliittisten vankien kuuluvan alimpaan kastiin. Kurdeihin ja poliittisiin vankeihin kokeillaan uusia kidutusmenetelmiä, valtion käskystä.
Saman Rasoulpour on journalisti sekä valokuvaaja. Hän pakeni Faruq Samanin kanssa Iranista, mutta vangittiin kolme kertaa vuosina 2006-2009. Lopulta hän pääsi pakenemaan Eurooppaan. Rasoulpour on ilmioikeusaktiivi sekä journalisti. Hän keskittyi kertomaan hyvän ystävänsä Faruqin elämästä, joka oli riipaistavaa kuultavaa. Ensimmäinen elokuva kertoi vangista, joka yrittää kaivaa tikulla reikää sellinsä kattoon nähdäkseen kuun. Rasoulpour kertoi myös miehestä, jonka hän tapasi vankilassa. Tämä mies oli istunut vankilassa yli 20 vuotta. Rasoulpour kertoi miehelle Internetistä ja muusta teknologisista kehityksistä, mutta mies ei uskonut kuulemaansa. Lopulta mies oli purskahtanut kyyneliin, sillä hän olisi halunnut nähdä omin silmin tämän kummallisen Internetin, muttei uskonut sen päivän koskaan koittavan.
Film frukost on suosittu tapahtuma ja näin ollen paikat ja aamupala on hyvä varata jo alkuviikosta. Tapahtuman lähestyessä loppuaan, kiitokset ja aplodit eivät meinanneet loppua. Moni halusi ilmaista kiitoksensa näille kolmelle rohkealle sekä tapahtuman järjestäjälle. Mikkiä ojennettiin yleisön keskuudessa yhdeltä toiselle vaikka kellon viisarit totesivat tapahtuman olevan jo ohi.
En halua ottaa tässä kirjoituksessani poliittista kantaa kurdien asemaan. Totuus heidän kansastaan on kuitenkin se, että he ovat suuri vähemmistö, joka elää ilman omaa valtiota. Oppikirjoissa kurdeja käytetään jatkuvasti esimerkkeinä. Heidän kansallinen identiteetti määritellään muun muassa maantieteellisesti riippumattomaksi, sillä heillä ei ole omaa valtiota ja niin edelleen. Monelle käsitys kurdeista jää siitä huolimatta jonnekin terrorismin ja äärettömän tiukan kulttuurinedustajien välimaastoon.
Konsten bakom galler ravisteli minua katsojana ja kuulijana. Viime sunnuntai oli myös opettavainen, inspiroiva ja antoisa.
Lisätietoa aiheesta:
kurdishfilmfest.com
