Kalle Kustaan alamaisten puuhailut ovat suomalaisille melkoinen mysteeri. Tukholmasta suomalainen löytää Burger Kingin sekä Vanhan Kaupungin. Jokunen raapaisu saattaa käsitellä myös hippien Gran Canariaa eli Berliiniä.
Olen painiskellut viimeiset neljä kuukautta kandini parissa. Aiheena sotauutisointi Syyriasta yhdistettynä kosmopolittiseen ajatteluun. Valitettavasti en tiedä, mikä kosmopolitismin termi on suomeksi tai kuinka se taipuu, koska koko 50 sivua on kirjoitettu englanniksi.
Kuukausien hikoilun, valkoviinidietin, ja kymmenien ellei satojen Rapé purkkien jälkeen oli aika pitää vähän hauskaa. Ja mikä parasta, The Sounds lupasi soittaa minulle ja vain ainoastaan minulle Görna Lundissa.
En tiedä tarkkaa syyä sille, miksi en ole koskaan käynyt Grönalundissa aiemmin. Kesäisin siellä on todella hyviä bändejä ja muutenkin puisto kuuluu vierailukohteisiin numero 1. Huvipuisto on huomattavasti pienempi, kuin Linnanmäki ja yleisilmekkin vanhahtavampi hyvällä tavalla. Puistosta löytyy laitteita niin lapsille, kuin vähän varttuneemmillekin.
En muista yhtään, miten paljon Linnanmäki tahi Särkänniemi järjestää keikkoja kesäisin. Täällä lahden toisella puolella Grönan panostaa kuitenkin kesäisin suuriin artisteihin ja lippujen hinnat eivät päätä huimaa. Esimerkiksi kortti koko kesälle keikoille maksoi muistaakseni 250kr.
Olin vähän skeptinen, miten The Sounds vetäisi keikkansa tauon jälkeen. He eivät ole olleet kiertueella pitkään aikaan ja heittäneet satunnaisia keikkoja silloin tällöin. Maja murskasi kuitenkin loppujen lopuksi kaikki ennakoluulot ja keikka oli mahtava.
Keikan jälkeen olikin jo nälkä ja tunnelbana kyyditti meidät vihreää linjaa Medikselle, josta jatkoimme Sofiaan syömään.
”Haemme suomenkielistä asiakaspalvelijaa kansainväliseen yritykseemme. Moderni konttorimme sijaitsee Tukholmassa. Toivomme, että osaat sujuvasti suomea, ruotsia ja englantia.”
Muutin Tukholmaan spontaanisti kuukauden varoitusajalla. Hain vuonna 2010 suomenkielisen asiakaspalvelijan virkaa laskutusyrityksestä Tukholmasta, jonka ihme kyllä sain kuin sainkin. Lupasin uudelle esimiehelleni järjestää asiat Suomessa niin, että aloitan työt Ruotsissa kuukauden sisällä työsopimuksen kirjoittamisesta. Kuukausi aikaa muuttaa elämän suunnitelmat uusiksi. Minusta ei siis tulekaan Filosofian Maisteria? Kuukaudessa sain lahjoitettua huonekalut hyväntekeväisyyteen, kieräytettyä vaatteet, astiat ja kodinkoneet kavereille. Irtisanoin itseni, myin vanhan kihlasormuksen, ja pakkasin laukut. Kuukausi oli täysin riittävä aika kaiken näiden asioiden hoitamiseen. Läksiäisiäkin ehdittiin juhlia ainakin kolmeen kertaan. Hyvästi Vaasa, hyvästi suomalainen yliopistoelämä.
Minua varoiteltiin etukäteen tukholmalaisista ja vaikeudesta tutustua heihin. Tukholmalaiset ovat sisäänpäin kääntyneitä itsekkäitä selkään puukottajia. Tukholmalaisilla on omat piirinsä, eivätkä he hyväksy ystävikseen ketä tahansa. Tavattuani tukholmalaisia totesin tämän osittain todeksi ja osittain epätodeksi. Tukholmalaisiin on vaikea tutustua eivätkä he hyväksy ystävikseen ketä tahansa. Laajemmin ajateltuna, samanlaista käytöstä on havaittavissa missä tahansa suuremmassa kaupungissa, joten en leimaisi tukholmalaisia erityisen vaikeiksi lähestyä tai ilkeiksi kanssakumppaneiksi.
Koska olin juuri muuttanut kaupunkiin ja tunsin kaupungista vain serkkuni, minun oli pakko olla sosiaalinen ilotyttö hankkiakseni kavereita, ystäviä tai tuttuja. En välittänyt aluksi juurikaan ihmisten mielipiteistä tai mitä he minusta puhuvat selkäni takana. Yksi minun tärkeimmistä periaatteista oli rakentaa sosiaalinen verkosto uudessa kaupungissa. Verkoston avulla vältyin koti-ikävältä ja yksinäisiltä koti-illoilta. Tunnen valitettavan monta suomalaista ikätoveria, jotka eivät kykene samaan ilotyttömäiseen sosiaaliseen käytökseen, ja näin ollen heidän koti-ikävä ja yksinäisyys on raastava katseltavaa.
Olen tullut sinuksi kaupungin kanssa ja oppinut paljon. Olen oppinut tunnistamaan, keneen voi luottaa, kuka on vain kaveri ja kenen kanssa käydään ulkona. Olen oppinut metrolinjat, kaupunginosat ja ihmisryhmät sekä nuuskaamisen. Puhun ruotsia, opiskelen ruotsiksi ja englantini on kehittynyt huimasti. Nykyään olen kauempana perheestäni, Kuusamosta sekä maisterin tutkinnosta. En uskalla pyöräillä kaupungissa rennosti pelkäämättä, että jään yliajetuksi. Olen myös kirjoittanut tenttejä uudestaan ja uudestaan läpäisemättä osaa niistä. Olen selittänyt kymmeniä kertoja ulkona ollessani, että ”voi vittu” ei tarkoita ”smör fitta”, vaan jotain ihan muuta.
Kaiken kaikkiaan viiden matkalaukun pakkaus vuonna 2010 on kuitenkin ollut oikea päätös enkä ole katunut hetkeäkään muuttoani Tukholmaan. Isäni on opettanut minulle, että silloin kun elämä on liian mukavaa, on uskallettava hypättävä ulos mukavuusalueelta. Minä hyppäsin lahden toiselle puolelle, ja täällä olen edelleen.
