Toinen puoli Tukholmaa & Berlin

Sunnuntaina, 9 Marraskuuta 2014, juhlitiin Berliinin muurin murtumisen 25-vuotisjuhlapäivää. Karkeloista on ollut mediassa jo melkoisesti juttua, mutta tässä vielä yksi sellainen.

Sunnuntaina ei siis juhlittu Saksan itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivä on ihan eri juttu ja se päivä meni jo. Sunnuntaina juhlittiin legendaarisen muurin murtumista ja vapautta. Muurin murtuminen oli iso asia 25-vuotta sitten eteenkin itä-Berliinille. Sitä vastoin Länsi-Saksalle muurin murtuminen oli suuri ekonominen taakka. Muutamat länsi-saksalaiset tuttuni eivät ottaneet osaa juhlaan.

Viime viikolla kaupungissa saattoi huomata jonon ilmapalloja. Ilmapallot kuvastivat konreettisesti Berliinin muuria ja sitä, missä se kulki. Ilmapallojono oli kaiken kaikkiaan 15 kilometriä pitkä ja se kiemurteli pitkin kaupunkia.

Sunnuntai-ilta huipentui kansanjuhlaan, jossa työllä ja vaivalla ripustetut ilmapallot vapautettiin taivaan tuuliin. Näky oli hieno ja ihmiset iloisia. Brandenburgerin torille kerääntyi saksalaisten lehtien mukaan miljoona juhlijaa. Minä olin yksi heistä.

Millainen sinun isäsi on?

Minulla on maailman paras isä, iskä.

Minun isäni on opettanut minulle paljon eri asioita. Opin jo nuorena, miten hakataan halkoja, miten huolehditaan kesämökistä, ja miten kävellään rivakasti. Isäni seurassa opin lämmittämään saunaa ja kantamaan vettä. Olen oppinut perkkaamaan kaloja, kokemaan verkot ja käyttäytymään virallisissa tilaisuuksissa. Isäni on auttanut minua ymmärtämään politiikkaa, yrittäjän arkea ja yhteiskuntaa.

Isäni ei ole koskaan tuominnut valintojani esimerkiksi maailmalle muuttojeni suhteen. Minun taitojani, kykyjäni tai osaamistani hän ei ole koskaan epäillyt. Hän on antanut minulle tilaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita omalla tavallani, ei hänen tavallaan. Hän on tukenut minua viimeiseen saakka vaikka se olisi ollut häneltä itseltään pois.

Minun isäni tekee kreikkalaisia lihapullia mustikkajogurtilla. Hän paistaa kyljykset kanelilla. Hän soittaa kitaraa, rumpuja, piirtää, kirjoittaa hauskoja tarinoita ja urheilee. Hänen ansiostaan meillä on aina arvostettu luovuutta ja hiukan hulluuttakin. Muiden mielipiteistä ei kannata välittää ja intuitiolla on oikeasti väliä. Asioihin täytyy uskaltaa suhtautua ennakkoluulottomasti ja varauksettomasti.

Minun isäni on periksiantamaton, toisinaan liiankin sitkeä. Hän keksii keinot selviytymiseen ja apuja riittää muillekin. Hän opetti varhain, kuinka tärkeää on kyky myöntää olevansa väärässä. Yhtä tärkeää on myös kyky havaita omat heikkoudet ja vahvuudet. Riitojen jälkeen meillä aakitaan eli pyydettään anteeksi ja halattaan. Menneet ovat menneitä ja vanhoja ei muistella.

Isäni on opettanut minulle, miten tärkeitä tunteet ovat. Hän rakastaa minua ja hän on opettanut minut rakastamaan niin muita kuin itseänikin.

Ihailen isääni ja äitiäni monessa eri asiassa. He ovat molemmat uskomattoman taitavia ja olen heistä äärettömän ylpeä. Olkaa tekin ylpeitä vanhemmistanne.

Peace.