Toinen puoli Tukholmaa & Berlin

Svenska Dagbladet kirjoittaa nettilehdessään suurilla kirjaimilla Polisen kände till hot. Kyseinen otsikko viittaa eiliseen rasismin vastaiseen mielenosoitukseen ja sen väkivaltaisiin tapahtumiin. Mielenosoituksen tarkoitus oli näyttää tukea rasismin vastaisuudelle. Kulkueessa marssi lähinnä lapsiperheitä, vanhuksia sekä normaaleja aikuisia, jotka olivat jo pidemmän aikaan olleet huolissaan Kärrtorpin vallanneesta uusnatsismista ja levottomuuksista

Paikalla ollut poliisi tiesi hyvin, että oikean ja vasemman kohdatessa paukkuu ja rätisee. Eilisessä mielenosoituksessa paukkui ja rätisi sitten oikein kunnolla. Poliisi pidätti ainakin 28 uusnatsia, joita nyt syytettään muun muassa murhan yrityksestä, väkivaltaisesta käytöksestä, kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan sekä väkivallasta virkavaltaa kohtaan. Kaksi poliisia kiidätettiin sairaalaan, kaksi henkilöä sai puukosta.

Moni on nyt jälkeenpäin kritisoinut poliisia sen huonon valmistautumisen vuoksi. Mielenosoitukseen oli kerääntynyt noin 500–800 mielenosoittajaa eri ikäluokista ja vain noin 30 poliisia. Kun 50 mustiin pukeutunutta uusnatsia hyökkäsi ihmisjoukkoon heittäen pulloja, äänikranaatteja ja savuja ei poliiseilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää järjestystä yllä kahden väkijoukon välillä. Äärivasemmisto ja – oikeisto ovat aiemminkin osoittaneet mieltään, mutta aiemmilla kerroilla poliisilla on varautunut äärimmilleen viedyillä turvajärjestelyillä, jottei tämänkaltaisia yhteenottoja pääsisi tapahtumaan.

Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja oikeus marssia tärkeäksi koetun asian puolesta. Poliisin tehtävä on kuitenkin huolehtia, ettei väkivaltaisia yhteenottoja pääse puhkeamaan. Kaikenlisäksi poliisin tulee olla koulutettuja tilanteisiin, jossa kaksi mahdollisesti vihaa puhkuvaa väkijoukkoa yrittää ottaa ylivallan. Tässä ruotsalaiset poliisit ovatkin ihan suhteellisen hyviä, sillä ruotsissa on kokemusta urheiluhuliganismista ja mellakoinnista jo entuudestaan. Mutta aatteet eivät ole kuin vaatteet.

Kaikista tärkein pointti tahtoo olla kuitenkin se, että etteivät politiikka ja väkivalta sovi yhteen. Poliittisilla päättäjillä ja heidän esimerkeillään on melko suuri osa siinä, miten me kansalaiset tulemme toimeen keskenään. Jos poliitikko marssii kadulla rautaputki kädessä kutsuen naisia huoriksi ja muita babbeksi on tällä auttamattomasti vaikutusta kansalaisiin ja heidän käytöksen. Jos poliitikot ajattelevat, että kiihotus kansanryhmää kohtaan tulisi laillistaa, ajavat he toiminnallaan Kärrtopin kaltaisia vakivaltaisuuksia hyväksytyiksi. Ketä poliisi sitten suojelee?

Voin kuvitella, että Suomesta katsottuna mielenosoitukset, jotka koskevat ääriliikkeitä, tuntuvat kaukaiselta. Kyseessä on kuitenkin maailman laajuinen ilmiö, joka varmasti kohta oireilee myös Suomessa, ellei oireile jo.

dn.se
svd.se

Nainen ja mies ovat taistelleet herruudesta ja oikeuksistaan yhteiskunnassa useita vuosikymmeniä. Tämän asemasota jatkuu edelleen eri kentillä, eikä lopullista rauhaa näiden kahden osapuolten välillä ole ainakaan vielä nähtävissä. Feminismi on historian saatossa vyörynyt kolmessa aallossa. ”Feminismi tarkoittaa vallitsevien käytös- ja toimintatapojen kyseenalaistamista. Feministit haluavat laittaa uusiksi sekä miesten että naisen roolit, ettei kenenkään nuttura kiristäisi tai kauluspaita kuristaisi.” Vaikka feminismin toinen aalto koettiin jo 1960–70-luvuilla, väittäisin, että eteenkin oikeudet seksuaalisuudesta ja tasa-arvoisesta asemasta ovat tänä päivänä edelleen tärkeitä puheenaiheita.

Naisten oikeuksia vaativia tahoja ja kirjoituksia pulpahtelee mediassa silloin tällöin. Artikkelit ja blogitekstit saavuttavatkin yleensä runsaasti suosiota. Feminismillä on omat kannattajansa ja heistä vahvempia, näkyvissä rooleissa olevia, katsotaan edelleen päästä varpaisiin. Jos nainen kritisoi miespuolisten päättäjien päätöksentekoa joko kirjoittamalla heidän toiminnastaan, tai jostain ihan muusta, on kyseessä auttamattomasti feministien salaliitto.

Monet naiset keskittyvät myös kirjoittamaan naisten oikeudesta heidän omaan kehoonsa ja ulkonäköönsä. ”Olet kaunis sellaisena kuin olet”. Blogimaailma on täynnä itsetunnon oodeja. Näissä teksteissä kehotetaan naisia hyväksymään oma keho kaikkine muhkuroineen ja virheineen. Kysymykseksi nousee, kuka määrittelee, mikä lasketaan virheeksi ja mikä on täydellinen keho?

Mainokset, elokuvat ja lehdet ovat rakennettu miesten näkökulmista. Elokuvissa miehet saavat nautintoa katsoessaan naisnäyttelijöitä, mutta myös miesnäyttelijöitä, koska he voivat samaistua miesnäyttelijän rooliin. Naisnäyttelijät tarjoavat miehille visuaalista silmänruokaa. Mainokset määrittelevät naisihanteen luoden utopiaa täydellisestä kehosta. Juorulehtien otsikot hehkuttavat julkisuudenhenkilöiden selluliiteistä ja rypyistä. Tämä tuo naislukijoille inhimilisyyden tunteen omaa kehoa kohtaan, sillä lehtien kuvat paljastavat julkkisten muokkaamattomat roikkuvat takapuolet. Parempaan journalistiikkaan perustuvat naistenlehdet taas kirjoittavat menestystarinoita ja utopioita naisista, jotka ovet selvinneet elämää suuremmista koettelemuksista ilman kolhuja.

Tavallisille Naisille ja nuorille on tullut tarve näyttää omaa selviytymistarinaa erilaisissa medioissa. Ulkonäköpaineet ovat luoneet erilaisia kanavia, joissa naiset kertovat heidän painonpudotus prosesseista ja ruokavalioistaan. Kuvat näillä foorumeilla ovat toisinaan lähes pornografisia, sillä eiväthän ne lihakset näy vaatteiden alta. Kuvien kuvakulmat ovat monissa lähes samanlaisia, sillä joku on huomannut asennon, jossa keho näyttää mahdollisimman pieneltä. Kuvia lisätään yleensä saliharjoittelun tai urheilusuorituksen jälkeen. Mistä tämä ilmiö tulee ja miksi se on niin suosittu?

Minulla on ystävä, joka lisää kuvia eräälle forumille itsestään edellä mainittujen normien mukaisesti. Hän on aina ollut urheilullinen, mutta liikkunut hyvänolon vuoksi. Hän tapasi kuitenkin miehen, joka patistaa hänet salille joka päivä. Miehen tavoite on, että ystäväni tiputtaa ainakin kymmenen kiloa painostaan ja muuttaa ruokavaliotaan. Silikonitissit eivät olisi pahitteeksi. Valitettavasti esimerkki ystävästäni ei ole kovinkaan harvinainen. En tarkoita tällä sitä, että miehet pakottavat naisia muuttamaan kehonkuvaansa hinnalla millä hyvänsä. Itse tulkitsen sen lähinnä niin, että kyseessä on median ja vinoutuneen naiskuvan avioliitto.

Miehet haluavat, että naiset näyttävät hyvältä, koska he vastaanottavat kuvia täydellisistä naisihanteista passiivisesti useista medialähteistä päivittäin. Naisia koskee sama ilmiö. Jos naisella ei ole itsekunnioitusta ja mies haluaa naisen olevan rasvaton Hollywood-nukke, nainen tekee sen, ettei tarvitse olla yksin. Tiedän kirjoittavani rajua yleistystä, sillä kaikki naiset eivät todellakaan halua, onneksi!, näyttää samalta massalta. Ilmiö on kuitenkin yleinen ja huomattavissa ainakin Ruotsissa.

Tälle kirjoitukselleni on kuitenkin syy, samoin yleistykselleni ja se on enemmissä määrin kasvava ulkonäkökeskeisyys ja itsekunnioituksen lasku. Ulkonäkö hallitsee kaikkia elämämme osa-alueita, ainakin täällä Ruotsissa. Tämä ilmiö on seurausta yhteisistä globaaleista ihanteista, mutta myös yksinjäämisen pelosta. Massaan kuuluminen tuo turvaa. Jos minäkin yritän näyttää elokuvan tai mainoksen misulta, ehkä minäkin tulen hyväksytyksi ja saan kavereita. Kieroa, eikö?

Lainaus:
www.vasemmistonuoret.fi/

Suomessa ja Ruotsissa on kuluneella viikolla kohuttu Pisa-tulosten romahduksesta. Molempien valtioiden ministerit, erikoisasiantuntijat sekä muut päättävät tahot ovat kauhuissaan koulusysteemeistään, tulevien veronmaksajien kyvyistä sekä opettajiensa tasosta. Nämä henkilöt heittävät pallon ja syyt huonosta menestyksestä ainakin täällä Ruotsissa edellisen hallituksen niskoille.

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Suomelle itsenäisyys on monella muotoa hyvin tärkeä ja pullollaan muun muassa erilaisia symbolisia rituaaleja. Tuntematon Sotilas on monelle perinne, sinivalkoiset kynttilät syttyvät monen ikkunalaudoilla, lippu liehuu salossa, kansa kuolaa kättelevän eliitin perään, toiset toipuvat darrasta. Ainakin kerran vuodessa saa olla luvallisesti isänmaallinen ilman huonoa omaatuntoa. ”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme sydämin.”

Muu maailma ja eteenkin Etelä-Afrikka suree tänään historiallisesti merkittävän presidentin, poliitikon, asianajajan, kansanisän, pelastajan sekä demokratian vannomattoman kannattajan poismenon johdosta. Nelson Mandela on nukkunut pois. Mustien vapaustaistelija ja demokratian puolestapuhuja on jättänyt tämän maailman siirtyen lukuisiin tulevaisuuden kirjoituksiin ja Indekseihin.

Etelä-Afrikan historia ja vapautumisprosessi on merkittävä koko maailman historian kannalta, paljon merkittävämpi kuin Suomen itsenäistyminen 1900-luvun alkupuolella. Etelä-Afrikan historiaan kuuluu niin kolonialismia, rotuerottelupolitiikkaa (Apartheid), suurvaltojen sikamaista käytöstä ja taistelua demokratiasta. Toivottavasti nuoret ovat sinut Etelä-Afrikan historian ja Nelson Mandelan kanssa.

Suomen suurmies, Mannerheim, tunnettiin myös nimellä ”valkoinen kenraali”. Uskon vakaasti, että suomalalaiset nuoret ovat tietoisia Suomen itsenäisyyttä edeltäneestä ajasta, jolloin valkoisilla ja punaisilla oli ”eriäviä mielipiteitä”. Itse ainakin muistan omilta historian tunneiltani, että sisällissota oli verinen, mutta valkoiset olivat niitä hyviä ja punaiset niitä pahoja. Tästä syystä Mannerheim onkin saanut nimen ”valkoinen kenraali”. Opettajat tai kirjat eivät maininneet mielellään sitä tosiseikkaa, että Mannerheim oli myös yksi niistä, joka lahtasi omaa kansaansa. Näin jälkeenpäin asiaa on helppo yksinkertaistaa, kun se ei enää itseä kosketa ja aikaa on kulunut.

Mandela ja Mannerheim ovat kaksi ikonia ja symbolista kansallista johtohahmoa. Molempien politiikka erosi hyvin paljon toisistaan ja he toimivat tuhansien kilometrien päässä toisistaan eri aikakausina, eri aikoina. Heidän vaikutuksestaan voi kuitenkin löytää yhtenäisiä piirteitä. Molemmat henkilöt ovat vapauden symboleja ja merkittäviä maiden historian kannalta. Oppilaat kouluissa tulevat opiskelevat ainakin Mannerheimin vaikutuksista, saavutuksista ja merkityksestä politiikkaan sekä historiaan.

Pisa-tulokset ovat romahtaneet ja koulu-uudistusta suunnitellaan. Suurinta uudistusta kohutaan matematiikan saralle. Lukuaineet ovat aina koettu toissijaiseksi, ainakin omissa kouluissani. Jälkeenpäin olenkin huomannut asenteiden vaikutuksen opetuksen sisältöön. Tämän voi huomata jopa yliopistossani ja opettajien kirjavalinnoissa. Lähes kaikki akateeminen aineisto on länsimaisilta tutkijoilta. Kävin läpi viisi kansainvälisen suhteiden merkittävää teosta etsien mainintaa Nelson Mandelasta, tuloksetta. Eipä ihme, että nuoret eivät tiedä asioista, jos heille ei tarjota mahdollisuuksia hakea tietoa ja oppia asioista laajemmalla perspektiivillä. Sitä, milloin itse tulin tutuksi Nelson Mandelan kanssa, en muista.Matematiikka on tärkeää, mutta niin on myös Nelson Mandela ja totuus Mannerheimista.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja levätköön Nelson Mandela rauhassa.