Pro Talvivaara

Talvivaaran kaivosyhtiö on jo pari vuotta ollut hyvin suuren mediahuomion kohteena. Se on suorastaan nostettu tikun nenään julkisen arvostelun kohteeksi. Samalla kun T:n johto ja työntekijät ovat uurastaneet kädet kyynärpäitä myöten töissä, median perskärpäset ja ympäristöhysteeriköt sekä omaa medianäkyvyyttään maksimoineet poliitikot ovat lyöneet heitä aina tilaisuuden tullen vyön alle. Monille muille ympäristöihmisille T:n tilanne näyttää tulleen taivaan lahjana, minkä ansiosta he ovat päässeet estoitta lyömään T:aa kuin sitä kuuluisaa vierasta sikaa.

Harvassa ovat olleet T:n puolustajat. Vain joissakin paikallisissa uutisissa ovat seudun asukkaat päässeet lausumaan T:aa puoltavan kantansa.

Kiistellyssä filosofi Himasen tulevaisuusselvityksessä puhutaan suomalaisten häpeäntunteesta, millä ilmeisesti tarkoitetaan kyvyttömyyttä tuoda itseään ja osaamistaan esiin estoitta ja terveellä itseluottamuksella.

Talvivaaran yhteydessä on näkynyt erinomaisen selvästi toinen suomalainen luonteenpiirre, mikä myös esiintyy joissakin eläinpopulaatioissa. Heti kun ryhmän jäsen epäonnistuu tai tekee virheen (jonka muut ovat välttäneet, olemalla visusti tekemättä mitään), käydään hänen kimppuunsa kaikin käytettävissä olevin keinoin. (Aivan analogisesti susilauman kanssa, joka raatelee riekaleiksi loukkaantuneen jäsenensä) Julkisuushakuiset toimittajat päivästä toiseen riepottelevat, kaivelevat ja tonkivat kuin sontiaiset lantakasassa, etsien pienintäkin aihetta johon iskeä hampaansa. Ja poliitikot kiirehtivät saamaan kasvonsa julkisuuteen ja laskuun kääntyneen kannatuksensa nousuun.

Harvassa ovat olleet ne, joilla on vakavasti otettavia konkreettisia osaamiseen perustuvia kommentteja tai parannusehdotuksia tai muuten kannustavia lausumia.

Kukaan ei ole kehunut tai lausunut kiitosta siitä, että T:ssa yritetään jotain ainutlaatuista, jopa maailman mittakaavassa. Tässä toiminnassa on tietysti riskinsä, mitkä ovat myös konkreettisesti toteutuneet..

T:ssa on kolme pääongelmaa:

1) T:n nikkelimalmi on erittäin köyhää. Niin köyhää (0,27%) että -60 luvulla alueen tutkinut geologi sanoi sen aikaisiin menetelmiin perustuen: ”Ei kannata” ja kannet kiinni. 70-luvulla Outokumpu Oy (ens. ver:ssa ilm. virh. Geol. tutkm. lait.) tutki alueen uudelleen, samalla lopputuloksella ja päätyi myymään alueen 2€:lla Pekka Perälle. Hyvää T:ssa lienee se, että nikkelimalmin kokonaismäärä on erittäin suuri. Tämän päivän tietämyksen mukaan 160milj. tn. Mukana on myös hiukan kuparia, muita metalleja ja (sitä hirveän kauhean pahaa) uraania. (miksei oteta talteen?)
2) T:n käyttämä menetelmä, missä bakteerien avulla nikkeli erotetaan malmista, vaatii näin köyhässä malmiossa niin suunnattoman määrän malmia ja se taas suuret alueet, että missään maailmassa ei ole koskaan tätä kokeiltu samassa laajuudessa.
3) Nikkelin hinta vaihtelee maailmalla voimakkaasti kysynnän mukaan. Aikoinaan hinnan ollessa korkealla, T:a menestyi hyvin, mutta tilanne on dramaattisesti muuttunut ja sen mukana T:n kannattavuus.

T:lla oli todella huonoa tuuria kun odottamattomien sateiden aiheuttamat ympäristöongelmat ja nikkelin hinnan lasku sattuivat samaan aikaan, aiheutuu siitä luonnollisesti vakavia ongelmia. Mutta ongelmat eivät ratkea jatkuvalla marinalla ja kaivoksen sulkemisvaatimuksilla, vaan järkevällä, pitkäjännitteisellä suunnitellulla tarkoin harkitulla työllä, sekä tietysti rahalla, mitä olisi jostain löydettävä, sillä nikkeliä on em. malmimäärästä saatavissa suuret määrät. Yksinkertaisella prosenttilaskulla nikkeliä olisi malmiossa n. 400 000tn ja jos nikkelitonni maksaa n. 13500 USD, niin maassa odottaa melkoinen omaisuus, lähes 6mrd USD. Tästä tietysti laskettava kulut, joista suurin osa on jo investoitu kaivoksen infraan.

Lopuksi sanottakoon, että kuuleman mukaan kaikki vuorimiehet nostavat Pekka Perälle hattua siitä että hän on uskaltanut ennakkoluulottomasti lähteä avaamaan uusia uria suomalaiseen kaivosteollisuuteen.

Kirjoitettaessa soi Nälkämaan laulu