Joo´o.. mietiskelin tässä taas, vaikka mulle on sanottu, ettei se sovi mulle.. Mietin sellasta, ett millon tulee raja vastaan.. Raja, jollon menee hermot lopullisesti.. raja, jollon ei jaksa enää olla lapsenvahtina aikuiselle ihmiselle.. raja, jollon ei jaksa enää yrittää..
Musta tuntuu, ett se raja ei oo kauheen kaukana.. Niitä juttuja on tullu kuunneltua about 20 vuotta.. miten se on kaikkien muiden paitsi ihmisen itsensä vika, ett hänen on paha olla.. miten hänellä ei oo omaa elämää, mutt ei hän sitä yritä edes hankkia.. ja miten hän ei halu olla riidoissa, mutt kuitenki haukkuu kaikki ihan paskaks.. kaikki se kaljan voimalla.. ja sit selvinpäin asioista ei puhuta..
Mä en jaksais enää välittää.. tekis mieli vaan sulkee puhelin.. koskapa millään mitä mä sanon tai teen, ei oo mitään vaikutusta.. Ihan sama oonko ystävällinen, yritän kuunnella, pidän mykkäkoulua tai sanon suorat sanat.. se on kuitenki aina jollain tavalla pahasti... siitä voi kuitenki aina jotenki ottaa itteensä...
Onhan se nyt selvää, ett muutoksen pitää lähtee ihmisestä itestään.. mutt miten sen saa perille sille toiselle..?!?
Se kun kuitenki on aika tylyä "hylätä" oma äitinsä.... mutt entä jos vaihtoehtoa ei oo..?!