Blogi

Ukonilma iski päälle. Nyt on sammutettava telkut ja kone...sitten lähden katsomaan salamointia=). kaksi asiaa jo saman vuorokauden aikana joista tykkään, sateenkaari ja ukkonen=). luonto on lempeä ja kaunis, luonto on pelottava ja kaunis!

...vielä viisi tuntia duunia jäljellä!!!!Kauhistuttaa jo miten jaksan valvoa koko päivän. Suunnitelmissa olisi shoppailu hempukan kanssa. Haen sen aamusta siis tarhasta, sit ensin kotiin ja sitten kauppoihin. Serkkupojan häät on lauantaina, ja mulla on teetetty (on kätevää kun on kunnia-isosisko artesaaniopelijana=)...)omannäköiseni vihreä mekko mutta äippä sanoi painavan sanansa, eikä ilahtunut ajatuksesta, että laittaisin jalkaan mun nahkasaappaat joten eikun kenkiä metsästämään. Samaten hempukka tarvitsee jotkin kengät sinne, ja muutakin vaatetta syksyä varten ( lapsi kasvaa kuin vesiheinä, kohta se on kai jo pitempi kuin emonsa=)...), ja itse tartten (ja haluan) uudet housut. (Tyypillinen nainen, hirmusti vaatteita muttei koskaan mitään päällepantavaa=)...)
meneepä sitten loputkin palkkarahat. Sain sentään säästöön huimat 30e ja äitille 20e lentolipuista ( vielä velkaa siis 60e...). Mielessä on käynyt pitäisikö normiduunin lisäksi alkaa tehdä keikkaa, niin sais jotain ylimääräistäkin. aika vaan ei tahdo riittää. Sekin aika on sitten tytöltä pois, ellen tekis viikonloppuisin kahta vuoroa putkeen. Eli esim. omassa duunissa ilta ja johonkin toiseenpaikkaan yöhön. tai jotenkin....*HUOKAUS*

pitäisi venyä kai kierrolle...vaikka kuinka jo uuvuttaisi....

on se kumma miten yksi lause voi saada pahalle tuulelle...=I
noh...pitää miettiä iloisia.

Mä tuossa aikaisemmin kirjoittelin miten tyytyväinen olen kun kohta alkaa arki ja rauha maahan kaikkien menojen jälkeen...tänään huomasin olevani väärässä sen suhteen=). Heräsin kesken unien kun kännyyni liiteli tekstiviesti. Yksi entinen duunikamuseni kutsui syyskuussa grillipileisiin...noh mulla siloin vapaa päivä ja menen jos hempukan isi ottaisi murun sinne yöksi. Olisi taas niin kiva nähdä koko vanha porukka koossa taas. Boolitarjoilukin on, mutta viime pippaloista viisastuneena taidan ostaa omat situkat mukaan=).

noh, juttelin sitten toisen entisen duunikamuni kanssa ja kysyin pääseekö sekin niihin kemuihin. Ei pääse, töissä joutuupi olemaan=(, mutta kutsui mut sitten syyskuun vika viikonloppu sen synttäripileisiin...eihän siinä mitään muuten mutta kun omatkin synttärihipat jo syyskuun kolmas viikonloppu...ja bestis pyysi mua kattomaan sen kundikaverin bändiä alkukuusta!!!!! eli menoa olisi mutta enpä tiedä pääsenkö joka paikkaan. epäilen...

joskus on siis hetkiä jolloin toivoisi että olisi vähemmän kavereita=).....

...palata duuniin taas=)....

Ainakin matka tänne oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta loistava. Kun saavuin malmin assalle, satoi ja paistoi ja taivaan yli kaartui sateenkaari, ensimmäinen jonka olen nähnyt tänä vuonna. Tuli ihmeen hyvä mieli, sellainen hetkellinen suuri onnentunne joka valaisee pimeimmänkin päivän=).mua aina piristää tuollaiset pienet asiat. Kauniita asioita on kaikkialla, rumuutta ei oikeasti olekaan. Kaikki on kaunista jos osaa oikealla tavalla katsoa=).

Mutta sitten...mun yksi tuttuni oli junassa ( oli yrittänyt kiinnittää mun huomiota, mutta mä vaan hölötin puhelimessa ) enkä huomannut sitä=(...kirottu olkoon mun viallinen huomiokyky! olis ollut vain tosi kiva nähdä sitäkin. pasilassa siltä tuli sitten viestiä, että etpäs nähnyt mua=/...hmph!

muutakin on tapahtunut mutta joudun jatkamaan myöhemmin oi armahin blogini, kanakeitto odottaa valmistajaansa ( suklaakiisselin tein jo suit sait äskön=)...).

*katoaa essun nauhat hulmuten*

että pääsee aamuyöllä viikkailemaan lautasliinoja=D...

lautasliinoja viikkailen vaikka muutakin pitäisi jo tehdä...aamupalaa mummoille esim!!!mut kohta kohta...aamupala vasta seiskalta joten hyvin ehdin. eipä papat tule kuolaamaan liian aikaisin puurokattilan kupeeseen ( puuroa , ei mua=)...).
iski aamuväsytys, tai kyllästys pikemminkin. Mä en jaksa, tahdon jo kotiin* nyökkää päättävästi* alkaa itseasiassa ja ihan oikeastikin jo väsyttää, teetä ei silti uskalla juoda enää koska sitten ei pakosti tule uni silmiin enää kotona. tänään en kyllä pysähdy kotimatkalla minnekään, vaikka itse HBK tulis pysäyttämään ( hmmm...tai ehkä silloin kuitenkin=D...*wirn* )
...mutta kuka muu tahansa niin ei, laitan vaan korvalaput täysille ja kuljen kiireisenä ja tuimakatseisena ohitse enkä huomio mitään tai ketään.. näin se on! pakko päästä ajoissa nukkumaan, tai ens yö on yhtä kidutusta. päivästä puhumattakaan. kun herään kahdelta, niin huomenna päivällä kahden aikaan olen valvonut vuorokauden. ja sitä ennen nukkunut vain neljä tuntia. illalla kahdeksan aikaan valvontaa tulee jo 30 h...ellen tipahda jossain vaiheessa päivää....=/...voisin veikata että jos malmilla liikkuu torstaina ja siellä viipeltää hirmuisenhilpeä otus silmät sirrissä kikatellen itsekseen niin se olen sitten minä=D.

mutta huokaus, nyt pitää kyllä kirmata, ei auta. työ kutsuu minä menen!

Oli tylsä ja syksyinen yö...=)
täällä ei ole taaskaan mitään tekemistä. yksi kone pyykkiä pitää vain laittaa kuivuriin ja kierto tehdä, sitten ei olekaan mitään ennen klo 5:ttä, ellen keksi jotain tekemistä tai satu jotakin yllättävää. Ei tässä koneellakaan jaksaisi koko yötä palloilla, sitä on edellisinä öinä ollut liikaakin.

Bestiksen kanssa puhuttiin ja suunniteltiin jo sunnuntaita, kun mennään hempukan kanssa häistä porukoiden kyydillä kotkaan. Jos hempukka jäisi äipän ja isäpuolen hoivaan illaksi, niin voisin käydä kamusia moikkaamassa. niitä joita ei ehtinyt nähdä viime viikolla. Yksi parhaista ystävistä muuttaa kuun vaihteessa jyväskylään, kun aloittaa yliopistoon siellä. Ei sitä ehdi niin ikävä tulla, koska ollaan niin usein yhteyksissä puhelimitse, mutta silti haluaisi nähdä naamatusten ennen lähtöä. Tai ikävä ja ikävä...ainahan mulla on ikävä mun parhaita ystäviä mutta onneksi on puhelin=). Ja kohta se mesekin, niin voi muutamalle "nörtti"kamusellekin viestiä useammin=).

Ulkoilmassa tuoksuu jo syksy. Olen varmaan ainoa joka toivoo että helle menisi jo ohi ja saisi vetää villapaidan päälle=).
Tänään duunimatkalla, tuli elävästi mieleen kun olin 16vee, ja olin menossa jyväskylään kaveripariskunnan tupareihin ( juu, bileiden ainoa alaikäinen=)...muut 18-20vee). Kun saavuin sinne oli kaunis, aurinkoinen syyspäivä ja mulla oli päällä maiharit ( se oli sitä aikaa), musta lyhyt mekko ja mustavioletti pörröinen villapaita. aurinko paistoi ja lämmitti vaikka tuulikin. Istuksin Aseman edessä ja odotin että joku blondi pitkätukka nimeltä timppa tulis mua hakemaan ( kaverin kaveri, en ollu ikinä nähny, ja nämä tuntomerkit sain=)...) onneksi se löysi mut.Olo oli silloin niin onnellinen, vapaa, huoleton. En mä tiedä miten toi muisto tuli mieleen, se oli vain niin eläväinen, vahva muisto että voin melkein käsinkosketella sitä.

oi, nää yövuorot tekee mut sentimentaaliseksi=)...mitäköhän syvällistä ensi yönä? pelottaa jo ajatellakin=o...

täällä taas...töissä=/...

tänään oli tosi vaikea herätä päivällä. Kotimatka kun aamulla venähti ja venähti. Ensin , juuri kun kiidän pasilassa toiseen junaan joku huikkaa ja , kappas, siellä oli kaverin exä ja oli pakko jäädä hetkeksi juttelemaan. No, pääsen malmille ja maksuautomaatille nollaamaan tiliä ( hemskutin laskut, mä olen varma että ne lisääntyy keskenään öiseen aikaan). Saatuani saldon lähes miinuksen partaalle ja laskut maksettua ja olin jo poistumassa paikalta kun musliminainen ( ei rasistinen kommentti, toteamus!...) ja hänen n. 10 vee poika hihkaisivat ja pyysivät apua jonkun laskun maksamisessa. No, jäin sitten siihen painelemaan pilkkua ja ok:ta ja näyttämään mikä numerosarja pitää mihinkin laittaa. Kun tuli valmista meinasin poistua niin nainen kaivoi laukustaan ison pinon laskuja ja totesi että tarvitsee apua niissäkin!!!!Vaikka olenkin mahdottoman symppis ja auttavainen niin jouduin pyytämään anteeksi ja selittämään, että en voi jäädä vaan on pakko mennä kaupan kautta kotiin ja nukkumaan kun on yö töissä takana. Ja koko ajan siinsi takaraivossa "meneekö unet 3 tuntiin, meneekö unet 3 tuntiin?!!!!". poistuin paikalta ja hirveellä kiireellä kaupan kautta ja kotiin. Sain sitten nukuttua sen 3,5 tuntia kun kello soi. simmut sumeina katsoin, että vain vartti siihen kun pitäisi olla tarhan pihalla neitiä hakemassa. olin ilmeisesti unissani laittanut torkkuhälyt päälle!! Eikun vaatteet niskaan ( jotenkuten oikein päin,...kai? ) ja hirmu kiitoa tarhalle.En ilmeisesti ollut kuitenkaan niin pelottavan näköinen kuin miltä tuntui, koska lapset eivät pihalla juosseet kirkuen karkuun.

Oli sitten pakko nukkua tunti vielä himassa, onneksi hempukka katsoi nätisti piirrettyjä sen aikaa. Murullakin alkaa jo tuntua tää yötyö kun joutuu olemaan niin paljon tarhassa, ja päivässä näkee mua vain 4 tuntia. Eilen jäi tarhaan pitkien halien jälkeen, tänään en päässyt lähtemään ilman itkua ja huutoa. Tein lopullisen päätöksen että haen murun to aamuna heti kun pääsen duunista ja valvon koko päivän. Vaikka kofeiini tablettien avulla jossei muuten. En tahdo että toinen joutuu olemaan tarhassa yhtään ylimääräistä.

yöstä on tulossa hiljainen ( toivottavasti) joten leivon tuossa kohta taas täytettyjä juustosarvia huomiseksi. saa asukkaat ja duunikamutkin suun messingille=).

ihmeellinen yö, taas ollu niin vakavia asioita mielessä. mietiskelevä fiilis. Nyt sai riittää, pakko heittää radio auki jos sieltä tulis jotain mieltä ylentävää, nyt nimittäin menis vaikka säkkijärven polkka=)!

Kaksi ja puoli tuntia niin viipellän kohti kotia. laskut ja vuokra pitää käydä maksamassa, onhan nimittäin palkkapäivä!!!!no siinähän se piristys oli. Lomarahatkin tuli tähän tiliin joten jos vaikka saisi jotain säästöönkin ( vaikkei lomarahaa tullu kuin parisataa, ens vuonna sit paremmin...), keväällä kun pitäisi lähteä joko kreikkaan viikoksi bestiksen kanssa tai sitten jos se ei saa rahoja kasaan, niin otan viikon palkatonta ja lähden kahdeksi viikoksi caribialle mun koalan ( salanimi taasen) elikkä yhden ystävättären kanssa. molemmat vaihtoehdot kelpaa mulle=). Vaikka haluaisin kyllä enemmän sinne kreikkaan...oli nytkin keväällä niiiiiin kivaa. Päällekäyvistä tarjoilijoista huolimatta=).

tänäänkin saan sitten nukkua 4 tuntia, ja todennäköisesti toisen tunnin sen jälkeen kun olen hipsukan hakenut tarhasta, kerta ihana veikka toi sen dvd:n=). ja isi tulee ehkä hakemaan mun susi tietokoneen pois( sitä ei saanu toimimaan kahdenkaankeskusyksikön kanssa) ja sitten veikka tulee asentamaan mun uuden hienon punaisen koneen!!!!punainen näppis ja kaikki!!!=) ja isoveikka osti senmulle vain koska pääsee itse helpommalla, kun ei tartte pelata keskusyksiköiden ja kovalevyjen kanssa, tuossa kun ne ovat näytön sisällä. Mun veikka on paras!!!!Ihan kingi!!!!=D
sitten pääsen kotoontakin häiriköimään. ja saan mesenkin käyttöön.

eihän mulla ole himassa ollukaan velho kuin vuoden mutta nyt vasta sai koneen joka toimii ja pelaa. älkää kysykö....mitään=).

mutta nyt alkaa meidän papat jo heräilemään, pitää mennä paimentamaan niitä. hellurei, illalla palaa taas kisuli tää, tuskin kukaan kaipaamaan jää=D*wirn*

...tietokone sählä iskee jälleen, jotenkin onnistuin poistamaan itteni vahingossa chatistä, ja nytten sit pääse sisään kun olen jo siellä!!!!!kuinka friikkiä voi olla???!!!!

hohhoijakkaa, no, olikin jo aika lähteä kierrolle, tämä oli selvä merkki jostain...joten back to work,, selkä töihin!

aika on ilmeisesti hidastunut, tai sitten kaikissa kelloisssa on jotain vikaa. yö menee ihmeellisen hitaasti eteenpäin. mulla ei kerrankaan ole oikein mitään puuhaa, ruoat on tehty, pyykit kuivaajassa, kierto vasta kolmelta, istu siis ja ihmettelen vain.

telkkarissa oli yhdessä ohjelmassa mies joka tiesi kuolevansa. Se itse ei ottanut siitä paineita, totesi vain että kaikkihan me kuolemme joskus, miksi murehtisin. Sen poika oli taas oli sille vihainen, vihainen koska hoitoja ei ollut ja vihainen koska isä otti kuolemansa niin kevyesti. Kävin miettimään miten itse ajattelisi jos saisi tietää että on vain kolme kuukautta elinaikaa. Kaikkihan reagoi asiaan erilailla, vaikka tiedän( !) koulukirjoista perinteisen kaavan, epäusko, viha, suru , epätoivo jne...siltikin...
esim. isäpuolellani on uusiutunut leukemia, ainoa toivo on saada sopiva kantasoluluovuttaja, mikä ei ole todennäköistä. Isäpuoli elää suht normaalia elämää, vaikka joutuu käymään hoidoissa, olemaan eristyksissä pienenkin kuumeen takia, ja on hyväksynyt sen että kuolee jossei nyt, niin ensi vuonna, tai 2 vuoden päästä tai...Äiti ottaa sen paljon raskaammin. ja vaikka olen pystynyt olemaan kauan ajattelematta asiaa, sairaalakäynnit on tihentyneet niin paljon että muakin alkaa pelottaa. Läheisten on joissain tapauksissa vaikeampi luopua kuin sairaan .
juu tiedän ei aina ( eihän kaikilla edes ole omaisia, tai jos on eivät välitä, ainakaan enen perinnönjakoa...). Kyllä tässä duunissa on tullut nähtyä kaikkea. Nähnyt kuolemaa läheltä, ja jotkut lähtee tyynenä, hyväksyen kuoleman. mutta toissavuonna joulun alla istuin 5 tuntia vain itseäni muutaman vuoden vanhemman rappeumataudin runteleman, liikuntakyvyttömän kundin vierellä ja kuuntelin miten se kertoi pelkäävänsä kuolemaa, kiroavan sitä, itkevän. Itse yritin vain olla itkemättä, mutta onnistun aika huonosti.Ensin yritti puhua, rauhoitella, mutta en halunnut valehdellakaan. Loppujen lopuksi istuin vain hiljaa ja silittelin ja olin lähellä ja yritin nieleskellä sitä itkua. Se oli vaikeimpia kokemuksia mitä on ollut tässä elämässä . Olisi pitänyt töistä päästyä juhlia pikkujouluja, mutta jostakin "kumman syystä" ei oikein huvittanut.

..että näin rattoisia ajatelmia sitten tänä yönä. oikea juhlien valopilkku...taidanpa mennä etsimään tekemistä jos saisi jotain valoisiakin ajatuksia mieleen. laiskuus ajaa näköjään vain liian vakaviin ajatuksiin.