Blogi

...ja leppoisa ilta...ei vain tunnu siltä....
Tänään tuli sitten nukuttua 4,5tuntia ja sitten pitikin kiiruhtaa koululle ensiavun labratunneille.elvytettiin ja tehtiin painesidoksia (vai mitä ne olikaan).Sydän ollu painava koko päivän ja iltakaan ei nyt tuonut helpotusta.Töissä menee tämäkin yö, ja ihan turha toivoa että pystyisi keskittymään patofysiologian teksteihin tänäkään yönä.eikä ole oikein ketään jolle kehtaisi soitella ja purkaa oloaan...kehtaa ketään häiritä.Onneksi neiti siiseli tulee meille perjantaina käymään, jos sitten voi sitten purkaa tätä patoutunutta oloa.Kunhan nyt jaksaisi sinne asti.Huominen menee nukkuessa, ja perjantaina koulua, ja lauantaina hempukan futisturnaus (8vuotiaat tyttöset pallon perässä=)...)ja mahdollisesti sitten yöksi töihin taas.
Harmittaa kun on niin upea päivä ollut tänään ulkonakin, eikä yhtään osaa iloita sittä.Kesän ensimmäinen päivä, jolloin yleensä kulkea keikun 10 senttiä maanpinnan läpuolella pelkästä kesäriemusta. Nyt tekisi mieli kaivautua se metri maan alle ja käydä talviunille...

pitkä väli siitä kun on viimeksi tullut tänne merkintää...ja paljon tapahtunut siinä välillä.Ylipäätään cityssä ei ole tullut käytyä kuin kurkkimassa kerran kuussa tai harvemmin miittisivut, onko tulossa (väillä) ja pääsenkö (yleensä en).On se kumma miten aikoinaan tuli cityiltyä päivittäin ja nyt kun on haksahtanut facebookkiin, ei meinaa tänne koskaan muistaa tulla.Osa citytutuista ja kavereista tosin on naamakirjassa jo kavereita, ongelma onkin vain se ettei nimet ja nicit oikein kohtaa tajunnassa=).Sitä kun on oppinut ajattelemaan ihmisiä nikillä, ja on tullut huimia ahaaelämyksiä kun vihdoin oppinut jokusen "oikean nimen" =).

Tässä tämä kuitenkin juuri nyt istuu töissä ja pitäisi lukea patofysiologian tenttiin.Siis pitäisi...ei vaan jotenkin mene jakeluun tuo juuri nyt.Viime ajat on olleet rankkoja, kun ympärillä kuohuaa ja sitten kun on tällainen ylitunne-ihminen niin kuohuaa mukana.Ja välillä siihen väsyy todella paljon.Välillä toivoo, että osaisi olla tyyni kuin silli purkissa ja suhtautua asioihin kylmän rauhallisesti, eikä aina niin äärimmäisesti. Ei siinä silloin mitään kun asiat sujuvat hyvin, mutta auta armias jos läheiselle käy jotain, tai tulee itselle vastoinkäymisiä tai joku kohtelee keljusti, niin johan lähtee tunne-nokipilvi sotkemaan sielunelon...huokaus...
Joku sanoi viime vuonna miulle, että on rikkaus olla tunneihminen. Osaa lukea muittenkin tunteita paremmin ja kokee enemmän vivahteita elämässä kuin ns tavisihmiset...kuulemma...ainakin nyt voisin heittää mielelläni vivahteet ikkunasta ja keskittyä tän kuohunnan sijaan pänttäämiseen ennen kuin pitää mennä jatkamaan töitä, mutta minkäs teet.krääh...anysway (kyllä anysway=)...)blogi on auki, ja kesäkin saapuu...=)