Juha Sipilä teki selvityksen Vielä kerran omistuksista, jossa hän kävi kertaalleen läpi ministerien sidonnaisuuksia koskevan lain ja omat vastauksensa siihen. On helppo ymmärtää Sipilän turhautumista. Enkä ihmettele sitäkään, jos menee vähän ihon alle, etenkin kun politiikan hautomojen ulkopuolelta tulleen ihmisen nahka ei ole ehkä ehtinyt muuttua tefloniksi viidessä vuodessa. Broilerit ovat asia erikseen.
Selvitystä lukiessa minulle tuli tunne, että keskustelua omistuksista käydään lasten ehdoilla, leikkikehässä, jossa ei ole koskaan pohdittu, mitä oikein pyydetään.
Mitä siis tämä ärhäkkä somekansa tahtoo?
Meillä tahdotaan ilmeisesti poliitikkoja, joilla ei ole ollut tuloja, elinkeinotoimintaa, sijoitusosaamista, omistusta eikä sukulaisia, ei mielellään kavereitakaan. Yksinäiset perijät rahat tuottamattomalla pankkitilillä jäävät jäljelle.
Vaaleissa pitäisi silti päästä läpi. Apuun voisivat tulla sellaiset tahot, vaikkapa järjestöt tai yritykset, jotka arvostavat ehdokkaan näkemyksiä ja uskovat, että tämä edistäisi työssään niitä. Mutta ei, sehän tarkoittaisi, että ehdokas on ilmiselvästi alun alkaenkin myynyt näkemyksensä rahasta. Niin ei tietenkään saisi olla. Meillä selvästi halutaan maailmaa, jossa ydinvoimayhtiö tukee Satu Hassia, että tämä kampittaisi heidän projektejaan, ja tuulivoimateollisuus Eija-Riitta Korholaa, jotta tämä toisi jatkossakin esiin yhteiskunnan tarpeettomia tukiaisia.
No apuun voisi tulla julkisuus ja tv-näkyvyys. Mutta ei, sehän nimittäin saattaa tarkoittaa, että näillä ihmisillä on hyvä ulkonäkö. Eli selvästikin tyhmiä ihmisiä. Mitä me sellaisilla teemme?
No mutta onhan meillä urheilijoita, jotka saavat julkisuutta huohottaessaan vastausta kysymykseen, miltä nyt tuntuu. Kunhan eivät menesty liian hyvin ja tule rikkaiksi ja kadehdituiksi.
On tähän yksi ratkaisu. Liittykää kaikki politiikasta haaveilevat ammattiyhdistykseen. Sieltä saatte vaalirahaa, joka ei mainettanne vaaranna. Samalla pääsette paheksumaan muita ilmaiseksi. Homma menee esimerkiksi näin, että sosiaalisen asumisen tuotot voidaan kohdentaa vaalitukeen ja yhteisten asioiden ajamiseen, ”ilman sidoksia”. Siellä tahkotaan rahaa ja isoja voittoja yhteiskunnan maksaman asumistuen avulla, mutta osingot ohjautuvat yleishyödyllisyyden nimissä poliittiseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen – mikä epäilemättä varmistaa sen, että homma saa jatkua.
Onko Suomessa siis verottomia osinkoja, kun Sipilä ei niistä selvästikään nauti? On. Ammattiyhdistysliikkeellä, mutta se ei taas ketään kiinnosta.
Ei ihme, jos Suomi on jumissa.
