HookJones

Tie tähtiin ei aina käy niin helposti, vaan on monta tapaa… Voi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan – ja kaiken lisäksi se oikea ihminen olemaan siellä – vähän niin kuin lottovoitto tai salaman isku. Sitten on mutkaisia polkuja, joita saa rämpiä pitkään… on jyrkkää ja kaltevaa – sekä myös irtokiviä… kiivet siinä sitten – aina voi tippua. Mutta sisukkuus, ja se palo sekä vahva usko asiaansa/unelmiinsa auttavat jaksamaan sen kaiken pilkan, paskan, kateuden sun muut vaikeudet.

Se tunne joka tulee kun on saapunut huipulle on ainutlaatuinen, mitä yksikään orgasmi tai sanat eivät pysty kuvailemaan – ja vain sinä joka olet nyt huipulla tiedät sen… tiedät, että olet sen tuskalla ja verellä ansainnut… huipulla on vaikea pysyä nahoissan, ja halu jakaa tai kertoa tämä tunne kaikille on voimakas – kannattaa olla varuillaan kelle kertoo, sillä kateus, kilpailu sun muu on armotonta… pitää kestää.

Mutta jossain vaiheessa väistämättä sinut huomataan ja lumipallona lähdet kierimään huipulta alas ottaen kiitoksia… pokaaleja… puita… metsiä… glamouria… mainetta… taloja – olet lumivyöry syöden kaiken eteen tulevan. Mitään ei ole tehtävissä – petyt… halusit ja odotit jotain muuta, mutta sitä tuhoa jonka muut kustannuksellasi saavat kärsiä, on tuskallista seurata – voit liittyä greenpeaceen ja pelastaa Amazonin viidakoita sun muuta, mutta mikään ei enään riitä… .talot tuhoutuvat… sähköt katkeavat… ihmisiä kuolee sinun nimesi huulillaan.

Katastrofi ja kaaos. Olet saapunut kylään ja kaikki tulevat siitä sinua kiittämään, ja hurraamaan paparazien kuvatessa – itket, ja sen syytä kukaan muu ei pysty ymmmärtämään kuin se joka on myös käynyt huipulla.

Rakas päiväkirja, Eilen tapasin uuden irmelin.

Irmelini oli siivoamassa autoansa, ja minä kohteliaana herrasmiehenä ja muutenkin ainavalmiilla mielellä varustettuna ryhdyin auttamaan häntä auton siiivioamisessa. Autosta tuli kuin tulikin niin siisti kuin vain auto voi olla, mutta ilmeisesti moottoria kiiloittaessa meiltä oli jäänyt joku juttu huomaamatta, ja auto ei suostunut käynnistymään.

Tänään puhelimessa sovimme, että maanantai on hyvä päivä puuhailla autossa ja koittaa löytää paremmin sitä juttua korjaamaan moottorissa piilevä vika.

Tunnen oloni kevyeksi ja mahtavaksi – voisin helposti hypätä tasajalkaa varsin korkealle ja kolauttaa pääni kattoon.

Ihmiset ovat täydellisesti psyyykattuja kirjoituksiin, uskomuksiin, tapoihin, moraaliin, ravintoon, keksimiinsä laitteisiin, kulttureihin, ääneen, hajuun, makuun, tuntoaistiin, omaan itseensä, järjestelmiin, ohjelmiin, tietoliikenteeseen sähköön, työhön, ihmettelemään olemassaoloaan… täydellinen psykoosi – liika tieto on liikaa ihmisaivoille.

Joku soitta ovikelloa. En jaksa muistaa enään kuin murto-osan siitä mitä juuri ajattelin – ajatukseni kiertävät kehää. Silti yritän muistaa kävellen edestakaisin huoneistossani. Minulla on paskahätä ja menen vessaan – mietin. Vessapaperia ei ole – ei näytä olevan mitään muutakaan asumisesta kielivää tavaraa. Hetkinen! Missä helvetin asunnossa minä olen?

Ovikello soi, ja tajuan istuvani vessanpytyllä. Olenkohan pyyhkinyt perseeni? Ai niin, vessapaperi! Pesen perseeni käsisuihkulla ja lähden vessasta kunnes tajuan, että housuni ovat nilkoissa estämässä etenemistäni kohti ulko-ovea. Vedän riepeästi housuni ylös ja juoksen ovelle. Avaan oven. Ei ketään, mutta näen vastasataneessa lumessa lenkkitossun jäljet – suunnilleen minun kokoani. Painan lumeen lenkkareistani aivan samanlaiset jäljet – en muista, että olisin käynyt ulkona. Tajuan, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ulkona on kylmä. Huoneisto on keskimmäistä osaa rivitalossa jossa on seitsemän muuta huoneistoa. Vastapäätä ovesta katsoen on kaksikerroksinen rivitalo. Lumisade on loppunut ja katson kirkasta tähtitaivasta – olen yksin ja minua pelottaa. En voi uskoa tätä todeksi – enkä tiedä missä olen. Palaan sisälle.

Havahdun viikkolehti kädessäni, toisessa kädessä keltainen tussikynä , jolla olen värjännyt jonkin alkoholistinäyttelijän kertomuksesta kohdan; "ilman kiinnekohtia elämä on mahdotonta". Kiinnekohta, ajattelen. Ajattelen mitä ajattelen. Taidan seota ellen saa ammatti apua. Tiedän kuka olen, ja ainoat kiinnekohdat ovat päässäni kehää kiertävät ajatukseni.

Ovikello soi ja avaan oven täyden paniikin jähmettäessä minua. Se on taxikuski. Olenko tilannut taxin? Sitten huomaan, että minulla on kännykkä tiukassa otteessa kädessäni – käm meni ovat hikiset. Parasta mennä taxilla hoitamaan tämä psykoosi.

Olen mielisairaalan hoitohenkilökunnan käsissä – tuttua. Kiinnekohta on löytynyt ja tajuan, ettei minulla oikeastaan ole mitään hätää. Osastolla, jolle tulin, minua tervehtivät monet tutut kasvot. Nauran.

Asetun selin makuulle ja laitan silmät kiinni. tunnistan niskassani kipukohdan ja hengitän sen kautta -kipu häviää ja kaikki on yhtä-äkkiä punaista. olen kissa joka leikkii tulipalloilla sekä hyppelee siroilla tassuil- laan pianon koskettimilla soittaen omaa merellistä sonaattiaan. Sinistä. Meri.

Olen rakastunut ja saavun purjeveneelläni satamaan – satamakaupunkiin joka on vanhempi kuin tämä vuosisata, ja niin on myös aikakin. Naiseni ja rakastettuni asuu jossain täällä, jossa lapset telmivät nauraen kapeilla ja sokkeloisilla kaduilla ja kujilla. Satamassa haisee kala. Vanha satamahuora kävelee minua vastaan lemuten viiniltä. Nuoret rakastavaiset arasti hyväilevät ja suutelevat toisiaan puistojen varjoissa. Katukahviloissa ja viinituvissa miehet juovat viiniä ja heittävät noppaa.Heidän vaimonsa juoruilevat torilla toisilleen ja hankkivat eineksiä illallispöytiinsä.

Kaksituntia on kulunut ja puhelin havahduttaa minut pois matkaltani – ehkä seuraavalla kerralla löydän hänet.

Julma hullu, se nauraa Miles Davisin siivittämin tahdein saapuessaan luovuuden satamaan – kun on kynä ja paperin alkavat vähän viheltämään.

Liv Tylerin taloon on satamasta seitsemän kilometriä. Se sijaitsee kukkulalla jyrkän kallion päällä. Kukkula vihertää villiviinistä sekä coca-pensaista. Vanha kumarainen intiaani saapu polulla minua vastaan astellessani kohti kukkulalla sijaitsevaa lapislatsullis-kivistä rakennettua linnaa. Kivinen linna säihkyy tummansinisenä kuin Livin silmät.

Saavutuani aukinaisen portin kautta keskelle linnan sisäpihaan hän saapuu punaiseen mekkoon sonnustautuneena minua vastaan ja hymyilee sanoen lopulta: "Well". Vastaan hänen silmiinsä uppoutuneena: "Hi, you look like my girl… like an angel." Let me say… the total power rules over me, your boyfriend i wanna be."

Hän hymyilee,mutta vakavoituu nopeasti ja lausuu linnunäänellään: "Now i lay me down to sleep." Pray the lord my soul to keep. "If i die before i wake, pray the lord my soul to take."

Nyökkään ja kävelemme käsikkäin sisälle linnaan.Olen samalla onnellinen sekä surullinen.

MÄ OON AINAKIN HAAVEILIJA. I`m dreamer

Koiran kaa eksyttiin metsässä toisistamme kun kiipesimme kallion toiselle puolen.Oli tulossa pimeä. Muskalla on kiima ja se lähti jonku jonkun metsän elävän perään.Oli tulossa pimeä ja oli sininen hetki parhaimmillaan. nautin maailmasta ja siitä ku voi hengittää ja voimaantua. se kukkula on voimapaikka ja kyl naquaali sen osaa aina löytää ja koira myös joka jutteli mulle tänään. eläimet ei jauha paskaa

No koira ei ollut onneksi kauaakaan pois pitii vaan huutaa niin perkeleesti, et se varmaan kuulee kun se oli jossain kivikkoisen kukulan toisella puolella
ja kyllähän se tuli nopeesti takasin kuin susi, kotona se sit on enämpi lutunen ja sitä pitää hieroo...mä hieron aika paljon ihmisiä...joskus käyttänyt sitä naisten iskemiseen, mut nykyään ihan vaan ku voi auttaa jotain ku näkee, et joku on vähän kireällä..säätöö...mmmmm

vois kyl vähän aikaa maata ja venytellä punaisella matolla, et jaksaa sit taas hieroa ja säätää jotain. nyt alkaa jo etiäisenä toimiin tuo matto. varsinainen aikakone...joo mmmmmmmmm ääniharjoituksella alkaa
halipusuja ja rauhaa vilkkaseen mieleen♥

Tulimme koiran kanssa mutsille metsältä takaisin lihapatojen ääreen.
siel on koiran ilma ja ollaan ihan litimärkiä vielä. Kuivailemme itseämme toisiimme. koiralla on kiima-aika myös ja se juoksi voimapaikalla ilveksen perään.
se Kettukallio on ilvestenkin voimapaikkana toimiva ja siel voi törmätä hyvällä tsäkällä karhuunkin. siel pitää olla pimeämmällä tarkkana.ja kiimainen koira ja mun hillittömyys oli koetuksella liukkailla kivisillä mättäillä kavutessa. siinä koira lähti ilveksen perään tais olla viimekerrallakin ilves..niitä on aika paljon täällä lähistöllä ja joskus pihapuussakin ollut tekeytyen isoksi.....

keittiöstä tuleee ruoan tuoksu ja me koiran kanssa ollaan jo nälkäisiä.
mikään ei voita äiteen rakkaudella tekemää ruokaa. "SYÖMÄÄN" äiti hopottaa.mmmmm...rakkaudella tehtyä <3

As you go through life you'll see There is so much that we Don't understand And the only thing we know Is things don't always go The way we planned But you'll see every day That we'll never turn away When it seems all your dreams come undone We will stand by your side Filled with hope and filled with pride We are more than we are We are one If there's so much I must be Can I still just be me The way I am? Can I trust in my own heart Or am I just one part Of some big plan? Even those who are gone Are with us as we go on Your journey has only begun Tears of pain, tears of joy One thing nothing can destroy Is our pride, deep inside We are one We are one, you and I We are like the earth and sky One family under the sun All the wisdom to lead All the courage that you need You will find when you see We are one.

were one and one are we <3

Kaikkialla Ihmiset toimivat korkeamman itsensä inspiroimina,
tehden oikeita päätöksiä toteuttaen ne täydellisesti sekä
tarkoituksenmukaisesti.

Ihmiset ovat mieleltään puhtaita, tunteissaan tasapainoisia
sekä henkisesti valveutuneita.

Jokainen on yhteydessä luovuuteensa, voimaansa, rohkeuteensa ja
viisauteensa.

Yhteistyö, tiimityöskentely ja jakaminen toimivat ennenkuulumattomalla
tasolla.

Ihmiskunta kokee rakkauden, uusien ideoiden ja sieluyhteyksien vuodatusta.

Maailma on täynnä toivoa, optimismia ja positiivisia tulevaisuuden
visioita.

Ihmiset tuntevat, että universumi on ystävällinen ja työskentelee
aina heitä varten.

Ihmiset uskovat runsauteen ja kykenevät luomaan sitä elämäänsä.

Ihmiset tukevat apua tarvitsevia ja ovat avokätisiä avunannossaan
ja jakamisessaan.

Kritiikki on korvattu ymmärryksellä, rakkaudella ja yhteistyöllä.

Jokainen valotyöntekijä tulee valon, toivon, inspiraation,
rohkeuden säteileväksi keskukseksi.

Kaikki Ihmiset tulevat tietoisiksi valokehoistaan.

Ihmiskunta on liittynyt Jumalalliseen tahtoon.

Ihmiskunnalla on valaistuneita johtajia kaikissa johtavissa asemissa.

Rajat ihmisten, valtioiden ja rotujen väliltä puretaan.

Ihmiset tiedostavat olevansa yhtä sekä toistensa että kasvi-,
eläin- ja mineraalikuntien kanssa.

Eristyneisyys kääntyy yhteisöllisyyteen, yksinäisyys toveruuteen,
ja erillisyys yhtenäisyyteen.

Kaikki ihmiset ovat vapaita seuraamaan ja elämään heidän kaikkein
korkeinta päämääräänsä.

Ihmiskunta tulee tietoiseksi heidän korkeimmasta tarkoituksestaan.

Jokainen laajentaa tietoisuuttaan, herää todelliseen näkemykseensä,
kehittää elämänmuotoaan, niin että voivat toteuttaa sielunsa
todellista tehtävää.

Ihmisten olemus muuttuu sielun rakkauden, valon ja tahdon välittäjäksi.

Kaikki ihmiset kunnioittavat ja elävät harmoniassa maan ja siinä
olevan elämän kanssa.

Ihmiskunnan suunnitelma kehittyy kaikessa kauneudessaan ja
täydellisyydessään.