Vihreä Lohikäärme

Pahoittelen lukijalle vastauksen massiivisuutta, mutta useiden karsintakierrosten jälkeenkään en näitä oleellisia seikkoja kykene lyhyemmin käymään läpi. Jos olit varautunut tyypilliseen 300-500 sanan blogikirjoitukseen: ehdotan, että ota vaikka kupponen kuumaa, laita tämä sivu kirjanmerkkeihisi ja lue ajatuksella muutamassa eri lukusessiossa.

Tämä on jatkoa vastaukseeni A-klinikkasäätiön johtavalle ylilääkärille, Kaarlo Simojoelle.

Jotta saamme oikean “kokonaiskuvan” (jota poliittista kapulakieltä viljelevät tuntuvat jostain syystä arvostavat aina yli kaiken), katsotaan seuraavaksi maailmanlaajuista tilannetta, jonka jälkeen voimme kohdistaa sielumme peilit Suomen valtakoneiston sekä A-klinikkasäätiön päätöksentekoon.

TILANNE MAAILMALLA JA SUOMESSA

Arvon herra johtava ylilääkäri, jos et ole huomannut, niin maailmalla on käynnissä historiallinen laillistamisaalto kannabiksen viihde- ja lääkekäytön suhteen. Lukuisten Yhdysvaltojen osavaltioiden (mm. Kalifornia, Arizona, Maine, Nevada, Massachusetts) lisäksi Kanada laillistaa ensimmäisenä G7-maana kannabiksen viihdekäytön. Meksiko laillistaa lääkekäytön. Irlannissa ja Isossa-Britanniassa kova vääntö menossa asiasta… Berliinissä kaavaillaan laillistamista. Lista jatkuu loputtomiin, ja miltei joka viikko jokin osavaltio tai valtio laillistaa kannabiksen jossain muodossaa, tai ottaa asian valtiotasolla käsittelyyn.

Seuraavaksi tietoisku, joten nyt tarkkana:

Väkiluvultaan Suomen kokoisessa Coloradossa oli viime vuoden alussa yli 100 000 lääkekannabispotilasta. Tässä esimerkkejä sairauksista, joihin lääkekannabiksen laillistaneissa osavaltioissa sitä voidaan määrätä: SYÖPÄ, ANOREKSIA, GLAUKOOMA, PARKINSONIN TAUTI, EPILEPSIA, ALZHEIMERIN TAUTI, CROHNIN TAUTI, KROONINEN KIPU, NIVELTULEHDUKSET, TOURETTEN OIREYHTYMÄ, FIBROMYALGIA, PTSD, ALS, CRPS (I & II), HIV/AIDS. Ja MS-tauti ja niin edelleen (vieraillessani Coloradossa sekä Washingtonissa kannabisapteekkien tuotepurkeissa luki myös, että "ahdistukseen ja masennukseen").

Coloradon kokoisessa Suomessa reseptejä kirjoitetaan vuosittain vain muutama sata. Virallisesti ainoa sairaus, johon kannabista voi edes harkita on ainoastaan MS-tauti. Tästä poikkeavat lääkärit pelaavat uhkapeliä, jossa moraalisesti oikean teon – eli potilaan parhaan mukaan toimimisen – panoksena on ura ja työpaikka.

Suomen lääkekannabisohjeistuksen laatijoiden sekä valtamedioiden logiikalla Coloradossa pitäisi olla meneillään jonkinlainen zombie-apokalypsi, jossa kaduilla laahustaa kannabispsykoosissa olevien päihdeongelmaisten joukkio, ja loput ovat passivoituneita tai muuten vain rikollismielisiä.

Sen sijaan Coloradossa nuorten kannabiksen käyttö on laillistamisen ansiosta vähentynyt. Kannabiksesta saadaan myös verotuloja enemmän kuin alkoholista, eli vuosittain yli 100 miljoonaa dollaria, josta 35 miljoonaa korvamerkitään uusien koulujen rakentamiseen.

Meanwhile in Finland; Suomessa lääkekäyttöön ja kannabiksen lääketieteellisiin ominaisuuksiin kantaa voi ottaa vaikka poliisi, joka asialliseen sävyyn julkisesti tiedottaa, että "pössyttelijä on narkki siinä missä muidenkin huumeiden käyttäjä". Lintukodossamme eri säätiöiden sekä päihdevalistuslaitosten kannabiskanta sattuu usein olemaan Alkon monopolille suotuisa.

Kerrassaan hassuja yhteensattumia!

JÄRJENVASTAISET KRITEERIT: "MITÄS LÄKSIT, KIKKELISKOKKELIS."

Jotta tästä tekstistä tulisi edes hieman lyhyempi, otan vapauden havainnollistaa Suomen tilannetta parilla kärjistetyllä esimerkillä.

On selvää, että Suomessa kannabikseen sovelletaan TÄYSIN eri kriteriaa kuin muihin lääkkeisiin, kun arvioidaan sen haittoja ja hyötyjä.

Käsitykseni asiantuntijoiden logiikasta on karrikoituna luokkaa: “Juu-u, kyllä kannabis tappaa syöpäsoluja ja vähentää epilepsiakohtauksia lapsilla, ja auttaa unettomuuteen ja krooniseen kipuun. MUTTA koska 40 vuoden väärinkäytön ja liikakäytön seurauksena harvinaisena sivuoireena SAATTAA joillain esiintyä ientulehdusta, ei kannabista tule määrätä kenellekään. Koskaan. Ikinä. Käypä hoito käypä hoito.”

“Ei ole tutkittu” tarkoittaa suomeksi: “Odottakaa, ei olla vielä löydetty mitään millä tän voisi kieltää. Ja tää tulee kieltää kunnes niitä haittoja löytyy, jonka jälkeen sen voi kieltää toisen kerran." Kyseessä on siis ns. kehäpäätelmä.

Seuraavilla toimenpiteillä sitten varmistetaan, että lääketehtaiden tuotteet pysyvät myyntihitteinä vastaanotoilla myös jatkossa:

1. Kannabis sekä myös sen ei-päihdyttävät ja terveysvaikutteiset kannabinoidit kuten CBD kielletään erityisluvan varaisina lääkeaineina.
2. Sitten valitaan MS-tauti sopivan eksoottisen kuuloiseksi ainoaksi käyttöaiheeksi, yllämainitulla karrikoidulla päättelyllä.
3. Sitten tuplavarmistetaan, että kannabis pysyy tabuna ja pistetään Valvira valvomaan sitä, että lääkärit eivät uskalla sanoa kannabiksesta mitään.
4. Sitten triplavarmistetaan selusta antamalla Eija Kalson kirjoittaa täysin järjenvastaiset kriteerit reseptin saannille.
5. Kaikki keskustelu tukahdutetaan medioissa ja ainoaa “keskustelua” ovat yksipuoliset propagandatiedoitukset ja kiperiä kysymyksiä välttelevät TV-illat, joissa "asiantuntija" on yleensä jostain perin huolissaan.
6. Voilà! Kaikki on paperilla kunnossa ja voidaan väittää, että “määrätäänhän sitä kannabista kaikille sitä tarvitseville”.

Siis miettikää hetki vaikka tätä: jos potilas on koskaan juonut pullon olutta, on se peruste sille, että lääkekannabisreseptiä ei kirjoiteta.

Kalson mestariteos eli lääkekannabiksen sopivuuden arviointi ei jätä takuulla ketään kylmäksi. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän mainion asiaan liittyvän MS-potilaan kirjoittaman kirjoituksen: http://mspotilas.blogspot.fi/2016/03/kalson-paivauni-laakekannabiksen.html

Kirjoittaja, jolla on lääkekannabisresepti, ei ole vuosien pitkäaikaisessa käytössä havainnut mitään vaikutuksia, jotka tukisivat Kalson tai Simojoen väitteitä ja perusteluja kannabiksen pimittämiselle.

Lääkekannabisreseptin saannin kriteerit ovat jopa Suomen byrokratian mittapuulla ennätysmäisen kaamea esimerkki siitä, kuinka laitonta toimintaa voidaan valtion tukemana rauhassa harrastaa.

Seuraavaksi esimerkki siitä, miltä tämä kaava näyttää kapulakieleen verhottuna.

A-KLINIKKASÄÄTIÖN TOIMINTAMALLI

Kerroin ensimmäisessä osassa siitä, miltä A-klinikkasäätiön toiminta vaikuttaa joidenkin talon lääkäreiden sekä potilaiden mielestä. Katsotaan nyt sitä julkisivua, mikä A-klinikkasäätiöllä on kannabiksen lääkekäytön suhteen.

A-klinikkasäätiön Facebook-sivuilta löytyy seuraava kannanotto:

“Lääketieteellisin perustein sairauteen määrättynä lääkekannabis on yksi hoito muiden joukossa. Ymmärrys lääkekannabiksen käytöstä on vasta kehittymässä Suomessa. Kuten kaikessa hoidossa, on tärkeää panostaa tarkkaan arviointiin. Sillä voidaan välttää lieveilmiöitä tai toisaalta se, että hoitoa ei saaada, vaikka se olisi perusteltua.”
(kirjoitus- ja kielioppivirheet A-klinikkasäätiön käsialaa)

Suomeksi tämähän tarkoittaa ainoastaan sitä, että lääkärit voivat halutessaan piiloutua taikasanan “käypähoitoananasakäämä” taakse ilman mitään muita perusteluja.

Uskomattoman korni lausahdus “ymmärrys on vasta kehittymässä Suomessa” perusteena käytön estämiselle ja reseptien mitätöinnille on lievästi sanoen absurdi ja naurettava.

Kaarlo Simojoki, kirjoituksissanne sinä ja Eija Kalso yritätte maalata asiasta tietämättömille massoille kuvan kannabiksen lääkekäytöstä etäisenä, marginaalisena, teoreettisena asiana, josta vasta jossain kaukana keskustellaan ja “vakavia haittoja” huolestuneena punnitaan.

Kuten takuulla itsekin tiedät, todellisuus on aivan toinen.

Linjauksenne ei ainakaan nykytieteeseen voi pohjata, sillä kannabiksen lääketieteellinen hyöty ja sen mietous verrattuna nykyisiin farmakologisiin lääkevaihtoehtoihin on kiistaton.

Ei ole mitään perustetta automaattisesti hylätä erittäin hyvin siedettyä ja usein erittäin hyvin toimivaa hoitomuotoa. En vihjaa mitään sinun syistäsi tai motiiveistasi, puhun yleisellä tasolla kun sanon, että mielestäni ainoa syy siihen voi olla joko ideologinen perspektiivi, tiedon puute tai oma taloudellinen hyöty. Usein kyseessä taitaa olla hieman näitä kaikkia.

Kenties työnkuvasi vuoksi olet nähnyt ainoastaan tapauksia, joissa kannabis liittyy johonkin negatiiviseen asiaan kuten mielenterveys- tai päihdeongelmaan. Tämä saattaa täysin ymmärrettävästi vaikuttaa arviointikykyysi kokonaiskuvan suhteen. (Tässä muuten sulle pro tip, joka saattaa ammattisi puolesta kiinnostaa: tutkimusnäyttö osoittaa, että kannabis suojaa hermosoluja alkoholivieroituksen aikana. Ole hyvä. :-)

Minusta tuntuu, että ehkä et kuitenkaan näe metsää puilta, sillä prosentuaalisesti kannabiksen "ongelma-” tai "väärinkäyttäjät" ovat hyvin pieni osa kokonaiskuvaa.

Sinun tulisi ottaa huomioon, että medioissa näkyvät ainoastaan poikkeustapaukset, sillä työssäkäyvät ja perheelliset kannabiksen käyttäjät eivät tietenkään halua tulla julkisuuteen sanomaan: “Hei, minä käytän kannabista ilman mitään ongelmia, joten antakaa potkut, viekää lapset ja alkakaa solvaamaan."

Onko se, että potilaan sairaus saadaan kuriin ilman haittavaikutuksia, minkäänlainen todiste sinulle hoidon tehosta? Sen nimittäin tulisi olla.

KANNABISTA EPILEPTIKKOLAPSILLE, KIITOS

Meksiko laillistaa lääkekannabiksen. Siellä asian symboliksi tuli epilepsiaa sairastava pikkutyttö, joka sai apua kannabiksesta.

Irlannin ensimmäinen lääkekannabispotilas on 3-vuotias epilepsiaa sairastava poika.

Maailmanlaajuisesti kenties tunnetuin tapaus lääkekäytön puolesta on epilepsiaa sairastava pikkutyttö Charlotte, jonka elämä on nyt kannabiksen ansiosta elämisen arvoista.

Suomessa viranomaiset, media ja terveydenhuolto tekevät kaiken voitavansa, jotta kannabiksella epilepsiakohtauksia hoidettavaa suomalaislasta ei nähtäisi lehtien otsikoissa. Olen kuullut Epilepsialiiton henkilökunnan päättäviltä tahoilta, että Suomessa on lääkäreitä, jotka määräävät epileptikkolapsille kannabista hyvin tuloksin ja ilman huomattavia sivu- tai haittavaikutuksia.

Monesti tehottomat nykylääkkeet aiheuttavat erittäin voimakkaita sivuoireita ja hirvittää ajatella, mitä nämä synteettiset myrkyt tekevät pienen lapsen keholle ja kasvaville aivoille. Jatkuvat epilepsiakohtaukset ovat jo itsessään terveyttä tuhoavia.

Kannabis on kaikista epilepsialääkkeistä ehdottomasti miedoin ja turvallisin vaihtoehto. Epilepsialiitto haluaa asiasta tiedottaa, mutta ei uskalla sanoa asiasta mitään ilmeisesti Lääkäriliiton tai Valviran painostuksesta johtuen. En valitettavasti muista puhelinkeskustelussa kuulemaani tarkkaa sanavalintaa sen suhteen, että oliko kyseessä Lääkäriliitto, Valvira vai mikä. Selvitän asian kyllä.

Täältä löytyy placebo-kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa todetaan että kannabis ”vähentää huomattavasti kohtauksia vakavasta epilepsiasta kärsivillä lapsilla”: http://www.chicagotribune.com/news/local/breaking/ct-medical-marijuana-epilepsy-study-met-20160403-story.html

Täältä puolestaan voit lukea kolmannen vaiheen tutkimustuloksiin pohjaavasta kannabispohjaisesta epilepsialääkkeestä nimeltä Epidiolex: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001922846.html

Ja kuten mainitsin, Suomessa on havaittu lääkäreidenkin toimesta, että kannabis vähentää lasten epilepsiakohtauksia ilman mitään sen kummempia haittavaikutuksia.

Kaarlo Simojoki, kuinka voit sanoa, että mitään näyttöä ei ole?

Kaarlo Simojoki, miksi mielestäsi nämä 4 000 - 5 000 suomalaista epileptikkolasta eivät saisi hyötyä tästä miedosta lääkeaineesta, joka todistetusti heitä auttaisi? Onko mitään perustelua sille, miksi tätä miedoksi havaittua kasvia ei tulisi kokeilla ennen Lyrican kaltaisia aineita – tai pienten, vielä kehittyvien aivojen leikkelyä?

Eikun ainiin, eihän kannabista saisi edes kokeilla lainkaan.

Muotoillaan uusiksi: onko mitään perustelua sille, että tätä tehokasta ja mietoa vaihtoehtoa ei edes harkita? Kenellä muulla tässä on mitään hävittävää kuin lääkefirmoilla? Mitä hävittävää potilaalla olisi?

Vai onko mielestäsi kyseessä epileptikkolasten vanhempien maailmanlaajuinen YouTube-salaliitto lääkkeiden myynnin vähentämiseksi?

Kaarlo Simojoki, mitkä ovat ne vakavat haitat, joita suomalaisille epileptikkolapsille kannabisvalmisteita reseptillä määräävät lääkärit eivät ota huomioon? Toistan vielä kerran, että kyseiset lääkärit eivät Epilepsialiitolta saamani tiedon mukaan ole havainneet mitään huomattavia haittoja, vaan päinvastoin kokonaisuutena voi todeta, että kannabis auttaa ja tehokkaasti vähentää näiden suomalaislasten epilepsiakohtauksia.

Olet selvästi tätä vastaan, joten perustele, miten tässä toimitaan väärin? Vai olisiko sinulla nyt oikeasti tilannekatsauksen ja pienen itsearvioinnin paikka?

Koitan kuumeisesti miettiä keinoja, joilla lukija ei vielä väsähtäisi... turhaan, pää lyö tyhjää. Mennään siis eteenpäin, kuten se kuuluisa mummo lumessa tokaisi.

PUUTTEELLINEN KIVUNHOITO

Kaarlo Simojoki, miksi kannabis toimii krooniseen kipuun muualla maailmassa, mutta ei suomalaisille? Kommentistasi päätellen et usko, että tässä olisi kyseessä suomalais-luterilainen “kärsi, kärsi” -mentaliteetti.

Entäs Suomen Kipu ry? Onko heillä mielestäsi mitään sanansijaa suomalaisten kivun suhteen? He nimittäin tiedottavat, että kannabis tulisi olla Suomessa kroonisen kivun hoitovaihtoehtona. (Mainittakoon, että muutoksen tuulia ja virallisia kantoja kannabiksen lääkekäytön suhteen saattaa olla tulossa myös Reumaliiton osalta [via Suomen Reumatologinen Yhdistys ry], koitan pitää siitä huolen.)

Otatko Suomen kivunhoidosta puhuessasi Suomen Kipu ry:n kantaa lainkaan huomioon?

Kannabis todellakin on tabu terveydenhuollon piirissä. Havainnollistin tämän itselleni menemällä monisairaan äitini mukaan Kuopion kipupoliklinikan vastaanotolle, jossa potilasta odotti Eeva Hallikainen-Pirskanen. Kipupolin potilaat varoittivat minua etukäteen, että kyseessä on “Kalso kakkonen”.

Tästä käynnistä kirjoitan myöhemmin lisää (äitini tapaus eli 50 synteettistä pilleriä päivässä ei ole ihan tavanomaisimmasta päästä), nyt pikayhteenveto:

Hallikainen-Pirskasen suhtautuminen ja “perusteet” olivat kuin suoraan niistä lääkärilehtien absurdeista artikkeleista, joiden tekijäksi Kalson lisäksi sinäkin, herra Simojoki, tunnustaudut.

Nykylääkitys ei auta äidilläni kipuihin riittävästi. Hallikainen-Pirskasella ei ollut mitään uutta lääkettä tarjota ja hän tiukasti kieltäytyi puhumasta lääkekannabiksesta hoitovaihtoehtona (tällainen toiminta käsittääkseni rikkoo potilaan oikeuksia). Kun hän pitkän jauhamisen jälkeen, pakon edessä joutui jotain potilaalle vastaamaan, hän totesi ainoastaan että “Käypä hoito, ei ole tutkittu, ainoastaan MS-taudin spastisuus”. (Mainittakoon, että hän ei kuitenkaan harkitse lääkekannabista MS-tautipotilaillekaan.)

Vaikka tilanteesta etukäteen tiesinkin, yllätyin suuresti siitä tunnepitoisesta reaktiosta, jossa lääkäri kirjaimellisesti kieltäytyy edes harkitsemasta laillista, mietoa ja toimivaa lääkettä vaihtoehtona potilaan hoitoon. Uskomatonta, kuinka sairaanhoidon taso on Suomessa laskenut.

Pakko mainita vielä kipulääkärin sivuhuomautus, joka oikeastaan vie voiton kaikista käynnillä kuulemistani älyttömyyksistä: hän täysin vitsailematta väitti, että kyseiset 50 pilleriä päivässä eivät vahingoita äitini elimistöä LAINKAAN.

Onneksi vierailu tarttui puhelimeeni nauhalle, joten voin asian myös todistaa. Tästä lisää, kunhan olen ensin soittanut Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärille.

Kaarlo Simojoki, kertoisitko jonkin syyn äidilleni, miksi mielestäsi häntä tulisi rangaista, jos hän vaikka itse kokeilisi tätä mietoa luonnontuotetta lukuisiin sairauksiinsa?

Muistuttaisin, että lääketehtaiden ja lääkäreiden taloudellinen hyöty ei saa olla peruste, jolla hoitomuotoja suositellaan. Vielä vähemmän se on peruste sille, että mahdollisesti toimivista hoitomuodoista ollaan kertomatta potilaille.

LÄÄKETEOLLISUUDEN VOITOT KULISSIEN TAKAINEN MOTIIVI

On jo miltei yleistietoa, miksi kipulääkevalmistajat ovat kannabiksesta eli kilpailevasta, hyöty-haittasuhteeltaan selvästi paremmasta tuotteesta kauhuissaan. Eräs psykiatrian erikoislääkäri on kertonut minulle, kuinka hän on huomannut kulissien takana lääketeollisuuden olevan paniikissa, sillä norsunluutorni on jo kaatumassa tähän yhteen rikkaruohon tapaiseen hyötykasviin.

Luontoäiti osaa joskus olla aika bitch, ja monesti aivan aiheesta.

Suomessakin, esimerkkeinä Eija Kalso ja sinä, Kaarlo Simojoki, oikein painotatte sitä, että kannabis ei auta krooniseen kipuun, vaikka se muualla maailmalla on nimenomaan yksi yleisimmistä käyttöaiheista.

Toisin kuin muihin kipulääkkeisiin, kannabiksen yliannostukseen ei voi kuolla (kannabiksen LD-50 -lukema kertoo, että kuolettavaan annokseen pitäisi vartissa syödä muistaakseni n. 700 kg kannabista tai polttaa vartissa n. 40 000 kannabissavuketta) ja kannabis vähentää tulehdusta kehossa. Vahvaa riippuvuutta aiheuttavia opioideja ja opiaatteja, jotka tappavat satoja suomalaisia vuosittain, jaetaan monille potilaille sen sijaan kuin virpojille karkkeja.

Jos sivuvaikutukset vaikuttavat lääkkeen määräämiseen, miksi lääkäreillä ei ole mitään ongelmaa määrätä Lyricaa tai Gabapentiiniä joko kipu- tai epilepsialääkkeeksi? Miksi kannabiksen suhteen tämä sama logiikka ei toimi? Ja voisitko ystävällisesti kertoa jonkin muun syyn kuin “pitkäaikaiskäytön vakavat haitat”, sillä tässä vertailussa pitäisi riittää se, kun luet haittavaikutuksia noiden lääkkeiden pakkausten kyljestä. Kannabiksen mainittavimmat haitat ovat kuiva suu ja nälän tunne.

Jos tarkastellaan mitä tahansa suosittelemaasi lääkettä, ja sovelletaan samoja kriteerejä sen käytölle kuin kannabikseenkin, yhtään pilleriä ei määrättäisi takuulla kenellekään.

Suomessa myös fentanyyliä ja buprenorfiiniä jaellaan huoletta – vaikka tiedetään, että niihinkin moni suomalainen kuolee.

Fentanyylin valmistajat kampanjoivat Arizonassa 500 000 dollarilla kannabiksen demonisoimiseksi. Yhdysvalloissa kuluneen vuosikymmenen aikana kipulääkefirmat ovat lobanneet kannabista vastaan yli 880 miljoonan dollarin edestä.

Kaarlo Simojoki, ovatko kannabiksen mahdolliset sivuvaikutukset yhtään mitään oksikodonin, pregabaliinin tai fentanyylin sivuvaikutusten rinnalla? Siis aikuisten oikeasti?

En leimaa ketään, jos mainitsen Ylen artikkelin toteavan, että Suomessa lääkärikunnalla on tapana puolustaa määräämiään lääkkeitä ja vähätellä niiden sivuvaikutuksia:

“Suomi on yhteiskunta, jossa lääkehaitoista puhuminen on tabu. Niistä ei saa puhua. Kun asiakas menee sanomaan lääkärille saaneensa haittavaikutuksen, vastaus on että ei se lääkkeestä johdu.”

Eikä Leima-nimistä suomenkeppihevosta voi tuoda mukaan silloinkaan, jos sanon, että lääkärikäynti Suomessa on alkanut muistuttaa myyntimiehen puheilla käyntiä. Ei sitä, että puolueettomasti koitettaisiin löytää yhdessä potilaalle toimivin hoitokeino.

SUOMI ON MAAILMAN PIILOKORRUPTOITUNEIN MAA

Suomen lääkekannabistilanne on täysi farssi, jonka ainoa tarkoitus on valheellisesti näyttää ulkomaailmalle ja tiedonpuutteesta kärsivälle kansalle, että täällä kaikki hyvin ja lääkekantsu laillista – samalla kun potilaat kärsivät.

Kaarlo Simojoki, sinä ja Kalso olette päättäneet vaieta oleellisista tosiasioista, ja Suomessa kannabiksen lääketieteellisistä ominaisuuksista tiedottaminen on nyt Tekniikan maailman ja iltapäivälehtien varassa. City-lehti mainittakoon hienona poikkeuksena ja aikaansa seuraavana mediana. Uskon, että muut mediat hiihtävät kyllä perästä, kunhan joku tekee ensin ladun valmiiksi.

Kuinka onnistuneena pidät Kalson ohjeistusten tuottamaa avointa keskustelua, jonka seurauksena Suomessa potilaat joutuvat salassa kyselemään toisiltaan, että kuka tuntee lääkärin, joka haluaisi auttaa? Kertooko avoimesta keskustelusta se, että lääkekannabista määräävät muutamat suomalaislääkärit vannottavat potilaita olemaan kertomatta kenellekään, keneltä saivat lääkkeen vaivaansa? Tilanne on kuin jostain Robin Hood -tarinasta eikä huippuosaamisellaan ja kansalaistensa hyvinvoinnilla rehentelevästä vuoden 2017 Suomesta.

Nyt tästä epäkohdasta täytyy todellakin KESKUSTELLA, eikä regressiivisesti jauhaa joistain kuvitteellisista “vakavista haitoista”, joita ei ikinä sen tarkemmin perustella.

Me kaikki tiedämme, että voit halutessasi pohjustaa koko kantasi vain itse valitsemallesi tutkimusnäytölle. Vaikka sinun, Eija Kalson ja Eeva Hallikainen-Pirskasen byrokraattisessa kaikukammiossa kaikki on Suomessa loistavasti ja Käypä hoito rulaa, kuunnelkaa herran tähden potilaitanne. Käypä hoito -suositukset ovat epäeettisiä ja suorastaan rikollisia "suosituksia", joiden turvin lääkärit voivat paeta kaikkea maalaisjärkeä ja vastuuta.

Jaahas. Taas alkaa sanojen määrä hipomaan sellaisia lukuja, että on aika lopetella. Aloitan kirjoittamaan sunnuntaisessa kannabismaniassani vastaukseni viimeistä osaa lakisääteisen kahvitauon jälkeen. Sillä välin Kaarlo voit vaikka käydä läpi vastauksesi luonnosta ja lisätä siihen näitä uusia kysymyksiä.

Grande finale seuraa siis pian.

Sain Twitterissä edelliseen bloggaukseeni liittyen kommentteja A-klinikkasäätiön johtavalta ylilääkäriltä Kaarlo Simojoelta ja iloiseksi yllätyksekseni myös ahkerasti kritisoimaltani Savon Sanomien toimittajalta Asta Tenhuselta.

Vastaan molemmille (ja alan samalla valmistelemaan kysymyksiä myös muutamalle muulle asiaan liittyvälle henkilölle) ja yritän repiä ajatustenvaihtoa niin paljon, kuin heidän Twitter-kieltolain alaisilta, alle 140 merkin pituisilta tokaisuiltaan saan aikaiseksi.

Mutta ennen kuin aloitamme, tahtoisin injektoida lukijan kupoliin Asta Tenhusen kirjoituksen kommenteista (ja Savon Sanomille ominaisen sensuurikäytännön varalta myös Loharin sivuilta) löytyvän, erään Raijan kirjoittaman aiemman huomion:

“Käytännössä nykyisen huumepolitiikan puolesta puhuvat enää ne, joita se työllistää.”

Tuo onkin mielenkiintoinen pohjavire asian tarkastelulle. Raija oli näköjään julkaissut myös lukemisen arvoisen vastauksen Tenhusen twiittaukseen. (Vastaan siis Tenhuselle itsekin, heti Simojoelle vastaamisen jälkeen.)

Joten kädet ja jalat kannabiskarusellin kulkuneuvon sisäpuolelle ja turvavyöt kiinni, sillä nyt mennään taas.

KAARLO SIMOJOELLE

Arvon herra ylilääkäri, totesit minulle Twitterissä seuraavaa:

“@TuomasKarhunen @Astatenhunen @KimKannussaari @Savon_Sanomat Luin ja kannatan avointa,kiihkotonta keskustelua.Ihmisten leimaamin ei ole sitä”

Ensinnäkin, kiitos kirjoitukseni lukemisesta. Lukukuittauksen lisäksi saan kommentistasi eroteltua kolme asiaa: 1) avoimen, kiihkottoman keskustelun kannattamisen, 2) ihmisten leimaamisen tuomitsemisen ja sen, että 3) pidät kirjoitustani leimaavana.

1. AVOIN, KIIHKOTON KESKUSTELU

Olemme samoilla linjoilla ainakin yhdessä asiassa, sillä avointa keskustelua kannatan minäkin.

Keskustellaan siis.

Olet A-klinikkasäätiön ylilääkäri. Johtava ylilääkäri. A-klinikkasäätiön hoito- ja kuntoutuspalvelut ovat useammalta kuin yhdeltä vastuualueenne potilaalta kuulemani perusteella instanssi, jossa lääkekannabista ei edes harkita käytettäväksi missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa. Johtavana ylilääkärinä olet käsittääkseni viime kädessä vastuussa siitä, että klinikalla jyrätään jopa erikoislääkärin kirjoittaman reseptin yli, sillä EI on EI ja lääkekannabiksen kaiken käytön kieltäminen on ilmeisesti ykkösprioriteetti.

Kovin tuntuisi kalskahtavan ideologiselle, eikä tieteeseen pohjaavalle linjanvedolle.

Epäselvyyksien välttämiseksi käytän tässä kirjoituksessa ainoastaan sellaisia lukemiani kokemuksia, joista olen ottanut ruudunkaappaukset. Olen lisäksi nähnyt valokuvia potilaiden resepteistä ja epikriiseistä, ja halutessasi saamme varmaan heiltä kysymällä nämä tiedot sekä lääkäreiden nimet julkistettua. Sehän edesauttaisi kannattamaasi “avointa keskustelua", eikö vain?

Missäs olimmekaan? Ai niin, avoimessa keskustelussa. Lähimuisti pätkii.

Eräs yhteisöni jäsen kertoi jo eläkkeelle jääneen A-klinikkasäätiön lääkärin todenneen, “ettei lääkekannabiksesta voi edes keskustella tuon järjestön sisällä koska muuten kollegat hyppivät seinille". Tämä on siis kuulopuhetta, mutta itselläni ei ole mitään syytä epäillä kertoman todenperäisyyttä, sillä olen noteerannut saman asian pitkin viime vuotta yhteisöni chat-keskustelua taustalta seuratessani.

Tästä voi päätellä, että keskustelua kannabiksen lääkekäytöstä vastuualueellasi olevien potilaiden ja lääkäreiden kesken ei sallita. Oletan kuulemani, näkemäni ja lukemani perusteella, että kyseinen arvio on osapuilleen paikkansapitävä.

Kaarlo Simojoki, mihin A-klinikkasäätiön linjanveto lääkekannabiksen sekä lääkekannabispotilaiden kohtelun suhteen perustuu?

Eräs avoimen keskustelumme hieno puoli on se, että jos saamani tiedot eivät pidä paikkaansa, voit korjata mahdolliset virheet helposti. Vaaditaan vain mainitsemaasi avoimuutta.

2. IHMISTEN LEIMAAMINEN EI OLE OK

Kylläpäs sattui, sillä olemme myös tästä aiheesta hyvin pitkälti samaa mieltä. Mutta onko valtaapitävien, yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien ja päätöksiä muiden elämästä tekevien motiivien kyseenalaistaminen automaattisesti näiden tahojen leimaamista?

Jos nyt sinua miellyttääkseni toteaisin että "on", niin kummalla osapuolella on mielestäsi paremmat resurssit leimaamisen sietämiseksi ja elämän jatkamiseen leimaamisen jälkeen:

- Korkeapalkkaisella ylilääkärillä, joka lain, median ja yleisen mielipiteen turvin voi rajoittaa toisten ihmisten elämää ja oikeuksia sekä vaikuttaa koko Suomen lääkärikunnan asenteisiin kannabiksen suhteen?

Vai:

- Sairautta sairastavalla potilaalla, jota vakaumuksensa tai päihdeongelmansa takia juoksutetaan testeissä, uhataan lasten huostaanotolla ja työpaikan menetyksellä, tai jota lääkereseptinsä vuoksi syrjitään?

Koitan puhua tästä epäkohdasta itseäni enemmän kärsivien puolesta, mutta myös omalta osaltani voin todeta, että Eija Kalson kanssa allekirjoittamiesi tekstien kaiku kantautuu omaankin elämääni. Pelkästään kannabiksesta omalla nimelläni julkisesti puhuminen on varmasti sulkenut lukuisia ovia minulta työelämässä – kannattamasi ja osittain myös ylläpitämäsi tilanteen takia. Se on myös aiheuttanut sosiaalisten suhteideni heikkenemistä "pössyttelijäksi", "narkkariksi" ja "huumehörhöksi" leimautumisen takia – osittain sinun allekirjoittamasi harhaanjohtavan tiedottamisen ansiosta.

Itse asiassa minun ei ole kovinkaan vaikea nähdä sitä totalitaarista tosiasiaa, kuinka kannattamasi käytäntö edesauttaa leimautumista ja yhteiskunnasta syrjäytymistä.

Jos et ole sattunut huomaamaan, niin moni kannabiksen lääkekäyttöä kannattava ihminen ei Suomessa uskalla edes keskustella asiasta omalla nimellään. Voisiko tämä johtua nimenomaan kannattamasi kieltolain sekä lääkekäytön pihtaamisen aiheuttaman leimautumisriskin takia?

Jos asiakasta itseään kuunnellaan, niin tässä eräs hoitopalvelunne potilas kertoo minulle omin sanoin:

“A-klinikalla jos missä ihminen leimaantuu ja ainakin omakohtaisesti olen kokenut sen, että ongelmaisena olet pelkkää roskaa ja tälläisenä lääkekäyttäjänä minua kohdellaan AIVAN eritavalla niin hoitajien kuin lekureidenkin taholta…”

Kyseisellä A-klinikkasäätiön potilaalla on ollut psykiatrian erikoislääkäriltä saatu lääkekannabisresepti. Alaisuudessasi oleva A-klinikkasäätiön lääkäri olisi itsekin halunnut erikoislääkärin kirjoittaman reseptin mukaan potilasta hoitaa, mutta kaikki hoitopalvelunne lääkärit ovat sitoutuneet tiettyihin ehtoihin. Näiden ehtojen takia takia kannabiksen lääkekäyttö on näköjään hoitopalvelussanne totaalinen ja absoluuttinen tabu, eikä kyseinen lääkäri työpaikkaansa uskaltanut vaarantaa.

Eli toisen erikoislääkärin määräämä lääke, jota potilas perustellusti tarvitsee, kielletään häneltä siitä syystä, että...?

Ylläolevaa hoitopalvelunne potilaan kokemusta tarkastelemalla törmäämme mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen kysymykseen: kuinka tärkeää on se, kuinka potilas itse kokee hoitonsa ja kuinka tärkeää se, miellyttääkö palaute hoidon antajaa?

Kumman kokemus on palvelualalla mielestäsi loppupeleissä tärkeämpi; palvelua tarvitsevan potilaan vai palveluntarjoajan?

Olen käsittänyt, että A-klinikkasäätiön johtavana ylilääkärinä sinulla on jotain osaa siihen linjaukseen ja niihin ehtoihin, joita A-klinikkasäätiön lääkärit joutuvat noudattamaan.

Tämän linjauksen perusteluista olisi hitto vieköön kanssasi kiva avoimesti keskustella. Iloitsen suuresti, että kannatat avointa ja kiihkotonta keskustelua, sillä sehän tarkoittaa sitä, että kuulen pian sinulta perusteet tähän.

3. KENEN TOIMINTA ON LEIMAAVAA?

Tässä valossa on erittäin outoa, että argumentoit kirjoitustani “leimaavana”, sillä mielestäni A-klinikkasäätiön toiminta sekä Eija Kalson kanssa allekirjoittamasi kirjoitukset lääkekannabiksen tehottomuudesta ja sen käytön tarpeettomuudesta muodostavat erittäin leimaavan, syrjäyttämistä edistävän sekä avointa keskustelua tukahduttavan kokonaisuuden.

Et hyväksy leimaamista. Etkö näe ristiriitaa siinä, että yhtä aikaa kuitenkin kannatat kannabiksella sairauttaan hoitavien kotietsintöjä, sakkorangaistuksia ja vankilatuomioita – sekä kaikkia niistä seuraavia leimaavia ja syrjäyttäviä toimenpiteitä?

Kuinka monta kymmentä tuhatta suomalaista on ihmisoikeuksien sekä potilaan oikeuksien vastaisesti leimautunut narkkariksi ainoastaan siitä syystä, että he lääkitsevät kannabiksella jotain sairautta? Kuinka monta suomalaista on tällä tavoin syrjäytetty B-luokan kansalaisiksi?

Miksi lääkekannabiksesta ei saa keskustella A-klinikkasäätiön sisällä avoimesti ilman leimaantumista? Kuinka tämä edistää leimaamisen vähentämistä ja avointa keskustelua? Tai edes potilaan edun toteutumista?

Ja kummalla osapuolella onkaan motiiveja sekä intressejä keskustelun tyrehdyttämiseksi ja muutosten hidastamiseksi?

YHTEENVETO: JATKOA SEURAA

On varsin helppoa löytää perusteluja ainoastaan oman näkökulmansa tukemiseksi, ja olla näkemättä asialle oleellisia mutta omalle näkökulmalle epäedullisia seikkoja, JOS SIITÄ MAKSETAAN KORKEAA PALKKAA.

On varsin helppo laukoa netissä toisen mitätöiviä kommentteja, milloin milläkin yhden sanan vastauksella ja ohjata kaikki palaute systeemin hitaisiin sekä tehottomiin rattaisiin, JOS ASIA EI KOSKE OMAA TAI LÄHEISEN HYVINVOINTIA TAI IHMISOIKEUKSIA.

On varsin helppoa vaieta vallalla olevan käytännön pimeästä puolesta eli siitä, että "keskustelun" toista osapuolta uhataan sakoilla, kotietsinnöillä, vankilalla, syrjäyttämisellä, työpaikan menetyksellä, lasten huostaanotolla, H-merkinnöillä, JOS ON ITSE OSALLINEN TÄMÄN KÄYTÄNNÖN YLLÄPITÄMISESSÄ.

Voisitko ystävällisesti osoittaa kirjoituksestani jonkin leimaavan kohdan, niin voisimme sitä yhdessä tarkastella ja voisin paremmin perustella sanavalintojani?

Tässä oli vastaus kommenttiisi.

Tahdon kysyä sinulta samaan puheenvuoroon ja hengenvetoon paria muutakin asiaa, mutta hupsistarallaa – tässä kirjoituksessa onkin sanoja jo aivan tarpeeksi. Esitän lisäkysymykset ja huomiot omissa kirjoituksissaan, jotka julkaisen pian.

Haluat jo varmasti kommentoida näitä esiin tuomiani seikkoja. Toivon kuitenkin, että maltat odottaa vastauksessasi viikonlopun yli, jotta ehdin puhua törkyisen suuni puhtaaksi.

Ystävällisesti ja vastaustasi jo etukäteen innolla odottaen.

Tuomas Karhunen
LOHARI.NET

PS. Koitin tällä kirjoituksella olla leimaamatta kenenkään herkkää henkistä hipiää millään tavalla, jotta vastauksessa voidaan pysyä asiassa.

2017 - Suomalaisen kannabisvallankumouksen vuosi, osa 1/7

Kun vuodenvaihteen tienoilla satuin pohdiskelemaan syntyjä syviä, tein havainnon siitä, että pelko itse asiassa suojelee meitä aika usein. Minkä tässä siis noteerasin on se, että pelko voi joskus olla reaktio, joka suojaa meitä henkiseltä kivulta.

Mietin asiaa siinä kontekstissa, että kuinka voisimme ymmärtää näitä laillistamista ja jopa lääkekäyttöä vastustavia, järkisyyt tahallaan sivuuttavia maanmiehiämme ja -naisiamme. Suomalaisen kannabiskeskustelun farssimainen laatu vahvistaa mielipidettäni siitä, että tämä maa voi tosi pahoin. Kuten fyysinen kipu, myös ihmisen henkinen kipu, pahoinvointi ja ahdistus ovat signaaleja eli kehon ja mielen lähettämiä viestejä puikoissa olevalle tietoisuudelle siitä, että jotain pitäisi ottaa nyt huomioon.

Välttelemme alitajuisesti tämän kivun kohtaamista ja alamme tiedostamattamme – ja täysin ymmärrettävästi – sitä pelkäämään. Kaikki varmasti tiedämme sen, että taipumuksemme on pelätä kivun lisäksi myös uutta, tuntematonta ja erilaista.

Tiedämme myös sen, että pelko kääntyy usein aggressioksi.

Tämä tiedostamattomien tunteiden kakofonia valitettavan usein tulkitaan siten, että nyt täytyy uhriutua, valittaa ja etsiä syntipukkeja. Eikä niin, että "minun täytyisi kohdata ja muuttaa jotain MINUSSA ITSESSÄNI." Mainittakoon vielä, että en puhu nyt kroonisesta kivusta, kipusairauksista tai fyysisestä kivusta, vaan henkisestä kivusta. Vaikka ne usein tietysti keskenään korreloivatkin.

Joka tapauksessa, kipu ja ahdistus ovat viestejä meiltä itsellemme. Viestejä, joita oikein tulkitsemalla pystymme kohtaamaan vaikeita asioita, kasvamaan ihmisinä ja oppimaan uutta meistä itsestämme sekä muista ja ympäristöstämme.

Tuntemattoman pelko on siis suojamekanismi. Sille on ollut aiemmin historiassa paljonkin tarvetta ja sille on täysin (bio)looginen selitys: satoja vuosia sitten rantaan saapuvat tuntemattomat laivat saattoivat merkitä sotaa ja kuolemaa. Ja on sille nykyäänkin perustellut syyt: pimeille kujille tai tuntemattomiin vesiin ei aina kannata mennä pää edellä.

Mutta me sotkemme siihen tuntemattoman pelkoon runsaasti kaikkea sellaista, mitä ei tarvitsisi pelätä. Sellaista, mitä ei saisi pelätä, kuten oman alitajuntamme. Kärjistettynä voisi jopa sanoa, että kaikki yksilön mukavuusalueen tai tietoisuuden ulkopuolella oleva on jossain määrin hänelle pelottavaa.

Mutta ennen kuin voimme käsitellä turhaan pelkäämiämme asioita ja lopulta muuttaa omaa suhtautumistamme niihin, näitä viestejä täytyy ensin oppia kuuntelemaan. Ja koska meitä nimenomaan pelottaa se oman sydämen ääni ja sen kuuntelemisen opettelu (tässä muuten kirjoitus, jossa sydämen äänen kuunteleminen on mielestäni käsitetty täysin väärin), valitsemme usein helpomman vaihtoehton. Peiliin katsomisen sijasta osoitamme sormella jotain toista.

HENKINEN PIIKKI HENKISESSÄ LIHASSA

Otetaan seuraava vertauskuva: kuvitteellisella Kaarlo Kannabisfriikillä on pieni tikku jalkapohjassa. Voi kamalaa.

Se tikku täytyisi kiskaista pois jalkapohjasta, mutta kun se kirpaisee niin Kaarlo ei uskalla. Sen sijaan Kaarlo alkaa varomaan sitä jalkaansa, kun se on ärtynyt ja kipeä.

Kaarlo ottaa särkylääkkeen ja koittaa jotenkin pärjätä kivun kanssa; eli aletaan hoitamaan oireita eikä puututa itse syyhyn. (Mielestäni myös nykyterveydenhuollon modus operandi on kärjistettynä joskus hieman tällainen.)

Tällä tavalla Kaarlon jalkapohja rupeaa tulehtumaan ja kipeytymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Pian tulehdus leviää ja se alkaa rajoittamaan kävelemisen lisäksi muutakin toimintaa ja liikkumista. Lopulta se pieni tikku jalkapohjassa alkaa hallita Kaarlon elämää ja valintoja, jottei mikään vaan liikauttaisi sitä jalkaa, koska se on niin pirun kipeä. Nukkuessakin Kaarlon täytyy olla varuillaan, ja kohta koko toinen puoli kehosta on kosketusarka. Koko maailman pitää muuttua, ettei vaan mikään osu siihen tikkuun.

Huomaatte varmaan, mitä tällä koitan sanoa:

Henkisellä tasolla se tikku voi olla esimerkiksi jokin negatiivinen luonteenpiirre, mikä Kaarlon tulisi itsessään huomata. Mutta koska Kaarlolle tekee liian kipeää huomata omat puutteensa, hän alkaa näkemään niitä sen sijaan muissa. Hän alkaa valehtelemaan itselleen. Mitä tahansa, kunhan vain välttyy siltä kipeältä oivallukselta, että "oho, tän asian suhteen minun pitää vielä kasvaa ihmisenä." Sisimmässään Kaarlo kuitenkin tietää mistä on kyse, mutta ei halua myöntää sitä itselleen.

Vielä toinen vertauskuva: se kipeä jalkapohja voi olla vaikkapa masennus. Kun ihmistyömuurahainen ei uskalla tai pysty lopettamaan hyvinvoinnin tappavaa uraputkea (eli poistaa sitä tikkua, sillä kirpaisu = yhteiskunnan antamat sanktiot työpaikan jättämisestä), niin hoidetaan ainoastaan sitä oiretta pintapuolisesti ja painetaan masennuslääkkeillä varsinainen ongelma piiloon.

Molemmissa tapauksissa henkisen tikun poistamatta jättäminen alkaa tulehduttaa ihmistä sisältä päin kohti tilaa, jossa iloisetkin asiat alkavat olla ainoastaan kipeä muistutus siitä, kuinka onneton kyseinen masentunut ihminen onkaan.

***Someraivoisille ja trolleille: tietysti joillain ihmisillä masennuslääkeet auttavat ja ovat tarpeen, se ei ollut pointti.***

Pointti on se, että sana KANNABIS tökkäisee suomalaisia välittömästi siihen kipeään kohtaan jalkapohjassa ja vastareaktio on välitön ja taattu.

TUNTEMATTOMAN PELOSTA

Mutta miksi asia sitten on näin? Miksi jo pelkkä sana KANNABIS on suomalaisten keskuudessa punainen vaate, joka sulkee rationaalisen ajattelun (ja hälyttävän usein myös käytöstavat) automaattisesti pois päältä?

Syy reaktioon tulee tietysti viime vuosikymmenten systemaattisesta valehtelusta opetusjärjestelmän, valtamedian, terveydenhuollon ja politiikan tahoilta. Näillekin instansseille kannabis on epämukava pistos sydämessä; aihe, josta olisi totuuden nyt hiljalleen paljastuessa helpointa vain vaieta.

Mennään vieläkin diipimmäksi: miksi kannabiksesta on täytynyt valehdella kansalaisille? Sivuutetaan se päivänselvin syy eli raha ja pysytään otsikolle uskollisesti sielunelämän sfääreissä.

Yksi niistä syistä, miksi jo-nyt-dystooppinen yhteiskuntamme on demonisoinut perinteikästä hyötykasviamme niin paljon on se, että kannabis on oiva työkalu oman alitajunnan ja muun tietoisuuden tutkimiseen.

Syy propagandalle ja demonisoinnille on se, että oman itsen tutkiminen – ja sitä kautta mahdollisesti valtarakenteiden ja kilpailuyhteiskunnan mielekkyyden kyseenalaistaminen – ei käy laatuun uskonnollisesta moraalista kumpuvalle holhousyhteiskunnallemme.

C. G. Jungin varjona lanseeraama osa alitajuntaamme on pelottava asia yksilölle. Näin ei tarvitsisi olla.

Oman pimeän puolen kohtaamisesta ja sen käsittelemisestä syntyy usein yksilö, joka on jossain määrin vapautunut itsestään ja osaa itse arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin. Yhteiskunnan vauvasta asti pakkosyöttämän arvomaailman kyseenalaistaminen on se varsinainen kielletty hedelmä ja uhka valtaapitäville sekä suuryritysten tulostavoitteille. Sinikauluksisen kaduntallaajan halutaan pysyvän kiltisti sorvin sekä television ääressä, tuottamassa ja kuluttamassa.

Täällä Suomessa on totuttu siihen, että sitä tietoisuutta ei sitten parane muutella muuten kuin keinoin, jotka päättäjämme ovat meille armollisesti suoneet – kaikessa viattomassa holhouksenhalussaan. Kaikki muut tietoisuudentilat paitsi ongelmia ratkova, valppaana oleva valvetietoisuus ovat ikään kuin vähemmän tärkeitä ja jopa negatiivisia, sillä ne eivät tuota voittoa valtionsyndikaatille.

Eräs psykiatrian erikoislääkäri kuittasi yli 5 000 sanan mittaisen kirjoitukseni kannabiksesta, sen syöpäsoluja tuhoavista ominaisuuksista ja sen tärkeästä osasta sivilisaatiomme historiassa "tarpeena saada pää sekaisin keinolla millä hyvänsä."

Mielestäni yhteiskunnalla ja instansseilla, jotka julistavat luonnon laittomaksi, on pää sekaisin. Ei niillä, jotka haluaisivat kuulla edes yhden järkisyyn haitallisen kieltolain oikeutukseksi.

Mainittakoon lyhyesti, että idässä tietoisuutta ja sen eri muotoja on tutkittu ja käsitelty vuosituhansia uskomattoman hienostuneesti. Niitä myös arvostetaan täysin eri tavoin kuin läntisessä maailmassa (esimerkkeinä hindulaisuus ja vaikkapa tiibetiläinen Bön-traditio). Intiassa ihmisen elämässä tulee vaihe, jolloin hänen odotetaan jättävän velvollisuutensa ja tutustuvan omaan itseensä. Jopa yhteiskunnan ulkopuolella erakkoina eläviä rutiköyhiä pyhiä miehiä arvostetaan suuresti. Buddhalaisessa yhteiskunnassa on täysin normaalia, että nuori ihminen viettää muutaman vuoden luostarissa pohtimassa syntyjä syviä ja suhdettaan maailmaan.

Täällä ekaluokkalaisillakin pitää olla älypuhelimet koulussa mukana ja leikki-ikäisten, kouluikäisten sekä nuorten masennusta pidetään normaalina osana elämää.

Takaisin asiaan. Kannabiskammo on selvästi myös sosiaalinen hierarkia -dilemma: geeneissämme on taipumus etsiä helppoja syitä, joilla pääsisimme kanssaihmistä korkeammaksi kukoksi hyvinvointiyhteiskuntamme tunkiolla. Oma kahvi- ja työnarkomania, nipin napin salassa ja kurissa pysyvä alkoholismi, superepäterveellinen ruokavalio tai hälyttävän suurten lääkemäärien popsiminen eivät ole mitään sen rinnalla, kun vieressä oleva oudosti pukeutuva tyyppi on NARKKARI HUUMEHÖRHÖ PÖSSYTTELIJÄ. Rivien välistä heikko itsetunto suorastaan kirkuu puolustushuutoaan: “Kattokaa kattokaa uskottelen itselleni että olen sentään tuota NARKKARIA parempi ihminen! Nuoret! Huumeet! Asiantuntijat ovat huolissaan!"

Tässä korruption luomassa rakennelmassa ihmisten joukkokäyttäytymisen psykologisia lainalaisuuksia hyödyntämällä on saatu aikaan jotain uskomatonta: ihmiset on aivopesty niin perusteellisesti, että he ovat itse kiihkolla vastustamassa sitä, että he itse hyötyisivät tästä hyötykasvista.

Pakko myöntää, että tässä kuviossa on jotain kieroa neroutta. Divide et impera, hajota ja hallitse.

VÄÄRISTYNYT SUHDE LUONTOON

Eräs tämän yhtälön tekijöistä, joka myös pelaa kieltolain pussiin on se, että Suomessa on vieläkin vallalla perin vanhoillinen luterilainen arvomaailma. Vaikka päällisin puolin sitä ei enää näy muuten kuin valtionkirkkona, kirkkohäinä ja hautausmaina, uskonnollinen pohjavire on syvemmässä kuin moni arvaakaan. Tämä arvomaailma pitää luontoa loppupeleissä vihollisenaan, sillä tuleehan luonto alistaa ja taivuttaa ihmisen tahtoon. Luonto on tarkoitettu ihmisen hallittavaksi, ei sen kanssa sopusoinnussa elettäväksi. Taivasten valtakunta on kuningaskunta eikä demokratia, ja sama asetelma halutaan myös maan päälle: ihminen on luomakunnan kuningas eikä kuningas neuvottele alamaisten, eli luonnon, kanssa. Ihminen ei ole osa luontoa, vaan osa jotain korkeampaa.

Mitä Raamattu sanookaan tiedosta ja luontaistuotteista, joilla sen tiedon (omasta itsestään) ihminen voi saavuttaa? Tarkastellaanpas pieni hetki Raamatun luomiskertomusta eli Genesistä, mutta pikakelataan suoraan siihen oleelliseen kohtaan.

Herra yksinvaltias saapuu paikalle Eedenin puutarhaan ja tiuskaisee: "Kuka perkele [kirjaimellisesti] ei totellut käskyäni?" Aatami osoitti nolona sormella Eevaa, Eeva osoitti sormella käärmettä eli luontokappaletta. Käärme tiesi, että jonkunhan tässä pelissä on syntipukin rooli otettava, huokaisi syvään, pudisti päätään ja oli hiljaa.

Raamatun mukaan ihminen karkotettiin autuaasta paratiisista, koska hän vehkeili luonnon – ja luonnosta saatavan tiedon – kanssa. Kuten kannabis, myös Hyvän ja pahan tiedon puun luomuomena antoi ihmiselle tietoa hänestä itsestään ja havahdutti hänet kyseenalaistamaan "ylhäältä" annettuja arvoja oikeasta ja väärästä.

Aiemmin mainitsemani päättäjien hinku kieltää ihmisten oikeus tietää itsestään on hämmentävän tarkka analogia Genesiksen puutarhavälikohtauksesta. Herrat päättävät kaikessa viattomassa paimentamisenhalussaan, kuinka sitä tietoisuutta saa oikein tutkia.

Kuinka omaan tietoisuuteen sitten saisi tutustua? Ei ainakaan luonnon avulla, vaikka luonnosta löytyy nimenomaan tähän tarkoitukseen ihmiselle soveltuvia hyötykasveja. Jos se olisi lainkaan mahdollista, uskon oikeasti että myös jooga ja meditointi olisivat laittomia.

Järjestelmämme kannustaa ainoastaan turruttamaan tietoisuuden viikonloppuisin viinalla, jotta jotenkin jaksat käydä arkena töissä. Sitä turrutetaan masennuslääkkeillä, jotta jotenkin jaksat tuottaa voittoa muille. Sitä piristetään sokerilla, jotta jaksat tuottaa voittoa muille. Tupakka on laillista, jotta voit käydä hermosavuilla sillä välin, kun tuotat voittoa muille. Viina, lääkkeet, sokeri, tupakka... joku foliohattuhörhö voisi luulla, että kymmenien miljardien massiiviset tuotot saattaisivat vaikuttaa siihen, mikä on laillista ja mikä laitonta. Mene ja tiedä. Mutta rahaa ei tässä kirjoituksessa seurata nyt sen pidemmälle.

Valtarakenteemme baabelimainen norsunluutorni ei salli luonnontuotteita, jotka saavat aikaan introspektiivistä arviointia. Psykedeelinen kokemus on ovelasti kategorisoitu pelkäksi päihtymykseksi, harhaksi, hallusinaatioksi eikä mitään eroa liiman imppaamisen ja terveellisen, miedon hyötykasvin nauttimisen välillä tehdä. Kaikista eniten pelätään sellaisia keinoja *köh köh--kotikasvatus--köh yskis*, joista kiltit lääkärisedät tai huumeita maahantuovat huumepoliisit eivät saa siivuaan. Kuten Aatami ja Eeva, myös suomalainen Matti ja Maija Meikäläinenkin karkotetaan yhteiskunnan paratiisista, jos hän ei usko Herran / herrojen asettamia kieltoja.

Hallitus on tekemässä Suomesta omaa taivasten valtakuntaansa maan päällä, jossa demokratia ei käy laatuun (huomaa, että tarkka käännös termistä Kingdom of Heaven on "taivaan kuningaskunta").

Suomesta on tällä menolla muodostumassa yksinvaltiaiden valtakunta.

MUUTOS ON JO TÄÄLLÄ

Virheiden tekemisen kautta kasvaminen on yksi ihmisen eksistentiaalisista tarkoituksista, eikä toisilla tulisi olla valtaa kieltää ihmistä elämästä haluamallaan tavalla. Tämä mahdollisuus viedään Suomessa ideologioihin perustuvalla holhouksella ja ihmisoikeuksien vastaisilla kielloilla. Ihmisen aidosti pyhä suhde luontoon kielletään laittomana – kaikessa viattomassa auttamisenhalussa.

1800-luvulla uskonto sai väistyä tieteen tieltä, mutta tieteeseen jäi edelleen käsitys maailmasta luomuksena, mekaanisena rakennelmana, jonka joku on rakentanut (vrt. hindulaisuuden käsitys universumista draamana, tai taolainen käsitys maailmasta pikemminkin organismina).

Enää emme alistu Herran, vaan Hänestä seuraavien eli herrojen, päätöksiin. Siitä johtuvaa kiukkua puramme itseemme, lähimmäisiimme, luontoon ja villieläimiin kuten susiin.

Ja auta armias, että puramme sitä somepäivitysten kommenttiosioissa.

Kannabis on ollut vuosikymmenten ajan oiva puolustuskyvytön sylkykuppi miltei kaikelle pahuudelle maailmassa. Mutta ei enää.

Loharin ensimmäisen elinvuoden aikana moni uskovainen on tullut sanomaan minulle, kuinka kannabiksen vaikutus tietoisuuteen on jotain paholaismaista ja kuinka oman tietoisuuden tutkimisessa piilee "psykoosin siemen." Vaikka tämä on helppo sivuuttaa marginaalisena fanaattisuutena, stereotyyppisen suomalaisen mentaliteetin metatiedoista löytyy kaikuja tästä samasta fundamentalismista.

Vinoutunut suhtautuminen luontoon – eli myös kannabikseen – näkyy selvästi hallituksen suunnitelmissa myydä kansallisomaisuutta; luonto on päättäjille mahdollisuus takoa VOITTOA.

Luonto on se, mitä kirkkokansa ja valtiovaltakin pohjimmiltaan pelkäävät, sillä hippeilevää luonnonlasta ei voi hallita samoin kuin koulutuslaitoksen aivopesemää, laskuista stressaavaa hermorauniota. Tärkeintä on, että perin naiivia status quota ei kyseenalaisteta.

Hyvät ihmiset ovat lauhkeita lampaita, joita paimennetaan. Sitten on pahoja ihmisiä, joilla on omat arvomaailmansa ja näkemyksensä elämästä ja onnellisuudesta. Heitä rangaistaan. Eikä välitetä näistä pikkuseikoista kuten Aarnion, Sipilän tai Bernerin tapauksista. Kyllä poliisi on kansan moraalinvartija ja poliitikot Suomen parhaimmistoa, jotka oikeutetusti meitä johtavat ja ojentavat.

VIHAPUHEEN KAIKUJA JOURNALISMISSA, IDEOLOGIAA TERVEYDENHUOLLOSSA

Tässä on se ihme oveluus, miten oravanpyörä on rakennettu: ihmiset eivät halua vapaaksi, vaan suuret massat käyttäytyvät kuten lampaat. Ihmislammas pelkää vapautta ja tarvitsee paimenen. Suomessa ei lapsia opeteta ottamaan sitä henkistä tikkua pois jalkapohjasta vaan täällä lapset opetetaan osoittamaan sormella toisia. Sillä hetkellä alat rakentamaan niitä puolustusmekanismeja, ja kansan kahtia jakava “kato nyt tuotakin ääliötä” -mentaliteetti alkaa.

Minun on aivan pakko mainita tästä esimerkkinä Savon Sanomat ja Asta Tenhunen, sillä kyseinen toimittaja on tyylipuhtain tietämäni esimerkki siitä, kuinka journalismin vaikutusvalta on valjastettu henkilökohtaisen ideologian välikappaleeksi.

Savon Sanomien kannabista käsittelevässä uutisoinnissa toimitaan häikäilemättä Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeiden vastaisesti, mutta se ei Suomen kuudenneksi suurimman sanomalehden päätoimittajaa Seppo Rönkköä paljoa hetkauta. Mielummin suljetaan kaikki kommentointi- ja palauteosiot, jotta lukijoiden vikisemistä ei tarvitse noteerata.

Uskonnon luoma luonnoton pyrkimys johonkin utopistiseen, moraaliseen absoluuttiseen hyvään ilman välttämätöntä pahaa luo ihmiselle sisäisen tyhjiön ja tasapaino häviää. Suuressa arvossa pitämäni viisaan miehen, Alan Wattsin ajatuksia myötäillen: jos ihminen ei tiedosta mukanaan väkisinkin kulkevaa sisäistä jungilaista varjoa, JOSTA EI VOI PÄÄSTÄ KOKONAAN EROON, eli jos ihminen teeskentelee olevansa jokin moraalinvartija, niin silloin hän lopulta sysää sen varjonsa muille. Tästä tulivat heti mieleeni Tenhusen kirjoitukset, joista voisi nojatuoliprofiloida, että kirjoittaja ei ole sopusoinnussa ympäristönsä tai eri lailla ajattelevien kanssa – koska hän ei hyväksy itseään.

Alan Watts sanoo myös, että mitä enemmän ihminen yrittää päästä varjostaan eroon, sitä isommaksi se kasvaa. Lopputulos on ihminen, joka suu vaahdossa osoittaa muita sormella ja projisoi omia pelkojaan ja tukahdutettuja fantasioitaan suorastaan vihapuheen tyyliseksi kiihkoiluksi (esim. "Kannabiksen käytön kannattajissa on paljon rikollismielisiä"). Nämä moraalinvartijat koittavat muiden alistamisella alistaa vain omaa pimeää puoltaan, jota he eivät tiedosta eivätkä halua kohdata.

Oman varjon projisoiminen muihin näkyy myös terveydenhuollossa. Päihdeongelma on ainoa sairaus, jota ei tule hoitaa terveydenhuollon kautta, vaan potilasta tulee rangaista. Korvaushoitoon hakeutuvan täytyy ensin osoittaa, että hän on päässyt itse yli päihdeongelmastaan, jonka jälkeen hän voi pyytää apua päihdeongelmaansa.

Eikä edes mennä siihen, kuinka kaikki kannabiksen käyttö on automaattisesti kannabiksen väärinkäyttöä ja automaattisesti HUUMEONGELMA.

Vaikka psykoaktiivinen vaikutus ei lääkekäyttöön monesti kuulukaan, kannabiksen mielihyvää tuottavat ominaisuudet ovat idealistilääkäreille keppihevosella ratsastava olkiukko. Se, jos lääke tuo kaupan päälle hyvää oloa, on heille ylitsepääsemätön ongelma. Esimerkki luterilaisen hurskaasta kärsimyksestä: lääkkeen kuuluu maistua pahalta ja sairaan kuuluu kärsiä sairaudestaan, kirkkaamman kruunun tähden.

Ison-Britannian entisen varapääministerin Nick Cleggin mukaan kannabiksen lääkekäytön kieltäminen on "absurdia." Tuo sana "absurdi" kenties kuvaa parhaiten myös suomalaisten suhtautumista kannabikseen.

Absurdia on se, että hyötykasvista ei haluta hyötyä.

Absurdia on se, että vuonna 2017 Suomessa on ylpeyden aihe sanoa oman tietämyksensä pohjaavan siihen, mitä joskus kymmeniä vuosia sitten on koulussa opetettu.

Maailma muuttuu niin nopeasti, että halutaan pitää kiinni edes jostain pysyvästä. Huumeet on huumeita, niin on opetettu ja piste.

Kovin suloista. Mutta se ei ole riittävä syy sille, miksi potilaan oikeuksien ja lääkärinvalan vastaisesti 4 000 - 5 000 epilepsiasta kärsivän alle 16-vuotiaan suomalaislapsen vanhemmat ovat tietämättömiä toimivasta sekä miedosta hoitovaihtoehdosta. Se ei ole riittävä syy sille, miksi kroonisesta kivusta, fibromyalgiasta, Crohnin taudista, syövästä, unettomuudesta ja masennuksesta kärsiviltä suomalaisilta laittomasti pimitetään tieto kokeilun arvoisesta hoitokeinosta. Jo pelkästään kipupotilaita on Suomessa yli miljoona, joten kyse ei ole mistään tilastollisesti pienestä epäkohdasta.

Lääkäreitä laittomasti kielletään kertomasta mitään positiivista kannabiksesta kuten sitä, että kannabis tutkitusti ja turvallisesti vähentää lasten epilepsiakohtauksia. Tästä on ollut orastavaa tietoa jo 1940-luvulta saakka, mutta se tieto on haudattu poliittisista syistä johtuen. Jopa ah-niin-ihana valtamediammekin uutisoi kolmannen asteen tutkimustuloksista, joilta Eija Kalsokaan ei enää kauaa voi ummistaa silmiään.

Irlannin ensimmäinen lääkekannabispotilas on 3-vuotias epilepsiaa sairastava lapsi.

Ei toimisi Suomessa?

KUTSU HENKISEEN VALLANKUMOUKSEEN

Palataan vielä alussa mainitsemaani pelkoon. Pelkäämme toisten erilaisuutta siksi, koska erilaiset ihmiset ja asiat ovat peilejä, joiden kautta voimme tunnistaa omat vikamme. Todellisuudessa pelkäämme ainoastaan tuntemattomia osia itsessämme.

Me kaikki olemme vain ihmisiä, eikä kenelläkään päättäjällä tai valistajalla tai lääketehtaiden kaupparatsukipuprofessorilla tai poliisisedällä tulisi olla MITÄÄN sanomista ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Tietoisuus on intiimein osa ihmisen persoonaa ja siihen tutustuminen on yksityisasia, ei poliisiasia.

Suomen kansa, me olemme vahvempia kuin luulemmekaan.

Meidät on opetettu pelkäämään jopa menestymistä ja omaa voimaamme, ja se pelko on kanavoitunut uhriutumiseksi. Tämä näkyy huippu-urheilussakin: suomalaisia tuntuu monesti vaivaavan jokin kumma voittamisen pelko.

Eräs veteraani peräänkuulutti Suomeen “kaveria ei jätetä” -mentaliteettia. Se on juuri se asenne, mikä tällä hetkellä maastamme puuttuu. Tilalle on tullut “potkitaan heikointa porukalla, niin oma elämä tuntuu vähän paremmalta” -asenne.

Rokka-henkistä kapinointia Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan.

Loppuun siteeraan Mahatma Gandhin sanoja vapaasti kääntäen:

“Kun valtiosta on tullut laiton ja korruptoitunut, kansalaistottelemattomuudesta tulee ihmisen pyhä velvollisuus.”

Tehdään tästä vuodesta Suomen hullu vuosi, eläköön vallankumous!

Tuomas Karhunen,
LOHARI.NET