Kannabis: Vastaus A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoelle, osa 1/3

Sain Twitterissä edelliseen bloggaukseeni liittyen kommentteja A-klinikkasäätiön johtavalta ylilääkäriltä Kaarlo Simojoelta ja iloiseksi yllätyksekseni myös ahkerasti kritisoimaltani Savon Sanomien toimittajalta Asta Tenhuselta.

Vastaan molemmille (ja alan samalla valmistelemaan kysymyksiä myös muutamalle muulle asiaan liittyvälle henkilölle) ja yritän repiä ajatustenvaihtoa niin paljon, kuin heidän Twitter-kieltolain alaisilta, alle 140 merkin pituisilta tokaisuiltaan saan aikaiseksi.

Mutta ennen kuin aloitamme, tahtoisin injektoida lukijan kupoliin Asta Tenhusen kirjoituksen kommenteista (ja Savon Sanomille ominaisen sensuurikäytännön varalta myös Loharin sivuilta) löytyvän, erään Raijan kirjoittaman aiemman huomion:

“Käytännössä nykyisen huumepolitiikan puolesta puhuvat enää ne, joita se työllistää.”

Tuo onkin mielenkiintoinen pohjavire asian tarkastelulle. Raija oli näköjään julkaissut myös lukemisen arvoisen vastauksen Tenhusen twiittaukseen. (Vastaan siis Tenhuselle itsekin, heti Simojoelle vastaamisen jälkeen.)

Joten kädet ja jalat kannabiskarusellin kulkuneuvon sisäpuolelle ja turvavyöt kiinni, sillä nyt mennään taas.

KAARLO SIMOJOELLE

Arvon herra ylilääkäri, totesit minulle Twitterissä seuraavaa:

“@TuomasKarhunen @Astatenhunen @KimKannussaari @Savon_Sanomat Luin ja kannatan avointa,kiihkotonta keskustelua.Ihmisten leimaamin ei ole sitä”

Ensinnäkin, kiitos kirjoitukseni lukemisesta. Lukukuittauksen lisäksi saan kommentistasi eroteltua kolme asiaa: 1) avoimen, kiihkottoman keskustelun kannattamisen, 2) ihmisten leimaamisen tuomitsemisen ja sen, että 3) pidät kirjoitustani leimaavana.

1. AVOIN, KIIHKOTON KESKUSTELU

Olemme samoilla linjoilla ainakin yhdessä asiassa, sillä avointa keskustelua kannatan minäkin.

Keskustellaan siis.

Olet A-klinikkasäätiön ylilääkäri. Johtava ylilääkäri. A-klinikkasäätiön hoito- ja kuntoutuspalvelut ovat useammalta kuin yhdeltä vastuualueenne potilaalta kuulemani perusteella instanssi, jossa lääkekannabista ei edes harkita käytettäväksi missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa. Johtavana ylilääkärinä olet käsittääkseni viime kädessä vastuussa siitä, että klinikalla jyrätään jopa erikoislääkärin kirjoittaman reseptin yli, sillä EI on EI ja lääkekannabiksen kaiken käytön kieltäminen on ilmeisesti ykkösprioriteetti.

Kovin tuntuisi kalskahtavan ideologiselle, eikä tieteeseen pohjaavalle linjanvedolle.

Epäselvyyksien välttämiseksi käytän tässä kirjoituksessa ainoastaan sellaisia lukemiani kokemuksia, joista olen ottanut ruudunkaappaukset. Olen lisäksi nähnyt valokuvia potilaiden resepteistä ja epikriiseistä, ja halutessasi saamme varmaan heiltä kysymällä nämä tiedot sekä lääkäreiden nimet julkistettua. Sehän edesauttaisi kannattamaasi “avointa keskustelua", eikö vain?

Missäs olimmekaan? Ai niin, avoimessa keskustelussa. Lähimuisti pätkii.

Eräs yhteisöni jäsen kertoi jo eläkkeelle jääneen A-klinikkasäätiön lääkärin todenneen, “ettei lääkekannabiksesta voi edes keskustella tuon järjestön sisällä koska muuten kollegat hyppivät seinille". Tämä on siis kuulopuhetta, mutta itselläni ei ole mitään syytä epäillä kertoman todenperäisyyttä, sillä olen noteerannut saman asian pitkin viime vuotta yhteisöni chat-keskustelua taustalta seuratessani.

Tästä voi päätellä, että keskustelua kannabiksen lääkekäytöstä vastuualueellasi olevien potilaiden ja lääkäreiden kesken ei sallita. Oletan kuulemani, näkemäni ja lukemani perusteella, että kyseinen arvio on osapuilleen paikkansapitävä.

Kaarlo Simojoki, mihin A-klinikkasäätiön linjanveto lääkekannabiksen sekä lääkekannabispotilaiden kohtelun suhteen perustuu?

Eräs avoimen keskustelumme hieno puoli on se, että jos saamani tiedot eivät pidä paikkaansa, voit korjata mahdolliset virheet helposti. Vaaditaan vain mainitsemaasi avoimuutta.

2. IHMISTEN LEIMAAMINEN EI OLE OK

Kylläpäs sattui, sillä olemme myös tästä aiheesta hyvin pitkälti samaa mieltä. Mutta onko valtaapitävien, yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien ja päätöksiä muiden elämästä tekevien motiivien kyseenalaistaminen automaattisesti näiden tahojen leimaamista?

Jos nyt sinua miellyttääkseni toteaisin että "on", niin kummalla osapuolella on mielestäsi paremmat resurssit leimaamisen sietämiseksi ja elämän jatkamiseen leimaamisen jälkeen:

- Korkeapalkkaisella ylilääkärillä, joka lain, median ja yleisen mielipiteen turvin voi rajoittaa toisten ihmisten elämää ja oikeuksia sekä vaikuttaa koko Suomen lääkärikunnan asenteisiin kannabiksen suhteen?

Vai:

- Sairautta sairastavalla potilaalla, jota vakaumuksensa tai päihdeongelmansa takia juoksutetaan testeissä, uhataan lasten huostaanotolla ja työpaikan menetyksellä, tai jota lääkereseptinsä vuoksi syrjitään?

Koitan puhua tästä epäkohdasta itseäni enemmän kärsivien puolesta, mutta myös omalta osaltani voin todeta, että Eija Kalson kanssa allekirjoittamiesi tekstien kaiku kantautuu omaankin elämääni. Pelkästään kannabiksesta omalla nimelläni julkisesti puhuminen on varmasti sulkenut lukuisia ovia minulta työelämässä – kannattamasi ja osittain myös ylläpitämäsi tilanteen takia. Se on myös aiheuttanut sosiaalisten suhteideni heikkenemistä "pössyttelijäksi", "narkkariksi" ja "huumehörhöksi" leimautumisen takia – osittain sinun allekirjoittamasi harhaanjohtavan tiedottamisen ansiosta.

Itse asiassa minun ei ole kovinkaan vaikea nähdä sitä totalitaarista tosiasiaa, kuinka kannattamasi käytäntö edesauttaa leimautumista ja yhteiskunnasta syrjäytymistä.

Jos et ole sattunut huomaamaan, niin moni kannabiksen lääkekäyttöä kannattava ihminen ei Suomessa uskalla edes keskustella asiasta omalla nimellään. Voisiko tämä johtua nimenomaan kannattamasi kieltolain sekä lääkekäytön pihtaamisen aiheuttaman leimautumisriskin takia?

Jos asiakasta itseään kuunnellaan, niin tässä eräs hoitopalvelunne potilas kertoo minulle omin sanoin:

“A-klinikalla jos missä ihminen leimaantuu ja ainakin omakohtaisesti olen kokenut sen, että ongelmaisena olet pelkkää roskaa ja tälläisenä lääkekäyttäjänä minua kohdellaan AIVAN eritavalla niin hoitajien kuin lekureidenkin taholta…”

Kyseisellä A-klinikkasäätiön potilaalla on ollut psykiatrian erikoislääkäriltä saatu lääkekannabisresepti. Alaisuudessasi oleva A-klinikkasäätiön lääkäri olisi itsekin halunnut erikoislääkärin kirjoittaman reseptin mukaan potilasta hoitaa, mutta kaikki hoitopalvelunne lääkärit ovat sitoutuneet tiettyihin ehtoihin. Näiden ehtojen takia takia kannabiksen lääkekäyttö on näköjään hoitopalvelussanne totaalinen ja absoluuttinen tabu, eikä kyseinen lääkäri työpaikkaansa uskaltanut vaarantaa.

Eli toisen erikoislääkärin määräämä lääke, jota potilas perustellusti tarvitsee, kielletään häneltä siitä syystä, että...?

Ylläolevaa hoitopalvelunne potilaan kokemusta tarkastelemalla törmäämme mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen kysymykseen: kuinka tärkeää on se, kuinka potilas itse kokee hoitonsa ja kuinka tärkeää se, miellyttääkö palaute hoidon antajaa?

Kumman kokemus on palvelualalla mielestäsi loppupeleissä tärkeämpi; palvelua tarvitsevan potilaan vai palveluntarjoajan?

Olen käsittänyt, että A-klinikkasäätiön johtavana ylilääkärinä sinulla on jotain osaa siihen linjaukseen ja niihin ehtoihin, joita A-klinikkasäätiön lääkärit joutuvat noudattamaan.

Tämän linjauksen perusteluista olisi hitto vieköön kanssasi kiva avoimesti keskustella. Iloitsen suuresti, että kannatat avointa ja kiihkotonta keskustelua, sillä sehän tarkoittaa sitä, että kuulen pian sinulta perusteet tähän.

3. KENEN TOIMINTA ON LEIMAAVAA?

Tässä valossa on erittäin outoa, että argumentoit kirjoitustani “leimaavana”, sillä mielestäni A-klinikkasäätiön toiminta sekä Eija Kalson kanssa allekirjoittamasi kirjoitukset lääkekannabiksen tehottomuudesta ja sen käytön tarpeettomuudesta muodostavat erittäin leimaavan, syrjäyttämistä edistävän sekä avointa keskustelua tukahduttavan kokonaisuuden.

Et hyväksy leimaamista. Etkö näe ristiriitaa siinä, että yhtä aikaa kuitenkin kannatat kannabiksella sairauttaan hoitavien kotietsintöjä, sakkorangaistuksia ja vankilatuomioita – sekä kaikkia niistä seuraavia leimaavia ja syrjäyttäviä toimenpiteitä?

Kuinka monta kymmentä tuhatta suomalaista on ihmisoikeuksien sekä potilaan oikeuksien vastaisesti leimautunut narkkariksi ainoastaan siitä syystä, että he lääkitsevät kannabiksella jotain sairautta? Kuinka monta suomalaista on tällä tavoin syrjäytetty B-luokan kansalaisiksi?

Miksi lääkekannabiksesta ei saa keskustella A-klinikkasäätiön sisällä avoimesti ilman leimaantumista? Kuinka tämä edistää leimaamisen vähentämistä ja avointa keskustelua? Tai edes potilaan edun toteutumista?

Ja kummalla osapuolella onkaan motiiveja sekä intressejä keskustelun tyrehdyttämiseksi ja muutosten hidastamiseksi?

YHTEENVETO: JATKOA SEURAA

On varsin helppoa löytää perusteluja ainoastaan oman näkökulmansa tukemiseksi, ja olla näkemättä asialle oleellisia mutta omalle näkökulmalle epäedullisia seikkoja, JOS SIITÄ MAKSETAAN KORKEAA PALKKAA.

On varsin helppo laukoa netissä toisen mitätöiviä kommentteja, milloin milläkin yhden sanan vastauksella ja ohjata kaikki palaute systeemin hitaisiin sekä tehottomiin rattaisiin, JOS ASIA EI KOSKE OMAA TAI LÄHEISEN HYVINVOINTIA TAI IHMISOIKEUKSIA.

On varsin helppoa vaieta vallalla olevan käytännön pimeästä puolesta eli siitä, että "keskustelun" toista osapuolta uhataan sakoilla, kotietsinnöillä, vankilalla, syrjäyttämisellä, työpaikan menetyksellä, lasten huostaanotolla, H-merkinnöillä, JOS ON ITSE OSALLINEN TÄMÄN KÄYTÄNNÖN YLLÄPITÄMISESSÄ.

Voisitko ystävällisesti osoittaa kirjoituksestani jonkin leimaavan kohdan, niin voisimme sitä yhdessä tarkastella ja voisin paremmin perustella sanavalintojani?

Tässä oli vastaus kommenttiisi.

Tahdon kysyä sinulta samaan puheenvuoroon ja hengenvetoon paria muutakin asiaa, mutta hupsistarallaa – tässä kirjoituksessa onkin sanoja jo aivan tarpeeksi. Esitän lisäkysymykset ja huomiot omissa kirjoituksissaan, jotka julkaisen pian.

Haluat jo varmasti kommentoida näitä esiin tuomiani seikkoja. Toivon kuitenkin, että maltat odottaa vastauksessasi viikonlopun yli, jotta ehdin puhua törkyisen suuni puhtaaksi.

Ystävällisesti ja vastaustasi jo etukäteen innolla odottaen.

Tuomas Karhunen
LOHARI.NET

PS. Koitin tällä kirjoituksella olla leimaamatta kenenkään herkkää henkistä hipiää millään tavalla, jotta vastauksessa voidaan pysyä asiassa.

Kirjoitettaessa soi Irwin Goodman: Haistakaa paska koko valtiovalta