Valtamedioiden harjoittama kannabissensuuri on tullut tiensä päähän ja Vihreän Lohikäärmeen synnyttämä mediatsunami tulee pian pyyhkäisemään Pohjolan ylitse!
Tuomas Karhusen pitkäjänteinen työ alkaa monella saralla tuottamaan tulosta, ja näistä päällimmäisenä kauan odotettu ilouutinen: Lohari alkaa jakelemaan maailman johtavan CBD-öljyn tuottajan laatuvalmisteita marraskuussa! Sillä välin Hempikan korkealaatuinen CBD-öljy on jokaisen suomalaisen saatavilla osoitteessa: hempika.fi
Karhusen kutomat verkot ulottuvat myös monille muille saroille ja näitä tullaankin todistamaan ihan lähiaikoina sieltä kotistudioistanne käsin.
Mediaesiintymiset alkavat TV1:ssä keskiviikkona 25.10.2017 klo 20:00 / Areenassa maanantaina 23.10.2017.
— "Akuutti: Hyvä/paha lääkekannabis
Toimittaja Risto Kuusisto lähti selvittämään miksi lääkekannabiksen saamisesta on tehty niin vaikeaa Suomessa. Jos nettiin on uskominen, niin lääkekannabiksesta on apua jopa pariinkymmeneen vaikeaan sairauteen kuten spastisuuteen, erilaisiin kipuihin ja lasten vaikeaan epilepsiaan. Viimeisimpiä tutkimuksia löytyy sen vaikutuksista eräiden syöpäsairauksien hoidossa.
Kuusisto tapaa alan huippuja Hollannista sekä Kanadasta. Suomessa asiantuntijoina toimivat mm. Helsingin yliopiston kivuntutkimuksen ja hoidon professori Eija Kalso sekä kaksi potilasta. Toinen käyttää sitä luvatta MS-tautiinsa. Suomessa MS-tautiin voi saada yhtä ainoaa lääkekannabisvalmistetta, englantilaista Sativex-sumutetta, mutta ainoastaan MS-taudin spastisuuteen, ei kipuihin. Monimutkaisen erityislupamenettelyn kautta lääkekannabista voi saada muihinkin sairauksiin. Toinen potilastapaus saa lääkekannabiskukintoa erityisluvalla kipua ja väsymystä aiheuttavaan lihas- ja sidekudossairauteen, fibromyalgiaan.
Lääkäkannabis on aihe joka herättää vahvoja tunteita, siksi asiantuntijoiden mielipiteet menevät osin ristiin. Onko tutkimus vielä riittävää, että lääkekannabis voitaisiin ottaa jo huomattavasti laajempaan käyttöön Suomessa? Suomen Kannabisliitto -potilasjärjestön puheenjohtaja Tuomas Karhusen arvion mukaan tätä toivoisivat jo kymmenet tuhannet potilaat Suomessa. Vai pitäisikö lääkäreiden turvautua laajoihin tapausnäyttöihin, jota ainakin netistä tuntuu löytyvän mielin määrin?"
—
Virittäkää siis vastaanottimienne taajuudet kohdilleen ja pitäkää muutenkin silmät ja korvat loppukuusta auki!
Myös Loharin toimituksessa on tapahtunut muutoksia.
Pitkällisen tauon ja maantieteellisen strategisen siirron jälkeen olen jälleen mukana kuvioissa ensimmäisenä Lohari 3.0 -toimittajana. Premium-artikkeleiden uusi uljas aikakausi näkee aamunsarastuksen kanssanne jo huomenna sunnuntaina.
Loppuvuotta kohti on luvassa muitakin yllätyksiä – Loharin synnyinsijoja sekä kantaäitiä, Asta Tenhusta unohtamatta! ;)
Nyt jos koskaan kannattaa olla Premium-tilaaja! Kutsu ystäväsikin mukaan ja olkaa mukana tukemassa kauan kaivattua vallankumousta! Viidellä eurolla kuukaudessa tuet yhteistä asiaamme ja saat sunnuntain aamukahvihetkeen ajankohtaisia sekä lifestyle-henkisiä kannabisartikkeleita: lohari.net/premium-esittely
Joni Heikkilä
Lohari.net
PS. Työtaakkaan hukkuva Tuomas hihkaisee tuolta epätoivonsa syövereistä vielä, että tähänastiset Premium-jäsenet saavat kompensaationa kesän hiljaiselosta muutaman kympin lahjakortin Loharin verkkokauppaan, jonne siis tulossa uusia tuotteita kymmenittäin… CBD-suklaasta uusiin päräyttäviin t-paitamalleihin!
Sain Twitterissä edelliseen bloggaukseeni liittyen kommentteja A-klinikkasäätiön johtavalta ylilääkäriltä Kaarlo Simojoelta ja iloiseksi yllätyksekseni myös ahkerasti kritisoimaltani Savon Sanomien toimittajalta Asta Tenhuselta.
Vastaan molemmille (ja alan samalla valmistelemaan kysymyksiä myös muutamalle muulle asiaan liittyvälle henkilölle) ja yritän repiä ajatustenvaihtoa niin paljon, kuin heidän Twitter-kieltolain alaisilta, alle 140 merkin pituisilta tokaisuiltaan saan aikaiseksi.
Projisio netissä on tragikoomista katseltavaa. –Erittäin vanha sanonta
Mutta ennen kuin aloitamme, tahtoisin injektoida lukijan kupoliin Asta Tenhusen kirjoituksen kommenteista (ja Savon Sanomille ominaisen sensuurikäytännön varalta myös Loharin sivuilta) löytyvän, erään Raijan kirjoittaman aiemman huomion:
“Käytännössä nykyisen huumepolitiikan puolesta puhuvat enää ne, joita se työllistää.”
Tuo onkin mielenkiintoinen pohjavire asian tarkastelulle. Raija oli näköjään julkaissut myös lukemisen arvoisen vastauksen Tenhusen twiittaukseen. (Vastaan siis Tenhuselle itsekin, heti Simojoelle vastaamisen jälkeen.)
Joten kädet ja jalat kannabiskarusellin kulkuneuvon sisäpuolelle ja turvavyöt kiinni, sillä nyt mennään taas.
KAARLO SIMOJOELLE
Arvon herra ylilääkäri, totesit minulle Twitterissä seuraavaa:
Ensinnäkin, kiitos kirjoitukseni lukemisesta. Lukukuittauksen lisäksi saan kommentistasi eroteltua kolme asiaa: 1) avoimen, kiihkottoman keskustelun kannattamisen, 2) ihmisten leimaamisen tuomitsemisen ja sen, että 3) pidät kirjoitustani leimaavana.
1. AVOIN, KIIHKOTON KESKUSTELU
Olemme samoilla linjoilla ainakin yhdessä asiassa, sillä avointa keskustelua kannatan minäkin.
Keskustellaan siis.
Olet A-klinikkasäätiön ylilääkäri. Johtava ylilääkäri. A-klinikkasäätiön hoito- ja kuntoutuspalvelut ovat useammalta kuin yhdeltä vastuualueenne potilaalta kuulemani perusteella instanssi, jossa lääkekannabista ei edes harkita käytettäväksi missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa. Johtavana ylilääkärinä olet käsittääkseni viime kädessä vastuussa siitä, että klinikalla jyrätään jopa erikoislääkärin kirjoittaman reseptin yli, sillä EI on EI ja lääkekannabiksen kaiken käytön kieltäminen on ilmeisesti ykkösprioriteetti.
Kovin tuntuisi kalskahtavan ideologiselle, eikä tieteeseen pohjaavalle linjanvedolle.
Epäselvyyksien välttämiseksi käytän tässä kirjoituksessa ainoastaan sellaisia lukemiani kokemuksia, joista olen ottanut ruudunkaappaukset. Olen lisäksi nähnyt valokuvia potilaiden resepteistä ja epikriiseistä, ja halutessasi saamme varmaan heiltä kysymällä nämä tiedot sekä lääkäreiden nimet julkistettua. Sehän edesauttaisi kannattamaasi “avointa keskustelua", eikö vain?
Missäs olimmekaan? Ai niin, avoimessa keskustelussa. Lähimuisti pätkii.
Eräs yhteisöni jäsen kertoi jo eläkkeelle jääneen A-klinikkasäätiön lääkärin todenneen, “ettei lääkekannabiksesta voi edes keskustella tuon järjestön sisällä koska muuten kollegat hyppivät seinille". Tämä on siis kuulopuhetta, mutta itselläni ei ole mitään syytä epäillä kertoman todenperäisyyttä, sillä olen noteerannut saman asian pitkin viime vuotta yhteisöni chat-keskustelua taustalta seuratessani.
Tästä voi päätellä, että keskustelua kannabiksen lääkekäytöstä vastuualueellasi olevien potilaiden ja lääkäreiden kesken ei sallita. Oletan kuulemani, näkemäni ja lukemani perusteella, että kyseinen arvio on osapuilleen paikkansapitävä.
Kaarlo Simojoki, mihin A-klinikkasäätiön linjanveto lääkekannabiksen sekä lääkekannabispotilaiden kohtelun suhteen perustuu?
Eräs avoimen keskustelumme hieno puoli on se, että jos saamani tiedot eivät pidä paikkaansa, voit korjata mahdolliset virheet helposti. Vaaditaan vain mainitsemaasi avoimuutta.
2. IHMISTEN LEIMAAMINEN EI OLE OK
Kylläpäs sattui, sillä olemme myös tästä aiheesta hyvin pitkälti samaa mieltä. Mutta onko valtaapitävien, yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien ja päätöksiä muiden elämästä tekevien motiivien kyseenalaistaminen automaattisesti näiden tahojen leimaamista?
Jos nyt sinua miellyttääkseni toteaisin että "on", niin kummalla osapuolella on mielestäsi paremmat resurssit leimaamisen sietämiseksi ja elämän jatkamiseen leimaamisen jälkeen:
- Korkeapalkkaisella ylilääkärillä, joka lain, median ja yleisen mielipiteen turvin voi rajoittaa toisten ihmisten elämää ja oikeuksia sekä vaikuttaa koko Suomen lääkärikunnan asenteisiin kannabiksen suhteen?
Vai:
- Sairautta sairastavalla potilaalla, jota vakaumuksensa tai päihdeongelmansa takia juoksutetaan testeissä, uhataan lasten huostaanotolla ja työpaikan menetyksellä, tai jota lääkereseptinsä vuoksi syrjitään?
Koitan puhua tästä epäkohdasta itseäni enemmän kärsivien puolesta, mutta myös omalta osaltani voin todeta, että Eija Kalson kanssa allekirjoittamiesi tekstien kaiku kantautuu omaankin elämääni. Pelkästään kannabiksesta omalla nimelläni julkisesti puhuminen on varmasti sulkenut lukuisia ovia minulta työelämässä – kannattamasi ja osittain myös ylläpitämäsi tilanteen takia. Se on myös aiheuttanut sosiaalisten suhteideni heikkenemistä "pössyttelijäksi", "narkkariksi" ja "huumehörhöksi" leimautumisen takia – osittain sinun allekirjoittamasi harhaanjohtavan tiedottamisen ansiosta.
Tiesitkö, että kannabis on Suomessa laillinen lääke ja sitä määrätään – asiasta vaieten – reseptillä lukuisiin eri sairauksiin?
Itse asiassa minun ei ole kovinkaan vaikea nähdä sitä totalitaarista tosiasiaa, kuinka kannattamasi käytäntö edesauttaa leimautumista ja yhteiskunnasta syrjäytymistä.
Jos et ole sattunut huomaamaan, niin moni kannabiksen lääkekäyttöä kannattava ihminen ei Suomessa uskalla edes keskustella asiasta omalla nimellään. Voisiko tämä johtua nimenomaan kannattamasi kieltolain sekä lääkekäytön pihtaamisen aiheuttaman leimautumisriskin takia?
Jos asiakasta itseään kuunnellaan, niin tässä eräs hoitopalvelunne potilas kertoo minulle omin sanoin:
“A-klinikalla jos missä ihminen leimaantuu ja ainakin omakohtaisesti olen kokenut sen, että ongelmaisena olet pelkkää roskaa ja tälläisenä lääkekäyttäjänä minua kohdellaan AIVAN eritavalla niin hoitajien kuin lekureidenkin taholta…”
Kyseisellä A-klinikkasäätiön potilaalla on ollut psykiatrian erikoislääkäriltä saatu lääkekannabisresepti. Alaisuudessasi oleva A-klinikkasäätiön lääkäri olisi itsekin halunnut erikoislääkärin kirjoittaman reseptin mukaan potilasta hoitaa, mutta kaikki hoitopalvelunne lääkärit ovat sitoutuneet tiettyihin ehtoihin. Näiden ehtojen takia takia kannabiksen lääkekäyttö on näköjään hoitopalvelussanne totaalinen ja absoluuttinen tabu, eikä kyseinen lääkäri työpaikkaansa uskaltanut vaarantaa.
Eli toisen erikoislääkärin määräämä lääke, jota potilas perustellusti tarvitsee, kielletään häneltä siitä syystä, että...?
Ylläolevaa hoitopalvelunne potilaan kokemusta tarkastelemalla törmäämme mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen kysymykseen: kuinka tärkeää on se, kuinka potilas itse kokee hoitonsa ja kuinka tärkeää se, miellyttääkö palaute hoidon antajaa?
Kumman kokemus on palvelualalla mielestäsi loppupeleissä tärkeämpi; palvelua tarvitsevan potilaan vai palveluntarjoajan?
Olen käsittänyt, että A-klinikkasäätiön johtavana ylilääkärinä sinulla on jotain osaa siihen linjaukseen ja niihin ehtoihin, joita A-klinikkasäätiön lääkärit joutuvat noudattamaan.
Tämän linjauksen perusteluista olisi hitto vieköön kanssasi kiva avoimesti keskustella. Iloitsen suuresti, että kannatat avointa ja kiihkotonta keskustelua, sillä sehän tarkoittaa sitä, että kuulen pian sinulta perusteet tähän.
3. KENEN TOIMINTA ON LEIMAAVAA?
Tässä valossa on erittäin outoa, että argumentoit kirjoitustani “leimaavana”, sillä mielestäni A-klinikkasäätiön toiminta sekä Eija Kalson kanssa allekirjoittamasi kirjoitukset lääkekannabiksen tehottomuudesta ja sen käytön tarpeettomuudesta muodostavat erittäin leimaavan, syrjäyttämistä edistävän sekä avointa keskustelua tukahduttavan kokonaisuuden.
Et hyväksy leimaamista. Etkö näe ristiriitaa siinä, että yhtä aikaa kuitenkin kannatat kannabiksella sairauttaan hoitavien kotietsintöjä, sakkorangaistuksia ja vankilatuomioita – sekä kaikkia niistä seuraavia leimaavia ja syrjäyttäviä toimenpiteitä?
Kuinka monta kymmentä tuhatta suomalaista on ihmisoikeuksien sekä potilaan oikeuksien vastaisesti leimautunut narkkariksi ainoastaan siitä syystä, että he lääkitsevät kannabiksella jotain sairautta? Kuinka monta suomalaista on tällä tavoin syrjäytetty B-luokan kansalaisiksi?
Miksi lääkekannabiksesta ei saa keskustella A-klinikkasäätiön sisällä avoimesti ilman leimaantumista? Kuinka tämä edistää leimaamisen vähentämistä ja avointa keskustelua? Tai edes potilaan edun toteutumista?
Ja kummalla osapuolella onkaan motiiveja sekä intressejä keskustelun tyrehdyttämiseksi ja muutosten hidastamiseksi?
YHTEENVETO: JATKOA SEURAA
On varsin helppoa löytää perusteluja ainoastaan oman näkökulmansa tukemiseksi, ja olla näkemättä asialle oleellisia mutta omalle näkökulmalle epäedullisia seikkoja, JOS SIITÄ MAKSETAAN KORKEAA PALKKAA.
On varsin helppo laukoa netissä toisen mitätöiviä kommentteja, milloin milläkin yhden sanan vastauksella ja ohjata kaikki palaute systeemin hitaisiin sekä tehottomiin rattaisiin, JOS ASIA EI KOSKE OMAA TAI LÄHEISEN HYVINVOINTIA TAI IHMISOIKEUKSIA.
On varsin helppoa vaieta vallalla olevan käytännön pimeästä puolesta eli siitä, että "keskustelun" toista osapuolta uhataan sakoilla, kotietsinnöillä, vankilalla, syrjäyttämisellä, työpaikan menetyksellä, lasten huostaanotolla, H-merkinnöillä, JOS ON ITSE OSALLINEN TÄMÄN KÄYTÄNNÖN YLLÄPITÄMISESSÄ.
Voisitko ystävällisesti osoittaa kirjoituksestani jonkin leimaavan kohdan, niin voisimme sitä yhdessä tarkastella ja voisin paremmin perustella sanavalintojani?
Tässä oli vastaus kommenttiisi.
Tahdon kysyä sinulta samaan puheenvuoroon ja hengenvetoon paria muutakin asiaa, mutta hupsistarallaa – tässä kirjoituksessa onkin sanoja jo aivan tarpeeksi. Esitän lisäkysymykset ja huomiot omissa kirjoituksissaan, jotka julkaisen pian.
Haluat jo varmasti kommentoida näitä esiin tuomiani seikkoja. Toivon kuitenkin, että maltat odottaa vastauksessasi viikonlopun yli, jotta ehdin puhua törkyisen suuni puhtaaksi.
Ystävällisesti ja vastaustasi jo etukäteen innolla odottaen.
2017 - Suomalaisen kannabisvallankumouksen vuosi, osa 1/7
Kun vuodenvaihteen tienoilla satuin pohdiskelemaan syntyjä syviä, tein havainnon siitä, että pelko itse asiassa suojelee meitä aika usein. Minkä tässä siis noteerasin on se, että pelko voi joskus olla reaktio, joka suojaa meitä henkiseltä kivulta.
Mietin asiaa siinä kontekstissa, että kuinka voisimme ymmärtää näitä laillistamista ja jopa lääkekäyttöä vastustavia, järkisyyt tahallaan sivuuttavia maanmiehiämme ja -naisiamme. Suomalaisen kannabiskeskustelun farssimainen laatu vahvistaa mielipidettäni siitä, että tämä maa voi tosi pahoin. Kuten fyysinen kipu, myös ihmisen henkinen kipu, pahoinvointi ja ahdistus ovat signaaleja eli kehon ja mielen lähettämiä viestejä puikoissa olevalle tietoisuudelle siitä, että jotain pitäisi ottaa nyt huomioon.
Välttelemme alitajuisesti tämän kivun kohtaamista ja alamme tiedostamattamme – ja täysin ymmärrettävästi – sitä pelkäämään. Kaikki varmasti tiedämme sen, että taipumuksemme on pelätä kivun lisäksi myös uutta, tuntematonta ja erilaista.
Tiedämme myös sen, että pelko kääntyy usein aggressioksi.
Tämä tiedostamattomien tunteiden kakofonia valitettavan usein tulkitaan siten, että nyt täytyy uhriutua, valittaa ja etsiä syntipukkeja. Eikä niin, että "minun täytyisi kohdata ja muuttaa jotain MINUSSA ITSESSÄNI." Mainittakoon vielä, että en puhu nyt kroonisesta kivusta, kipusairauksista tai fyysisestä kivusta, vaan henkisestä kivusta. Vaikka ne usein tietysti keskenään korreloivatkin.
Joka tapauksessa, kipu ja ahdistus ovat viestejä meiltä itsellemme. Viestejä, joita oikein tulkitsemalla pystymme kohtaamaan vaikeita asioita, kasvamaan ihmisinä ja oppimaan uutta meistä itsestämme sekä muista ja ympäristöstämme.
Kannabiksen ei-päihdyttävän ainesosan, CBD:n lääkekäyttö on turvallista myös lapsilla. Monet huippu-urheilijat käyttävät CBD-tuotteita, sillä se mm. auttaa palautumaan ja vähentää lihassärkyä: http://lohari.net/kategoria/paranemiset
Tuntemattoman pelko on siis suojamekanismi. Sille on ollut aiemmin historiassa paljonkin tarvetta ja sille on täysin (bio)looginen selitys: satoja vuosia sitten rantaan saapuvat tuntemattomat laivat saattoivat merkitä sotaa ja kuolemaa. Ja on sille nykyäänkin perustellut syyt: pimeille kujille tai tuntemattomiin vesiin ei aina kannata mennä pää edellä.
Mutta me sotkemme siihen tuntemattoman pelkoon runsaasti kaikkea sellaista, mitä ei tarvitsisi pelätä. Sellaista, mitä ei saisi pelätä, kuten oman alitajuntamme. Kärjistettynä voisi jopa sanoa, että kaikki yksilön mukavuusalueen tai tietoisuuden ulkopuolella oleva on jossain määrin hänelle pelottavaa.
Mutta ennen kuin voimme käsitellä turhaan pelkäämiämme asioita ja lopulta muuttaa omaa suhtautumistamme niihin, näitä viestejä täytyy ensin oppia kuuntelemaan. Ja koska meitä nimenomaan pelottaa se oman sydämen ääni ja sen kuuntelemisen opettelu (tässä muuten kirjoitus, jossa sydämen äänen kuunteleminen on mielestäni käsitetty täysin väärin), valitsemme usein helpomman vaihtoehton. Peiliin katsomisen sijasta osoitamme sormella jotain toista.
HENKINEN PIIKKI HENKISESSÄ LIHASSA
Otetaan seuraava vertauskuva: kuvitteellisella Kaarlo Kannabisfriikillä on pieni tikku jalkapohjassa. Voi kamalaa.
Se tikku täytyisi kiskaista pois jalkapohjasta, mutta kun se kirpaisee niin Kaarlo ei uskalla. Sen sijaan Kaarlo alkaa varomaan sitä jalkaansa, kun se on ärtynyt ja kipeä.
Kaarlo ottaa särkylääkkeen ja koittaa jotenkin pärjätä kivun kanssa; eli aletaan hoitamaan oireita eikä puututa itse syyhyn. (Mielestäni myös nykyterveydenhuollon modus operandi on kärjistettynä joskus hieman tällainen.)
Tällä tavalla Kaarlon jalkapohja rupeaa tulehtumaan ja kipeytymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Pian tulehdus leviää ja se alkaa rajoittamaan kävelemisen lisäksi muutakin toimintaa ja liikkumista. Lopulta se pieni tikku jalkapohjassa alkaa hallita Kaarlon elämää ja valintoja, jottei mikään vaan liikauttaisi sitä jalkaa, koska se on niin pirun kipeä. Nukkuessakin Kaarlon täytyy olla varuillaan, ja kohta koko toinen puoli kehosta on kosketusarka. Koko maailman pitää muuttua, ettei vaan mikään osu siihen tikkuun.
Huomaatte varmaan, mitä tällä koitan sanoa:
Henkisellä tasolla se tikku voi olla esimerkiksi jokin negatiivinen luonteenpiirre, mikä Kaarlon tulisi itsessään huomata. Mutta koska Kaarlolle tekee liian kipeää huomata omat puutteensa, hän alkaa näkemään niitä sen sijaan muissa. Hän alkaa valehtelemaan itselleen. Mitä tahansa, kunhan vain välttyy siltä kipeältä oivallukselta, että "oho, tän asian suhteen minun pitää vielä kasvaa ihmisenä." Sisimmässään Kaarlo kuitenkin tietää mistä on kyse, mutta ei halua myöntää sitä itselleen.
Vielä toinen vertauskuva: se kipeä jalkapohja voi olla vaikkapa masennus. Kun ihmistyömuurahainen ei uskalla tai pysty lopettamaan hyvinvoinnin tappavaa uraputkea (eli poistaa sitä tikkua, sillä kirpaisu = yhteiskunnan antamat sanktiot työpaikan jättämisestä), niin hoidetaan ainoastaan sitä oiretta pintapuolisesti ja painetaan masennuslääkkeillä varsinainen ongelma piiloon.
Molemmissa tapauksissa henkisen tikun poistamatta jättäminen alkaa tulehduttaa ihmistä sisältä päin kohti tilaa, jossa iloisetkin asiat alkavat olla ainoastaan kipeä muistutus siitä, kuinka onneton kyseinen masentunut ihminen onkaan.
***Someraivoisille ja trolleille: tietysti joillain ihmisillä masennuslääkeet auttavat ja ovat tarpeen, se ei ollut pointti.***
Pointti on se, että sana KANNABIS tökkäisee suomalaisia välittömästi siihen kipeään kohtaan jalkapohjassa ja vastareaktio on välitön ja taattu.
TUNTEMATTOMAN PELOSTA
Mutta miksi asia sitten on näin? Miksi jo pelkkä sana KANNABIS on suomalaisten keskuudessa punainen vaate, joka sulkee rationaalisen ajattelun (ja hälyttävän usein myös käytöstavat) automaattisesti pois päältä?
Syy reaktioon tulee tietysti viime vuosikymmenten systemaattisesta valehtelusta opetusjärjestelmän, valtamedian, terveydenhuollon ja politiikan tahoilta. Näillekin instansseille kannabis on epämukava pistos sydämessä; aihe, josta olisi totuuden nyt hiljalleen paljastuessa helpointa vain vaieta.
Mennään vieläkin diipimmäksi: miksi kannabiksesta on täytynyt valehdella kansalaisille? Sivuutetaan se päivänselvin syy eli raha ja pysytään otsikolle uskollisesti sielunelämän sfääreissä.
Yksi niistä syistä, miksi jo-nyt-dystooppinen yhteiskuntamme on demonisoinut perinteikästä hyötykasviamme niin paljon on se, että kannabis on oiva työkalu oman alitajunnan ja muun tietoisuuden tutkimiseen.
Syy propagandalle ja demonisoinnille on se, että oman itsen tutkiminen – ja sitä kautta mahdollisesti valtarakenteiden ja kilpailuyhteiskunnan mielekkyyden kyseenalaistaminen – ei käy laatuun uskonnollisesta moraalista kumpuvalle holhousyhteiskunnallemme.
C. G. Jungin varjona lanseeraama osa alitajuntaamme on pelottava asia yksilölle. Näin ei tarvitsisi olla.
Oman pimeän puolen kohtaamisesta ja sen käsittelemisestä syntyy usein yksilö, joka on jossain määrin vapautunut itsestään ja osaa itse arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin. Yhteiskunnan vauvasta asti pakkosyöttämän arvomaailman kyseenalaistaminen on se varsinainen kielletty hedelmä ja uhka valtaapitäville sekä suuryritysten tulostavoitteille. Sinikauluksisen kaduntallaajan halutaan pysyvän kiltisti sorvin sekä television ääressä, tuottamassa ja kuluttamassa.
Täällä Suomessa on totuttu siihen, että sitä tietoisuutta ei sitten parane muutella muuten kuin keinoin, jotka päättäjämme ovat meille armollisesti suoneet – kaikessa viattomassa holhouksenhalussaan. Kaikki muut tietoisuudentilat paitsi ongelmia ratkova, valppaana oleva valvetietoisuus ovat ikään kuin vähemmän tärkeitä ja jopa negatiivisia, sillä ne eivät tuota voittoa valtionsyndikaatille.
Eräs psykiatrian erikoislääkäri kuittasi yli 5 000 sanan mittaisen kirjoitukseni kannabiksesta, sen syöpäsoluja tuhoavista ominaisuuksista ja sen tärkeästä osasta sivilisaatiomme historiassa "tarpeena saada pää sekaisin keinolla millä hyvänsä."
Mielestäni yhteiskunnalla ja instansseilla, jotka julistavat luonnon laittomaksi, on pää sekaisin. Ei niillä, jotka haluaisivat kuulla edes yhden järkisyyn haitallisen kieltolain oikeutukseksi.
Mainittakoon lyhyesti, että idässä tietoisuutta ja sen eri muotoja on tutkittu ja käsitelty vuosituhansia uskomattoman hienostuneesti. Niitä myös arvostetaan täysin eri tavoin kuin läntisessä maailmassa (esimerkkeinä hindulaisuus ja vaikkapa tiibetiläinen Bön-traditio). Intiassa ihmisen elämässä tulee vaihe, jolloin hänen odotetaan jättävän velvollisuutensa ja tutustuvan omaan itseensä. Jopa yhteiskunnan ulkopuolella erakkoina eläviä rutiköyhiä pyhiä miehiä arvostetaan suuresti. Buddhalaisessa yhteiskunnassa on täysin normaalia, että nuori ihminen viettää muutaman vuoden luostarissa pohtimassa syntyjä syviä ja suhdettaan maailmaan.
Täällä ekaluokkalaisillakin pitää olla älypuhelimet koulussa mukana ja leikki-ikäisten, kouluikäisten sekä nuorten masennusta pidetään normaalina osana elämää.
Takaisin asiaan. Kannabiskammo on selvästi myös sosiaalinen hierarkia -dilemma: geeneissämme on taipumus etsiä helppoja syitä, joilla pääsisimme kanssaihmistä korkeammaksi kukoksi hyvinvointiyhteiskuntamme tunkiolla. Oma kahvi- ja työnarkomania, nipin napin salassa ja kurissa pysyvä alkoholismi, superepäterveellinen ruokavalio tai hälyttävän suurten lääkemäärien popsiminen eivät ole mitään sen rinnalla, kun vieressä oleva oudosti pukeutuva tyyppi on NARKKARI HUUMEHÖRHÖ PÖSSYTTELIJÄ. Rivien välistä heikko itsetunto suorastaan kirkuu puolustushuutoaan: “Kattokaa kattokaa uskottelen itselleni että olen sentään tuota NARKKARIA parempi ihminen! Nuoret! Huumeet! Asiantuntijat ovat huolissaan!"
Tässä korruption luomassa rakennelmassa ihmisten joukkokäyttäytymisen psykologisia lainalaisuuksia hyödyntämällä on saatu aikaan jotain uskomatonta: ihmiset on aivopesty niin perusteellisesti, että he ovat itse kiihkolla vastustamassa sitä, että he itse hyötyisivät tästä hyötykasvista.
Pakko myöntää, että tässä kuviossa on jotain kieroa neroutta. Divide et impera, hajota ja hallitse.
VÄÄRISTYNYT SUHDE LUONTOON
Eräs tämän yhtälön tekijöistä, joka myös pelaa kieltolain pussiin on se, että Suomessa on vieläkin vallalla perin vanhoillinen luterilainen arvomaailma. Vaikka päällisin puolin sitä ei enää näy muuten kuin valtionkirkkona, kirkkohäinä ja hautausmaina, uskonnollinen pohjavire on syvemmässä kuin moni arvaakaan. Tämä arvomaailma pitää luontoa loppupeleissä vihollisenaan, sillä tuleehan luonto alistaa ja taivuttaa ihmisen tahtoon. Luonto on tarkoitettu ihmisen hallittavaksi, ei sen kanssa sopusoinnussa elettäväksi. Taivasten valtakunta on kuningaskunta eikä demokratia, ja sama asetelma halutaan myös maan päälle: ihminen on luomakunnan kuningas eikä kuningas neuvottele alamaisten, eli luonnon, kanssa. Ihminen ei ole osa luontoa, vaan osa jotain korkeampaa.
Mitä Raamattu sanookaan tiedosta ja luontaistuotteista, joilla sen tiedon (omasta itsestään) ihminen voi saavuttaa? Tarkastellaanpas pieni hetki Raamatun luomiskertomusta eli Genesistä, mutta pikakelataan suoraan siihen oleelliseen kohtaan.
Herra yksinvaltias saapuu paikalle Eedenin puutarhaan ja tiuskaisee: "Kuka perkele [kirjaimellisesti] ei totellut käskyäni?" Aatami osoitti nolona sormella Eevaa, Eeva osoitti sormella käärmettä eli luontokappaletta. Käärme tiesi, että jonkunhan tässä pelissä on syntipukin rooli otettava, huokaisi syvään, pudisti päätään ja oli hiljaa.
Raamatun mukaan ihminen karkotettiin autuaasta paratiisista, koska hän vehkeili luonnon – ja luonnosta saatavan tiedon – kanssa. Kuten kannabis, myös Hyvän ja pahan tiedon puun luomuomena antoi ihmiselle tietoa hänestä itsestään ja havahdutti hänet kyseenalaistamaan "ylhäältä" annettuja arvoja oikeasta ja väärästä.
Aiemmin mainitsemani päättäjien hinku kieltää ihmisten oikeus tietää itsestään on hämmentävän tarkka analogia Genesiksen puutarhavälikohtauksesta. Herrat päättävät kaikessa viattomassa paimentamisenhalussaan, kuinka sitä tietoisuutta saa oikein tutkia.
Kuinka omaan tietoisuuteen sitten saisi tutustua? Ei ainakaan luonnon avulla, vaikka luonnosta löytyy nimenomaan tähän tarkoitukseen ihmiselle soveltuvia hyötykasveja. Jos se olisi lainkaan mahdollista, uskon oikeasti että myös jooga ja meditointi olisivat laittomia.
Järjestelmämme kannustaa ainoastaan turruttamaan tietoisuuden viikonloppuisin viinalla, jotta jotenkin jaksat käydä arkena töissä. Sitä turrutetaan masennuslääkkeillä, jotta jotenkin jaksat tuottaa voittoa muille. Sitä piristetään sokerilla, jotta jaksat tuottaa voittoa muille. Tupakka on laillista, jotta voit käydä hermosavuilla sillä välin, kun tuotat voittoa muille. Viina, lääkkeet, sokeri, tupakka... joku foliohattuhörhö voisi luulla, että kymmenien miljardien massiiviset tuotot saattaisivat vaikuttaa siihen, mikä on laillista ja mikä laitonta. Mene ja tiedä. Mutta rahaa ei tässä kirjoituksessa seurata nyt sen pidemmälle.
Valtarakenteemme baabelimainen norsunluutorni ei salli luonnontuotteita, jotka saavat aikaan introspektiivistä arviointia. Psykedeelinen kokemus on ovelasti kategorisoitu pelkäksi päihtymykseksi, harhaksi, hallusinaatioksi eikä mitään eroa liiman imppaamisen ja terveellisen, miedon hyötykasvin nauttimisen välillä tehdä. Kaikista eniten pelätään sellaisia keinoja *köh köh--kotikasvatus--köh yskis*, joista kiltit lääkärisedät tai huumeita maahantuovat huumepoliisit eivät saa siivuaan. Kuten Aatami ja Eeva, myös suomalainen Matti ja Maija Meikäläinenkin karkotetaan yhteiskunnan paratiisista, jos hän ei usko Herran / herrojen asettamia kieltoja.
Hallitus on tekemässä Suomesta omaa taivasten valtakuntaansa maan päällä, jossa demokratia ei käy laatuun (huomaa, että tarkka käännös termistä Kingdom of Heaven on "taivaan kuningaskunta").
Suomesta on tällä menolla muodostumassa yksinvaltiaiden valtakunta.
MUUTOS ON JO TÄÄLLÄ
Virheiden tekemisen kautta kasvaminen on yksi ihmisen eksistentiaalisista tarkoituksista, eikä toisilla tulisi olla valtaa kieltää ihmistä elämästä haluamallaan tavalla. Tämä mahdollisuus viedään Suomessa ideologioihin perustuvalla holhouksella ja ihmisoikeuksien vastaisilla kielloilla. Ihmisen aidosti pyhä suhde luontoon kielletään laittomana – kaikessa viattomassa auttamisenhalussa.
1800-luvulla uskonto sai väistyä tieteen tieltä, mutta tieteeseen jäi edelleen käsitys maailmasta luomuksena, mekaanisena rakennelmana, jonka joku on rakentanut (vrt. hindulaisuuden käsitys universumista draamana, tai taolainen käsitys maailmasta pikemminkin organismina).
Enää emme alistu Herran, vaan Hänestä seuraavien eli herrojen, päätöksiin. Siitä johtuvaa kiukkua puramme itseemme, lähimmäisiimme, luontoon ja villieläimiin kuten susiin.
Kannabis on ollut vuosikymmenten ajan oiva puolustuskyvytön sylkykuppi miltei kaikelle pahuudelle maailmassa. Mutta ei enää.
Loharin ensimmäisen elinvuoden aikana moni uskovainen on tullut sanomaan minulle, kuinka kannabiksen vaikutus tietoisuuteen on jotain paholaismaista ja kuinka oman tietoisuuden tutkimisessa piilee "psykoosin siemen." Vaikka tämä on helppo sivuuttaa marginaalisena fanaattisuutena, stereotyyppisen suomalaisen mentaliteetin metatiedoista löytyy kaikuja tästä samasta fundamentalismista.
Vinoutunut suhtautuminen luontoon – eli myös kannabikseen – näkyy selvästi hallituksen suunnitelmissa myydä kansallisomaisuutta; luonto on päättäjille mahdollisuus takoa VOITTOA.
Luonto on se, mitä kirkkokansa ja valtiovaltakin pohjimmiltaan pelkäävät, sillä hippeilevää luonnonlasta ei voi hallita samoin kuin koulutuslaitoksen aivopesemää, laskuista stressaavaa hermorauniota. Tärkeintä on, että perin naiivia status quota ei kyseenalaisteta.
Hyvät ihmiset ovat lauhkeita lampaita, joita paimennetaan. Sitten on pahoja ihmisiä, joilla on omat arvomaailmansa ja näkemyksensä elämästä ja onnellisuudesta. Heitä rangaistaan. Eikä välitetä näistä pikkuseikoista kuten Aarnion, Sipilän tai Bernerin tapauksista. Kyllä poliisi on kansan moraalinvartija ja poliitikot Suomen parhaimmistoa, jotka oikeutetusti meitä johtavat ja ojentavat.
Tässä on se ihme oveluus, miten oravanpyörä on rakennettu: ihmiset eivät halua vapaaksi, vaan suuret massat käyttäytyvät kuten lampaat. Ihmislammas pelkää vapautta ja tarvitsee paimenen. Suomessa ei lapsia opeteta ottamaan sitä henkistä tikkua pois jalkapohjasta vaan täällä lapset opetetaan osoittamaan sormella toisia. Sillä hetkellä alat rakentamaan niitä puolustusmekanismeja, ja kansan kahtia jakava “kato nyt tuotakin ääliötä” -mentaliteetti alkaa.
Minun on aivan pakko mainita tästä esimerkkinä Savon Sanomat ja Asta Tenhunen, sillä kyseinen toimittaja on tyylipuhtain tietämäni esimerkki siitä, kuinka journalismin vaikutusvalta on valjastettu henkilökohtaisen ideologian välikappaleeksi.
Uskonnon luoma luonnoton pyrkimys johonkin utopistiseen, moraaliseen absoluuttiseen hyvään ilman välttämätöntä pahaa luo ihmiselle sisäisen tyhjiön ja tasapaino häviää. Suuressa arvossa pitämäni viisaan miehen, Alan Wattsin ajatuksia myötäillen: jos ihminen ei tiedosta mukanaan väkisinkin kulkevaa sisäistä jungilaista varjoa, JOSTA EI VOI PÄÄSTÄ KOKONAAN EROON, eli jos ihminen teeskentelee olevansa jokin moraalinvartija, niin silloin hän lopulta sysää sen varjonsa muille. Tästä tulivat heti mieleeni Tenhusen kirjoitukset, joista voisi nojatuoliprofiloida, että kirjoittaja ei ole sopusoinnussa ympäristönsä tai eri lailla ajattelevien kanssa – koska hän ei hyväksy itseään.
Alan Watts sanoo myös, että mitä enemmän ihminen yrittää päästä varjostaan eroon, sitä isommaksi se kasvaa. Lopputulos on ihminen, joka suu vaahdossa osoittaa muita sormella ja projisoi omia pelkojaan ja tukahdutettuja fantasioitaan suorastaan vihapuheen tyyliseksi kiihkoiluksi (esim. "Kannabiksen käytön kannattajissa on paljon rikollismielisiä"). Nämä moraalinvartijat koittavat muiden alistamisella alistaa vain omaa pimeää puoltaan, jota he eivät tiedosta eivätkä halua kohdata.
Oman varjon projisoiminen muihin näkyy myös terveydenhuollossa. Päihdeongelma on ainoa sairaus, jota ei tule hoitaa terveydenhuollon kautta, vaan potilasta tulee rangaista. Korvaushoitoon hakeutuvan täytyy ensin osoittaa, että hän on päässyt itse yli päihdeongelmastaan, jonka jälkeen hän voi pyytää apua päihdeongelmaansa.
Eikä edes mennä siihen, kuinka kaikki kannabiksen käyttö on automaattisesti kannabiksen väärinkäyttöä ja automaattisesti HUUMEONGELMA.
Vaikka psykoaktiivinen vaikutus ei lääkekäyttöön monesti kuulukaan, kannabiksen mielihyvää tuottavat ominaisuudet ovat idealistilääkäreille keppihevosella ratsastava olkiukko. Se, jos lääke tuo kaupan päälle hyvää oloa, on heille ylitsepääsemätön ongelma. Esimerkki luterilaisen hurskaasta kärsimyksestä: lääkkeen kuuluu maistua pahalta ja sairaan kuuluu kärsiä sairaudestaan, kirkkaamman kruunun tähden.
Muualla maailmassa kannabis on toimiva lääke mm. kipusairauksiin ja ahdistukseen. Mutta ei Suomessa – koska Eija Kalso (konsultointipalkkiot Grünenthal, Orion Pharma; luentopalkkiot Astra Zeneca, Mundipharma, Orion Pharma; osakkeet Orion Pharma).
Ison-Britannian entisen varapääministerin Nick Cleggin mukaan kannabiksen lääkekäytön kieltäminen on "absurdia." Tuo sana "absurdi" kenties kuvaa parhaiten myös suomalaisten suhtautumista kannabikseen.
Absurdia on se, että hyötykasvista ei haluta hyötyä.
Absurdia on se, että vuonna 2017 Suomessa on ylpeyden aihe sanoa oman tietämyksensä pohjaavan siihen, mitä joskus kymmeniä vuosia sitten on koulussa opetettu.
Maailma muuttuu niin nopeasti, että halutaan pitää kiinni edes jostain pysyvästä. Huumeet on huumeita, niin on opetettu ja piste.
Kovin suloista. Mutta se ei ole riittävä syy sille, miksi potilaan oikeuksien ja lääkärinvalan vastaisesti 4 000 - 5 000 epilepsiasta kärsivän alle 16-vuotiaan suomalaislapsen vanhemmat ovat tietämättömiä toimivasta sekä miedosta hoitovaihtoehdosta. Se ei ole riittävä syy sille, miksi kroonisesta kivusta, fibromyalgiasta, Crohnin taudista, syövästä, unettomuudesta ja masennuksesta kärsiviltä suomalaisilta laittomasti pimitetään tieto kokeilun arvoisesta hoitokeinosta. Jo pelkästään kipupotilaita on Suomessa yli miljoona, joten kyse ei ole mistään tilastollisesti pienestä epäkohdasta.
Lääkäreitä laittomasti kielletään kertomasta mitään positiivista kannabiksesta kuten sitä, että kannabis tutkitusti ja turvallisesti vähentää lasten epilepsiakohtauksia. Tästä on ollut orastavaa tietoa jo 1940-luvulta saakka, mutta se tieto on haudattu poliittisista syistä johtuen. Jopa ah-niin-ihana valtamediammekin uutisoi kolmannen asteen tutkimustuloksista, joilta Eija Kalsokaan ei enää kauaa voi ummistaa silmiään.
Palataan vielä alussa mainitsemaani pelkoon. Pelkäämme toisten erilaisuutta siksi, koska erilaiset ihmiset ja asiat ovat peilejä, joiden kautta voimme tunnistaa omat vikamme. Todellisuudessa pelkäämme ainoastaan tuntemattomia osia itsessämme.
Me kaikki olemme vain ihmisiä, eikä kenelläkään päättäjällä tai valistajalla tai lääketehtaiden kaupparatsukipuprofessorilla tai poliisisedällä tulisi olla MITÄÄN sanomista ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Tietoisuus on intiimein osa ihmisen persoonaa ja siihen tutustuminen on yksityisasia, ei poliisiasia.
Suomen kansa, me olemme vahvempia kuin luulemmekaan.
Meidät on opetettu pelkäämään jopa menestymistä ja omaa voimaamme, ja se pelko on kanavoitunut uhriutumiseksi. Tämä näkyy huippu-urheilussakin: suomalaisia tuntuu monesti vaivaavan jokin kumma voittamisen pelko.
Eräs veteraani peräänkuulutti Suomeen “kaveria ei jätetä” -mentaliteettia. Se on juuri se asenne, mikä tällä hetkellä maastamme puuttuu. Tilalle on tullut “potkitaan heikointa porukalla, niin oma elämä tuntuu vähän paremmalta” -asenne.
Rokka-henkistä kapinointia Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan.
Loppuun siteeraan Mahatma Gandhin sanoja vapaasti kääntäen:
“Kun valtiosta on tullut laiton ja korruptoitunut, kansalaistottelemattomuudesta tulee ihmisen pyhä velvollisuus.”
Tehdään tästä vuodesta Suomen hullu vuosi, eläköön vallankumous!
Mainitaan tämän osassa 1 käsitellyn kolminaisuuden hedelmistä nyt yksi esimerkkinä:
Potilas sairastaa MS-tautia, jonka yhtenä merkittävänä oireena hänellä on pahat hermokivut ja lihasjäykkyys ts. spastisuus. Hänelle kuten lukemattomille tuhansille muillekin kohtalotovereilleen on käytännön kautta selvinnyt, että kannabis tarjoaa hyvän hoitovasteen varsin pienillä sivuvaikutuksilla. Tästä syystä mm. Kanadassa on jo nyt vuonna 2016 yksityishenkilön laillista kasvattaa kannabista omiin tarpeisiinsa jos sairastaa jotain sellaista tautia, johon kannabis lääkekasvina auttaa.
Meanwhile in Finland, "hänen parhaakseen", pieni julkista esivaltaa käyttävä Duterte kuitenkin päätti että asiasta tulee konsultoida lääketieteen haaran Dutertea. Hän vastaavasti lupasi tutkia asiaa, ryhtyi tuumasta toimeen ja tietoisesti ymmärtämättään tutki vain muutamaa kannabiskasvin emikukinnon ainesosaa, ja päätyi lopputulokseen että nämä potilaat vain kuvittelevat hyötyvänsä tästä kasvista.
In Finland, julkista esivaltaa käyttävä Duterte tästä riemastuneena päätti säätää kannabiksen laittomaksi, meidän kaikkien parasta ajatellen tietenkin. Eihän potilaat itse osaa kertoa mikä heitä vaivaa ja että mikä heidän vaivojaan lievittää. Duterte tietää paremmin koska on paremman huomisen asialla. Tämän jälkeen pieni ryhmä Duterteja tuleekin jo ovesta sisään, pidättää potilaan aviomiehen, vie vaimon lääkkeet pois ja aloittavat rikosoikeudellisen prosessin "potilaan parhaaksi". Pieni Duterte tuomioistuimella soimaa pahaa potilasta siitä, että hän on yrittänyt lääkitä vaivojaan väärällä tavalla joka ei sovellu Dutertelaisuuden maailmankuvaan. Siitä rangaistuksena sakkorangaistus. Potilaan parhaaksi, suuremman hyvän vuoksi puhtaalla omatunnolla huolimatta siitä, että kannabiksen kasvatus on määrätty rikoslaissa rangaistavaksi vain käytettäväksi huumausaineena. Mutta Dutertelainen oikeuslaitoskin voi lukea rikoslakia kuin piru raamattua jos se vain tapahtuu "yleisen hyvän" puolesta. Todistustaakka siitä että kasvatus tapahtui huumausainekäyttöön tulisi olla syyttäjällä, mutta tässä tapauksessa todisteita ei tarvita ja länsimaisen oikeuskäytännön periaatteista voidaan Dutertelaisittain joustaa jotta oikea paradigma löytyy, ja lyötyä voidaan lyödä uudestaan.
Potilas hakeutuu lääkärin vastaanotolle aiheesta ja päättää kysyä lääkekannabista vaivoihinsa, kahdenkymmenen Dutertelaisen lääkärin täydellisen yhteistyökyvyttömyyden, moraalisaarnojen ja henkilökohtaisten luokkausten ja hoitosuhteiden katkeamisien jälkeen hän kuitenkin löytää yhden lääkärin jolla on vielä piirun verran itsenäistä harkintavaltaa jäljellä, onhan hän sentään ylilääkäri, joka sitten lupaa kirjoittaa lääkekannabista potilaalle.
Lääkekannabisvalmisteen nimi on Sativex.
Potilas huomaa kuitenkin että jossain vaiheessa tätä lääkevalmisteen valmistusprosessia pieni Duterte oli ajatellut että on hieno ajatus, potilaan parhaaksi, poistaa lääkekannabiksesta ne kaikki ainesosat jotka vaikuttavat näiden kannabinoidien hoitovasteeseen positiivisella tavalla kivunlievityksen osalta. Potilas huomaa myös että Kelassa pieni Duterte oli jo valmiiksi ajatellut että olisi parasta ohjata potilasta olemaan käyttämättä tätä erikseen määrättävää kannabisvalmistetta siten että poistetaan siitä lääkkestä korvattavuus. Näin potilas saa maksaa lääkkeestään noin 600e kuukaudessa joka on aivan liikaa ihmisille joka on terveydentilansa puolesta työkyvyttömyys eläkkeellä nauttien takuueläkettä joka on 716e kuukaudessa.
Potilaalle ja potilaan omaisille ei näin jää muuta vaihtoehtoa kuin uhmata esivaltaa.
Uhriutuminen on tämän päivän yhteiskunnassa nostanut suosiota. En kuitenkaan halua kannustaa siihen sillä se ei palvele kenenkään etua. Ihmisellä on tapana emuloida sitä käytöstä jota häneltä odotetaan.
Mikäli laillista esivaltaa käyttävät tahot haluavat sortaa sorrettua ja asettavat hänestä mieleensä ennaltamääriteltyjä stereotypioita; rikollisuutta, väkivaltaista ja antisosiaalista käytöstä, sorrettu lopulta päätyy toteuttamaan osin tämän sosiaalisen ympäristönsä paineiden alla näitä käyttäytymismalleja, ts. uhriutujan käytöstä alemmasta asemasta. Tästä tulee yhteisön asettamien odotuksien ja ennakkoasenteiden saattelemana itsensä toteuttava ennustus. Kehoittaisin sen sijaan kaikesta huolimatta pitämään selkää suorassa, nojaamaan tuulta vasten, osallistumaan sosiaaliseen yhteisöön ja osoittamaan sen toteen, että sinäkin olet ihminen näiden muiden ihmisten keskuudessa.
Pelon ilmapiirille joka ruokkii tätä Dutertelaista identiteettipolitiikkaa tulee tulla loppu. Se muutos tapahtuu pienissä askeleissa ja sitä viestitään yksilötasolla meidän jokaisen käytöksestä ja asennoitumisesta yhteisöömme. Vanha sanonta kuuluu että kansa saa sellaisen hallinnon kuin se ansaitsee.
Identiteettipolitiikka huumausainepolitiikassa elää ja voi hyvin maailmalla. Yle-uutiset kirjoittaa artikkelissaan: Filippiinien rääväsuu EU:lle "Sen kun lopetatte apunne" (06.10.2016)
"Kesäkuun lopussa valtaan noussut Rodrigo Duterte on julistanut lopettavansa huumekaupan Filippiineillä. Yli 3 000 ihmistä on tapettu Duterten kauden aikana. Sekä poliisi että tuntemattomat tappajat ovat surmanneet ihmisiä. Duterte on kannustanut poliisia koviin otteisiin. Duterte on myös vaientanut kovaotetteisesti poliittisia vastustajiaan"
Duterten on lisäksi tiedetty sanoneen seuraavaa: "Hitler surmasi kolme miljoonaa juutalaista. Nyt on kolme miljoonaa huumeriippuvaista. Teurastaisin heidät mielelläni."
Duterte kuullostaa lausumisiensa perusteella olevan järkensä menettänyt suu vaahdossa kuolemaa huutava diktaattori, mutta jos asetamme itsemme hetkeksi hänen asemaansa, huomaamme että hän varmasti uskoo vakaumuksensa olevan moraalisesti perusteltu, ja että hänen kehoituksensa tappaa huumeiden käyttäjiä ja kauppiaita palvelevat suurempaa hyvää. Hän itse asiassa nauttii kansansa suosiota; tuoreiden mielipidemittausten mukaan 78% Filippiinien kansasta hyväksyy hänen näkemyksensä.
Kaikkia hirmuvaltiaita, tavanomaisia johtajia, ministereitä tai muita esivaltaa ohjaavia ja käyttäviä henkilöitä yhdistää ainakin yksi asia: He kaikki uskovat olevansa oikeassa ja uskovat olevansa osa sitä kokonaisuutta joka toteuttaa jotain suurempaa hyvää. Tämä on erityisen vaarallinen piirre henkilöissä jotka ovat valta-asemissa, koska heidän omatuntonsa on näin linjassa heidän hirmutekojensa kanssa.
CS Lewis tähdensi tämänkaltaisen tyrannian sielunmaailmaa, joka on nyky-yhteiskunnassammekin hyvin tavanomaista, seuraavasti:
"Tyrannian muodoista pahin on sellainen, jota harjoitetaan muka uhriensa parhaaksi. On parempi elää kansaa ryöstävien johtajien kuin kaikkivoipien moraalisten maailmanparantajien sorron alla. Ryöstäjän julmuus saattaa joskus hellittää, hänen sorronhimonsa saattaa joskus tulla täytetyksi; mutta ne jotka sortavat meitä omaksi parhaaksemme, tulevat kiduttamaan meitä loputtomasti, koska he tekevät sen omantuntonsa hyväksynnällä." - CS Lewis
Duterte on helppo ja hyvin havainnollistava esimerkki siitä, miten vähän kehitystä esimerkiksi YK:n pyrkimykset ovat saaneet aikaan yksilönvapauksien ja identiteettipolitiikkaan perustuvan päihdepolitiikan ehkäisemisen osalta, varsinkin kun asiasta ollaan pidetty jo erillinen erityisyleiskokous. Kuitenkin, Duterte tarjoaa oivallisen ruumiillistuman tämän päivän yhteiskunnallisista asenteista päihdepolitiikassa, Dutertelaisuuden, joka heijastuu tavalla tai toisella jopa meidän kotimaisessa identiteettipolitiikkaan pohjautuvassa, rikosoikeuteen voimakkaasti nojaavalla päihdepolitiikalla.
Pienen pieni Duterte pesii myös Suomen sisäministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Heidän harteillaan on suomalainen päihdepolitiikka, ja he eivät ole ottaneet asiakseen korjata kannabiksen rikosoikeudellista asemaa sillä tavalla kuin Suomenkin allekirjoittamassa YK:n erityisyleiskokouksen päätöslauselmassa sovitaan. Siinä kun sanotaan että huumausaineisiin liittyvien rikosoikeudellisien seuraamuksien tulisi olla linjassa niiden aiheuttamien haittojen kanssa. Pahus vain että tiede on sillä kannalla että kannabiksen yksityinen käyttö ei juurikaan haittoja aiheuta, mutta kuitenkin kannabiksen yksityisestä käytöstä säädetyt rangaistukset ne vasta haittoja aiheuttavatkin. Sama YK:n erityisyleiskokouksen päätöslauselma sitoo allekirjoittaneet maat parantamaan potilaiden mahdollisuuksia hyötyä paremmin huumausaineiksi luokiteltavista lääkeaineista lääkinnällisessä tarkoituksessa. Kuitenkaan sosiaali- ja terveysministeriössä ei pienet Dutertet ole asian suhteen tehneet mitään.
Ei hätää, sillä pieni Duterte majailee myös hoitoalan ammattilaisten keskuudessa. He suorastaan rakastavat identiteettipolitiikan sumentamaa pseudotieteellistä spekulointia milloin minkäkin kotimaisen lääketieteen hiippakunnan edustajan taholta, kunhan siinä on se oikeanlainen kognitiivinen vinouma; Kannabiksen haitallisuus ja lääketieteellinen hyödyttömyys. Suomalainen lääketiede ja sen harjoittaminen käytännössä menee Dutertelaisten toteuttamana seuraavasti: Ensin päätetään että kannabis ei sovellu käytännössä mihinkään, siitä ei hyödy ketään, se on vaarallinen huume ja sitten valikoidaan sopiva tutkimusnäyttö tukemaan tätä kognitiivista vinoumaa. Itsepetos on psykologisessa mielessä soveltuvaa sikäli kun se palvelee tätä Dutertelaisuudelle ominaista käsitystä "suuremmasta hyvästä".
Yle julkaisi 14.09.2016 uutisartikkelin (Lääkekannabiksen vaikutukset ovat edelleen kiistanalaisia) lääkekannabiksen ilmeisestä tehottomuudesta suomalaisessa terveydenhoidossa. Oulun yliopistollisen sairaalan professori ja neurologian ylilääkäri, Karri Majamaa raportoi että potilaat ovat raportoineet lääkkeen tehon todella vähäiseksi ja että tutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset ovat lumelääkeryhmään verrattuna todella huomattavat.
Karri Majamaan lausoinnoista paistaa läpi muutama huomattavan epätieteellinen seikka. Neurologin tulisi ymmärtää että ihmiset ovat yksilöitä joilla on oma, yksilöllinen geeniperimä, jonka osilta ja epigeneettisistäkin tekijöistä riippuen geeniaktivaatio määrittelee yksilön omaa fysiologiaa ja esimerkiksi kannabinoidireseptoreiden, CB1 ja CB2, toimintaa. Neurologin tulisi myös ymmärtää että lääkekannabis ei ole itsessään mikään yksittäinen aine tai ainesosa, vaan että lääkekannabis ja sen vaikutus ja vaikutuksen teho riippuvat sen ainesosien summasta; Muualla sivistyneessä maailmassa puhutaan niinsanotusta kannabinoidi- ja terpeeniprofiilista.
Tämä luonnontuotteiden useiden ainesosien synerginen toiminta ei ole suinkaan rajattua vain kannabikseen. Samaan viittaavaa, vahvaa tutkimustulosta olemme saaneet aiemmin vaikka esimerkiksi beta-karotiinin osalta.
Yhdysvaltojen kansallisen syöpäinstituution kliinisten tutkimusten osaston syövänehkäisyjaoston julkaisema Pubmed-artikkeli, "Beta-carotene and lung cancer: a case study." (PMID: 10359235) http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10359235 osiltaan valottaa tätä käsitystä, että "luontoa ei voida laittaa pilleriin". Jo tutkimuksen alkusanoissa todetaan että enemmän kuin 30 tutkimusta tukee faktaa että keuhkosyövän riski on vähäisempi niillä, jotka syövät hedelmiä ja vihanneksia joissa on vahvoja osuuksia beta-karoteenia, kuin niillä jotka eivät syö. Sen sijaan laajat, konrolloidut tutkimukset pelkän beta-karoteenin käytöstä ravintolisänä eivät anna samaa havaittua myönteistä vaikutusta keuhkosyövän ehkäisyssä. Päinvastoin, se vaikutti lisäävän syöpää ja kuolleisuutta tupakoivilla ihmisillä.
Joni Heikkilän haastattelema (https://www.youtube.com/watch?v=xQSr8d6d0sA) ylilääkäri Jussi Niemi-Pynttärilä osoitti hänkin oivallisesti Dutertelaisuutta vertaamalla kannabiksen yksityistä käyttöä ylinopeutta ajamiseen. Koska en pahalla tahdollakaan usko, että ylilääkäriksi asti urallaan edennyt henkilö voisi olla henkisiltä resursseiltaan niin kykenemätön ymmärtämään näiden kahden eroa. Jos vertailemme näitä aktiviteetteja suorittavan henkilön ympäristölle aiheuttamia riskitekijöitä, voin vain todeta että hän harjoittaa tässä tietoista älyllistä epärehellisyyttä. Hän on siis valmis jättämään taakseen logiikan ja johdonmukaisuuden ja astumaan pienipäisen Duterten saappaisiin identiteettipolitiikan tunkiolle. Yhteisömme paremman tulevaisuuden puolesta.
Jotta suomalaisen Dutertelaisuuden pyhä kolminaisuus olisi täydellinen, tarvitsemme vielä yhden kivijalan jossain näissä julkista esivaltaa käyttävissä valtion instituuteissa. Aivan oikein, se kivijalka löytyy rikosoikeutta vaalivien instituutioiden piiristä. Vaikka aika ajoin havaitsemmekin ajoittaisia järkipuheita yksittäisten kriminologian dosenttien, tuomareiden, rikoskomisaarioiden puolelta, vallitseva asenneilmapiiri myötäilee vahvasti Dutertelaisuuden keskeisiä teesejä.
Nämä kaikki kolme suomalaisen Dutertelaisuuden kivijalkaa kannattelevat toinen toisiaan ja toimillaan varmistavat oman toimintansa oikeutuksen ja sen jatkuvuuden. Meidän kaikkien parhaaksi.
Eli Savon Sanomat ei todellakaan innostunut avoimesta kirjeestäni viime marraskuussa, enkä olisi ikinä osannut arvata millaisen kuplan koko polemiikki puhkaisi. Juuri kun luulin elämäni olevan jotakuinkin niin kaoottista ja epätavallista kuin mahdollista – parhaillaan meneillään olevaan extreme-muutosleikkiini / vapaaotteluhaasteeseeni liittyen – huomaan olevani miltei lainsuojaton, virtuaalisia vastarinnan juoksuhautoja sekä salaisia some-operaatioita järjestävä vallankumouksellinen.
Okei, okei... en ehkä lainsuojaton vielä sentään ole. Mutta perustamani Vihreä Lohikäärme -kansanliikkeen aiheen eli kannabiksen suhteen Suomessa eletään vielä keskiajalla, eivätkä noitavaino- ja inkvisitiovertaukset valitettavasti ole täysin tuulesta temmattuja. Et usko millaisen määrän yksityisviestejä olen saanut tämän ruljanssin aikana: nimettömiä ihmiskohtaloita, karmeita esimerkkejä kivun- ja sairaanhoidon puutteellisuudesta sekä virkavallan mielivaltaisesta toiminnasta...
Maailmalla kuitenkin kannabiksen laillistamisaalto kasvaa kasvamistaan ja Loharin saama suosio kertoo siitä, että muutoksen aika on tullut Suomeenkin.
Sen sijaan olisin kyllä veikannut että sekoaisin päästäni totaalisesti tällaisen työ- ja koodaamismäärän takia.
Muutamat näistä edellämainituista hankkeista ovat uskoakseni ensimmäisiä laatuaan Suomessa, ja kaikki tämä on syntynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Valmisteluja on tehty koko kevät, lukumäärämme kasvaa tasaisesti ja nyt Vihreän Lohikäärmeen on aika levittää siipensä Suomen ylle.
Tosiaan, lukumäärämme kasvaa itse asiassa kiihtyvällä vauhdilla. Enimmillään yksi ainoa julkaisemani Facebook-päivitys on tavoittanut 200 000 ihmistä ja se on saanut yli 800 jakoa... ja tämä tapahtui alkuvuodesta, silloin kun tykkääjiä Loharin FB-sivuilla oli reilusti alle tuhat.
Entäs sitten kun lukumme on kasvanut kymmenkertaiseksi?
SE, RAKAS LUKIJA, RIIPPUU SINUSTA
City-lehti tuntuu olevan yksi niistä suomalaisista medioista, joka seuraa aikaansa ja on viisaasti lähtenyt avoimen keskustelun linjalle sensuurin ja valheellisen uutisoinnin sijaan. Olen todella innoissani tästä City-blogista ja siitä raikkaasta tunteesta kun huomaan, että emme ole yksin peräänkuuluttamassa avoimen tiedonkulun tärkeyttä.
Kannabiksella on vihdoin ääni Suomessa.
Kunnioittavasti ja mukavaa alkukesää toivottaen,
Tuomas Karhunen
PS. Seuraavaksi puheenvuoron saa Vihreän Lohikäärmeen upseerismies, koodinimeltään 'Asianomistaja'. :)
