Vieraileva bloggaaja: Joni Heikkilä (Vihreä Lohikäärme -liike)
Kirjoituksen tarkoituksena on avata nykyistä huumausainepolitiikkaa, tuttavallisemmin kieltolakia, kannabiksen käyttäjän näkökulmasta. Näin ollen toivonkin mahdollisimman monen lukevan tämän, päihdepoliittisesta suuntautumisesta huolimatta. Lääkekäytön jätän kokonaan käsittelemättä sillä se vaatisi oman aikansa ja tilansa.
Mietin pitkään tämän kirjoittamista nimimerkin takaa, sillä on hyvin mahdollista että kotiini suoritetaan kotietsintä ja muita lain oikeuttamia metodeja joilla yksityisyyttäni loukataan. Tämän lisäksi olen jo yhdestä työpaikasta saanut potkut kannabismyönteisen asenteeni takia. Tätä on nykypäivän Suomi.
Koen silti että tällaiselle ulostulolle on tarvetta, varsinkin kun Suomen 6. suurimman mediajulkaisun Savon Sanomien mielestä on täysin OK levittää kannabiksen käyttäjiin kohdistuvaa vihapuhetta. Päätoimittajaltakin olen kysynyt selitystä ja mahdollista julkista anteeksipyyntöä mutta tuloksetta. Hän myös kieltäytyi antamasta haastattelua Savon Sanomien edustamasta arvomaailmasta.
Kannabismäen miehiä
Olen siis Joni Heikkilä, 24-vuotias oululaismies. Käyn töissä, harrastan kuntosalia ja lukemista. Haaveenani olisi päästä lukemaan journalistiikkaa. Edellä mainitut asiat, varsinkin työssäkäynti ja opiskelemaan pääsy, olisivat mahdottomia ainoastaan siinä tapauksessa jos rikosrekisteriäni komistaisi kannabiksen käyttörikos, hallussapito tai kasvatus. Kannabiksen käyttöni ei ole niille ollut eikä tule olemaan esteenä.
Miksi siis käytän kannabista ja vieläpä mieluummin kuin alkoholia?
Alkoholin vaikutuksen alaisena saatan olla aggressiivinen ja todellisuudentajuni hämärtyä. En ole oma itseni. Täyttää siis jo ihan näilläkin meriiteillä psykoosin oireet. En nauti humaltumisesta enkä sitä seuranneesta krapulasta. Annostelukin on huomattavasti vaikeampaa kuin kannabiksen kanssa ja helpotusta ei ole tiedossa yliannostuksen sattuessa tuntikausiin.
Kannabis, eli kannabiskasvin kuivattu kukinto, taas on vaikutuksiltaan juuri sitä mitä olen päihtymiseltä aina halunnutkin; tulen todella hyväntuuliseksi ja jotenkin näen maailman paljon positiivisemmasta vinkkelistä. Suhtaudun asioihin huomattavasti avoimemmin mielin, ruumiini ja mieleni täyttyvät positiivisista ajatuksista. Ei siis ole ihme etten ole enää vuosiin tuntenut itseäni masentuneeksi. Pystyn kunnolla rentoutumaan ja ennen kaikkea olen koko ajan tilanteen tasalla. En menetä kontrollia ja pääni ei ole "sekaisin".
Mitä sitten teen kun olen kannabiksen vaikutuksen alaisena eli ”pilvessä”? Tykkään katsella elokuvia, kuunnella musiikkia tai kelien salliessa kävellä ulkona koirieni kanssa, ihmettelemässä luonnon monimuotoisuutta. Saatan jopa hyvissä fiiliksissä istahtaa alas ja punnita vakavasti omaa elämääni ja tulevaisuutta. Missä kohtaa tajunnan laajentamisesta on tullut paha asia?
Jos joku keksii miksi minua tulisi tästä lainopillisesti rankaista niin olen valmis kyseisen tuomion tästä ottamaan. Rankaisumenetelmät eivät ole kymmeniä vuosia käydyn kieltolain aikana onnistuneet lopettamaan kenenkään käyttöä, joten tuskin minunkaan. Ainoa mitä tällä menetelmälllä saadaan aikaan on vain yksi menetetty veronmaksaja lisää ja sosiaalitoimiston luukulle jonon jatkoksi. Joten KRP ja kumppanit, I dare you.
Päihdepolitiikkaa oikeasta näkökulmasta
Kuten alkoholin kanssa todettiin jo 1930-luvulla, kieltolaki ei ratkaissut alkoholin tuomia haittoja vaan toi näiden lisäksi mukanaan omat lieveilmiönsä. Laadunvalvonnan puuttuessa ihmisiä kuoli metanolimyrkytyksiin enemmän kuin etanoliin koskaan (vrt. muuntohuumeet). Alkoholia salakuljetettiin uskomattomia määriä ja viinaa oli kieltolaista huolimatta aina saatavilla. Kaikki alkoholista aiheutuva haitta tuli silti edelleen yhteiskunnan maksettavaksi, ilman verovaroista saatavaa kompensaatiota. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä miksi tästä turhasta ja väärin perustellusta laista päätettiin luopua.
Silloista päihdepolitiikkaa muutettiin niin että se rakennettiinkin käyttäjien, ei hurskastelijoiden ja valistajien, perspektiivistä.
Miten siis eroaa huumeiden - eli laittomien päihteiden - asema alkoholin silloisesta? Jo Kekkonen aikoinaan kirjoitti nimimerkin takaa kannabiksen kieltolain järjettömyydestä:
"Jos nuorukainen myy 10 grammaa marijuanaa, joka ei tee kissankipeää sen polttajalle, hän saa sakkoa tai vankeutta. Se on tietenkin oikein, sillä marijuana on vaarallinen nautintoaine. Mutta ministeriö, jonka tulee vastata maan raittiusoloista, sallii naurettavaan hintaan myydä sellaista alkoholia, joka kuin rotanmyrkky tappaa sen vakituisen nauttijan.Näin ollen ehdotankin Marskin ryypyn rinnalle Urhon sauhuja.Mikä oikeusvaltio tämä on?"
Kenen ehdoilla päihdepolitiikkaa tulee toteuttaa?
Päihteitä, olivatpa ne laillisia tai eivät, tullaan käyttämään vaikka siitä ajatuksesta ei jokainen pitäisikään. Kieltolaista huolimatta on laittomien päihteiden käyttäjäkunta kasvanut tasaista vauhtia. Jo tämän luulisi soittavan kelloja ja herättävän keskustelua valtiotasolla asti päihdetyön organisaatioiden puolelta mutta on ilmeisesti paljon mukavampaa ja helpompaa pyörittää "ehkäisevää" päihdetyötä RAY:n rahamasseja koluten.
Kuka siis hyötyy kieltolaista? Edellä mainitsemani päihdetyön organisaatiot, joihin mm. Ehyt ry lukeutuu, tienaavat huimia summia jo pelkästään RAY:n rahoilla joita tulisi käyttää peliriippuvaisten hoitoon ja hyväntekeväisyystyöhön. Ei siihen että käydään turuilla ja toreilla paasaamassa kuinka pahasta huumeet ovat. Kieltolaillako ne muuttuvat vaarattomiksi?
Jo Kofi Annanin (YK:n entisen pääsihteerin) lausunnot ovat täydellisessä ristiriidassa kotimaan valistajien ja asiantuntijoiden kanssa. Annan on puoltanut kieltolain lopettamista maailmanlaajuisesti vedoten siihen, että kieltolailla on aiheutettu enemmän haittaa kuin mihin laittomat päihteet ikinä pystyisivät.
Onkin perin oudoksuttavaa miksi laittomien päihteiden käyttäjistä väkisin maalataan kuva ongelmakäyttäjinä kun todellisuus on aivan toinen. Kohtuukäyttö ei ole kannabiksen kohdalla mikään suurempi temppu kuin alkoholinkaan kanssa. Itse asiassa alkoholilla on THL:n mukaan korkeammat riippuvuutta kuvaavat lukemat0. Tämäkään ei tietenkään tarkoita että kannabis olisi vaaratonta. Mutta mikä järki on rangaista ihmisiä joilla käyttö on kohtuullista? Eivätkö päihteen ongelmakäytöstä johtuvat oireet ole ongelmakäyttäjille tarpeeksi raskas taakka?
Kuvitellaan että maailmassa olisi niinkin vaarallinen huume että 95% väestöstä saisi siitä jonkinnäköisiä oireita tai koukuttuisi siihen. Tämäkään ei olisi riittävä perustelu evätä näiltä 5%:lta oikeutta käyttää tätä päihdettä jos he sitä haluaisivat käyttää. Riskiryhmät eivät yksinkertaisesti ole validi perustelu mutta jos näin olisi niin alkoholikin olisi edelleen laitonta, kuin myös pikaruoka jne. On jokaisen ihmisen oman valinnanvapauden asia mitä hän haluaa omalle keholleen tehdä. Tämä on ihan perimmäinen ihmisoikeus johon ei tulisi olla kenelläkään nokan koputtamista. Eihän hyvänen aika alkoholistejakaan lyödä lukkojen taakse tai rangaista lainsäädännöllisesti. Miksi näin kuitenkin toimitaan huumeiden kohtuu- tai väärinkäyttäjien kohdalla?
On kuitenkin suhteellisen turvallista sanoa että moista myrkkyä tuskin tullaan koskaan todistamaan. Silti ihmisillä tuntuu unohtuvan tärkein asia riippuvuuksista puhuttaessa: riippuvuuden taustalla on jotakin muuta kuin pelkkä päihde. Luuletteko tosiaan että väärin- ja ongelmakäyttäjät ovat tietoisesti valinneet tulevansa riippuvaisiksi? Hoitoonpääsykin on yleensä ensin sakko- tai vankeusrangaistuksen takana. Ei ihan helpoin tapa lähteä hakemaan apua, vai mitä?
Kieltämällä jokin asia ihmiset vain ajetaan lain ja sen suojelun ulkopuolelle
Tästä päästäänkin toiseen hyötyjäryhmään eli pimeään huumekauppaan. Nämä tekijät eivät maksa veroja, kysele henkilöllisyystodistuksia taikka hirveämmin välitä laadunvalvonnasta. Jopa lapset pyörittävät nykyään huumekauppaa omissa piireissään myynnin valvonnan puuttuessa. Pimeä huumekauppa on jo arkipäivää ja sitä tapahtuu kadunkulmien lisäksi kouluissa ja netissä. Tuotteet voi tilata suoraan kotiovelle jonne Posti ne kätevästi toimittaa.
Kotikasvattajia jahdataan silmittömän raivon vallassa ja asuntoon oikeasti murtaudutaan jos on syytä epäillä että siellä kasvatetaan omaan käyttöön kannabista. Tämäkin vain ajaa ihmiset tukemaan pimeää huumekauppaa. Kuinka nurinkurista.
Aarnion tapauksenkin olisi voinut luulla herättävän keskustelua huumausainepolitiikan muutoksen tarpeesta.
Kuinka siis on mahdollista että päättävät elimet luulevat kieltolain olevan synonyymi kontrollille?
Valtamedian asema kieltolain airueena
Kieltolaki Suomessa on siitäkin mielenkiintoinen ilmiö ettei sitä juurikaan kritisoida valtamedioissa. Kauhuotsikot lapsille huumeita myyvistä kauppiaista kertovat huumekaupan karusta todellisuudesta mutta samaan aikaan kukaan ei hoksaa ajatella miten kyseinen toiminta saataisiin tukahdutettua.
Kerrasta toiseen samat asiantuntijat, poliisit tai virkamiehet antavat haastatteluita joiden sisällön voisi suoraan copy-pastettaa seuraavaan julkaisuun. Syyttävä sormeni osoittaakin toimittajiin jotka nielevät syötin koukkuineen päivineen sen kummemmin mukisematta ja päätoimittajiin jotka kalkkeutuneisuuttaan kehtaavat niitä julkaista.
Kuin omaan jalkaan ampuisi haulikolla
Suomessa kannabiksen kieltolakia on jatkettu jo 45 vuotta. Lakia olisi ollut perusteltua jatkaa mikäli se olisi osoittanut toimivuutensa käyttäjämäärän laskulla. Tätä vastoin käyrä on kuitenkin ollut jatkuvassa nousussa. Internet on helpottanut saatavuutta entisestään. Jokainen euro ja sentti joka pimeille markkinoille syydetään, on pois valtion rahoista. Silti huumeiden vastaiseen sotaan ollaan valmiita panostamaan vuosi vuodelta enemmän rahaa. Suomalaisille on luotu illuusio kontrollista ja huumesodan tehokkuudesta. Ilmiö on tuttu jo Platonin ajoilta, n. 400 eaa. Platonin luolavertauksessa luolaan kahlehditut vangit luulevat katsovansa todellista maailmaa seuratessaan varjoja, jotka syntyvät heidän selkänsä takana olevista nukeista ja nuotion valosta. Kun vanki vapautetaan hän oppiikin että kyse on ollut koko ajan vain varjoista ja heijastuksista. Näin toimii myös kieltolakia varjeleva, median ja valtakoneiston luoma illuusio.
Onkin mielestäni oikeutettua sanoa kieltolain olevan fasismin pykäliin puettu muoto, jossa toisinajattelijat on hiljennetty rangaistuksilla ja sensuurilla.
Kuten jo alussa sivusin, on maksajana loppupeleissä valtio itse. Kiinni jäädessä alta menisi työpaikka, asunto, parisuhde, lapset... ja lista vain jatkuu. Syrjäytymisestä ei tarvitse huolehtia, valtio tekee sen kyllä puolestasi. Kenen mielestä tällainen menettely on hyväksi ihmiselle tai valtiolle? Mikä on se "läksy" joka tästä tulisi oppia? Onko rikos silloin rikos jos sillä ei ole uhria?
Laillinen kannabis, keneltä se olisi pois?
Kuvitelkaa jos esim. jokainen huumausaineen käyttörikos ja hallussapito nollattaisiin ja Suomen valtio ottaisi Yhdysvaltain osavaltioiden tapaan kannabiskaupan haltuunsa. Valtavat työvoimaresurssit avautuisivat markkinoille ja uusi teollisuudenala tarjoaisi tuhansia ja taas tuhansia työpaikkoja. Suomi on jo nyt kannabiksen viljelyn osalta lähes täysin omavarainen. Mikä tietotaito tässä maassa piileekään!
Kannabiskauppa olisi laillista ja näin ollen valvottua. Kannabistuotteita ostettaessa vaadittaisiin täysi-ikäisyyttä, tuotteista maksettaisiin verot aivan kuten muistakin hyödykkeistä. Näillä verotuloilla kompensoitaisiin terveyshuollon kustannuksia, [url=www.ibtimes.com/marijuana-colorado-homelessness-will-be-fought-13m-tax-revenue-governor-says-2451728]autettaisiin kodittomia[/url], tuettaisiin [url=www.businessinsider.com/colorado-marijuana-tax-college-scholarship-2017-2?r=US&IR=T&IR=T]nuorten opiskelua[/url]...
Nykyisen haitallisen politiikan jatkaminen on kaikkien kannalta se pahin mahdollinen ratkaisu. Se on meidän jokaisen veronmaksajan pussista pois niin kauan kuin tätä päätöntä ja tuloksetonta ajojahtia jatketaan. Minä en ole halukas maksamaan siitä että eri tavalla eläviä ihmisiä rangaistaan.
Silti löytyy niitäkin ihmisiä jotka olisivat valmiit lyömään lukkojen taakse kannabista kokeilleet ja sitä käyttävät. Heille minulla on huonoja uutisia: meitä on jo miljoona. Vaikka määrä saattaa tuntua globaalissa mittakaavassa pieneltä, se on väestön osuudesta 20%. Joka viides vastaantulija on siis käyttänyt tai kokeillut kannabista. Olisikin mielenkiintoista päästä todistamaan miten tämä maa pyörisi rattaillaan jos miljoona sen kansalaista istuisi vankilassa kasvin käytön takia.
Me emme ole mikään maton alle lakaistava vähemmistö. Meille kuuluvat samat oikeudet kuin teille muillekin. Meille tulisi kuulua yhtä lailla samat laadunvalvontajärjestelmät kuin alkoholin käyttäjille. Tilat, joissa nauttia turvallisesti hyvässä seurassa kannabista, aivan kuten alkoholia baareissa tai kapakoissa. Saada käyttää haluamaamme päihdettä kotonamme, ilman pelkoa siitä että virkavalta tulee toteuttamaan terrori-iskujaan kotietsinnän muodossa. Jos niin huonosti on käydäkseen, niin henkilöllä tulee olla oikeus saada apua riippuvuuden hoidossa.
Mutta oikeudet tuovat mukanaan myös velvollisuuksia. Kannabiksen tulisikin olla verotettavaa ja myynnin valvottua jotta alaikäisiä pystyttäisiin suojelemaan päihteiltä.
Koen olevani oikeassa sanoessani seuraavaa: Me kannabiksen käyttäjät emme halua muuta kuin olla osana tätä yhteiskuntaa ja rakentamassa sitä. Te ette käy sotaa huumeita vastaan vaan meitä, kanssaeläjiänne vastaan.
Kieltolain pohjimpia motivaattoreita on vain tarve saada määrätä tällä elon hiekkalaatikolla miten toiset saavat omaa elämäänsä elää. Valonaroin argumentein tätä ihmisoikeuksia loukkaavaa, yhden mielen manifestia on jatkettu vuosikymmenet. Lähempään tarkasteluun joutuessaan niiden tilalle on keksitty hätäisesti vähintäänkin yhtä surkeita argumentteja, aina kasvinjalostuksesta psykooseihin.
Näitä olkiukkoja viljelemällä viranomais- ja asinatuntijatahot yrittävät jarruttaa tai muuten hidastaa kannabiksesta käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Eipä ollut siis ihme että vasta julkaistusta tutkimuksestakin vain se fakta, että kannabiksen laillisen aseman muuttamisesta ei ole tullut politiikoille paineita, sai nämä kieltolain puoltajat innosta hyppimään tasajalkaa.
Kannabiksen laillistaminen on onnistunut siinä missä vuosikymmenien huumesota epäonnistui. Samanlaisella politiikalla ei ole erilaisia lopputuloksia. Oli päihdekulttuuri sitten mikä hyvänsä.