Lupaviidakko.fi

Lassipalloa viranomaisten kanssa…

(Taustaa: Julkaistu kirjoittajan luvalla. Alkuperäinen kirjoitus Tere Sammallahden blogissa http://blogbook.fi/teresammallahti )

Vuoden 2012 toukokuussa, lähes kolmen Yhdysvalloissa töissä ja opiskelemassa viettämäni vuoden jälkeen, Haminan satamaan saapui kaikki maallinen omaisuuteni. Autoni, sen matkustamoon pakatut tavarat, sekä vuosimallin 2009 Yamaha FZ6R – Valkoinen Kuolema. Ennen VK:n ostamista syynäsin Trafin ja Tullin viranomaisohjeet äärimmäisen tarkasti läpi, sekä haastattelin sähköpostitse Trafin virkamiehen sekä erään katsastajan (näiden ja myöhempien linkkien takana sähköposteja ja viranomaisdokumentteja todisteiksi). Minulle ilmoitettujen tietojen perusteella ajoneuvojeni maahantuonti piti olla varsin yksinkertainen prosessi. Kuinka väärässä olinkaan.

”…EU:n ulkopuolelta tulevan Suomeen muuttajan henkilökohtaiselle omaisuudelle eli hänen muuttotavaroilleen.” – Tullin asiakasohje 008 – Muuttotavaroiden ja muuttoajoneuvojen tuonti Suomeen (2012)

”Muuttotavarana maahantuodun ajoneuvon katsotaan täyttävän sitä koskevat vaatimukset, jos ajoneuvo täyttää aiemman rekisteröintimaan kyseistä mallivuotta koskevat vaatimukset… Aiemman rekisteröintimaan vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi riittää, että ajoneuvo on hyväksytty lähtömaassa rekisteriin ilman poikkeuslupia ja sen rakennetta ei ole jälkikäteen muutettu.” – Trafin ohje muuttoajoneuvojen rekisteröintikatsastusta varten

Tullin omassa ohjeessa selkeästi määritellään EU:n ulkopuolelta maahan muuttavan henkilön tuomien tavaroiden olevan muuttotavaroita huolimatta siitä, maksetaanko niistä verot vai ovatko ne tiettyjen ehtojen, kuten kuuden kuukauden ulkomailla omistamisen, täyttyessä verovapaita. Muuttoajoneuvona maahan tuotu ajoneuvo katsastettaisiin kevennetyn katsastusmenettelyn mukaan, jonka vaatimusten täyttämiseksi pyörään tarvitsisi vain asentaa parkkivalo. Remontti hoidettiin alta pois ja suuntasin ensimmäiseen katsastukseen.

Katsastusmaksun maksettuani katsastaja kuitenkin ilmoitti, että VK katsastetaan raskaamman katsastusmenettelyn mukaan, koska Tulli ei ollut merkinnyt sitä tullauspäätökseen muuttoajoneuvoksi. Raskaampaa katsastusmenettelyä varten tarvittaisiin vaatimustenmukaisuustodistus (CoC-todistus), joka pitäisi tilata maksua vastaan EU:n ja Trafin hyväksymältä tutkimuslaitokselta. Katsastaja tarvitsisi myös tiedon moottorin tehosta, koska ei löytänyt netistä kyseistä tietoa eikä sitä ilmoitettu pyörän mukana tulleissa dokumenteissa. Olin ällikällä lyöty, asian kun piti olla viranomaisohjeiden mukaan selvää pässinlihaa!

Ensin pyysin Tullilta muutosta tullauspäätökseen, jotta siihen lisättäisiin sana ”muuttoajoneuvo”. Asiasta käymäni sähköpostivaihto Tullin viranomaisen kanssa on absurdia luettavaa, kaavoihinsa fakkiutunut virkamies kun ei useasta yrityksestä huolimatta edes ymmärtänyt, mitä olen häneltä pyytämässä. Kaikki Tullin henkilöstön kanssa käyty kommunikaatio, niin sähköpostit, puhelinsoitot kuin virastoissa käydyt keskustelut, noudattelivat samaa kaavaa: Minä pyysin yhtä sanaa tullauspäätöksen kommenttikenttään siinä, missä virkailija jankutti, etten voi saada verovapautta syystä X, Y ja Z. Kuin seinälle olisi puhunut, enhän vaatinut jo verotetulle VK:lle verovapautta missään vaiheessa vaan sen tunnistamista muuttotavaraksi Tullin oman asiakasohjeen mukaisesti!

Seuraavaksi valitin hallinto-oikeuteen, koska täytyyhän veronmaksajalla jokin kuluttajansuoja olla virkamiesten mielivaltaa vastaan, eikö vain? Hallinto-oikeus siirsi valitukseni käsiteltäväksi itäiseen tullipiiriin, siis samaan paikkaan, jossa tullauspäätökseni sekä siitä tekemäni valitus oli käsitelty. Sanomattakin on selvää, että muutospyyntöni hylättiin jo niin tutuksi tulleen diipadaapan kera. Hallinto-oikeus ei tämän menettelyn perusteella ole hallinnollisia virheitä oikova tai kansalaisten oikeusturvaa valvova taho, vaan lähinnä ylimääräinen kerros tarpeettomia suojatyöpaikkoja turhille byrokraateille.

Siispä tilasin CoC-todistuksen, tarkastin VK:n tehon löytyvän netistä ja suuntasin takaisin katsastuskonttorille. Pankkikortin vingahdettua pääsimme jälleen syynäämään VK:aa eikä aikaakaan, kun vikaa alkoi jälleen löytyä. Tällä kertaa katsastajalle muistui mieleen, että raskaamman katsastusmenettelyn mukaan ajovalojen umpiot pitäisi vaihtaa E-tyyppihyväksyttyihin umpioihin, kun kevennetyssä katsastusmenettelyssä Yhdysvaltalainen DOT-tyyppihyväksyntä olisi riittänyt. Myöskään netistä löytyvät moottoritiedot eivät kuulemma riittäisi, vaan tiedon pitää löytyä valmistajan leimalla varustetusta paperista tai valmistajan tietokannasta. Yamaha USA:lle aikaisemmin soittamieni puheluiden myötä selvisi, etteivät he toimita moottoripyörilleen mitään tehotodistuksia – he eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet mitä kukaan saattaisi moisella lapulla edes tehdä.

Kotiin ajellessa oloni oli jossain epätodellisen ja absurdin välimaastossa. Suomessa saa rekisteriin vuosikymmeniä vanhojen runkojen ympärille jos jonkinnäköisistä romuista rakenneltuja custom-prätkiä, mutta tehdasvakio moottoripyörä, jonka teknisiä klooneja ajaa tuhansittain Euroopan teillä, oli osoittautumassa mahdottomaksi rekisteröidä Suomessa tieliikenteeseen.

Aloitin jälleen soittoruletin virastoihin ja katsastusasemille. Omalta katsastusasemaltani saatujen ohjeiden mukaan riittäisi, että umpio on rungossa kiinni ”tukevasti”. Kyselyistäni huolimatta katsastaja ei osannut määritellä millainen kriteeri ”tukeva” mahtaa olla tai mitä se vaatii asennustyön laadulta. Ehdotin myös, että käyttäisin VK:n dynamometrissa moottorin todellisen tehon selvittämiseksi, mikä ei missään tapauksessa ollut hyväksytty menettelytapa omalla katsastusasemallani, toisella taas oli. Koska katsastuksen säännöt selkeästi vaihtelivat asemalta toiselle, en halunnut vielä vaihtaa katsastajaa.

Kolmannessa katsastuksessa katsastaja tuumasi olevansa eri mieltä tulkinnastani uuden etu-umpion kiinnityksen ”tukevuudesta”. Miten helvetissä olisin voinut tietää, mitä tarkoittaa ”tukeva”, kun edes katsastaja ei itse osannut termin sisältöä määritellä? Autonsa Yhdysvalloista Suomeen muuttotavarana tuonut ystäväni joutui vaihtamaan etuvalonsa, koska katsastajan mukaan vilkut olivat ”liian keltaiset”. Siis mikä vitun liian keltainen? Valon aallonpituuksia mitataan lineaarisesti nanometerissä, ei ole olemassa mitään ”liian keltaista” sen enempää kuin on mahdollista ajaa ”liian kahdeksaakymppiä”. Joko se on keltainen tai sitten se on joku muu väri!

Viimeisenä oljenkortena Trafin virkailijat tarjosivat poikkeuslupamenettelyä. Kyseinen prosessi ei perustu ennakkotapauksille eikä sen lopputulemasta, saati käsittelymetodista, ole tarjolla mitään tietoa.

”Jokainen tapaus käsitellään yksittäisenä, eikä poikkeuslupakäsittelyn lopputulokseen voida ottaa varmaa kantaa ennen kuin asia on hakemuksen johdosta tutkittu. Hakijan on syytä ottaa huomioon, että sekä myönteisestä että kielteisestä poikkeuslupapäätöksestä peritään 380 euron maksu.” – Trafi, katsastuksen poikkeusluvat

Saat siis maksaa 380 euroa tietämättä, perustuuko ostamasi virkamiestyö kananluiden lukemiseen vai teknisten asiantuntijoiden valistuneille arvioille. Tuo oljenkorsi vaikutti yhtä houkuttelevalta kuin moottoripyöräily silmät puhkottuna, joten päätin jättää sen käyttämättä.

Otin vuosien varrella yhteyttä myös lukuisiin moottoriajoneuvoja maahantuoviin yrityksiin toivoen, että alan ammattilaiset tietäisivät keinon taistella virkamiestyranniaa vastaan. Yhdestä sain kun sainkin vastauksen; Pirkanmaalla kuulemma toimi katsastusasema, jota pitävä motoristi on yksi niistä harvoista suomalaisista katsastajista, joka tuntee valvomansa pykälät. Selitin hänelle tilanteen puhelimessa ja vastaus oli yksiselitteinen; pyörä menee rekisteriin juuri sen tulkinnan mukaan, jonka olin kolme vuotta aikaisemmin tehnyt. Ja niin se sitten menikin. Vuosien taistelu loppui löytäessäni virkamiehen, jolla on tarpeeksi ammattiylpeyttä lukea ne lait ja säädökset, joita työkseen valvoo.

Ainakaan Trafin ja Tullin kanssa asioidessa asiakkaalla ei vaikuta olevan minkäänlaista kuluttajansuojaa, koska lakeja, asetuksia ja jopa itse laatimiaan ohjeita mielivaltaisesti ja kuluttajan kannalta epäsuotuisasti tulkitsevat virkamiehet ovat käytännössä koskemattomia. Heihin ei voi vaikuttaa faktojen tai oikeusjärjestelmän kautta, eikä heidän selkeästikään tarvitse tuntea lakeja, joita valvovat, saati ottaa vastuuta virheistään tai uhreilleen aiheuttamastaan haitasta. Tässä tapauksessa Trafin ja Tullin virkamiesten kanssa asiointi muistutti Lassista ja Leevistä tuttua lassipalloa, jossa sääntöjä keksitään pelin edetessä eikä samaa sääntöä koskaan käytetä kahdesti.

Kun maksamillasi veroilla elätetään virkamiehiä ja viranomaisia, joiden päivätyö on kampittaa ja kusettaa sinua joka käänteessä, niin ei se ole ihme että Suomessa valitetaan kaikesta ja täältä halutaan muuttaa pois. Järjestelmän olemassaolon oikeutus murenee ainakin minun silmissäni jatkuvasti. Tavallinen sukankuluttaja laitetaan tahallaan hyppimään tarpeettomien virkamiesten rakentamien aitojen yli vaikka lait ja säädökset antaisivat mahdollisuuden tehdä asioista helppoja. Kun taas viranomainen tekee selkeän virkarikoksen, suojaa toinen viranomainen kaveriaan syytteeltä eikä loppujen lopuksi ketään tuomita tai mikään muutu, kuten kävi Suomen suurimmassa salakuuntelyvyyhdissä ja poliisin hävittäessä takavarikoimansa asekirjanpidon.

Tarpeettomien CoC-todistusten, remonttien, vakuutusmaksujen, käyttämättömien ajovarusteiden, kausihuoltojen, talvisäilytysten, katsastuskäyntien ja moottoripyörän arvonaleneman loppusumma on jossain reilun 2000 euron tietämillä, puhumattakaan nyt asian selvittämiseen käytetyistä kymmenistä tunneista. Helpommalla ja halvemmalla olisin päässyt ajelemalla laittomilla kilvillä, rekisteröimällä pyörän Viroon pöytälaatikkoyrityksen nimiin tai laittamalla huhun kiertämään, mistä pihasta voi käydä noukkimassa varaosia pakettiauton kyytiin. Systeemissä on jotain vikaa, jos viranomaisen tehtävä on järjestää sinut liemeen, josta voi pelastua vain koettelemalla lain ja moraalin rajoja.

PS. Tarina sai arvoisensa loppuhuipentuman, kun ehdin ostaa uuden moottoripyörän kaksi päivää ennen tietoa Valkoisen Kuoleman saamisesta rekisteriin. Perhepiiristä ei ikävä kyllä löytynyt sille uutta kuskia, joten joudun raskain mielin luopumaan ensimmäisestä moottoripyörästäni. Jos helppo, epäilyttävän vähän ajettu, hyväkuntoinen, toimiva ja äärimmäisen kaunis moottoripyörä kiinnostaa, myynti-ilmoitus löytyy täältä. Täsmennän vielä, että Valkoinen Kuolema on nyt rekisterissä ja viranomaisten siunauksella katulaillinen, kokemani kauhut siis eivät siirry riivaamaan tulevaa omistajaa.

– Tere Sammallahti

Lisää kokemuksia osoitteessa: http://lupaviidakko.fi

Mistä Pizzagatessa on kysymys?

(Taustaa: Suomen Poliisin harmaan talouden vastainen kampanja startattiin pizzerioihin kohdistuneilla epäilyillä. Kansalaisia kehoitettiin tarkkailemaan ravintolayrittäjiä, jotka tarjoavat alle kuuden euron pizzoja. Pelinavaus oli melkoisen epäonnistunut, sillä valtaosa suomalaisista koki, että harmaan talouden “suurimmat pelaajat” ovat jossain aivan muualla.)

Molemmat vanhempani ovat olleet ravintola-alan yrittäjiä. Vaikka he eivät koskaan olleet ”pitsanpyörittäjiä”, uskon että ymmärrän tilanteesta jotain.

Asia on vaikea ymmärtää ay-liikkeen ja sääntösuomen näkökulmasta, sillä moni maahanmuuttajan pitseria on yhteisökeskeisestä kulttuurista tulevan yrittäjäperheen tai sen edustajan omistama.

Toisin kuin suomalaiset keskimäärin, jotka ovat yksilökeskeisestä kulttuurista, yhteisökeskeisessä kultuurissa perheen ja suvun tehtävänä on tukea toisiaan kaikella mahdollisella tavalla. Tämä tarkoittaa, että koko mamuperheen ja suvun jäsenten odotetaan osallistuvan perheyrityksen tukemiseen, eikä yhteisen elinkeinon edistämisestä lasketa työtunteja tai makseta kiinteitä palkkoja perheenjäsenille.

Vanhempani tekivät aikoinaan 16 -tuntisia työpäiviä

Ja he tekivät ne ilman työaikalakia, koska sitä on pienyrittäminen.
Prosessin vaiheet tehtiin alussa itse; valmstelut, ruoanvalmistus, tarjoilu, tiskaus, siivous, hankinnat, jne. Myös minä olen siellä kuorinut perunoita, imuroinut, tarjoillut ja tiskannut, enkä ole siitä liiton mukaista tuntityökorvausta saanut, sillä se oli perheen elannon turvaamista eikä työtä.

Kotona syötiin sitä, mitä jäi yli ravintolasta. Ei ollut mitään hiihtolomia, syyslomia tai joululomia, koska sIlloin tehtiin töitä tai inventaarioita tai suursiivouksia. Kaikki pakolliset verot maksettiin ja kun yritys menestyi, palkattiin myös perheen ulkopuolisia työntekijöitä. Nyt vanhempani ovet jääneet eläkkeelle lähes neljänkymmenen yrittäjävuoden jälkeen.

Mistä ravintolabisnes on tehty?

Useimmat ravintola-alan yrittäjät ymmärtävät, ettei Suomessa ravintolaa kannata perustaa ellei ole a) iso määrä asiakaspaikkoja b) alkoholin myyntilupaa c) hyvää sijaintia d) tarjottavana jotain mitä ei muualta saa, e) useampaa yksikköä jotta voi neuvotella ostoalennukset tai f) elleivät yrittäjät ole valmiita tekemään paljon työtä ilman kiinteää palkkaa.

Iltaravintoloissa kate tehdään alkoholimynnillä eikä suinkaan ruoan valmistuksella. Lounaan kannattavuus on Suomessa erittäin heikko, ellei ole yli 40 asiakaspaikkaa ja/tai esim. buffa, jolloin henkilöstökulut ovat pienemmät.
Kate pelataan itse asiassa ostoilla, eli mistä saat raaka-aineet edullisesti.
Siksi harva ravintola-alan pienyritys on pelkästään lounaalla auki. Tähän liittyy myös suoraan yksiköiden ja asiakaspaikkojen määrä, työvoimakustannukset sekä siis raaka-aineet joista ruoka tehdään.

Turkkilainen pitsa/kebab-ravintoloitsija joka omistaa 2-3 ravintolaa ei pysty kilpailemaan isojen ketjuravintoloiden kanssa, paitsi jos hänellä on mahdollisuus maahantuoda kuivat raaka-aineet itse esim. Turkista, ja ellei yrittäjä sekä yrittäjän perhe suostu tekemään pitkiä työpäiviä ilman kiinteää korvausta.

On suuri vääryys, että poliisi ja verottaja käytännössä syyttävät maahanmuuttajayrittäjiä vilpistä.

Eli heitä, jotka eivät saa taustansa, koulutuksensa tai kielitaitonsa takia työtä suomalaisista yrityksistä, ja ovat siksi pakotettuja joko yrittämään tai olemaan kortistossa. Näitä ihmisiä, jotka tekevät korkealla työmoraalilla 12-16 tuntisia työpäiviä tässä taloustilanteessa, syyllistetään taustansa takia Mara ry:n ”laskelmien” pohjalta ja vieläpä viranomaisten toimesta.

Mara ry:llä ei ole alan pienyrittäjien intressit mielessään, koska sen jäsenistössä valtaa käyttävät suuret yritykset, joiden intresseissä ei tietenkään ole hintakilpailu pienyrittäjä Mehmetin kanssa.

Soitin keväällä Mara ry:hyn ja kysyin onko heillä tietoa kuinka moni ravintola-alan yrittäjä tai työntekijä Suomessa on maahanmuuttaja. Vastaus oli etteivät he tiedä eivätkä ole tälläistä tietoa hankkineet.

Ruotsissa asia nähdään toisin

Soitin Visitaan (Ruotsissa vastaava) josta kerrottiin, että siellä ulkomailla syntyneiden työntekijöiden ja yrittäjien (eli mamujen) osuus HoReCa-alalla (HoReCa = Hotel Restaurant Catering) on 58% kaikista. He ovat innoissaan asiasta sillä työskentely on yhteiskuntaan integroitumisen edellytys ja tämä on loistava kanava siihen. Esim. Södertäljen alueella Ruotsin ulkopuolella syntyneiden osuus alan työvoimasta ja yrittäjistä nousee yli 90%.

HoReCa-ala on murroksessa

Se on Suomessa samanlaisessa murroksessa, kuin se aikoinaan oli Ruotsissakin. Maahanmuuttajien kasvava osuus myös tarkoittaa paikaillisille tukku-toimijoille, ravintolaketjuille ja elintarviketeollisuudelle kilpailua, sillä Mehmet voi tilata riisinsä kebab-ravintolaansa suoraan Ahmdedilta Turkista, ja saada tällöin hinta-edun ostoista.

Laki täytyy olla kaikille sama, ja sitä pitää ylläpitää ja väärinkäytöksistä rangaista, mutta jos yhtä ryhmää ratsataan taustansa takia, se on rakenteellista rasismia.

Pari kysymystä, joita kannattaa miettiä on:
– Miksi poliisi ja verottaja pyytävät ilmiantoja, vaikka heillä on kaikkien suomalaisten yritysten vero- ja tilintarkastustiedot tiedossa?
– Kenen intresseissä on, ettei pitsan hinta tipu liian alas?
– Voisiko nämä yhteiskunnan resurssit käyttää paremmin esim. veroja välttelevien suuryritysten tutkimiseen?

– www.kulttuurialy.fi

(Julkaistu kirjoittajan luvalla, juttua muokattu lupaviidakko-sivustolle sopivaksi.) Kerro omista kokemuksistasi lupaviidakossa nimeltään Suomi osoitteessa: http://lupaviidakko.fi

Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi Tutustu sivustoon ja kerro omista kokemuksistasi tässä lupaviidakossa nimeltänsä Suomi.

”Piikkimattoa rajalle!” Lue juttu Suomessa harjoitetusta autorasismista.

Suomessa toimii autojen maahantuontiin keskittynyt yhdistys, tähän organisaatioon kuuluu isot merkkimaahantuojat. Niillä on vahva lobbaus ja monopoli suomalaiseen autoalan lainsäädäntöön ja sitä kautta rekisteröintikatsastuksiin. Tämä kirpaisee ulkomailta tuotujen autojen rekisteröinteihin – olivat ne sitten uusia tai käytettyjä, jos ne eivät ole näitä valtamerkkejä. Mielestäni Suomessa on otettu käyttöön käytäntöjä ja ohjeistuksia, jotka ovat EU:n lainsäädännön ja hengen vastaisia.

EU:n virallinen kanta on, että jos auto on ollut laillisesti kilvissä toisessa maassa (kuten Saksa, Hollanti, Ruotsi jne.) ja se tuodaan Suomeen, pitäisi kaiken olla ok myös täällä. Auton valmistusmaalla tai aikaisemmalla “kotiseudulla” ei saisi olla merkitystä sitä Suomeen tuotaessa, kunhan ne on katsastettu siellä lähtömaassa. Auto kuin auto pitäisi olla rekisteröitävissä Suomeen ilman sen suurempia ongelmia, kunhan se ei vakavasti uhkaa kansanterveyttä.

Näin ei kuitenkaan käytännössä ole.

TRAFI vastaa tähän, että EU-komission tulkinnanvaraista tiedonantoa ei tarvitse noudattaa, koska se ei ole laki tai asetus. EU:ssa siis ajatellaan, ettei vakavaa uhkaa tai riskiä kansakunnalle muodostu pelkästään auton kotimaan perusteella, pienistä teknisistä eroavaisuuksista huolimatta. Suomessa TRAFI kuitenkin “suojelee” kansalaisiaan ja näkee pienet eroavaisuudet ylitsepääsemättöminä esteinä, tällaista autojen ilmaista maahantuontia ei siksi voida hyväksyä.

Jos siis haluat ulkomailta edullisemman, tai vaikkapa hieman harvinaisemman menopelin, joudut hankkimaan kaikki todistukset. Tämän lisäksi autoihin vaaditaan muutoksia, mittailuja ynnä muuta mikä näkyy suoraan kuluttajan lompakossa. Vaikka kaikki vaadittavat asiat olisi jo näytetty toteen toisessa EU maassa, Suomessa samat asiat pitää siis todeta uudestaan, ja kaikki maksaa. Olemassa olevat dokumentit eivät kelpaa, mutta niiden kopiot toimitettuna ulkomailta taas kelpaavat.

Vuositasolla puhumme siis tuhansista autoista, joista joudutaan maksamaan satoja, ellei jopa tuhansia euroja vedoten näihin muotoseikkoihin. “Maassa maan tavalla, tai maasta ulos” saa siis aivan uuden merkityksen. Se on nähdäkseni miljoonabisnestä.

EU:n yhtenä tavoitteena ja tarkoituksenahan on vapauttaa maiden välistä liikkuvuutta myös tuotteiden osalta. Kuitenkin muun muassa tästä auton rekisteröintiprosessista on tehty todella hankalaa ja kallista vain sillä verukkeella, ettei EU:n suosituksia tarvitse noudattaa.

Helposta ja mahdollisesta tehdään siis tarkoituksella vaikeaa, koska siihen ei ole erikseen lakia.

Tässä tilanteessa moni kuluttaja nostaa kädet ilmaan, ja jatkaa matkaansa massamenopelillään. Ja tämäkös isoja autojen maahantuojia miellyttää, en usko että tämä on täyttä sattumaa.

– Aktiivinen autoilija

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

Tositarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Se on kovaa työtä, kun hakee työtä. Lue Markon tarina siitä, kuinka luottamus työvoimapalveluihin mureni.

Kävin työvoimapoliittista kurssia, jonka aiheena oli ”Kuinka laadin erottuvan ansioluettelon ja työhakemuksen”, joka oli suunnattu akateemisille työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Kurssi oli minulle jo viides vastaava laatuaan.

Kurssin infotilaisuudessa kurssista vastaava työvoimavirkailija kävi kertomassa opintososiaalisista etuuksista ja kurssin kulusta. Hän kertoi siinä yhteydessä kurssiin liittyvästä vapaaehtoisesta työharjoittelusta kaikkien noin 20 osallistujan kuullen ja yksi päällimmäisistä kysymyksistä kuului, tuleeko karenssia, jos ei suorita harjoittelua. Ei pitänyt tulla.

Oma tavoitteeni kurssilla oli edistää omaa elämääni lähtemällä EURES-työnhakumatkalle Saksaan kurssin jälkeen. Tämä asia kirjattiin työllistymissuunnitelmaan ja pidin siitä suullisen esityksen kurssitovereilleni. Olin suunnitellut tätä projektia kokonaisen vuoden ja siis paljon ennen tätä kurssia. Minulla oli projektissani paljon rahaa kiinni ja näin suuren vaivan sen eteen.

Pahaksi onneksi hain joitakin työharjoittelupaikkoja, jos sattuisin löytämään jotain sellaista, joka tukisi suunnitelmiani. Kyselin myös paikkaa eräästä julkishallinnon organisaatiosta, jossa olin työskennellyt aikaisemmin. Jotain alustavasti sovittiin. Peruin suunnitelman, koska alustava työnkuvani muuttui. Koska harjoittelujakson piti olla vapaaehtoinen, niin sillähän ei pitänyt olla mitään merkitystä.

Kurssivastaava kirjoitti minulle sähköpostia, jossa hän kirjoitti minulle että saan tästä syystä karenssia, koska olen ”kieltäytynyt työstä”. Puhelimessa hän kertoi lisäksi, että työvoimapoliittisten sääntöjen mukaan en voisi hakea toista paikkaa enkä näin ollen korjata tilannetta, vaikka uusi paikka olisi ollut järjestettävissä. Nöyrryin vielä ”neuvottelemaan” siitä paikasta, josta mukamas olin kieltäytynyt, kuten pyydettiin. Toista tilaisuutta ei järjestynyt. Puheterapeuttini lohdutti, että silloinhan se on yrityksen syy ja minä olin tehnyt osuuteni. Valitettavasti hän oli väärässä! Minusta tehtiin syyllinen käyttäen ilmaisua ”oma syy”. Jälkeenpäin selvisi, ettei kurssivastaavan mainitsemia sääntöjä ollut olemassakaan. Tähän hän puolustautui siten, ettei mukamas voinut todistaa hänen näin sanoneen.

Työvoimatoimiston sanaan ei siis voi luottaa. Työharjoittelu menee työllistymisen edelle ja byrokratia on tärkeämpi kuin edistää omaa projektia. Valitin asiastani useampaan eri paikkaan, mutta valitukset eivät edenneet, vaikka lain vaatima kirjallinen sopimus työharjoittelusta puuttui. Ei siis ollut olemassa sopimusta, ei perumista, ei kieltäytymistä eikä ”omaa syytä”. Mitä tästä opin? Työnhakija ei saa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, koska se on rangaistavaa!

– Marko

Jaa juttua ja kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa, koska se voi auttaa jotakuta: http://lupaviidakko.fi

Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Minäpä tunnustan teille muutaman asian siitä iltaravintolasta, jossa välillä vietätte aikaanne.

(Julkaistu kirjoittajan luvalla. Juttua muokattu ylläpidon toimesta sivustolle sopivaksi. Alkuperäinen kirjoitus Pörssi Ry:n blogissa: http://www.porssiry.fi/blogi/rakkaat-porssilaiset/ )

Alkoholitarkastaja käväisi ravintolassamme alkukesästä eräänä lauantai-iltana. Kyseisenä päivänä oli koulujen loppujaislauantai, jotkut kutsuvat sitä lakkiaispäiväksi. Kello oli kolme aamuyöllä ja ravintolaan ei mahtunut enää yhtäkään asiakasta.

Alkoholitarkastajan velvollisuuksiin kuuluu ilmoittaa tarkastettavalle ravintolalle, mitä täsmälleen ollaan tarkastamassa. Näin kävi myös tällä kertaa, tarkastettavana asiana oli alaikäisille anniskelu sekä nuorten päihtymystila – siis koulujen loppumispäivän teemavalvontaa. Että onko ravintolassamme noudatettu anniskelulakia.

Valvontakierroksella ravintolamme toiminnasta havaittiin seuraavia puutteita tai virheellisyyksiä:

1. Tanssilattialla nestettä
2. Baaritiskien läheisyydestä lattialla kuitteja ja roskia
3. Tanssilattian kierreportaissa rikkoutunut shottilasi
4. Lattiat tahmeat

Näistä rikkeistä ravintolallemme kirjoitettiin kirjallinen huomautus, joka vaatii vastineen. Tässä vastineessa minun täytyy selvittää ylitarkastajalle, miten voi olla mahdollista että koulujen loppumispäivän lauantaina kolmelta yöllä maassa voi olla roskia tai nestettä, ja miten shottilasi on voinut rikkoutua maahan. Lisäksi täytyy esittää ne keinot, joiden avulla vastaavia rikkomuksia ravintolassa ei enää tapahdu.

Nokkelimmat pokkelimmat ehkä jo oivalsivatkin, että esimerkiksi tanssilattialla oleva neste ei ole anniskelulain vastaista. Neuvottelin tästä ylitarkastajan kanssa, johon vastaus kuului: ”Sinun ei tarvitsekaan olla tästä asiasta samaa mieltä”.

Rikkeiden (kirjallisten huomautusten) toistuminen voi johtaa jatkoaikaluvan eväämiseen. Olivat rikkeet lainvastaisia tai eivät.

Alkoholitarkastajan antamia seuraamuksia on pääsääntöisesti kahdenlaisia: kirjallisia ja suullisia.

Suullisia seuraamuksia ravintolalle on annettu mm. seuraavista rikkeistä:

– Asiakas joi pullon suusta kuohuviintä
– Asiakas ojensi kuohuviinipullonsa toiselle asiakkaalle, vaikka toinen asiakas oli päihtynyt
– Roosapaitainen mies huojui
– Kolmannessa loossissa suudeltiin kiihkeästi
– Poikkitieteellisten haalaribileiden jonossa oli päihtyneitä henkilöitä, McDonaldsin edustalla

Kaikissa näissä tapauksissa ravintolan rike oli ylitarkastajan sanoin selkeä: tilanteisiin ei puututtu henkilökunnan toimesta vaikka olisi pitänyt. Kyse on kuitenkin laadukkaasta iltaravintolasta, ja edellä mainittu toiminta ei sellaiseen kuulu.

Eikä tässä vielä kaikki!

Ravintolassa on myös harrastettu Valviran tulkinnan mukaan epäasiallista ja alkoholin väärinkäyttöön rohkaisevaa mainontaa. Tapaus oli vuonna 2011, kun ulkopuolinen henkilö oli laivaristeilynsä aikana liimannut Viru Valge –pulloon ravintolan tarran, ottanut kuvan itsestään juomassa kyseistä tuotetta pullon suusta ja postannut kuvan pyytämättä ravintolan Facebook-sivulle. Ilmiannon tästä rikkeestä teki eräs kilpaileva yökerho.

Lisäksi kauppaketjun sisäisessä tarkastuksessa oli vuonna 2013 ilmennyt puutteellista etukortin pyytämistä asiakkaalta. Nämä epäkohdat painottuivat viikonloppuiltoihin. (Kirjoituksessa käsitellyn ravintolan yläpuolella toimii aikuisempaan makuun oleva tanssiravintola.) Myös muutamat suoraan tanssiravintolan yläpuolella majoittuneet hotelliasiakkaat ovat valittaneet meidän ravintolastamme kantautuvasta melusta. Näiden tapauksien jälkeen ravintolaan teetätettiin uudestaan äänentoistojärjestelmän limitointi, eli yleinen äänentaso laskettiin merkittävästi alemmas ja laitteisiin säädettiin desibelikatto. Tämän lisäksi työntekijöille hankittiin kuulosuojaimet. Jostain syystä nämä toimenpiteet eivät toistaiseksi ole riittäneet, vaan tanssiravintolan yläpuolella majoittuvat asiakkaat silloin tällöin edelleenkin valittavat ravintolan melusta.

Ehkäpä se mitä yritän tässä saada teille selväksi on se, että ravintolamme on viranomais- sekä esimieslähteideni mukaan meluisa, kostea, tahmea, epäeettinen, huojuttava, suudelmointiin kiihottava, alkoholin väärinkäyttöön rohkaiseva, kauppaketjun toimintaperiaatteiden vastainen, kaikin puolin epäilyttävä eikä aina täytä laadukkaan iltaravintolan tunnusmerkkejä.

– Mutta jumalauta se on kyllä upein ravintola jossa olen ikinä saanut kunnian työskennellä!

Minä kirjoitan niistä kyllä mielelläni vastineet.

– Tomi

Jaa juttua, tai kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa: http://lupaviidakko.fi

Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/lupaviidakko

(Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi)

Kun nyt on nämä norminpurkutalkoot, niin kerronpa yhden paikan, josta voisi mielestäni aloittaa: Suomen Tulli. Kerronpa myös, miksi olen sitä mieltä.

Sain tässä taannoin Tullilta lapun, jossa kerrottiin, että olen saanut paketin Sveitsistä ja että kaikista EU:n ulkopuolelta tulleista lähetyksistä pitää maksaa vero, jos niiden arvo ylittää 22 euroa. Lapussa oli myös maininta, että jos olen sitä mieltä, että veroa ei pidä maksaa, voisin soittaa numeroon xxx xxx xxxx.

Mitä tekee kansalainen? No, en tiennyt lähetyksen arvoa, koska kyseessä oli paketti, joka oli lähetetty minulle pyytämättä ja tilaamatta, joten oletin automaattisesti, että verot on maksettava. Niinpä ajoin Tampereen Sarankulmaan Tullin toimipisteeseen (45 km suuntaansa) tekemään tulliselvitystä, niin kuin lapussa käskettiin.

Tullissa oli töissä pleksiseinien takana kolme virkailijaa – salissa ei ollut yhtään asiakasta. Koska kukaan virkailijoista ei reagoinut mitenkään sisääntullessani, otin vuoronumeron ja jäin hiirenhiljaiseen saliin odottamaan vuoroani (!). Kun summeri soi, astelin tiskille, ojensin saamani kirjeen virkailijalle ja sanoin tulleeni tekemään tulliselvityksen.
Virkailija: Minkä arvoinen tämä lähetys on?
Minä: En tiedä, se on lahja.
V: No sinun täytyy selvittää lähetyksen arvo.
M: Miksi? Sehän lukee siinä paketin päällä olevassa pakettikortissa, jonka lähettäjä on täyttänyt.
V: Mutta ei se paketti täällä ole, se on Vantaalla.
M: Okei, no voitteko te soittaa sinne Vantaalle ja kysyä sitä?
V: Eihän se meidän paketti ole, se on sinun paketti, joten sinun pitää selvittää se.
M: Mutta kun se lukee siinä pakettikortissa!
V: Mutta kun ei se paketti ole täällä!!
M: Siis olenko mä ymmärtänyt oikein? Te otatte haltuunne mulle lähetetyn paketin ja sitten mun pitää selvittää teille sen paketin arvo, vaikka te tiedätte sen jo? Eihän tässä ole mitään järkeä?!
V: Mistä me se tiedetään, onko se pakettikorttiin merkitty arvo oikeasti sen paketin arvo.
M: No miksi te sitten kuvittelette, että se paketin lähettäjä kertois mulle sen todellisen arvon?? Kai teillä nyt on joku käsitys sen paketin arvosta, kun mä kerta olen saanut tällaisen kirjeen? Ette kai Tulli muuten olis sitä pakettia ottanut, jos se olis joku alle 22 euron arvoinen lähetys.
V: No itse asiassa lahjoissa se raja on 45 euroa.
M: Aha. No miksei sitä lue tässä lapussa? Ja miksi asiakkaan pitää tehdä teidän työt?
V: No näin se nyt vain menee. Me tehdään vain sitä työtä, joka meille on määrätty.
M: No mistä teille sitten oikein maksetaan, jos asiakkaan tarvitsee tehdä teidän työt teidän puolesta??
V: Sun täytyy ottaa yhteyttä sun omaan kansanedustajaan ja kysyä siltä.

Tässä vaiheessa mä soitin puhelun paketin lähettäjälle – ei vastausta.
Pienen ulkoilutauon jälkeen palasin takaisin, otin vuoronumeron, odotin vuoroani(!) ja pääsin summerin soidessa takaisin samalle virkailijalle.
M: Sen paketin arvo on 2 euroa.
V: 2 euroa??!?!?!
M: Juu.
V: No sitten sun pitää soittaa tähän lapussa mainittuun numeroon. Kun tässä sanotaan, että jos ei tarvii maksaa veroa, niin soittakaa tähän.
M: No ettekö te voi merkitä sitä arvoa johonkin?
V: Edelleenkään se ei ole meidän paketti. Se on sun paketti, joten se on sun velvollisuus.
M: Tässä lapussa lukee, että tulliselvityksen voi tehdä joko netissä tai Tullin toimipisteessä. Mä oon nyt tässä.
V: Niin mutta kun sen arvo on alle sen 45 euroa niin tulliselvitystä ei tarvii tehdä, vaan sun täytyy soittaa tähän numeroon.
M: Siis te ette voi tässä merkitä sitä?? Tai te ette voi soittaa tähän numeroon ja kertoa sitä arvoa?
V: Ei. Ei se ole meidän tehtävä.

Astelin ulos Tullista erinäisten Neuvostoliittoon viittaavien manausten saattelemana. Autosta soitin sitten lapussa mainittuun numeroon.
”Pimpelipom-meillä on ruuhkaa-voit jättää soittopyynnön-pimpelipom…” Kaikilla kotimaisilla. Jätin soittopyynnön.
Hetken päästä tulee puhelu.
Puhelinnainen: Tullista hei. Olit jättänyt soittopyynnön.
Minä (ilahtuneena): Juu! Kun mulle on tullut tällainen lähetys, joka on lahja ja jonka arvo on alle 45 euroa, niin voitteko te lähettää sen mulle?
P: Joo. Sun täytyy lähettää sähköpostia tonne lentoposti@tulli.fi -osoitteeseen ja pyytää niitä vapauttamaan se lähetys postin kuljetettavaksi.
M: A-N-T-E-E-K-S??!??!?!
P: Niin, laita sähköpostia tonne lentopostiät….
M: Mä oon nyt autossa eikä mulla ole tässä mahdollisuutta lähetellä mitään sähköpostia. Sitäpaitsi tässä lapussa sanotaan, että pitää soittaa tähän numeroon.
P: Joo mutta sun täytyy lähettää se sähköposti.
M: Etkö sä ole Tullissa töissä?
P: Juu.
M: No etkö sä voi sinne teidän järjestelmään jotenkin merkata, että sen lähetyksen voi vapauttaa, kun kuitenkin samassa lafkassa oot töissä?
P: En voi, kun mä vaan annan ohjeita.
Löin luurin kiinni ja huusin.

No. Mä sain sen sähköpostin lähetettyä, sain vastauksen suht nopeasti ja paketti tuli paikalliseen Saleen, koska meillä ei ole Postia (ajoin 15 km suuntaansa hakemaan sen), ja sain syntymäpäivälahjani.

Mun kysymys Sipilälle tai who-ever kuuluu: Miksei siinä lapussa, joka mulle lähetettiin, voitu kertoa alunperinkin, että
a) lahjan saajan velvollisuus on selvittää saamansa lahjan arvo. Jos se on alle 45 euroa, niin
b) lahjan saajan velvollisuus on laittaa sähköpostia osoitteeseen lentoposti@tulli.fi ja pyytää niitä vapauttamaan lähetys Postin kuljetettavaksi.

Ja:
c) miten ihmeessä on mahdollista, että meillä on varaa pitää Tullissa töissä ihmisiä, joiden tehtävä on vain ANTAA OHJEITA?? Miten niin muka kumpikaan niistä ihmisistä, niistä TULLIN TYÖNTEKIJÖISTÄ, joiden kanssa asioin, ei olisi voinut merkata sinne johonkin niiden systeemeihin, että tän paketin voi lähettää vastaanottajalle??

Niin että kyllä tuli tarpeeseen se värityskirja.

- Pilkunviilaaja

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

"Sähköistä työnhakua, vaan ei sähäkkää!"

Sain sähköpostia TE-toimistolta. CV-netti-ilmoitus pitäisi kuulemma uusia. Käväisin verkkosivuilla huomatakseni, että minun ilmoitustani tässä työllistymisen problematiikan Deus Ex Machinassa on pälyilty potentiaalisten työnantajien toimesta tajunnanräjäyttävät 11 kertaa viimeisen viiden kuukauden aikana. Ajatella, että joka toinen viikko minulla, poloisella pelinappulalla elämän HR-helvetissä, on ollut täysi mahdollisuus työllistyä!

Itse asiassa, tilanne ei jää pelkän mahdollisuuden tasolle. Sain kuin sainkin työtarjouksen yhdessä vaiheessa puhelinmyyntifirmalta. Näin siitä huolimatta, että ilmoituksessa erikseen mainitsin empiirisen tutkimuksen kautta todenneeni alan epäedulliseksi henkiselle hyvinvoinnilleni ja siten myös työnantajallekin.

En näe itseäni henkilönä, joka haluaa sumuttaa ihmisiltä ropojaan verrattain läpinäkyvin psykologisin myyntitekniikoin. Tarjottu työ on kuitenkin tarjottu työ, ja olen kiitollinen siitä, että sain konkreettisen huomautuksen siitä, etten ollut ilmoitusta laatiessani täysin tietoinen todellisista kyvyistäni ja toiveistani. Tästä johtuen olenkin sitä mieltä, että minusta on hyvä, että joillain firmoilla on asenne, että potentiaalista työntekijää ei kuunnella rekrytointivaiheessa. Olisin nimittäin päässyt suoraan töihin, ilman haastattelua!

Kaikki TE-toimiston asiakkaana viime aikoina olleet tietävät, että tädit kehottavat erittäin painokkaasti ( = viime kädessä karenssin uhalla) laatimaan CV-nettiin esittelyn.

En tiedä missä vaiheessa lanseerausprosessia tämän tulevaisuuden työllistymismenetelmän kanssa olemme menossa, mutta minusta ainakin vaikuttaa siltä, että koko CV-nettijärjestelmä on puliveivattu kasaan kauniisti ilmaistuna näennäislogiikalla. Kaikesta haisee, että se on tilattu suojatyövoimalla (oikeat koodarit ei tarvitse tuohon kovin kummoisia työaikaresursseja) ja sen olemassaolon oikeuttava peruste on, että sille löytyy käyttäjiä. Tarkkoja lukuja en tiedä, mutta veikkaisin työttömyyslukujen perusteella työnhakijapuolelta käyttäjiä siunaantuneen arviolta kymmeniä tuhansia samalla kun työnantajien edustus vaikuttaa kaikesta päätellen loistavan lähinnä poissaolollaan. En ole nimittäin kuullut, lukenut tai telepaattisesti aistinut kenenkään saaneen minkäänlaista työsuhdetta aikaiseksi tämän palvelun välityksellä, joten asetan sen olemassaolon erittäin kyseenalaiseksi. Ihmettelen kuinka mistään ei löydy tietonjyvästäkään järjestelmän käyttöönotto- ja ylläpitokustannuksista.

Vaan ei se auta itku näillä työmarkkinoillakaan. Tehdään kuten sanotaan ja toivotaan parempaa huomista, lausui peräkylän poika. Onneksi allekirjoittaneella vaikuttaisi olevan vähän valoisampaa tulevaisuutta näkyvissä näillä marketeilla ettei ihan heti tarvitse löytää itseään puhelimen kammesta sieluaan Kodin Kuvalehtien tai sähkösopimusten muodossa myymässä. Sormet on toki nöyrästi ristissä kaiken varalta.

- Peräkylän poika

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Huhtikuun lopulla sain koulutustani vastaavan työpaikan, ja ainoa ehto työlle oli, että perustan toiminimen. Ajattelin sen olevan helppo nakki ja ryhdyin tuumasta toimeen…

Siispä ei muuta kuin toiminimi-yritystä perustamaan. Ensin piti soittaa TE-toimistoon ja kysellä miten hommat tulee hoitaa, koska olin heidän kirjoillaan työttömänä työnhakijana. ”Työkkäristä” kerrottiin, että minun kannattaa ottaa yhteyttä seutuni yrityspalvelupisteeseen. Yrityspalvelupisteet tarjoavat palveluita yritystoiminnan aloittamiseen liittyen sekä opastavat kaikenlaisissa yrittämiseen liittyvissä asioissa. Kuulosti hyvältä, joten varasin ajan asiantuntijalle.

Oli tiedossa, että terveydenhuollon ammattilaisia koskee monenlaiset säädökset, joten minulla oli melkonen pino kysymyksiä mukana. Olin pari tuntia juttelemassa ja sain lupakysymyksiini vastaukseksi, että kannattaa soitella ”Aluehallintovirastoon ja jonnekin”. Asiantuntijatason vastaus, olin mielissäni. Olin jo lähdössä, kun asiantuntija vielä vinkkasi, että minun kannattaa yrittää hakea starttirahaa. Istuin takaisin penkille ja asiantuntija kertoi miten starttirahaa anotaan. Sitä piti hakea ennen kuin toiminimen perustamisilmoitus jätetään. Selvä homma.

Soitin TE-toimiston starttiraha-asiantuntijalle, joka oli koko alueeni TE-toimiston johtaja. Muutaman ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyin, että kannattaako sitä starttirahaa nyt anoa vai ei, sillä en halunnut lähteä tekemään turhaa työtä. Johtaja kertoi, että ”Määrärahat on nyt loppu, mutta voithan sä laittaa hakemuksen, jos haluut.”

Hetkinen, elettiin huhtikuuta ja määrärahat oli loppu? Lämpenin siinä hetkellisesti, koska tuntui niin hullulta, että jo huhtikuussa rahat ovat finaalissa ja että loppuvuonna kenelläkään ei ole mahdollisuuksia saada starttirahaa. Johtaja totesi, että ”Hulluahan tämä onkin, minä kyllä yritän saada lisää määrärahoja, mutta tällä hetkellä meillä on vain ns. korvamerkittyä rahaa, ja sitäkin todella vähän.” Siis… Korvamerkittyä? Eli siis vain tietyille aloille ja tietyille ihmisille? ”Kyllä, juuri näin. Ei tämä ole kyllä yhtään kiva tilanne.” Ei voinut muuta kuin nauraa. Noh, se saatiin pois laskuista.

Toiminimen perustamisilmoitus laitettiin postiin ja PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) kaupparekisterimaksu maksettiin. Päivämäärä oli 4.5.2015. Seuraava askel oli soitto Aluehallintovirastoon. Sieltä kerrottiin, että jos minut on merkitty Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Terhikki-palveluun (Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri), niin voin aloittaa liiketoimintani heidän puolestaan heti kun muut yrittämiseen liittyvät asiat ovat kunnossa. Hyvä, starttiraha ja Aluehallintovirasto oli nyt selvitetty.

Seuraavaksi ilmoitin TE-toimistoon, että toiminimen perustamisilmoitus on nyt lähetetty ja kysyin, että miten seuraavaksi tulee edetä. Työnhaku kuulemma voitiin jättää vielä voimaan, jotta saisin vielä Kela:n maksamaa tukea siihen asti kun yritykseni on virallisesti toiminnassa. Virkailija kertoi, että kun toiminimi on virallisesti pystyssä, niin minun tulee ilmoittaa siitä heille uudestaan. Hyvä, nyt oli TE-toimistokin selvitetty. Ilmoitin myös Kela:lle missä mennään, ja he kertoivat, että he odottavat TE-toimiston lausuntoa koska he maksavat sen perusteella tukia. Eli Kelakin oli hoidettu.

Jäin odottelemaan virallisia papereita ja hoidin aikani kuluksi potilasvakuutuksen yritystunnukselleni. Kesti reilun viikon, kunnes paperit vihdoin tulivat. Minun piti vaihtaa vielä yritykseni nimi, koska se muistutti liikaa toista jo olemassaolevaa yritystä. Lähetin paperit uudelleen. Kesti pari viikkoa, kunnes vihdoin yritykseni oli merkitty kaupparekisteriin. Päivämäärä oli 26.5.2015. Toiminta sai alkaa, paitsi että…

Verottajalta tuli selvityspyyntö, jossa kysyttiin miksi minun ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa. Lisäksi pyydettiin toimittamaan kopio sekä Valviran rekisteristä että Aluehallintoviraston rekisteristä. Ensin soitin verottajalle ja tiedustelin moniko terveydenhuollon ammattilainen (joka siis harjoittaa terveydenhuoltoalan ammattiaan) maksaa suomessa arvonlisäveroa, johon sain vastauksen ”Öö… Ei kai yksikään.” Kysyin sen jälkeen, että minkä takia minun sitten pitäisi maksaa. Vastaus oli ”Ei kai minkään takia..?” Kysyin, että miksi helvetissä te sitten edes kyselette syytä sille. Vastaus oli ”… No kun meillä nyt on vaan tällainen käytäntö.” Hyvä käytäntö, se riittää minulle. Tämän kysymyksen sai sitten pienen märinän jälkeen sivuuttaa.

Seuraavaksi ihmettelin, että mikäs ihme se lapussa mainittu Aluehallintoviraston rekisteriote on. Olin kuitenkin jo kerran soittanut kyseiseen virastoon ja siellä oli todettu, etten tarvitse muuta kuin Valviran luvan. Väärin. Tarvitsin kuulemma Aluehallintovirastosta todistuksen, että mut on merkitty itsenäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityisten palvelunantajien rekisteriin. No niin, siispä uusi soitto Aluehallintovirastoon.

Aluehallintovirastosta kerrottiin, että kyllä, mun pitää maksaa rekisterimaksu, eikä siis pelkkä Valviran todistus riitä ”Vaikka nämä rekisterit nyt ovatkin vähän päällekäiset ja ristiriitaiset, mutta näillä mennään.” Hieno homma, että ensimmäisellä soitolla tämä ei selvinnyt. Aluehallintovirastosta kerrottiin, että heillä ei välttämättä kaikki työntekijät tiedä näitä asioita kovinkaan hyvin. Se on mielestäni erinomaista, sillä kyllä puuhastelijoita saa ja pitää olla joka virastoissa ettei mikään olisi liian yksinkertaista. Maksoin 200€ siitä, että minut merkataan rekisteriin, joka on periaatteessa sama rekisteri kuin mistä olen jo maksanut joskus koulusta valmistuttuani. Ja mikä parasta – kun firma jossa työskentelen muuttaa elokuussa eri osoitteeseen saan maksaa 120€ siitä, että se uusi osoite lisätään tietoihini. Maistuu. Onnekseni minulla oli mukava virkailija linjan toisessa päässä joka ehdotti, että voin tehdä rekisteröitymisen vasta muuton jälkeen, koska eihän ole järkevää maksaa nyt 320€, kun kyseessä on niin lyhyt aika vanhoissa toimitiloissa. Siispä soitto Verotoimistoon, jos vaikka tämä järjestely sopisi heillekin.

No ei kyllä ihan sopinut. Jos en maksa rekisteröintimaksua, en saa tehdä työtäni ilman arvonlisäveroa, mikä taas tarkoittaa sitä, että asiakkaat maksaisivat mun palveluista aika paljon enemmän kuin työkavereideni palveluista. Toisin sanoen, minulla ei olisi asiakkaita. Eli rekisterimaksu maksuun.

Sitten Kela lähestyi taas kirjeellä. Koska olin aloittanut yritystoiminnan 4.5.2015 (lue: lähettänyt perustamisilmoituksen), niin en ole oikeutettu saamaan ollenkaan tukea toukokuulta. Selvitin heille, että en ole tienannut yritykselläni euroakaan, koska se olisi laitonta niin kauan kunnes saan kaikki tarvittavat luvat kuntoon ja nimeni kaikkiin päällekkäisiin rekistereihin. Käsittelyajoista riippuen pääsisin aloittamaan yritystoiminnan vasta joskus kesäkuun lopulla. Kelaa se ei kiinnostanut. Kun minulla oli yritys, niin minulla täytyi olla myös rahaa – vähintäänkin starttirahaa. Niinpä niin, olisi hienoa jos sitä saisi. Selvitin heille, että olen nyt kuukauden taistellut sen eteen, että saisin työllistää itseni ja harjoittaa ammattia johon olen kouluttautunut. Minua kiitetään siitä eväämällä kaikki tuet, jopa siltä ajalta kun en ole edes saanut lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa. Kela tuumasi, että ”Itsepähän olet päättänyt perustaa yrityksen.” Totta, niinhän minä olen. Ei saatana.

Nyt istun sohvalla kalja ja pankkitunnukset kädessä ja odottelen, et mitäs viuluja seuraavaksi pääsee makselemaan.

- Nimetön

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/ Vaikuta, kerro meille omat kokemuksesi!

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Vakuutuksia myydään ja ostetaan mielikuvilla, koska "Eihän sitä koskaan tiedä." Seuraavaa tapausta tuskin kukaan olisi pystynyt edes ennustamaan.

Kaikki meidän perheen vakuutukset oli keskitettynä erääseen vakuutusyhtiöön, joka oli kaikinpuolin meille oikein hyvä vakuutusyhtiö. Olimme asiakkaina todella pitkän aikaa ja kaikki oli moitteetonta: maksut, vakuutusturva ja palvelu olivat hyviä. Monta kertaa, kun jotain vakuutuksen täytyi korvata, aina rahat tuli tilille.

Yllättäen minussa todettiin parantumaton sairaus, joka toisi kuluja koko loppuelämäni ajan. Vakuutusyhtiö olisi tietenkin korvannut kaikki sairauteen liittyvät kulut, ellei yhtiö olisi juuri päättänyt uudistaa rakennettaan ja luopua yksityisasiakkaista. Vakuutusyhtiö oli päättänyt keskittää toimintansa suurempien yhtiöiden asioiden hoitamiseen. Yksityisasiakkaiden käskettiin hakea vakuutuksensa jostain muusta firmasta.

Niinpä mekin jouduimme vaihtamaan vakuutusyhtiötä ja kilpailuttamaan koko perheen vakuutukset. Kaikki vakuutusyhtiöt sanoivat samaa - sairauteni oli tullut ennen uuden vakuutuksen ottamista ja siksi sen aiheuttamista kuluista ei korvattaisi minulle senttiäkään. Kaikki sairauteen liittyvät kulut poistettiin vakuutusturvasta.

Kaikki sairauteen liittyvät kulut tuosta eteenpäin ovat kaatuneet minun omaan niskaani. Pahimmillaan kuluja on ollut kuukaudessa useiden satojen eurojen edestä ja tulevaisuudessa kulut tulevat kasvamaan. Vaikka vuosikymmeniä maksoin vakuutusmaksuja minua kohdellaan kuin jälkiviisasta, joka sairastuttuaan ottaisi vasta vakuutuksen ja vaatisi siitä jälkikäteen korvauksia. Olen yksinkertaisesti väliinputoaja.

- Sairas tarina

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Suomessa on uutisoitu useassa eri yhteydessä varsinkin ravintolatyöntekijöiden arkea hankaloittavasta kuittipakosta. Tässä muutamia esimerkkejä "kuittailun" kohteeksi joutumisesta.

Viime aikoina eri yhteyksissä ja uutisoinneissa on noussut esille Suomessa vallitseva kuittipakko. Sanktioita seuraa esimerkiksi kuitin tulostamatta jättämisestä, tai jos tarkastajan paikalle sattuessa et muista tarjota sitä asiakkaalle. Tässä muutamia, surkuhupaisia esimerkkejä sekä hyviä faktoja lainauksien muodossa ystäväni facebook-seinältä, keskusteluketjun aloittajan luvalla:

“Muistan kanssa vuosia sitten, eräällä erittäin sääntöviidakkoa noudattaneella firmalla, kun oli ihan pakko tulostaa se kuitti ja heittää vaikka baaritiskille hetkeksi vaikkei asiakas sitä halunnut. Tämähän on sitten se yksi "järkevä" ratkaisu asiaan!”

“Kaikki te, joita tämä asia ei kosketa omasta mielestänne ollenkaan: Tämän kaltaiseen toimintaan kun kuitenkin käytetään rahaa. Rahaa, jolla voisi olla muutakin käyttöä. Sillä rahalla voitaisiin jättää ehkä joku kirjasto lakkauttamatta. Tai palkata pari hoitajaa lisää vanhainkotiin, korjata yleisiä teitä tai tukea taidetta. Noin esimerkiksi. Mutta ei. P.S. Olivat tutkineet, vähentääkö tämä kuittipakko nyt sitten sitä harmaata taloutta. Ei kuulemma. Jännä.”

“Pääsin puhutteluun kun kehtasin antaa orkesterille limonadia monta tuoppia ilman kuittia. Nollakuitti kassasta. Wuhuu.”

“Eräässä Keski-Suomalaisessa ravintolassa todistettua: Tuli huomautus kun jokaiselle ei väkisin annettu kuittia. Seuraavalla kerralla tuli huomautus, kun tiskin edusta oli epäsiisti - jokaiselle asiakkaalle kun annettiin se kuitti väkisin. Oi Suomi.”

“Tämä kuitin tyrkyttäminen on kyllä sellainen että voi saatana. Tuossa viime syksynä tein hajavuoroja eräissä ruokamarketeissa. Konserni opetti, että ei saa kohteliaasti kysyä asiakkaalta, ottaako hän kuittia ja jos ei ota niin voisin laittaa sen roskiin itse. Pitää vaan olla hiljaa ja yrittää tunkea se sille väkisin. Sitten kun sitä tunki liki asiakasta niin kukaan ei kehdannut olla ottamatta sitä, ja noin 95% niistä kuiteista oli sitten pitkin sitä kassahihnaa ja kassanpäätyä. Sadesäällä niitä sai irroitella irti rapaisesta lattiasta. Ai jeesus että keittää vieläkin.”

“Meillä kävi kerran niin, että asiakas ei tahtonut kuttia kun siltä kysytiin ja sitä ei silloin asiakkaalle annettu. Tässä kohdassa tarkastaja ilmoitti, että "Se ei ole asiakaan päätettävissä tahtooko se kuitin vai ei.”

- Kuitteja vaikka väkisin

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/