Lupaviidakko.fi

Mistä Pizzagatessa on kysymys?

(Taustaa: Suomen Poliisin harmaan talouden vastainen kampanja startattiin pizzerioihin kohdistuneilla epäilyillä. Kansalaisia kehoitettiin tarkkailemaan ravintolayrittäjiä, jotka tarjoavat alle kuuden euron pizzoja. Pelinavaus oli melkoisen epäonnistunut, sillä valtaosa suomalaisista koki, että harmaan talouden “suurimmat pelaajat” ovat jossain aivan muualla.)

Molemmat vanhempani ovat olleet ravintola-alan yrittäjiä. Vaikka he eivät koskaan olleet ”pitsanpyörittäjiä”, uskon että ymmärrän tilanteesta jotain.

Asia on vaikea ymmärtää ay-liikkeen ja sääntösuomen näkökulmasta, sillä moni maahanmuuttajan pitseria on yhteisökeskeisestä kulttuurista tulevan yrittäjäperheen tai sen edustajan omistama.

Toisin kuin suomalaiset keskimäärin, jotka ovat yksilökeskeisestä kulttuurista, yhteisökeskeisessä kultuurissa perheen ja suvun tehtävänä on tukea toisiaan kaikella mahdollisella tavalla. Tämä tarkoittaa, että koko mamuperheen ja suvun jäsenten odotetaan osallistuvan perheyrityksen tukemiseen, eikä yhteisen elinkeinon edistämisestä lasketa työtunteja tai makseta kiinteitä palkkoja perheenjäsenille.

Vanhempani tekivät aikoinaan 16 -tuntisia työpäiviä

Ja he tekivät ne ilman työaikalakia, koska sitä on pienyrittäminen.
Prosessin vaiheet tehtiin alussa itse; valmstelut, ruoanvalmistus, tarjoilu, tiskaus, siivous, hankinnat, jne. Myös minä olen siellä kuorinut perunoita, imuroinut, tarjoillut ja tiskannut, enkä ole siitä liiton mukaista tuntityökorvausta saanut, sillä se oli perheen elannon turvaamista eikä työtä.

Kotona syötiin sitä, mitä jäi yli ravintolasta. Ei ollut mitään hiihtolomia, syyslomia tai joululomia, koska sIlloin tehtiin töitä tai inventaarioita tai suursiivouksia. Kaikki pakolliset verot maksettiin ja kun yritys menestyi, palkattiin myös perheen ulkopuolisia työntekijöitä. Nyt vanhempani ovet jääneet eläkkeelle lähes neljänkymmenen yrittäjävuoden jälkeen.

Mistä ravintolabisnes on tehty?

Useimmat ravintola-alan yrittäjät ymmärtävät, ettei Suomessa ravintolaa kannata perustaa ellei ole a) iso määrä asiakaspaikkoja b) alkoholin myyntilupaa c) hyvää sijaintia d) tarjottavana jotain mitä ei muualta saa, e) useampaa yksikköä jotta voi neuvotella ostoalennukset tai f) elleivät yrittäjät ole valmiita tekemään paljon työtä ilman kiinteää palkkaa.

Iltaravintoloissa kate tehdään alkoholimynnillä eikä suinkaan ruoan valmistuksella. Lounaan kannattavuus on Suomessa erittäin heikko, ellei ole yli 40 asiakaspaikkaa ja/tai esim. buffa, jolloin henkilöstökulut ovat pienemmät.
Kate pelataan itse asiassa ostoilla, eli mistä saat raaka-aineet edullisesti.
Siksi harva ravintola-alan pienyritys on pelkästään lounaalla auki. Tähän liittyy myös suoraan yksiköiden ja asiakaspaikkojen määrä, työvoimakustannukset sekä siis raaka-aineet joista ruoka tehdään.

Turkkilainen pitsa/kebab-ravintoloitsija joka omistaa 2-3 ravintolaa ei pysty kilpailemaan isojen ketjuravintoloiden kanssa, paitsi jos hänellä on mahdollisuus maahantuoda kuivat raaka-aineet itse esim. Turkista, ja ellei yrittäjä sekä yrittäjän perhe suostu tekemään pitkiä työpäiviä ilman kiinteää korvausta.

On suuri vääryys, että poliisi ja verottaja käytännössä syyttävät maahanmuuttajayrittäjiä vilpistä.

Eli heitä, jotka eivät saa taustansa, koulutuksensa tai kielitaitonsa takia työtä suomalaisista yrityksistä, ja ovat siksi pakotettuja joko yrittämään tai olemaan kortistossa. Näitä ihmisiä, jotka tekevät korkealla työmoraalilla 12-16 tuntisia työpäiviä tässä taloustilanteessa, syyllistetään taustansa takia Mara ry:n ”laskelmien” pohjalta ja vieläpä viranomaisten toimesta.

Mara ry:llä ei ole alan pienyrittäjien intressit mielessään, koska sen jäsenistössä valtaa käyttävät suuret yritykset, joiden intresseissä ei tietenkään ole hintakilpailu pienyrittäjä Mehmetin kanssa.

Soitin keväällä Mara ry:hyn ja kysyin onko heillä tietoa kuinka moni ravintola-alan yrittäjä tai työntekijä Suomessa on maahanmuuttaja. Vastaus oli etteivät he tiedä eivätkä ole tälläistä tietoa hankkineet.

Ruotsissa asia nähdään toisin

Soitin Visitaan (Ruotsissa vastaava) josta kerrottiin, että siellä ulkomailla syntyneiden työntekijöiden ja yrittäjien (eli mamujen) osuus HoReCa-alalla (HoReCa = Hotel Restaurant Catering) on 58% kaikista. He ovat innoissaan asiasta sillä työskentely on yhteiskuntaan integroitumisen edellytys ja tämä on loistava kanava siihen. Esim. Södertäljen alueella Ruotsin ulkopuolella syntyneiden osuus alan työvoimasta ja yrittäjistä nousee yli 90%.

HoReCa-ala on murroksessa

Se on Suomessa samanlaisessa murroksessa, kuin se aikoinaan oli Ruotsissakin. Maahanmuuttajien kasvava osuus myös tarkoittaa paikaillisille tukku-toimijoille, ravintolaketjuille ja elintarviketeollisuudelle kilpailua, sillä Mehmet voi tilata riisinsä kebab-ravintolaansa suoraan Ahmdedilta Turkista, ja saada tällöin hinta-edun ostoista.

Laki täytyy olla kaikille sama, ja sitä pitää ylläpitää ja väärinkäytöksistä rangaista, mutta jos yhtä ryhmää ratsataan taustansa takia, se on rakenteellista rasismia.

Pari kysymystä, joita kannattaa miettiä on:
– Miksi poliisi ja verottaja pyytävät ilmiantoja, vaikka heillä on kaikkien suomalaisten yritysten vero- ja tilintarkastustiedot tiedossa?
– Kenen intresseissä on, ettei pitsan hinta tipu liian alas?
– Voisiko nämä yhteiskunnan resurssit käyttää paremmin esim. veroja välttelevien suuryritysten tutkimiseen?

– www.kulttuurialy.fi

(Julkaistu kirjoittajan luvalla, juttua muokattu lupaviidakko-sivustolle sopivaksi.) Kerro omista kokemuksistasi lupaviidakossa nimeltään Suomi osoitteessa: http://lupaviidakko.fi

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Olen parturi-kampaaja ja toiminimi yrittäjä. Kun valmistuin en tiennyt, että kampaamo-alalla suurin osa työskentelee yrittäjinä. Palkkatöitä on todella vähän tarjolla joten ajauduin yrittäjäksi, koska vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Kun aloitin kampaajan työt yrittäjänä, en olisi koskaan arvannut millaisia tulevat vuodet tulevan olemaan. Jos olisin tiennyt mitä pienyrittäjyys Suomessa on, voin sanoa 100% varmuudella etten olisi valinnut tätä tietä. Olisin varmasti hakenut palkkatöihin tai harkinnut jotain muuta vaihtoehtoa, mutta koska rakastan alaa, en ole osannut lopettaakkaan, kun kuitenkin koen olevani oikealla alalla. Kilpailua on niin paljon, joten olen tehnyt todella paljon töitä sen eteen että olen saanut kerättyä lojaalia asiakaskuntaa. Koskaan ei voi mennä sieltä mistä aita on matalin.

Avataanpa hieman kuluja. ALV- veroahan päätettiin nostaa meidän alalla vuonna 2012 kerralla 14%. Ja vuosi sen jälkeen sitä nostettiin vielä prosentilla. Tällä hetkellä ALV on siis 24%. Miten tuollaisen korotuksen voi laittaa suoraan hintoihin, kun asiakkaat valittavat muutenkin korkeista hinnoista? Emme todellakaan pystyneet tällaisena lama-aikana nostamaan hintoja niin paljoa, joten tämä vero meni niin sanotusti omasta pussista.

Toiminimiyrittäjänä maksan ensin tuolivuokran, joka minulla on 30%, sen jälkeen maksan 24 prosentin arvolisäveron. Lisäksi tietenkin maksan normaalia veroa niin kuin palkansaajat. Meillä yrittäjillä se on ennakkovero. Maksan myös itse itselleni eläkettä, joka on pakollinen yrittäjäeläkevakuutus. Maksan itse omat väriaineeni ja sakset mitä käytän, mutta muut liikkeen kulut kuuluu vuokraani. Väreistä tulee jonkin verran kustannuksia ja toki olen myös hankkinut hyvän kirjanpitäjän, joka maksaa joka kuukausi. Olen laskenut, että minulle jää melko tarkasti 30% omaan taskuun kaikesta mitä asiakas maksaa. Kun lasketaan prosentuaalisesti arvolisävero, ennakkovero ja yrittäjäeläkevakuutus, valtio saa takuuvarmasti enemmän minun tekemästä työstä.

Kun oli kulunut yli vuosi ALV-veron nostosta, tilanteeni alkoi olemaan rahallisesti hankala. Töitä tuli kyllä tehtyä paljon, mutta rahaa käteen jäi todella vähän. En meinannút selvitä laskuistani. Karu totuus paljastui, kun katsoimme kirjanpitäjäni kanssa vuoden 2013 liikevaihtoani. En meinannut uskoa todellisuutta. Puhdas liikevaihtoni vuonna 2013 oli ollut 42 000€. Tämän summan olin lyönyt kassaan ja mielestäni se on ihan ok summa vuodelta. Minulla on kuitenkin vain kaksi kättä ja tunteja on rajallinen määrä vuorokaudessa. Tämän olin ansainnut hiuksia laittamalla aivan itse. MUTTA… kun katsoimme mitä minulle todellisuudessa jäi käteen, olin järkyttynyt. Voitto-osuuteni oli 12 800€!!! Tästä oli siis vähennetty kaikki yrityksen kulut, joten kuukausipalkkani oli 1066€.

Työtunteja tähän mahtuu todella monta ja lomia ei ole pidetty paljoa. Tällä noin tuhannen euron kuukausipalkalla minun piti elää ja maksaa asuntolainani lyhennykset, laskuni ja moni muu elämiseen liittyvä pakollinen kulu. Olen kymmenen vuotta maksanut siitä, että saan ihan itse työllistää itseni. Mitä järkeä tällaisessa on?

Asiakkaat ovat tänä päivänä kokoajan hintatietoisempia ja ymmärrän kyllä, että jo esim. 100€ väri/leikkauspalvelu voi tuntua kalliilta omasta pussista. Toivoisin vain niin kovasti, että asiakkaat ymmärtäisivät mistä hinta Suomessa koostuu ja kuinka paljon siitä jää käteen tekijälle. Kunpa asiakkaat muistaisivat hinnoista valittaessaan, että sen työn takana on ihminen joka tekee käsityötä täydellä sydämellään ja rakkaudesta alaan.

- Parturi-kampaaja 29v

Vieraile sivustolla https://lupaviidakko.fi ja kerro oma tarinasi!