Lupaviidakko.fi

Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi Tutustu sivustoon ja kerro omista kokemuksistasi tässä lupaviidakossa nimeltänsä Suomi.

”Piikkimattoa rajalle!” Lue juttu Suomessa harjoitetusta autorasismista.

Suomessa toimii autojen maahantuontiin keskittynyt yhdistys, tähän organisaatioon kuuluu isot merkkimaahantuojat. Niillä on vahva lobbaus ja monopoli suomalaiseen autoalan lainsäädäntöön ja sitä kautta rekisteröintikatsastuksiin. Tämä kirpaisee ulkomailta tuotujen autojen rekisteröinteihin – olivat ne sitten uusia tai käytettyjä, jos ne eivät ole näitä valtamerkkejä. Mielestäni Suomessa on otettu käyttöön käytäntöjä ja ohjeistuksia, jotka ovat EU:n lainsäädännön ja hengen vastaisia.

EU:n virallinen kanta on, että jos auto on ollut laillisesti kilvissä toisessa maassa (kuten Saksa, Hollanti, Ruotsi jne.) ja se tuodaan Suomeen, pitäisi kaiken olla ok myös täällä. Auton valmistusmaalla tai aikaisemmalla “kotiseudulla” ei saisi olla merkitystä sitä Suomeen tuotaessa, kunhan ne on katsastettu siellä lähtömaassa. Auto kuin auto pitäisi olla rekisteröitävissä Suomeen ilman sen suurempia ongelmia, kunhan se ei vakavasti uhkaa kansanterveyttä.

Näin ei kuitenkaan käytännössä ole.

TRAFI vastaa tähän, että EU-komission tulkinnanvaraista tiedonantoa ei tarvitse noudattaa, koska se ei ole laki tai asetus. EU:ssa siis ajatellaan, ettei vakavaa uhkaa tai riskiä kansakunnalle muodostu pelkästään auton kotimaan perusteella, pienistä teknisistä eroavaisuuksista huolimatta. Suomessa TRAFI kuitenkin “suojelee” kansalaisiaan ja näkee pienet eroavaisuudet ylitsepääsemättöminä esteinä, tällaista autojen ilmaista maahantuontia ei siksi voida hyväksyä.

Jos siis haluat ulkomailta edullisemman, tai vaikkapa hieman harvinaisemman menopelin, joudut hankkimaan kaikki todistukset. Tämän lisäksi autoihin vaaditaan muutoksia, mittailuja ynnä muuta mikä näkyy suoraan kuluttajan lompakossa. Vaikka kaikki vaadittavat asiat olisi jo näytetty toteen toisessa EU maassa, Suomessa samat asiat pitää siis todeta uudestaan, ja kaikki maksaa. Olemassa olevat dokumentit eivät kelpaa, mutta niiden kopiot toimitettuna ulkomailta taas kelpaavat.

Vuositasolla puhumme siis tuhansista autoista, joista joudutaan maksamaan satoja, ellei jopa tuhansia euroja vedoten näihin muotoseikkoihin. “Maassa maan tavalla, tai maasta ulos” saa siis aivan uuden merkityksen. Se on nähdäkseni miljoonabisnestä.

EU:n yhtenä tavoitteena ja tarkoituksenahan on vapauttaa maiden välistä liikkuvuutta myös tuotteiden osalta. Kuitenkin muun muassa tästä auton rekisteröintiprosessista on tehty todella hankalaa ja kallista vain sillä verukkeella, ettei EU:n suosituksia tarvitse noudattaa.

Helposta ja mahdollisesta tehdään siis tarkoituksella vaikeaa, koska siihen ei ole erikseen lakia.

Tässä tilanteessa moni kuluttaja nostaa kädet ilmaan, ja jatkaa matkaansa massamenopelillään. Ja tämäkös isoja autojen maahantuojia miellyttää, en usko että tämä on täyttä sattumaa.

– Aktiivinen autoilija

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi)

Kun nyt on nämä norminpurkutalkoot, niin kerronpa yhden paikan, josta voisi mielestäni aloittaa: Suomen Tulli. Kerronpa myös, miksi olen sitä mieltä.

Sain tässä taannoin Tullilta lapun, jossa kerrottiin, että olen saanut paketin Sveitsistä ja että kaikista EU:n ulkopuolelta tulleista lähetyksistä pitää maksaa vero, jos niiden arvo ylittää 22 euroa. Lapussa oli myös maininta, että jos olen sitä mieltä, että veroa ei pidä maksaa, voisin soittaa numeroon xxx xxx xxxx.

Mitä tekee kansalainen? No, en tiennyt lähetyksen arvoa, koska kyseessä oli paketti, joka oli lähetetty minulle pyytämättä ja tilaamatta, joten oletin automaattisesti, että verot on maksettava. Niinpä ajoin Tampereen Sarankulmaan Tullin toimipisteeseen (45 km suuntaansa) tekemään tulliselvitystä, niin kuin lapussa käskettiin.

Tullissa oli töissä pleksiseinien takana kolme virkailijaa – salissa ei ollut yhtään asiakasta. Koska kukaan virkailijoista ei reagoinut mitenkään sisääntullessani, otin vuoronumeron ja jäin hiirenhiljaiseen saliin odottamaan vuoroani (!). Kun summeri soi, astelin tiskille, ojensin saamani kirjeen virkailijalle ja sanoin tulleeni tekemään tulliselvityksen.
Virkailija: Minkä arvoinen tämä lähetys on?
Minä: En tiedä, se on lahja.
V: No sinun täytyy selvittää lähetyksen arvo.
M: Miksi? Sehän lukee siinä paketin päällä olevassa pakettikortissa, jonka lähettäjä on täyttänyt.
V: Mutta ei se paketti täällä ole, se on Vantaalla.
M: Okei, no voitteko te soittaa sinne Vantaalle ja kysyä sitä?
V: Eihän se meidän paketti ole, se on sinun paketti, joten sinun pitää selvittää se.
M: Mutta kun se lukee siinä pakettikortissa!
V: Mutta kun ei se paketti ole täällä!!
M: Siis olenko mä ymmärtänyt oikein? Te otatte haltuunne mulle lähetetyn paketin ja sitten mun pitää selvittää teille sen paketin arvo, vaikka te tiedätte sen jo? Eihän tässä ole mitään järkeä?!
V: Mistä me se tiedetään, onko se pakettikorttiin merkitty arvo oikeasti sen paketin arvo.
M: No miksi te sitten kuvittelette, että se paketin lähettäjä kertois mulle sen todellisen arvon?? Kai teillä nyt on joku käsitys sen paketin arvosta, kun mä kerta olen saanut tällaisen kirjeen? Ette kai Tulli muuten olis sitä pakettia ottanut, jos se olis joku alle 22 euron arvoinen lähetys.
V: No itse asiassa lahjoissa se raja on 45 euroa.
M: Aha. No miksei sitä lue tässä lapussa? Ja miksi asiakkaan pitää tehdä teidän työt?
V: No näin se nyt vain menee. Me tehdään vain sitä työtä, joka meille on määrätty.
M: No mistä teille sitten oikein maksetaan, jos asiakkaan tarvitsee tehdä teidän työt teidän puolesta??
V: Sun täytyy ottaa yhteyttä sun omaan kansanedustajaan ja kysyä siltä.

Tässä vaiheessa mä soitin puhelun paketin lähettäjälle – ei vastausta.
Pienen ulkoilutauon jälkeen palasin takaisin, otin vuoronumeron, odotin vuoroani(!) ja pääsin summerin soidessa takaisin samalle virkailijalle.
M: Sen paketin arvo on 2 euroa.
V: 2 euroa??!?!?!
M: Juu.
V: No sitten sun pitää soittaa tähän lapussa mainittuun numeroon. Kun tässä sanotaan, että jos ei tarvii maksaa veroa, niin soittakaa tähän.
M: No ettekö te voi merkitä sitä arvoa johonkin?
V: Edelleenkään se ei ole meidän paketti. Se on sun paketti, joten se on sun velvollisuus.
M: Tässä lapussa lukee, että tulliselvityksen voi tehdä joko netissä tai Tullin toimipisteessä. Mä oon nyt tässä.
V: Niin mutta kun sen arvo on alle sen 45 euroa niin tulliselvitystä ei tarvii tehdä, vaan sun täytyy soittaa tähän numeroon.
M: Siis te ette voi tässä merkitä sitä?? Tai te ette voi soittaa tähän numeroon ja kertoa sitä arvoa?
V: Ei. Ei se ole meidän tehtävä.

Astelin ulos Tullista erinäisten Neuvostoliittoon viittaavien manausten saattelemana. Autosta soitin sitten lapussa mainittuun numeroon.
”Pimpelipom-meillä on ruuhkaa-voit jättää soittopyynnön-pimpelipom…” Kaikilla kotimaisilla. Jätin soittopyynnön.
Hetken päästä tulee puhelu.
Puhelinnainen: Tullista hei. Olit jättänyt soittopyynnön.
Minä (ilahtuneena): Juu! Kun mulle on tullut tällainen lähetys, joka on lahja ja jonka arvo on alle 45 euroa, niin voitteko te lähettää sen mulle?
P: Joo. Sun täytyy lähettää sähköpostia tonne lentoposti@tulli.fi -osoitteeseen ja pyytää niitä vapauttamaan se lähetys postin kuljetettavaksi.
M: A-N-T-E-E-K-S??!??!?!
P: Niin, laita sähköpostia tonne lentopostiät….
M: Mä oon nyt autossa eikä mulla ole tässä mahdollisuutta lähetellä mitään sähköpostia. Sitäpaitsi tässä lapussa sanotaan, että pitää soittaa tähän numeroon.
P: Joo mutta sun täytyy lähettää se sähköposti.
M: Etkö sä ole Tullissa töissä?
P: Juu.
M: No etkö sä voi sinne teidän järjestelmään jotenkin merkata, että sen lähetyksen voi vapauttaa, kun kuitenkin samassa lafkassa oot töissä?
P: En voi, kun mä vaan annan ohjeita.
Löin luurin kiinni ja huusin.

No. Mä sain sen sähköpostin lähetettyä, sain vastauksen suht nopeasti ja paketti tuli paikalliseen Saleen, koska meillä ei ole Postia (ajoin 15 km suuntaansa hakemaan sen), ja sain syntymäpäivälahjani.

Mun kysymys Sipilälle tai who-ever kuuluu: Miksei siinä lapussa, joka mulle lähetettiin, voitu kertoa alunperinkin, että
a) lahjan saajan velvollisuus on selvittää saamansa lahjan arvo. Jos se on alle 45 euroa, niin
b) lahjan saajan velvollisuus on laittaa sähköpostia osoitteeseen lentoposti@tulli.fi ja pyytää niitä vapauttamaan lähetys Postin kuljetettavaksi.

Ja:
c) miten ihmeessä on mahdollista, että meillä on varaa pitää Tullissa töissä ihmisiä, joiden tehtävä on vain ANTAA OHJEITA?? Miten niin muka kumpikaan niistä ihmisistä, niistä TULLIN TYÖNTEKIJÖISTÄ, joiden kanssa asioin, ei olisi voinut merkata sinne johonkin niiden systeemeihin, että tän paketin voi lähettää vastaanottajalle??

Niin että kyllä tuli tarpeeseen se värityskirja.

- Pilkunviilaaja

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/