Lupaviidakko.fi

(Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi)

Kun nyt on nämä norminpurkutalkoot, niin kerronpa yhden paikan, josta voisi mielestäni aloittaa: Suomen Tulli. Kerronpa myös, miksi olen sitä mieltä.

Sain tässä taannoin Tullilta lapun, jossa kerrottiin, että olen saanut paketin Sveitsistä ja että kaikista EU:n ulkopuolelta tulleista lähetyksistä pitää maksaa vero, jos niiden arvo ylittää 22 euroa. Lapussa oli myös maininta, että jos olen sitä mieltä, että veroa ei pidä maksaa, voisin soittaa numeroon xxx xxx xxxx.

Mitä tekee kansalainen? No, en tiennyt lähetyksen arvoa, koska kyseessä oli paketti, joka oli lähetetty minulle pyytämättä ja tilaamatta, joten oletin automaattisesti, että verot on maksettava. Niinpä ajoin Tampereen Sarankulmaan Tullin toimipisteeseen (45 km suuntaansa) tekemään tulliselvitystä, niin kuin lapussa käskettiin.

Tullissa oli töissä pleksiseinien takana kolme virkailijaa – salissa ei ollut yhtään asiakasta. Koska kukaan virkailijoista ei reagoinut mitenkään sisääntullessani, otin vuoronumeron ja jäin hiirenhiljaiseen saliin odottamaan vuoroani (!). Kun summeri soi, astelin tiskille, ojensin saamani kirjeen virkailijalle ja sanoin tulleeni tekemään tulliselvityksen.
Virkailija: Minkä arvoinen tämä lähetys on?
Minä: En tiedä, se on lahja.
V: No sinun täytyy selvittää lähetyksen arvo.
M: Miksi? Sehän lukee siinä paketin päällä olevassa pakettikortissa, jonka lähettäjä on täyttänyt.
V: Mutta ei se paketti täällä ole, se on Vantaalla.
M: Okei, no voitteko te soittaa sinne Vantaalle ja kysyä sitä?
V: Eihän se meidän paketti ole, se on sinun paketti, joten sinun pitää selvittää se.
M: Mutta kun se lukee siinä pakettikortissa!
V: Mutta kun ei se paketti ole täällä!!
M: Siis olenko mä ymmärtänyt oikein? Te otatte haltuunne mulle lähetetyn paketin ja sitten mun pitää selvittää teille sen paketin arvo, vaikka te tiedätte sen jo? Eihän tässä ole mitään järkeä?!
V: Mistä me se tiedetään, onko se pakettikorttiin merkitty arvo oikeasti sen paketin arvo.
M: No miksi te sitten kuvittelette, että se paketin lähettäjä kertois mulle sen todellisen arvon?? Kai teillä nyt on joku käsitys sen paketin arvosta, kun mä kerta olen saanut tällaisen kirjeen? Ette kai Tulli muuten olis sitä pakettia ottanut, jos se olis joku alle 22 euron arvoinen lähetys.
V: No itse asiassa lahjoissa se raja on 45 euroa.
M: Aha. No miksei sitä lue tässä lapussa? Ja miksi asiakkaan pitää tehdä teidän työt?
V: No näin se nyt vain menee. Me tehdään vain sitä työtä, joka meille on määrätty.
M: No mistä teille sitten oikein maksetaan, jos asiakkaan tarvitsee tehdä teidän työt teidän puolesta??
V: Sun täytyy ottaa yhteyttä sun omaan kansanedustajaan ja kysyä siltä.

Tässä vaiheessa mä soitin puhelun paketin lähettäjälle – ei vastausta.
Pienen ulkoilutauon jälkeen palasin takaisin, otin vuoronumeron, odotin vuoroani(!) ja pääsin summerin soidessa takaisin samalle virkailijalle.
M: Sen paketin arvo on 2 euroa.
V: 2 euroa??!?!?!
M: Juu.
V: No sitten sun pitää soittaa tähän lapussa mainittuun numeroon. Kun tässä sanotaan, että jos ei tarvii maksaa veroa, niin soittakaa tähän.
M: No ettekö te voi merkitä sitä arvoa johonkin?
V: Edelleenkään se ei ole meidän paketti. Se on sun paketti, joten se on sun velvollisuus.
M: Tässä lapussa lukee, että tulliselvityksen voi tehdä joko netissä tai Tullin toimipisteessä. Mä oon nyt tässä.
V: Niin mutta kun sen arvo on alle sen 45 euroa niin tulliselvitystä ei tarvii tehdä, vaan sun täytyy soittaa tähän numeroon.
M: Siis te ette voi tässä merkitä sitä?? Tai te ette voi soittaa tähän numeroon ja kertoa sitä arvoa?
V: Ei. Ei se ole meidän tehtävä.

Astelin ulos Tullista erinäisten Neuvostoliittoon viittaavien manausten saattelemana. Autosta soitin sitten lapussa mainittuun numeroon.
”Pimpelipom-meillä on ruuhkaa-voit jättää soittopyynnön-pimpelipom…” Kaikilla kotimaisilla. Jätin soittopyynnön.
Hetken päästä tulee puhelu.
Puhelinnainen: Tullista hei. Olit jättänyt soittopyynnön.
Minä (ilahtuneena): Juu! Kun mulle on tullut tällainen lähetys, joka on lahja ja jonka arvo on alle 45 euroa, niin voitteko te lähettää sen mulle?
P: Joo. Sun täytyy lähettää sähköpostia tonne lentoposti@tulli.fi -osoitteeseen ja pyytää niitä vapauttamaan se lähetys postin kuljetettavaksi.
M: A-N-T-E-E-K-S??!??!?!
P: Niin, laita sähköpostia tonne lentopostiät….
M: Mä oon nyt autossa eikä mulla ole tässä mahdollisuutta lähetellä mitään sähköpostia. Sitäpaitsi tässä lapussa sanotaan, että pitää soittaa tähän numeroon.
P: Joo mutta sun täytyy lähettää se sähköposti.
M: Etkö sä ole Tullissa töissä?
P: Juu.
M: No etkö sä voi sinne teidän järjestelmään jotenkin merkata, että sen lähetyksen voi vapauttaa, kun kuitenkin samassa lafkassa oot töissä?
P: En voi, kun mä vaan annan ohjeita.
Löin luurin kiinni ja huusin.

No. Mä sain sen sähköpostin lähetettyä, sain vastauksen suht nopeasti ja paketti tuli paikalliseen Saleen, koska meillä ei ole Postia (ajoin 15 km suuntaansa hakemaan sen), ja sain syntymäpäivälahjani.

Mun kysymys Sipilälle tai who-ever kuuluu: Miksei siinä lapussa, joka mulle lähetettiin, voitu kertoa alunperinkin, että
a) lahjan saajan velvollisuus on selvittää saamansa lahjan arvo. Jos se on alle 45 euroa, niin
b) lahjan saajan velvollisuus on laittaa sähköpostia osoitteeseen lentoposti@tulli.fi ja pyytää niitä vapauttamaan lähetys Postin kuljetettavaksi.

Ja:
c) miten ihmeessä on mahdollista, että meillä on varaa pitää Tullissa töissä ihmisiä, joiden tehtävä on vain ANTAA OHJEITA?? Miten niin muka kumpikaan niistä ihmisistä, niistä TULLIN TYÖNTEKIJÖISTÄ, joiden kanssa asioin, ei olisi voinut merkata sinne johonkin niiden systeemeihin, että tän paketin voi lähettää vastaanottajalle??

Niin että kyllä tuli tarpeeseen se värityskirja.

- Pilkunviilaaja

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Se on tietenkin ymmärrettävää, että kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä voidaan Kelan päätösten mukaan asettaa samaksi ruokakunnaksi. Annettu päätös aiheutti sen, että nämä kämppikset olivat nyt saman taloudellisen varakkuuden varassa. Ongelmaksi muodostui yksi ainoa lause.

Elettiin talvea 2013, kun muutin hetkeä aikaisemmin tutustumani ihmisen kanssa yhteen saman katon alle. Olimme valmistuneet ammattikorkeakoulusta ja hän halusi muuttaa minun kanssa samaan kaupunkiin. Etsimme yhteistä asuntoa pitkään, kunnes viimein meille tarjottiin yksityiseltä kolmiota. Vuokra oli korkea, mutta päätimme selvitä sen maksamisesta. Teimme vuokrasopimukset, kummallekkin omat. Vuokranantaja oli kokenut vuokrasopimusten tekijä, joten ajattelimme, että selviäisimme ilman ongelmia. Kunnes asumistukihakemukset tulivat takaisin.

Vain toinen meistä tulisi saamaan asumistukea, koska olemme nyt ruokakunta yhteisillä tuloilla. Päätöksestä johtuen toinen meistä tulisi elättämään toisen, koska tulot ovat nyt yhteisiä ja asumistuki määräytyy saatujen tulojen mukaan. Vuokra oli reilut 800 euroa ja tukea saimme yhteensä alle 100 euroa. Tukea laski meidän molempien satunnaiset keikkatyöt. Päätöksen tultua otimme yhteyttä Kelaan sähköpostitse sekä puhelimitse. Minkäänlaista apua ei saatu kummastakaan paikasta. Lopputulos oli selvä, asutte yhdessä, olette samaa ruokakuntaa. Kuitenkaan tässä vaiheessa, kukaan ei suostunut selvittämään meille miten samaan ruokakuntaan kuuluu ja miten siitä pääsee eroon.

Useiden turhien selvityspyyntöjen jälkeen päädyimme Kelan toimistolle. Ääntä korottamalla saimme ajan ja pääsimme selvittämään asiaa mukavan Kelan virkailijan kanssa. Hän kertoi suoraan, että hänen lapsellaan on ollut samat ongelmat ja asia tulisi ratkaista seuraavalla tavalla. Vuokrasopimuksessa oli yksi väärä lause “ Vuokralainen 1 on vuokralaisen 2 kanssa yhteisvastuussa vuokrasta”. Tämä lause teki meistä samassa ruokakunnassa asuvia. Soitimme vuokranantajalle, joka otti tämän lauseen pois ja laitoimme uudet hakemukset menemään Kelalle. Noin kuukautta myöhemmin saimme omat asumistuet.

Vaikka kirjoitukseni onkin näin lyhyt, niin tämä koko selvitysvaihe kesti noin 5 kuukautta. Asumistuet olivat katkolla koko ajan. Minä jouduin lainaamaan perheeltäni ja ystäviltäni yli 1000 euroa rahaa, joista osan olen edelleen velkaa. Kämppikseni lainasi myös omalta perheeltään satoja euroja rahaa. Hakemusten käsittelyssä tehtiin useita virheitä. Pahin virhe mielestäni oli, kun kämppikselle laitettiin asiakirjoja koskien minun henkilökohtaisia asioita. Jopa jotkut minua koskevat välipäätökset annettiin vain kämppikselle, mutta ei minulle. Minua koskevat päätökset sain vain, jos pyysin ne kirjallisesti jälkikäteen.

Mitään ongelmia ei olisi tullut, jos meistä toinen tai molemmat olisi ollu vielä opiskelijan statuksella. Yleinen asumistuki mahdollistaa sen, että kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä voivat joutua samaan ruokakuntaan. Ongelma muodostuu kuitenkin siinä, että hyvin harva vuokranantaja tekee vuokrasopimuksia ilman yhteisvastuu lausetta. Sillä pidetään huolta, että vuokranantaja saa aina vuokransa. Yhteisvastuulauseke opiskelijan vuokrasopimuksessa, ei vaikuta mitenkään Kelan myöntämään asumistukeen. Mielestäni ei ole tasa-arvoista, että kahden työttömän henkilön yhteisasuminen tehdään näin vaikeaksi. Ilmeisesti olisi parempi, että kaksi vähävaraista ihmistä asuisi erikseen eikä yhdessä.

Eniten kuitenkin harmittaa se, että kukaan ei vaivautunut kertomaan meille heti alussa mistä on kysymys. Asian käsittelyssä kului turhaan meidän kaikkien aikaa.

– Asuntovelka ilman asuntoa

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/