Lupaviidakko.fi

Tositarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Se on kovaa työtä, kun hakee työtä. Lue Markon tarina siitä, kuinka luottamus työvoimapalveluihin mureni.

Kävin työvoimapoliittista kurssia, jonka aiheena oli ”Kuinka laadin erottuvan ansioluettelon ja työhakemuksen”, joka oli suunnattu akateemisille työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Kurssi oli minulle jo viides vastaava laatuaan.

Kurssin infotilaisuudessa kurssista vastaava työvoimavirkailija kävi kertomassa opintososiaalisista etuuksista ja kurssin kulusta. Hän kertoi siinä yhteydessä kurssiin liittyvästä vapaaehtoisesta työharjoittelusta kaikkien noin 20 osallistujan kuullen ja yksi päällimmäisistä kysymyksistä kuului, tuleeko karenssia, jos ei suorita harjoittelua. Ei pitänyt tulla.

Oma tavoitteeni kurssilla oli edistää omaa elämääni lähtemällä EURES-työnhakumatkalle Saksaan kurssin jälkeen. Tämä asia kirjattiin työllistymissuunnitelmaan ja pidin siitä suullisen esityksen kurssitovereilleni. Olin suunnitellut tätä projektia kokonaisen vuoden ja siis paljon ennen tätä kurssia. Minulla oli projektissani paljon rahaa kiinni ja näin suuren vaivan sen eteen.

Pahaksi onneksi hain joitakin työharjoittelupaikkoja, jos sattuisin löytämään jotain sellaista, joka tukisi suunnitelmiani. Kyselin myös paikkaa eräästä julkishallinnon organisaatiosta, jossa olin työskennellyt aikaisemmin. Jotain alustavasti sovittiin. Peruin suunnitelman, koska alustava työnkuvani muuttui. Koska harjoittelujakson piti olla vapaaehtoinen, niin sillähän ei pitänyt olla mitään merkitystä.

Kurssivastaava kirjoitti minulle sähköpostia, jossa hän kirjoitti minulle että saan tästä syystä karenssia, koska olen ”kieltäytynyt työstä”. Puhelimessa hän kertoi lisäksi, että työvoimapoliittisten sääntöjen mukaan en voisi hakea toista paikkaa enkä näin ollen korjata tilannetta, vaikka uusi paikka olisi ollut järjestettävissä. Nöyrryin vielä ”neuvottelemaan” siitä paikasta, josta mukamas olin kieltäytynyt, kuten pyydettiin. Toista tilaisuutta ei järjestynyt. Puheterapeuttini lohdutti, että silloinhan se on yrityksen syy ja minä olin tehnyt osuuteni. Valitettavasti hän oli väärässä! Minusta tehtiin syyllinen käyttäen ilmaisua ”oma syy”. Jälkeenpäin selvisi, ettei kurssivastaavan mainitsemia sääntöjä ollut olemassakaan. Tähän hän puolustautui siten, ettei mukamas voinut todistaa hänen näin sanoneen.

Työvoimatoimiston sanaan ei siis voi luottaa. Työharjoittelu menee työllistymisen edelle ja byrokratia on tärkeämpi kuin edistää omaa projektia. Valitin asiastani useampaan eri paikkaan, mutta valitukset eivät edenneet, vaikka lain vaatima kirjallinen sopimus työharjoittelusta puuttui. Ei siis ollut olemassa sopimusta, ei perumista, ei kieltäytymistä eikä ”omaa syytä”. Mitä tästä opin? Työnhakija ei saa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, koska se on rangaistavaa!

– Marko

Jaa juttua ja kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa, koska se voi auttaa jotakuta: http://lupaviidakko.fi

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

"Sähköistä työnhakua, vaan ei sähäkkää!"

Sain sähköpostia TE-toimistolta. CV-netti-ilmoitus pitäisi kuulemma uusia. Käväisin verkkosivuilla huomatakseni, että minun ilmoitustani tässä työllistymisen problematiikan Deus Ex Machinassa on pälyilty potentiaalisten työnantajien toimesta tajunnanräjäyttävät 11 kertaa viimeisen viiden kuukauden aikana. Ajatella, että joka toinen viikko minulla, poloisella pelinappulalla elämän HR-helvetissä, on ollut täysi mahdollisuus työllistyä!

Itse asiassa, tilanne ei jää pelkän mahdollisuuden tasolle. Sain kuin sainkin työtarjouksen yhdessä vaiheessa puhelinmyyntifirmalta. Näin siitä huolimatta, että ilmoituksessa erikseen mainitsin empiirisen tutkimuksen kautta todenneeni alan epäedulliseksi henkiselle hyvinvoinnilleni ja siten myös työnantajallekin.

En näe itseäni henkilönä, joka haluaa sumuttaa ihmisiltä ropojaan verrattain läpinäkyvin psykologisin myyntitekniikoin. Tarjottu työ on kuitenkin tarjottu työ, ja olen kiitollinen siitä, että sain konkreettisen huomautuksen siitä, etten ollut ilmoitusta laatiessani täysin tietoinen todellisista kyvyistäni ja toiveistani. Tästä johtuen olenkin sitä mieltä, että minusta on hyvä, että joillain firmoilla on asenne, että potentiaalista työntekijää ei kuunnella rekrytointivaiheessa. Olisin nimittäin päässyt suoraan töihin, ilman haastattelua!

Kaikki TE-toimiston asiakkaana viime aikoina olleet tietävät, että tädit kehottavat erittäin painokkaasti ( = viime kädessä karenssin uhalla) laatimaan CV-nettiin esittelyn.

En tiedä missä vaiheessa lanseerausprosessia tämän tulevaisuuden työllistymismenetelmän kanssa olemme menossa, mutta minusta ainakin vaikuttaa siltä, että koko CV-nettijärjestelmä on puliveivattu kasaan kauniisti ilmaistuna näennäislogiikalla. Kaikesta haisee, että se on tilattu suojatyövoimalla (oikeat koodarit ei tarvitse tuohon kovin kummoisia työaikaresursseja) ja sen olemassaolon oikeuttava peruste on, että sille löytyy käyttäjiä. Tarkkoja lukuja en tiedä, mutta veikkaisin työttömyyslukujen perusteella työnhakijapuolelta käyttäjiä siunaantuneen arviolta kymmeniä tuhansia samalla kun työnantajien edustus vaikuttaa kaikesta päätellen loistavan lähinnä poissaolollaan. En ole nimittäin kuullut, lukenut tai telepaattisesti aistinut kenenkään saaneen minkäänlaista työsuhdetta aikaiseksi tämän palvelun välityksellä, joten asetan sen olemassaolon erittäin kyseenalaiseksi. Ihmettelen kuinka mistään ei löydy tietonjyvästäkään järjestelmän käyttöönotto- ja ylläpitokustannuksista.

Vaan ei se auta itku näillä työmarkkinoillakaan. Tehdään kuten sanotaan ja toivotaan parempaa huomista, lausui peräkylän poika. Onneksi allekirjoittaneella vaikuttaisi olevan vähän valoisampaa tulevaisuutta näkyvissä näillä marketeilla ettei ihan heti tarvitse löytää itseään puhelimen kammesta sieluaan Kodin Kuvalehtien tai sähkösopimusten muodossa myymässä. Sormet on toki nöyrästi ristissä kaiken varalta.

- Peräkylän poika

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Huhtikuun lopulla sain koulutustani vastaavan työpaikan, ja ainoa ehto työlle oli, että perustan toiminimen. Ajattelin sen olevan helppo nakki ja ryhdyin tuumasta toimeen…

Siispä ei muuta kuin toiminimi-yritystä perustamaan. Ensin piti soittaa TE-toimistoon ja kysellä miten hommat tulee hoitaa, koska olin heidän kirjoillaan työttömänä työnhakijana. ”Työkkäristä” kerrottiin, että minun kannattaa ottaa yhteyttä seutuni yrityspalvelupisteeseen. Yrityspalvelupisteet tarjoavat palveluita yritystoiminnan aloittamiseen liittyen sekä opastavat kaikenlaisissa yrittämiseen liittyvissä asioissa. Kuulosti hyvältä, joten varasin ajan asiantuntijalle.

Oli tiedossa, että terveydenhuollon ammattilaisia koskee monenlaiset säädökset, joten minulla oli melkonen pino kysymyksiä mukana. Olin pari tuntia juttelemassa ja sain lupakysymyksiini vastaukseksi, että kannattaa soitella ”Aluehallintovirastoon ja jonnekin”. Asiantuntijatason vastaus, olin mielissäni. Olin jo lähdössä, kun asiantuntija vielä vinkkasi, että minun kannattaa yrittää hakea starttirahaa. Istuin takaisin penkille ja asiantuntija kertoi miten starttirahaa anotaan. Sitä piti hakea ennen kuin toiminimen perustamisilmoitus jätetään. Selvä homma.

Soitin TE-toimiston starttiraha-asiantuntijalle, joka oli koko alueeni TE-toimiston johtaja. Muutaman ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyin, että kannattaako sitä starttirahaa nyt anoa vai ei, sillä en halunnut lähteä tekemään turhaa työtä. Johtaja kertoi, että ”Määrärahat on nyt loppu, mutta voithan sä laittaa hakemuksen, jos haluut.”

Hetkinen, elettiin huhtikuuta ja määrärahat oli loppu? Lämpenin siinä hetkellisesti, koska tuntui niin hullulta, että jo huhtikuussa rahat ovat finaalissa ja että loppuvuonna kenelläkään ei ole mahdollisuuksia saada starttirahaa. Johtaja totesi, että ”Hulluahan tämä onkin, minä kyllä yritän saada lisää määrärahoja, mutta tällä hetkellä meillä on vain ns. korvamerkittyä rahaa, ja sitäkin todella vähän.” Siis… Korvamerkittyä? Eli siis vain tietyille aloille ja tietyille ihmisille? ”Kyllä, juuri näin. Ei tämä ole kyllä yhtään kiva tilanne.” Ei voinut muuta kuin nauraa. Noh, se saatiin pois laskuista.

Toiminimen perustamisilmoitus laitettiin postiin ja PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) kaupparekisterimaksu maksettiin. Päivämäärä oli 4.5.2015. Seuraava askel oli soitto Aluehallintovirastoon. Sieltä kerrottiin, että jos minut on merkitty Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Terhikki-palveluun (Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri), niin voin aloittaa liiketoimintani heidän puolestaan heti kun muut yrittämiseen liittyvät asiat ovat kunnossa. Hyvä, starttiraha ja Aluehallintovirasto oli nyt selvitetty.

Seuraavaksi ilmoitin TE-toimistoon, että toiminimen perustamisilmoitus on nyt lähetetty ja kysyin, että miten seuraavaksi tulee edetä. Työnhaku kuulemma voitiin jättää vielä voimaan, jotta saisin vielä Kela:n maksamaa tukea siihen asti kun yritykseni on virallisesti toiminnassa. Virkailija kertoi, että kun toiminimi on virallisesti pystyssä, niin minun tulee ilmoittaa siitä heille uudestaan. Hyvä, nyt oli TE-toimistokin selvitetty. Ilmoitin myös Kela:lle missä mennään, ja he kertoivat, että he odottavat TE-toimiston lausuntoa koska he maksavat sen perusteella tukia. Eli Kelakin oli hoidettu.

Jäin odottelemaan virallisia papereita ja hoidin aikani kuluksi potilasvakuutuksen yritystunnukselleni. Kesti reilun viikon, kunnes paperit vihdoin tulivat. Minun piti vaihtaa vielä yritykseni nimi, koska se muistutti liikaa toista jo olemassaolevaa yritystä. Lähetin paperit uudelleen. Kesti pari viikkoa, kunnes vihdoin yritykseni oli merkitty kaupparekisteriin. Päivämäärä oli 26.5.2015. Toiminta sai alkaa, paitsi että…

Verottajalta tuli selvityspyyntö, jossa kysyttiin miksi minun ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa. Lisäksi pyydettiin toimittamaan kopio sekä Valviran rekisteristä että Aluehallintoviraston rekisteristä. Ensin soitin verottajalle ja tiedustelin moniko terveydenhuollon ammattilainen (joka siis harjoittaa terveydenhuoltoalan ammattiaan) maksaa suomessa arvonlisäveroa, johon sain vastauksen ”Öö… Ei kai yksikään.” Kysyin sen jälkeen, että minkä takia minun sitten pitäisi maksaa. Vastaus oli ”Ei kai minkään takia..?” Kysyin, että miksi helvetissä te sitten edes kyselette syytä sille. Vastaus oli ”… No kun meillä nyt on vaan tällainen käytäntö.” Hyvä käytäntö, se riittää minulle. Tämän kysymyksen sai sitten pienen märinän jälkeen sivuuttaa.

Seuraavaksi ihmettelin, että mikäs ihme se lapussa mainittu Aluehallintoviraston rekisteriote on. Olin kuitenkin jo kerran soittanut kyseiseen virastoon ja siellä oli todettu, etten tarvitse muuta kuin Valviran luvan. Väärin. Tarvitsin kuulemma Aluehallintovirastosta todistuksen, että mut on merkitty itsenäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityisten palvelunantajien rekisteriin. No niin, siispä uusi soitto Aluehallintovirastoon.

Aluehallintovirastosta kerrottiin, että kyllä, mun pitää maksaa rekisterimaksu, eikä siis pelkkä Valviran todistus riitä ”Vaikka nämä rekisterit nyt ovatkin vähän päällekäiset ja ristiriitaiset, mutta näillä mennään.” Hieno homma, että ensimmäisellä soitolla tämä ei selvinnyt. Aluehallintovirastosta kerrottiin, että heillä ei välttämättä kaikki työntekijät tiedä näitä asioita kovinkaan hyvin. Se on mielestäni erinomaista, sillä kyllä puuhastelijoita saa ja pitää olla joka virastoissa ettei mikään olisi liian yksinkertaista. Maksoin 200€ siitä, että minut merkataan rekisteriin, joka on periaatteessa sama rekisteri kuin mistä olen jo maksanut joskus koulusta valmistuttuani. Ja mikä parasta – kun firma jossa työskentelen muuttaa elokuussa eri osoitteeseen saan maksaa 120€ siitä, että se uusi osoite lisätään tietoihini. Maistuu. Onnekseni minulla oli mukava virkailija linjan toisessa päässä joka ehdotti, että voin tehdä rekisteröitymisen vasta muuton jälkeen, koska eihän ole järkevää maksaa nyt 320€, kun kyseessä on niin lyhyt aika vanhoissa toimitiloissa. Siispä soitto Verotoimistoon, jos vaikka tämä järjestely sopisi heillekin.

No ei kyllä ihan sopinut. Jos en maksa rekisteröintimaksua, en saa tehdä työtäni ilman arvonlisäveroa, mikä taas tarkoittaa sitä, että asiakkaat maksaisivat mun palveluista aika paljon enemmän kuin työkavereideni palveluista. Toisin sanoen, minulla ei olisi asiakkaita. Eli rekisterimaksu maksuun.

Sitten Kela lähestyi taas kirjeellä. Koska olin aloittanut yritystoiminnan 4.5.2015 (lue: lähettänyt perustamisilmoituksen), niin en ole oikeutettu saamaan ollenkaan tukea toukokuulta. Selvitin heille, että en ole tienannut yritykselläni euroakaan, koska se olisi laitonta niin kauan kunnes saan kaikki tarvittavat luvat kuntoon ja nimeni kaikkiin päällekkäisiin rekistereihin. Käsittelyajoista riippuen pääsisin aloittamaan yritystoiminnan vasta joskus kesäkuun lopulla. Kelaa se ei kiinnostanut. Kun minulla oli yritys, niin minulla täytyi olla myös rahaa – vähintäänkin starttirahaa. Niinpä niin, olisi hienoa jos sitä saisi. Selvitin heille, että olen nyt kuukauden taistellut sen eteen, että saisin työllistää itseni ja harjoittaa ammattia johon olen kouluttautunut. Minua kiitetään siitä eväämällä kaikki tuet, jopa siltä ajalta kun en ole edes saanut lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa. Kela tuumasi, että ”Itsepähän olet päättänyt perustaa yrityksen.” Totta, niinhän minä olen. Ei saatana.

Nyt istun sohvalla kalja ja pankkitunnukset kädessä ja odottelen, et mitäs viuluja seuraavaksi pääsee makselemaan.

- Nimetön

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/ Vaikuta, kerro meille omat kokemuksesi!