Lupaviidakko.fi

Tositarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Se on kovaa työtä, kun hakee työtä. Lue Markon tarina siitä, kuinka luottamus työvoimapalveluihin mureni.

Kävin työvoimapoliittista kurssia, jonka aiheena oli ”Kuinka laadin erottuvan ansioluettelon ja työhakemuksen”, joka oli suunnattu akateemisille työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Kurssi oli minulle jo viides vastaava laatuaan.

Kurssin infotilaisuudessa kurssista vastaava työvoimavirkailija kävi kertomassa opintososiaalisista etuuksista ja kurssin kulusta. Hän kertoi siinä yhteydessä kurssiin liittyvästä vapaaehtoisesta työharjoittelusta kaikkien noin 20 osallistujan kuullen ja yksi päällimmäisistä kysymyksistä kuului, tuleeko karenssia, jos ei suorita harjoittelua. Ei pitänyt tulla.

Oma tavoitteeni kurssilla oli edistää omaa elämääni lähtemällä EURES-työnhakumatkalle Saksaan kurssin jälkeen. Tämä asia kirjattiin työllistymissuunnitelmaan ja pidin siitä suullisen esityksen kurssitovereilleni. Olin suunnitellut tätä projektia kokonaisen vuoden ja siis paljon ennen tätä kurssia. Minulla oli projektissani paljon rahaa kiinni ja näin suuren vaivan sen eteen.

Pahaksi onneksi hain joitakin työharjoittelupaikkoja, jos sattuisin löytämään jotain sellaista, joka tukisi suunnitelmiani. Kyselin myös paikkaa eräästä julkishallinnon organisaatiosta, jossa olin työskennellyt aikaisemmin. Jotain alustavasti sovittiin. Peruin suunnitelman, koska alustava työnkuvani muuttui. Koska harjoittelujakson piti olla vapaaehtoinen, niin sillähän ei pitänyt olla mitään merkitystä.

Kurssivastaava kirjoitti minulle sähköpostia, jossa hän kirjoitti minulle että saan tästä syystä karenssia, koska olen ”kieltäytynyt työstä”. Puhelimessa hän kertoi lisäksi, että työvoimapoliittisten sääntöjen mukaan en voisi hakea toista paikkaa enkä näin ollen korjata tilannetta, vaikka uusi paikka olisi ollut järjestettävissä. Nöyrryin vielä ”neuvottelemaan” siitä paikasta, josta mukamas olin kieltäytynyt, kuten pyydettiin. Toista tilaisuutta ei järjestynyt. Puheterapeuttini lohdutti, että silloinhan se on yrityksen syy ja minä olin tehnyt osuuteni. Valitettavasti hän oli väärässä! Minusta tehtiin syyllinen käyttäen ilmaisua ”oma syy”. Jälkeenpäin selvisi, ettei kurssivastaavan mainitsemia sääntöjä ollut olemassakaan. Tähän hän puolustautui siten, ettei mukamas voinut todistaa hänen näin sanoneen.

Työvoimatoimiston sanaan ei siis voi luottaa. Työharjoittelu menee työllistymisen edelle ja byrokratia on tärkeämpi kuin edistää omaa projektia. Valitin asiastani useampaan eri paikkaan, mutta valitukset eivät edenneet, vaikka lain vaatima kirjallinen sopimus työharjoittelusta puuttui. Ei siis ollut olemassa sopimusta, ei perumista, ei kieltäytymistä eikä ”omaa syytä”. Mitä tästä opin? Työnhakija ei saa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, koska se on rangaistavaa!

– Marko

Jaa juttua ja kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa, koska se voi auttaa jotakuta: http://lupaviidakko.fi

Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Minäpä tunnustan teille muutaman asian siitä iltaravintolasta, jossa välillä vietätte aikaanne.

(Julkaistu kirjoittajan luvalla. Juttua muokattu ylläpidon toimesta sivustolle sopivaksi. Alkuperäinen kirjoitus Pörssi Ry:n blogissa: http://www.porssiry.fi/blogi/rakkaat-porssilaiset/ )

Alkoholitarkastaja käväisi ravintolassamme alkukesästä eräänä lauantai-iltana. Kyseisenä päivänä oli koulujen loppujaislauantai, jotkut kutsuvat sitä lakkiaispäiväksi. Kello oli kolme aamuyöllä ja ravintolaan ei mahtunut enää yhtäkään asiakasta.

Alkoholitarkastajan velvollisuuksiin kuuluu ilmoittaa tarkastettavalle ravintolalle, mitä täsmälleen ollaan tarkastamassa. Näin kävi myös tällä kertaa, tarkastettavana asiana oli alaikäisille anniskelu sekä nuorten päihtymystila – siis koulujen loppumispäivän teemavalvontaa. Että onko ravintolassamme noudatettu anniskelulakia.

Valvontakierroksella ravintolamme toiminnasta havaittiin seuraavia puutteita tai virheellisyyksiä:

1. Tanssilattialla nestettä
2. Baaritiskien läheisyydestä lattialla kuitteja ja roskia
3. Tanssilattian kierreportaissa rikkoutunut shottilasi
4. Lattiat tahmeat

Näistä rikkeistä ravintolallemme kirjoitettiin kirjallinen huomautus, joka vaatii vastineen. Tässä vastineessa minun täytyy selvittää ylitarkastajalle, miten voi olla mahdollista että koulujen loppumispäivän lauantaina kolmelta yöllä maassa voi olla roskia tai nestettä, ja miten shottilasi on voinut rikkoutua maahan. Lisäksi täytyy esittää ne keinot, joiden avulla vastaavia rikkomuksia ravintolassa ei enää tapahdu.

Nokkelimmat pokkelimmat ehkä jo oivalsivatkin, että esimerkiksi tanssilattialla oleva neste ei ole anniskelulain vastaista. Neuvottelin tästä ylitarkastajan kanssa, johon vastaus kuului: ”Sinun ei tarvitsekaan olla tästä asiasta samaa mieltä”.

Rikkeiden (kirjallisten huomautusten) toistuminen voi johtaa jatkoaikaluvan eväämiseen. Olivat rikkeet lainvastaisia tai eivät.

Alkoholitarkastajan antamia seuraamuksia on pääsääntöisesti kahdenlaisia: kirjallisia ja suullisia.

Suullisia seuraamuksia ravintolalle on annettu mm. seuraavista rikkeistä:

– Asiakas joi pullon suusta kuohuviintä
– Asiakas ojensi kuohuviinipullonsa toiselle asiakkaalle, vaikka toinen asiakas oli päihtynyt
– Roosapaitainen mies huojui
– Kolmannessa loossissa suudeltiin kiihkeästi
– Poikkitieteellisten haalaribileiden jonossa oli päihtyneitä henkilöitä, McDonaldsin edustalla

Kaikissa näissä tapauksissa ravintolan rike oli ylitarkastajan sanoin selkeä: tilanteisiin ei puututtu henkilökunnan toimesta vaikka olisi pitänyt. Kyse on kuitenkin laadukkaasta iltaravintolasta, ja edellä mainittu toiminta ei sellaiseen kuulu.

Eikä tässä vielä kaikki!

Ravintolassa on myös harrastettu Valviran tulkinnan mukaan epäasiallista ja alkoholin väärinkäyttöön rohkaisevaa mainontaa. Tapaus oli vuonna 2011, kun ulkopuolinen henkilö oli laivaristeilynsä aikana liimannut Viru Valge –pulloon ravintolan tarran, ottanut kuvan itsestään juomassa kyseistä tuotetta pullon suusta ja postannut kuvan pyytämättä ravintolan Facebook-sivulle. Ilmiannon tästä rikkeestä teki eräs kilpaileva yökerho.

Lisäksi kauppaketjun sisäisessä tarkastuksessa oli vuonna 2013 ilmennyt puutteellista etukortin pyytämistä asiakkaalta. Nämä epäkohdat painottuivat viikonloppuiltoihin. (Kirjoituksessa käsitellyn ravintolan yläpuolella toimii aikuisempaan makuun oleva tanssiravintola.) Myös muutamat suoraan tanssiravintolan yläpuolella majoittuneet hotelliasiakkaat ovat valittaneet meidän ravintolastamme kantautuvasta melusta. Näiden tapauksien jälkeen ravintolaan teetätettiin uudestaan äänentoistojärjestelmän limitointi, eli yleinen äänentaso laskettiin merkittävästi alemmas ja laitteisiin säädettiin desibelikatto. Tämän lisäksi työntekijöille hankittiin kuulosuojaimet. Jostain syystä nämä toimenpiteet eivät toistaiseksi ole riittäneet, vaan tanssiravintolan yläpuolella majoittuvat asiakkaat silloin tällöin edelleenkin valittavat ravintolan melusta.

Ehkäpä se mitä yritän tässä saada teille selväksi on se, että ravintolamme on viranomais- sekä esimieslähteideni mukaan meluisa, kostea, tahmea, epäeettinen, huojuttava, suudelmointiin kiihottava, alkoholin väärinkäyttöön rohkaiseva, kauppaketjun toimintaperiaatteiden vastainen, kaikin puolin epäilyttävä eikä aina täytä laadukkaan iltaravintolan tunnusmerkkejä.

– Mutta jumalauta se on kyllä upein ravintola jossa olen ikinä saanut kunnian työskennellä!

Minä kirjoitan niistä kyllä mielelläni vastineet.

– Tomi

Jaa juttua, tai kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa: http://lupaviidakko.fi

Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/lupaviidakko

(Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi)

Kun nyt on nämä norminpurkutalkoot, niin kerronpa yhden paikan, josta voisi mielestäni aloittaa: Suomen Tulli. Kerronpa myös, miksi olen sitä mieltä.

Sain tässä taannoin Tullilta lapun, jossa kerrottiin, että olen saanut paketin Sveitsistä ja että kaikista EU:n ulkopuolelta tulleista lähetyksistä pitää maksaa vero, jos niiden arvo ylittää 22 euroa. Lapussa oli myös maininta, että jos olen sitä mieltä, että veroa ei pidä maksaa, voisin soittaa numeroon xxx xxx xxxx.

Mitä tekee kansalainen? No, en tiennyt lähetyksen arvoa, koska kyseessä oli paketti, joka oli lähetetty minulle pyytämättä ja tilaamatta, joten oletin automaattisesti, että verot on maksettava. Niinpä ajoin Tampereen Sarankulmaan Tullin toimipisteeseen (45 km suuntaansa) tekemään tulliselvitystä, niin kuin lapussa käskettiin.

Tullissa oli töissä pleksiseinien takana kolme virkailijaa – salissa ei ollut yhtään asiakasta. Koska kukaan virkailijoista ei reagoinut mitenkään sisääntullessani, otin vuoronumeron ja jäin hiirenhiljaiseen saliin odottamaan vuoroani (!). Kun summeri soi, astelin tiskille, ojensin saamani kirjeen virkailijalle ja sanoin tulleeni tekemään tulliselvityksen.
Virkailija: Minkä arvoinen tämä lähetys on?
Minä: En tiedä, se on lahja.
V: No sinun täytyy selvittää lähetyksen arvo.
M: Miksi? Sehän lukee siinä paketin päällä olevassa pakettikortissa, jonka lähettäjä on täyttänyt.
V: Mutta ei se paketti täällä ole, se on Vantaalla.
M: Okei, no voitteko te soittaa sinne Vantaalle ja kysyä sitä?
V: Eihän se meidän paketti ole, se on sinun paketti, joten sinun pitää selvittää se.
M: Mutta kun se lukee siinä pakettikortissa!
V: Mutta kun ei se paketti ole täällä!!
M: Siis olenko mä ymmärtänyt oikein? Te otatte haltuunne mulle lähetetyn paketin ja sitten mun pitää selvittää teille sen paketin arvo, vaikka te tiedätte sen jo? Eihän tässä ole mitään järkeä?!
V: Mistä me se tiedetään, onko se pakettikorttiin merkitty arvo oikeasti sen paketin arvo.
M: No miksi te sitten kuvittelette, että se paketin lähettäjä kertois mulle sen todellisen arvon?? Kai teillä nyt on joku käsitys sen paketin arvosta, kun mä kerta olen saanut tällaisen kirjeen? Ette kai Tulli muuten olis sitä pakettia ottanut, jos se olis joku alle 22 euron arvoinen lähetys.
V: No itse asiassa lahjoissa se raja on 45 euroa.
M: Aha. No miksei sitä lue tässä lapussa? Ja miksi asiakkaan pitää tehdä teidän työt?
V: No näin se nyt vain menee. Me tehdään vain sitä työtä, joka meille on määrätty.
M: No mistä teille sitten oikein maksetaan, jos asiakkaan tarvitsee tehdä teidän työt teidän puolesta??
V: Sun täytyy ottaa yhteyttä sun omaan kansanedustajaan ja kysyä siltä.

Tässä vaiheessa mä soitin puhelun paketin lähettäjälle – ei vastausta.
Pienen ulkoilutauon jälkeen palasin takaisin, otin vuoronumeron, odotin vuoroani(!) ja pääsin summerin soidessa takaisin samalle virkailijalle.
M: Sen paketin arvo on 2 euroa.
V: 2 euroa??!?!?!
M: Juu.
V: No sitten sun pitää soittaa tähän lapussa mainittuun numeroon. Kun tässä sanotaan, että jos ei tarvii maksaa veroa, niin soittakaa tähän.
M: No ettekö te voi merkitä sitä arvoa johonkin?
V: Edelleenkään se ei ole meidän paketti. Se on sun paketti, joten se on sun velvollisuus.
M: Tässä lapussa lukee, että tulliselvityksen voi tehdä joko netissä tai Tullin toimipisteessä. Mä oon nyt tässä.
V: Niin mutta kun sen arvo on alle sen 45 euroa niin tulliselvitystä ei tarvii tehdä, vaan sun täytyy soittaa tähän numeroon.
M: Siis te ette voi tässä merkitä sitä?? Tai te ette voi soittaa tähän numeroon ja kertoa sitä arvoa?
V: Ei. Ei se ole meidän tehtävä.

Astelin ulos Tullista erinäisten Neuvostoliittoon viittaavien manausten saattelemana. Autosta soitin sitten lapussa mainittuun numeroon.
”Pimpelipom-meillä on ruuhkaa-voit jättää soittopyynnön-pimpelipom…” Kaikilla kotimaisilla. Jätin soittopyynnön.
Hetken päästä tulee puhelu.
Puhelinnainen: Tullista hei. Olit jättänyt soittopyynnön.
Minä (ilahtuneena): Juu! Kun mulle on tullut tällainen lähetys, joka on lahja ja jonka arvo on alle 45 euroa, niin voitteko te lähettää sen mulle?
P: Joo. Sun täytyy lähettää sähköpostia tonne lentoposti@tulli.fi -osoitteeseen ja pyytää niitä vapauttamaan se lähetys postin kuljetettavaksi.
M: A-N-T-E-E-K-S??!??!?!
P: Niin, laita sähköpostia tonne lentopostiät….
M: Mä oon nyt autossa eikä mulla ole tässä mahdollisuutta lähetellä mitään sähköpostia. Sitäpaitsi tässä lapussa sanotaan, että pitää soittaa tähän numeroon.
P: Joo mutta sun täytyy lähettää se sähköposti.
M: Etkö sä ole Tullissa töissä?
P: Juu.
M: No etkö sä voi sinne teidän järjestelmään jotenkin merkata, että sen lähetyksen voi vapauttaa, kun kuitenkin samassa lafkassa oot töissä?
P: En voi, kun mä vaan annan ohjeita.
Löin luurin kiinni ja huusin.

No. Mä sain sen sähköpostin lähetettyä, sain vastauksen suht nopeasti ja paketti tuli paikalliseen Saleen, koska meillä ei ole Postia (ajoin 15 km suuntaansa hakemaan sen), ja sain syntymäpäivälahjani.

Mun kysymys Sipilälle tai who-ever kuuluu: Miksei siinä lapussa, joka mulle lähetettiin, voitu kertoa alunperinkin, että
a) lahjan saajan velvollisuus on selvittää saamansa lahjan arvo. Jos se on alle 45 euroa, niin
b) lahjan saajan velvollisuus on laittaa sähköpostia osoitteeseen lentoposti@tulli.fi ja pyytää niitä vapauttamaan lähetys Postin kuljetettavaksi.

Ja:
c) miten ihmeessä on mahdollista, että meillä on varaa pitää Tullissa töissä ihmisiä, joiden tehtävä on vain ANTAA OHJEITA?? Miten niin muka kumpikaan niistä ihmisistä, niistä TULLIN TYÖNTEKIJÖISTÄ, joiden kanssa asioin, ei olisi voinut merkata sinne johonkin niiden systeemeihin, että tän paketin voi lähettää vastaanottajalle??

Niin että kyllä tuli tarpeeseen se värityskirja.

- Pilkunviilaaja

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/