Viinibaari

Kokoonnuimme viinibloggareiden kesken nauttimaan hyvistä viineistä ja ruoasta Ceestashopin tiloihin. Jokainen toi pullon viiniä mukanaan ja niiden ympärille oli rakennettu kuuden ruokalajin illallinen. Sovimme myös, että jokainen kertoisi omassa blogissaan tuomansa viinin.

Oma viinivalintani oli Maison François Martenot Meursault Les Haut Bois 2007.

Mersault'n kylä sijaitsee Bourgonessa Côte de Beaunen alueella ja viinit valmistetaan Chardonnay rypäleestä ja viineille on tyypillistä melko runsas tammen käyttö. Aromeista löytyikin trooppista hedelmää, tammea, voita ja mineraalisuutta. Viinissä oli myös melko kehittynyttä, sienimäistä, aromia ja värikin oli hieman tummunut kullankeltainen.

Viinivalintani oli sinänsä helppo, että valkoviiniä minulta toivottiin ja Meursault oli ainoa viinikaapistani löytynyt valkoviini. Eli asiaa sen kummemmin miettimättä otin pullon mukaan ja suuntasin Ceestashoppiin muita bloggareita tapaamaan.

Ruokana viinille oli hummeriflan. Meursault'n vierellä tarjoiltu Aligoté taisi olla tästä kaksikosta parempi yhdistelmä, sillä Meursault'n tammi hieman jyräsi annoksen hienot aromit alleen.

Seuraavan viinin esittelee Exclusive Hillbilly.

Kokonaisuutena koko ilta oli huikea. Herkullista ruokaa, hyviä viinejä ja hyvää seuraa.

Perjantaina maisteltiin viiniklubilaisten kanssa viinejä sokkona. Jokainen toi mukanaan pullon viiniä, ja muut saivat arvella mitä viiniä lasissa oli. Tehtävänä oli tunnistaa rypälelajike, alkuperämaa ja alue, sekä vuosikerta.

Sokkona maistellessa viininmaisteluun tulee keskityttyä paljon enemmän ja kaikki aiemmin viineistä opittu tieto joudutaan ottamaan käyttöön. Jo pelkän värin perusteella voidaan alkaa karsimaan pois sopimattomia vaihtoehtoja. Entä onko tuoksussa kypsää hedelmäisyyttä vai kevyempää hienostunutta aromia? Eri rypälelajikkeilta löytyy tunnistusta helpottavia ominaistuoksuja. Valkoviinit ovat helpommin tunnistettavia tuoksun perusteella. Punaviineissä tunnistamista vaikeuttaa tammikypsytyksen tuoma aromi, joka peittää rypäleen omia aromeja alleen.

Tuoksun perustella voidaan pohtia tuleeko viini viileästä vai lämpimästä ilmastosta ja mistä lajikkeesta kyseistä aromia löytyy. Maun perusteella voidaan todeta onko viinissä viileän ilmaston hapokkuutta vai lämpimämmän ilmaston kypsempää hedelmäisyyttä ja korkeampaa alkoholipitoisuutta.

Kun tiedetään rypälelajike ja minkälaisesta ilmastosta viini tulee, tarvitsee enää tietää missä maissa kyseisiä viinejä valmistetaan ja valita oikea vaihtoehto. Viinin värin ja aromin ja maun kypsyyden perusteella pystyy päättelemään minkä ikäistä viini on. Kun vielä tietää minkälaiset sääolosuhteet alueella on ollut siihen aikaan, voidaan tarkemmin valita oikea vuosi.

Teoriassa viinin tunnistaminen ei ole tuon vaikeampaa. Käytännössä se ei niin helppoa olekaan, varsinkin kun viinit saattoivat tulla mistä tahansa ja rypälelajikkeita on tuhansia. Ainoa rajoittava kriteeri viinille oli vähintään 20€ hinta. Pääsimmekin maistamaan oikein hyviä viinejä.

Mitä järkeä viinien sokkotunnistamisessa sitten on? Itsensä haastamisen lisäksi ei varmaan mitään, mutta meillä ainakin oli todella hauska ilta ja aiomme tehdä tämän uudestaan jo heti alkuvuodesta. Tosin ehkä rajaamme teemaa hiukan, koska nyt taisin arvata vain muutaman viinin oikein. Lopuksi valitsimme vielä illan parhaimmat viinit ja voittajaviinin tuoja sai itselleen palkinnon.

Lauantaina vietettiin herkullisia hetkiä suklaan ja viinin parissa. Opetin polttareita viettävälle tyttöporukalle viininmaistelua ja kuinka viinejä yhdistellään suklaiden kanssa. Nämä kuulemma olivat polttarisankarin kaksi intohimoa. Tai ainakin top 5 joukossa.

Viini ja suklaa voi olla melko haastavia yhdistää. Perinteisesti suklaata nautitaankin portviinien kanssa, mutta näillä vinkeillä se onnistuu muidenkin viinien kanssa. Viinin ja suklaan yhdistämisessä pätee pitkälti samat säännöt kuin viinin ja ruoankin yhdistämisessä. Suklaan kanssa viinissä tulisi olla runsas hedelmäisyys ja korkea (min. 13 %) alkoholipitoisuus. Usein pehmeäntäyteläiset ns. uuden maailman viinit sopivat paremmin suklaille kuin kuivat ja hapokkaat ranskalaiset tai italialaiset viinit.

Valkosuklaa valmistetaan kaakaorasvasta, maidosta ja sokerista ilman karvasta kaakaojauhetta. Rasvainen suklaa vaatii viiniltä korkeaa hapokkuutta. Hapokkuus viinissä pilkkoo suklaan rasvaisuutta ja yhdistelmästä tulee miellyttävämpi. Maistamassamme valkosuklaassa oli mukana mansikkaa ja hedelmäinen mansikantuoksuinen roséviini sopi tälle suklaalle mainiosti. Molemmissa oli samaa aromimaailmaa ja suklaan rasvaisuus ja makeus sekä viinin hapokkuus ja alkoholi muodostivat harmonisen kokonaisuuden. Yleisestikin kevyelle maulle saisi olla kevyempi viini ja voimakkaammalle täyteläisempi.

Appelsiinisuklaan kanssa sopiva juoma löytyi yllättäen valkoviineistä. Hieman jäännössokeria sisältävä raikas ja hedelmäinen valkoviini pääsi yllättämään minutkin positiivisesti. Fazerin sinisen kanssa maisteltiin tuhtia ja täyteläistä punaviiniä. Viini pelkältään on turhankin tanniininen, mutta maitosuklaa vaimentaa tanniinit ja viinistä tulee pehmeämpi.

Tumman suklaan kanssa tanniininen viini ei sovi, sillä tanniinit korostavat tumman suklaan karvautta. Samalla viiniltä kuitenkin vaaditaan paljon makua, jotta se ei jäisi suklaan jalkoihin. Tämän suklaan kanssa maistettiin vähätanniininen mausteinen punaviini lähes hillomaisen kypsällä hedelmäisyydellä.

Makean pähkinäisen Geishan kanssa valinta kohdistuu makeaan moscateliin, josta myös löytyy pähkinäistä aromia. Jälkiruokaviinien tulisi aina olla jälkiruokaa makeampia. Muuten viini maistuu epämiellyttävän kuivalta ja hapokkaalta. Makean suklaan jälkeen viini ei enää maistunutkaan niin makealta, vaan raikkaammalta ja hedelmäisemmältä. Kaksi makeaa jostain syystä kumoaa toisensa.

Näillä pitäisi päästä alkuun. Nauttikaa hyvistä viineistä ja herkullisista suklaista!

Jos tuntuu hankalalta ja haluat päästä maistelemaan suklaita ja viinejä ohjatusti niin vastaavat yksityistilaisuudet onnistuvat ja viiniklubillamme on tulossa alkuvuodesta suklaa & viini –tasting. Laita rohkeasti viestiä tai liity postituslistalle :)

Jännä miten joissain asioissa nälkä kasvaa syödessä. Keväällä, kun aloittelin baariopintoja, pullojen heittely tuntui jotenkin kaukaa haetulta. Hyvä kun yhdestä tai kahdesta pullosta sai juomat nätisti lasiin. Mutta pakkohan tätäkin oli päästä kokeilemaan kun VIP Bartenders järjesti kolmen päivän Flairtending koulutuksen. Tavoitteena oli suorittaa WFA:n (World Flair Association) keltainen taso.

Maanantai-aamuna yhdeksältä raahauduimme Bar Bäkkäriin. Tavallisille ihmisille tuo vastaisi jotain aamuviittä. Alkuun hieman pähkäilin kurssille osallistumista, koska harjoittelua on takana hyvin vähän. Ajankohta kuitenkin sopi kalenteriin, eikä sitä tiedä milloin seuraava mahdollisuus tulisi, joten päätin tulla mukaan. Osa jengistä olikin flairannut jo useita vuosia, mutta oli paikalla muutama aloittelijakin. Alussa opetetut liikkeet olivat ennestään tuttuja ja riittävillä toistoilla ne alkoivat sujumaan kivasti. Tosin tässä vaiheessa käytössä oli muoviset flairpullot eikä lasipulloja täynnä arvokasta viinaa. Iltapäivällä panokset ja vauhti kasvoivat ja flairpullo sai kokea kovia. Ja olin kyllä itsekin aika rikki kun pääsin kotiin.

Tiistaina jatkettiin siitä mihin maanantaina jäätiin. Tosin kaikki opittu oli yön aikana mystisesti kadonnut. Liikkeet eivät tuntuneetkaan yhtään sen helpommilta ja uudet liikkeet olivat alkuun aivan mahdottomia. Väliin vähän speed mixingiä, eli drinkin tekoa mahdollisimman nopeasti. Se olikin yllättävän hauskaa ja helppoa ja heti tuli sellainen fiilis, että lopputentissä päästään ainakin tästä läpi. Parin kokeilun jälkeen Sea Breezet nousi 12-13 sekuntiin ja siirryin harjoittelemaan kahden drinkin, Sea Breezen ja Mojiton, tekoa samanaikaisesti.

Alkuun monet flairliikkeet näyttävät ja tuntuvat todella vaikeilta. Mutta yhtäkkiä joku asia alkaakin sujumaan ja ensimmäisen onnistumisen jälkeen toinen seuraakin jo pian perässä. Päivän päätteeksi alkoi flairpullotkin tottelemaan ja fiilikset loppukokeen läpäisemisestä kasvoivat. Rutiinit sain tehtyä läpi lasipuolloillakin eikä yhtäkään hajonnut.

Keskiviikkona olikin sitten iltapäivällä hermoja raastavat tasokokeet. Kolmessa päivässä ei todellakaan ehdi oppia liikkeitä niin hyvin, että ne onnistuisivat joka kerralla. Kolme kuukautta olisi varmaan sopivampi treenimäärä tälle tasolle. Kokeessa vapaakaato, speed mixing ja working flair menivät kaikki ekalla yrittämällä läpi. Exhibition flairissa tuli ekalla yrityksellä pari pudotusta ja tokalla yrittämällä sekin meni läpi.

Tasokokeen jälkeen oli helpottunut ja hyvä fiilis. Ja mikä sen parempi tapa juhlistaa kurssin päätöstä kuin lähteä baarikierrokselle uusien kavereiden kanssa.

Parin viikon messuilujen jälkeen tämän viikon piti olla rauhallinen. No eihän se sitä ollut.

Alkuviikon olin Turussa viinimestarikurssilla ja maanantaina menimme Pinellaan valitsemaan tulevaa talon viiniä. Eli maistoimme ja pisteytimme viitisenkymmentä viiniä. Paikalla oli myös Turun Sanomien reportteri tekemässä tilaisuudesta juttua. 50 viinin maistelu alkaa jo käymään työstä ja on oikeastaan melko rankkaa puuhaa. Aikaakin siihen kuluu useampi tunti. Tavoitteena oli löytää miellyttävä ja monikäyttöinen viini, joka sopii hyvin useiden ruokien kanssa. Ja mielestäni viinin pitää maistua hyvältä sellaisenaankin. Usein sitä ehtii lasillisen nauttia jo ennen kuin ruoka on ehtinyt pöytään. Mitään liian tanniinista tai erikoista aromimaailmaa ei kannata valita.

Seuraavana iltana kävimmekin sitten porukalla Pinellassa syömässä ja voin kyllä suositella kaikille. Torstaina olin viinikellarilla kouluttamassa viininmaistelun perusteita eräälle firmalle ja ehti sitä pikaisesti käydä Beverage Partners Finlandin tupareissakin sitä ennen.

Perjantaina Wineserver viiniklubilla oli vuorossa syyskuun Italianmatkoilta tuomieni viinien maistelua. Mukana oli mm. Barolo, Brunello ja Bolgheri, 83-vuoden Chianti, uusin suosikkivalkoviinirypäleeni Arneis ja jokerina Sangiovesesta tehty valkoviini. No kuukauden sentään maltoin niitä kellaroida ennen nauttimista.

Viikonloppuna kävin Viini, Ruoka & Hyvä Elämä, eli tuttavallisemmin ViRHE messuilla perjantaina ja lauantaina maistelemassa muutamat viinit Samppanjamatkan markkinoinnin ohessa. Messuilta yleensä lähden hakemaan itselleni uusia viinejä, oli ne sitten Alkon uutuuksia tai muuten harvinaisempia pullotteita. Arvokkaampia viinejä on hyvä päästä ensin messuilla testailemaan ennen kuin ostaa pullon kotiin.

Selvästi eniten näyttäisivät houkuttelevan Samppanjat:

Syyskuussa Italiassa käydessäni pääsin tutustumaan Piemontelaisiin Brachetto-viineihin – makeisiin hieman kuohuviin punaviineihin. Muutama sellainenkin tuli messuilla vastaan.

Toki tuli maisteltua myös valko- ja punaviinejä.

Hyvät punaviinit eivät messuilla ole oikein parhaimmillaan vaan ne tarvitsisivat seurakseen jotain ruokaa. Enemmän tietoa itse messuista löytyy edellisestä blogikirjoituksesta. Jos joku haluaa perusteluja miksi juuri nämä viinit valitsin tähän niin voi kysyä kommenteissa.

Messukeskuksessa on jälleen Viini, Ruoka & Hyvä Elämä messut, tuttavallisemmin ViRHE. Maistelulipukkeilla pääsee maistelemaan viinejä lukuisten osastojen tiskeiltä. Lisäksi siellä järjestetään viineistä luentoja ja ohjattuja tasting tilaisuuksia. Kannattaa mennä käymään. Alkuun oli tarkoitus mennä vasta perjantaina paikalle, mutta pitikin käväistä pikaisesti jo tänään bisneksiä hoitelemassa ja hyvältä näyttää viinialue.

Tarkemmat tiedot lippujen hinnoista ja ohjelmasta löytyy täältä! Ja tasting tilaisuudet Viinilehden sivuilta. Itse taidan ainakin nuo Vuoden Viini -finalistit käydä maistelemassa. Samppanja- ja kuohuviinitasting on tietenkin myös suositeltava – niitä ei voi koskaan juoda liikaa.

Messut järjestetään samanaikaisesti Helsingin Kirjamessujen, Musiikkimessujen ja Art Forum Helsingin kanssa. Minut tavoittaakin Kirjamessujen puolelta Lomalinjan osastolta perjantaina klo 14-15 sekä 18-19, ja lauantaina klo 15-16. Olen siellä markkinoimassa viinimatkoja ja etenkin kertomassa meidän tulevasta huikeasta Samppanjamatkasta. Huhtikuussa 2014 tosiaan olen järjestämässä matkaa Champagnen seudulle ja matkakuume on jo nousussa. Helpotusta tähän tuo messuilla tarjolla olevat lukuisat samppanjat.

Tässä vähän käytännön ohjeita suoraan messukeskuksen sivuilta kopioituna kaiken varalta, jos messut eivät ole ennestään tutut:

”Näin toimit viinialueella:
Maistelulasi ja –lipukkeet ostetaan Viinialueen lasipisteestä. Maistelulasin hinta on 8 €, josta saa lasinpalautuksessa takaisin 5 €. Säästäkää maistelulasin mukana saamanne lippu, jota vastaan palautamme 5 € panttimaksun. Maistelulasin palautuspiste löytyy lasipisteessä. Maistelulipun hinta on 2,50 €/kpl. Huomioittehan, että yksi maisteluannos voi maksaa useamman lipukkeen.”

Minulta monesti kysytään tuleeko viini sylkeä pois maistamisen jälkeen. Jos kulauksen hinta on 2,50 € niin harvemmin messuilla näkee kenenkään viiniä pois sylkevän. Olen aiempina vuosina ollut töissä kyseisillä messuilla ja pari vuotta sitten jo kirjoittelin Wineserver blogiin mitä nuo maisteluliput oikeastaan näytteilleasettajalle tarkoittaa. Viinimessut Confidential –kirjoitus.

Maistelulippukäytäntö johtuu siitä, että Suomessa laki ei salli tarjoiltavan ilmaista viinaa yleisölle avoimessa tilaisuudessa. Sinänsä tuo hinta kuluttajalle on varmaan ihan ok mutta rajoittaa toki maisteltavien viinien määrää. Mitäköhän tapahtuisi jos viini tuolla olisikin ilmaista. Harmittava piirre tuossa vain on se, että näytteilleasettaja saa tuosta lipukkeen hinnasta vain murto osan. Vuonna 2011 jako oli seuraava: Messujen ravintolalle 1,317€, verona valtiolle 0,468€, ja näytteilleasettajalle jää kaikkien kulujensa katteeksi 0,715€. Eli mitään kannattavaa bisnestä tuo ei ole ja siksi valtaosa messujen viineistä tulee isomman volyymin tuottajilta, joilla markkinointibudjeteissa on siihen varaa.

Näiltä messuilta saa hyviä vinkkejä mitä Alkosta kannattaa ostaa. Palaan myöhemmin asiaan ja kerron mitä hyviä viinejä itse messuilta löysin. Viinicocktailejakin näiltä messuilta löytyy :D

Saavuin OlutExpoon. Mitäs hel******!? Tämä paikkahan on täynnä viskejä. Olin kyllä kuullut, että niitäkin olisi siellä esillä, mutta yhtä hyvin tapahtuman nimi voisi olla ViskiExpo. Ai niin. Eihän viskiä saa mainostaa missään. Joisikohan ihmiset oikeasti enemmän jos alkoholin mainonta olisi sallittu? Vai kenties vähemmän jos sen juomista ei pidettäisi niin ihmeellisenä asiana ja alkoholia ei nostettaisi jalustalle jatkuvasti?

Eniten kaikessa alkoholipolitiikassa häiritsee se, että tuotteen maulla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Tuolla olisi järjestetty vaikka mitä tasting tilaisuuksia, mutta kun niistä ei saa tiedottaa niin eivät ihmiset löydä niihin.

Tosiaan Vanhassa Satamassa järjestetään siis OlutExpo 18-20.10. Tietenkin siellä oltiin jo heti perjantaina odottelemassa ovien aukeamista. Olutta tosin riittää varmaan sunnuntaille asti, mutta muutamat harvinaisemmat viskit oli päästävä maistamaan ennen kuin menee parempiin suihin.

Vaikka en varsinaisesti mikään oluiden asiantuntija olekaan, niin syksyn aika on melko paljon tullut maisteltua kotimaisten pienpanimoiden oluita mm. Suuret Oluet Pienet Panimot ja Syystober tapahtumissa.
Tässä vaiheessa vielä haetaan sitä vertailupohjaa ja maistellaan mahdollisimman paljon erilaisia oluita enkä ala niitä sen enempää pisteyttämään. Oluiden maistelun opettelemisessa olen ottanut samanlaisen lähestymisen kuin viinien kanssa. Ensin kysyn tai luen esitteestä miten kyseinen olut on valmistettu, sitten yritän tuoksusta ja mausta löytää kyseiselle oluelle tyypilliset vivahteet: löytyykö oluesta pintahiivaoluelle tyypillisiä hedelmäisiä aromeja, tummemman maltaan paahteisuutta, tai jättääkö voimakas humalointi katkeran jälkimaun suun takaosaan jne. Seuraavassa vaiheessa maistetaan ensin olut, muodostetaan siitä oma mielipide, ja lopuksi tarkistetaan asia kysymällä tai lukemalla. Oluita tulikin maisteltua aina Uudesta-Seelannista asti. Olut on valmistettu pullokäymismenetelmällä, joka minun korviini kuulostaa melko työläältä prosessilta.

Sitten kun ei enää jaksa keskittyä maistelemiseen voi alkaa katselemaan ympärilleen keitä muita on paikalla. Ja olihan siellä tuttuja vaikka kuinka paljon ja oli oikein hauska ilta. Ja totta kai tuli maisteltua huippuhyviä viskicocktaileja.

Viskiä, absinttia, aprikoosilikööriä, sokeria, valkuaista, päälle mustapippuria ja appelsiinin eteeriset öljyt. Saatan käydä tänään hakemassa näitä vielä muutaman. Löytyisiköhän ensi vuonna olutcocktailejakin?

Nyt olisi korkea aika perustaa oma blogi. Ehkä vähän itseäni varten, että jää mieleen mitä on milloinkin tullut tehtyä ja millaiset fiilikset on jäänyt. Ja tietenkin muillekin jotka ovat kiinnostuneet viini- ja alkoholitrendeistä.

Miten olen tähän tilanteeseen päätynyt? Oman viinikerhoni perustin viitisen vuotta sitten. Silloin oli kova halu oppia lisää viineistä ja ymmärtää miksi ne maistuvat erilaisilta. Viinikerhon kautta myös oma motivaatio oppia kasvoi eikä se ole vieläkään hiipunut. Tällä hetkellä opiskelen Viinimestarin tutkintoa sekä Baarimestarin Erikoisammattitutkintoa. Toiminimeni Wineserver kautta järjestän viininmaistelutilaisuuksia, viinimatkoja ja pyöritän viiniklubia. Viiniklubit ovatkin paras ja hauskin tapa oppia viineistä. Kotisivut löytyvät osoitteesta www.wineserver.fi ja postituslistalle pääsee tästä linkistä. Viiniklubiin liittyviä asioita kirjoittelen sivuston omassa blogissa ja tänne Cityyn on tarkoitus kirjoitella muista asioista.

Aloitetaan vaikka tästä viikosta.

Alkuviikko onkin ollut todella cocktailpainotteinen. Maanantaina ja tiistaina järjestettiin Vanhassa Satamassa FinnBar messut, jotka ovat alan ammattilaismessut. Baarimestarit kisaavat paremmuudestaan cocktail, tekniikka, ja flairtending osaamisessaan ja eri tuottajien ja maahantuojien ständeilla pääsee maistelemaan tämän hetken trendikkäimpiä drinkkejä. Rommit, etenkin Brugal, olivat vahvasti esillä, Oddka makuvodkat, sekä Koskenkorvan Valhalla yrttilikööri. Viskejä ei pahemmin näkynyt, mutta niitä menen maistelemaan viikonloppuna järjestettävässä OlutExpossa.

Edellisellä viikolla oli Berliinissä järjestetty maailman suurimmat baarimessut ja sieltä kuultuna alan suurimmat trendit ovatkin juuri rommi, irlantilainen viski, tequila, mezcal ja gin. Cocktaileissa palataan takaisin juurille ja perusasioiden pariin. Komponentit, joita juomiin lisätään, tulee myös maistua. Kaikki muu ylimääräinen jätetään pois.

Keskiviikkona oli vuorossa Pernod Ricardin järjestämä cocktailkoulutus A21:ssa. Aiheena olivat tummat viinat ja seurasimme miten baarimestari Timo Siitonen rakentaa niistä lämpimiä ja kylmiä cocktaileja. Huikeita juomia, jotka pitävät lämpimänä, jos glögit eivät innosta. Kuvassa etualalla lämmin Blazer cocktaili, jossa on pohjalla kaksi vadelmaa, karhunvatukka sekä kanelitanko. Jamesoniin lisättiin pari lusikallista ruokosokeria ja se liekitettiin kunnes sokeri oli sulanut joukkoon. Lopuksi juoma vielä jatkettiin kuumalla vedellä.

A21:sta kiiruhdin Oloon tapaamaan Clovis Taittingeria. Hän on Taittinger samppanjatalon vientipäällikkö ja tarjolla oli tietenkin isoa samppanjaa ja pientä purtavaa. Keväällä järjestettävällä viiniklubin samppanjamatkalla olisi tarkoitus mennä heidän luona käymään.

Viikonloppuna suuntana on OlutExpo ja viikon päästä olisi taas Helsingissä Viini, Ruoka & Hyvä Elämä messut. Ehkä näemme siellä?