Kokoonnuimme viinibloggareiden kesken nauttimaan hyvistä viineistä ja ruoasta Ceestashopin tiloihin. Jokainen toi pullon viiniä mukanaan ja niiden ympärille oli rakennettu kuuden ruokalajin illallinen. Sovimme myös, että jokainen kertoisi omassa blogissaan tuomansa viinin.
Oma viinivalintani oli Maison François Martenot Meursault Les Haut Bois 2007.
Mersault'n kylä sijaitsee Bourgonessa Côte de Beaunen alueella ja viinit valmistetaan Chardonnay rypäleestä ja viineille on tyypillistä melko runsas tammen käyttö. Aromeista löytyikin trooppista hedelmää, tammea, voita ja mineraalisuutta. Viinissä oli myös melko kehittynyttä, sienimäistä, aromia ja värikin oli hieman tummunut kullankeltainen.
Viinivalintani oli sinänsä helppo, että valkoviiniä minulta toivottiin ja Meursault oli ainoa viinikaapistani löytynyt valkoviini. Eli asiaa sen kummemmin miettimättä otin pullon mukaan ja suuntasin Ceestashoppiin muita bloggareita tapaamaan.
Ruokana viinille oli hummeriflan. Meursault'n vierellä tarjoiltu Aligoté taisi olla tästä kaksikosta parempi yhdistelmä, sillä Meursault'n tammi hieman jyräsi annoksen hienot aromit alleen.
Perjantaina maisteltiin viiniklubilaisten kanssa viinejä sokkona. Jokainen toi mukanaan pullon viiniä, ja muut saivat arvella mitä viiniä lasissa oli. Tehtävänä oli tunnistaa rypälelajike, alkuperämaa ja alue, sekä vuosikerta.
Illan viinit.
Sokkona maistellessa viininmaisteluun tulee keskityttyä paljon enemmän ja kaikki aiemmin viineistä opittu tieto joudutaan ottamaan käyttöön. Jo pelkän värin perusteella voidaan alkaa karsimaan pois sopimattomia vaihtoehtoja. Entä onko tuoksussa kypsää hedelmäisyyttä vai kevyempää hienostunutta aromia? Eri rypälelajikkeilta löytyy tunnistusta helpottavia ominaistuoksuja. Valkoviinit ovat helpommin tunnistettavia tuoksun perusteella. Punaviineissä tunnistamista vaikeuttaa tammikypsytyksen tuoma aromi, joka peittää rypäleen omia aromeja alleen.
Tuoksun perustella voidaan pohtia tuleeko viini viileästä vai lämpimästä ilmastosta ja mistä lajikkeesta kyseistä aromia löytyy. Maun perusteella voidaan todeta onko viinissä viileän ilmaston hapokkuutta vai lämpimämmän ilmaston kypsempää hedelmäisyyttä ja korkeampaa alkoholipitoisuutta.
Kun tiedetään rypälelajike ja minkälaisesta ilmastosta viini tulee, tarvitsee enää tietää missä maissa kyseisiä viinejä valmistetaan ja valita oikea vaihtoehto. Viinin värin ja aromin ja maun kypsyyden perusteella pystyy päättelemään minkä ikäistä viini on. Kun vielä tietää minkälaiset sääolosuhteet alueella on ollut siihen aikaan, voidaan tarkemmin valita oikea vuosi.
Teoriassa viinin tunnistaminen ei ole tuon vaikeampaa. Käytännössä se ei niin helppoa olekaan, varsinkin kun viinit saattoivat tulla mistä tahansa ja rypälelajikkeita on tuhansia. Ainoa rajoittava kriteeri viinille oli vähintään 20€ hinta. Pääsimmekin maistamaan oikein hyviä viinejä.
Mitä järkeä viinien sokkotunnistamisessa sitten on? Itsensä haastamisen lisäksi ei varmaan mitään, mutta meillä ainakin oli todella hauska ilta ja aiomme tehdä tämän uudestaan jo heti alkuvuodesta. Tosin ehkä rajaamme teemaa hiukan, koska nyt taisin arvata vain muutaman viinin oikein. Lopuksi valitsimme vielä illan parhaimmat viinit ja voittajaviinin tuoja sai itselleen palkinnon.
Lauantaina vietettiin herkullisia hetkiä suklaan ja viinin parissa. Opetin polttareita viettävälle tyttöporukalle viininmaistelua ja kuinka viinejä yhdistellään suklaiden kanssa. Nämä kuulemma olivat polttarisankarin kaksi intohimoa. Tai ainakin top 5 joukossa.
Viini ja suklaa voi olla melko haastavia yhdistää. Perinteisesti suklaata nautitaankin portviinien kanssa, mutta näillä vinkeillä se onnistuu muidenkin viinien kanssa. Viinin ja suklaan yhdistämisessä pätee pitkälti samat säännöt kuin viinin ja ruoankin yhdistämisessä. Suklaan kanssa viinissä tulisi olla runsas hedelmäisyys ja korkea (min. 13 %) alkoholipitoisuus. Usein pehmeäntäyteläiset ns. uuden maailman viinit sopivat paremmin suklaille kuin kuivat ja hapokkaat ranskalaiset tai italialaiset viinit.
Valkosuklaa valmistetaan kaakaorasvasta, maidosta ja sokerista ilman karvasta kaakaojauhetta. Rasvainen suklaa vaatii viiniltä korkeaa hapokkuutta. Hapokkuus viinissä pilkkoo suklaan rasvaisuutta ja yhdistelmästä tulee miellyttävämpi. Maistamassamme valkosuklaassa oli mukana mansikkaa ja hedelmäinen mansikantuoksuinen roséviini sopi tälle suklaalle mainiosti. Molemmissa oli samaa aromimaailmaa ja suklaan rasvaisuus ja makeus sekä viinin hapokkuus ja alkoholi muodostivat harmonisen kokonaisuuden. Yleisestikin kevyelle maulle saisi olla kevyempi viini ja voimakkaammalle täyteläisempi.
Appelsiinisuklaan kanssa sopiva juoma löytyi yllättäen valkoviineistä. Hieman jäännössokeria sisältävä raikas ja hedelmäinen valkoviini pääsi yllättämään minutkin positiivisesti. Fazerin sinisen kanssa maisteltiin tuhtia ja täyteläistä punaviiniä. Viini pelkältään on turhankin tanniininen, mutta maitosuklaa vaimentaa tanniinit ja viinistä tulee pehmeämpi.
Tumman suklaan kanssa tanniininen viini ei sovi, sillä tanniinit korostavat tumman suklaan karvautta. Samalla viiniltä kuitenkin vaaditaan paljon makua, jotta se ei jäisi suklaan jalkoihin. Tämän suklaan kanssa maistettiin vähätanniininen mausteinen punaviini lähes hillomaisen kypsällä hedelmäisyydellä.
Makean pähkinäisen Geishan kanssa valinta kohdistuu makeaan moscateliin, josta myös löytyy pähkinäistä aromia. Jälkiruokaviinien tulisi aina olla jälkiruokaa makeampia. Muuten viini maistuu epämiellyttävän kuivalta ja hapokkaalta. Makean suklaan jälkeen viini ei enää maistunutkaan niin makealta, vaan raikkaammalta ja hedelmäisemmältä. Kaksi makeaa jostain syystä kumoaa toisensa.
Näillä pitäisi päästä alkuun. Nauttikaa hyvistä viineistä ja herkullisista suklaista!
Jos tuntuu hankalalta ja haluat päästä maistelemaan suklaita ja viinejä ohjatusti niin vastaavat yksityistilaisuudet onnistuvat ja viiniklubillamme on tulossa alkuvuodesta suklaa & viini –tasting. Laita rohkeasti viestiä tai liity postituslistalle :)
Viikonloppuna kävin Viini, Ruoka & Hyvä Elämä, eli tuttavallisemmin ViRHE messuilla perjantaina ja lauantaina maistelemassa muutamat viinit Samppanjamatkan markkinoinnin ohessa. Messuilta yleensä lähden hakemaan itselleni uusia viinejä, oli ne sitten Alkon uutuuksia tai muuten harvinaisempia pullotteita. Arvokkaampia viinejä on hyvä päästä ensin messuilla testailemaan ennen kuin ostaa pullon kotiin.
Selvästi eniten näyttäisivät houkuttelevan Samppanjat:
Syyskuussa Italiassa käydessäni pääsin tutustumaan Piemontelaisiin Brachetto-viineihin – makeisiin hieman kuohuviin punaviineihin. Muutama sellainenkin tuli messuilla vastaan.
Toki tuli maisteltua myös valko- ja punaviinejä.
Hyvät punaviinit eivät messuilla ole oikein parhaimmillaan vaan ne tarvitsisivat seurakseen jotain ruokaa. Enemmän tietoa itse messuista löytyy edellisestä blogikirjoituksesta. Jos joku haluaa perusteluja miksi juuri nämä viinit valitsin tähän niin voi kysyä kommenteissa.
Messukeskuksessa on jälleen Viini, Ruoka & Hyvä Elämä messut, tuttavallisemmin ViRHE. Maistelulipukkeilla pääsee maistelemaan viinejä lukuisten osastojen tiskeiltä. Lisäksi siellä järjestetään viineistä luentoja ja ohjattuja tasting tilaisuuksia. Kannattaa mennä käymään. Alkuun oli tarkoitus mennä vasta perjantaina paikalle, mutta pitikin käväistä pikaisesti jo tänään bisneksiä hoitelemassa ja hyvältä näyttää viinialue.
Tarkemmat tiedot lippujen hinnoista ja ohjelmasta löytyy täältä! Ja tasting tilaisuudet Viinilehden sivuilta. Itse taidan ainakin nuo Vuoden Viini -finalistit käydä maistelemassa. Samppanja- ja kuohuviinitasting on tietenkin myös suositeltava – niitä ei voi koskaan juoda liikaa.
Messut järjestetään samanaikaisesti Helsingin Kirjamessujen, Musiikkimessujen ja Art Forum Helsingin kanssa. Minut tavoittaakin Kirjamessujen puolelta Lomalinjan osastolta perjantaina klo 14-15 sekä 18-19, ja lauantaina klo 15-16. Olen siellä markkinoimassa viinimatkoja ja etenkin kertomassa meidän tulevasta huikeasta Samppanjamatkasta. Huhtikuussa 2014 tosiaan olen järjestämässä matkaa Champagnen seudulle ja matkakuume on jo nousussa. Helpotusta tähän tuo messuilla tarjolla olevat lukuisat samppanjat.
Samppanjabaarin valikoimaa.
Tässä vähän käytännön ohjeita suoraan messukeskuksen sivuilta kopioituna kaiken varalta, jos messut eivät ole ennestään tutut:
”Näin toimit viinialueella:
Maistelulasi ja –lipukkeet ostetaan Viinialueen lasipisteestä. Maistelulasin hinta on 8 €, josta saa lasinpalautuksessa takaisin 5 €. Säästäkää maistelulasin mukana saamanne lippu, jota vastaan palautamme 5 € panttimaksun. Maistelulasin palautuspiste löytyy lasipisteessä. Maistelulipun hinta on 2,50 €/kpl. Huomioittehan, että yksi maisteluannos voi maksaa useamman lipukkeen.”
Minulta monesti kysytään tuleeko viini sylkeä pois maistamisen jälkeen. Jos kulauksen hinta on 2,50 € niin harvemmin messuilla näkee kenenkään viiniä pois sylkevän. Olen aiempina vuosina ollut töissä kyseisillä messuilla ja pari vuotta sitten jo kirjoittelin Wineserver blogiin mitä nuo maisteluliput oikeastaan näytteilleasettajalle tarkoittaa. Viinimessut Confidential –kirjoitus.
Maistelulippukäytäntö johtuu siitä, että Suomessa laki ei salli tarjoiltavan ilmaista viinaa yleisölle avoimessa tilaisuudessa. Sinänsä tuo hinta kuluttajalle on varmaan ihan ok mutta rajoittaa toki maisteltavien viinien määrää. Mitäköhän tapahtuisi jos viini tuolla olisikin ilmaista. Harmittava piirre tuossa vain on se, että näytteilleasettaja saa tuosta lipukkeen hinnasta vain murto osan. Vuonna 2011 jako oli seuraava: Messujen ravintolalle 1,317€, verona valtiolle 0,468€, ja näytteilleasettajalle jää kaikkien kulujensa katteeksi 0,715€. Eli mitään kannattavaa bisnestä tuo ei ole ja siksi valtaosa messujen viineistä tulee isomman volyymin tuottajilta, joilla markkinointibudjeteissa on siihen varaa.
Näiltä messuilta saa hyviä vinkkejä mitä Alkosta kannattaa ostaa. Palaan myöhemmin asiaan ja kerron mitä hyviä viinejä itse messuilta löysin. Viinicocktailejakin näiltä messuilta löytyy :D
