Ozan Yanar

Viimeinen kampanjapäivä on takana. Nyt on sellainen olo, että olen antanut kaikkeni. Tavannut tuhansia ihmisiä, kirjoittanut blogeja, antanut haastatteluja ja kiertänyt paneeleja. Huomenna vaalien tulos on teidän kaikkien äänestäjien käsissä.

Vaalikampanjointi on ollut hurjan palkitsevaa. Monet mediat ovat nostaneet minut mahdolliseksi läpimenijäksi. Olen toki innoissani tästä. Arviot eivät kuitenkaan ratkaise näitä vaaleja, vaan huominen. Siksi on tärkeää äänestää huomenna. Lupaan tehdä hartiavoimin töitä paremman Suomen eteen, jos minut valitaan eduskuntaan.

Kun lähdin politiikkaan, muutamat tuttavani ihmettelivät päätöstäni. Miksi tuhlata siihen aikaa, kun yksittäinen ihminen ei voi saada mitään muutosta aikaiseksi. Politiikka on kestävyyslaji, jossa ei aina voi odottaa nopeatahtisia muutoksia. Olen kuitenkin nähnyt monia tilanteita, joissa sinnikäs työ ja joskus jopa yksittäinen puheenvuoro on kääntänyt poliittiset asetelmat ylösalaisin. Myös yksittäiset ihmiset voivat vaikuttaa.

Talous tulee olemaan tärkeimpiä kysymyksiä suomalaisessa politiikassa seuraavalla hallituskaudella. Siksi uskon, että asiantuntemuksestani olisi aidosti hyötyä paremman Suomen rakentamisessa. Eduskunta tarvitsee taloustieteilijän, joka ymmärtää talouden lainalaisuudet ja tekee kaikkensa hyvinvointivaltion suojelemiseksi ja parantamiseksi. Joka ei jää leikkauksia korostavien politiikkojen jalkoihin, vaan osaa vastata laadukkailla taloustieteeseen perustuvilla argumenteilla.

Suomi on aidosti vakavassa tilanteessa. Meidän on saatava taloutemme kasvuun, jotta meille kaikille riittäisi hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Me tarvitsemme inhimillistä ja järkevää talouspolitiikkaa. Heikoimpien etuuksia ja palveluita ei saa leikata viittaamalla populistisesti ”vastuullisuuteen”. Se on lyhytnäköistä politiikkaa, joka käy kalliiksi tulevaisuudessa.

Minun ihanneyhteiskunnassani taloutta ei aseteta ympäristön edelle. Ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittymällä panostamme maapallon pelastamiseen, ja erikoistumalla tähän, luomme työpaikkoja. Meillä on vain yksi maapallo, eikä meillä ole varaa tuhota sitä.

Minun unelmieni Suomi on tasa-arvoinen ja kansainvälinen. Rasismi ja kaikennäköinen syrjintä on eilispäivää. Minun Suomessani maahanmuuttajat ovat maan muuttajia. Unelmieni Suomessa kaikki olemme tasa-arvoisia ja olemme moninainen yhteiskunta. Etninen tausta, uskonto, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen tai mihinkään vähemmistöön kuuluminen ei saa olla este toimimiselle ja hyvinvoinnille suomalaisessa yhteiskunnassa.

Monet asiat, kuten perustulo, hiilivapaa Suomi ja yhdenvertaisuus, saattavat tuntua nyt utopioilta, mutta niistäkin voidaan tehdä itsestäänselvyyksiä. Nyt on muutoksen aika. Äänestä eduskuntaan taloustieteilijä, joka puolustaa heikoimpia ja ympäristöä sekä tasa-arvotaistelija, joka pitää ääntä yhdenvertaisuudesta!

On vuosi 2035. Perustulo otettiin Suomessa käyttöön viisitoista vuotta sitten. Se alkoi 2010-luvun puolivälissä muutamassa kunnassa kokeilulla, jonka tulosten perusteella se otettiin käyttöön koko maassa.

Saara on 20-vuotias opiskelija Helsingistä. Hän on kuullut tarinoita opettajaltaan ajasta ennen perustuloa ja ihmettelee usein, miksi noin monimutkaiselta vaikuttavaa sosiaaliturvajärjestelmää pidettiin yllä niinkin pitkään, vaikka vaihtoehto oli olemassa. Saaran on vaikea kuvitella elämäänsä ilman perustuloa, sillä Saara pystyy opiskelemaan täysillä ja huolettomasti, kun perustulo takaa perusturvan ja mahdollistaa päätoimisen opiskelun ilman ulkopuolista tukea tai uuvuttavaa työtä. Saara tekee välillä keikkahommia ja onkin pystynyt rakentamaan itselleen ihan omanlaisensa työkokonaisuuden, joka tekee hänen elämästään merkityksellistä ja sopivan haasteellista. Lähitulevaisuudessa Saara näkee itsensä valmistuneena, ja monipuolisella työkokemuksella varustettuna.

Saaran äiti Kaisa on pienyrittäjä. Perustulo on tehnyt Kaisan elämästä tuntuvasti turvallisempaa. Hän muistelee sitä, kuinka lama taltutettiin 2010-luvulla siirtymällä perustuloon ja kuinka se innosti lisää ihmisiä yrittäjiksi. Kaisa, niin kuin monet muut työttömät eivät olisi ilman perustulon takaamaa turvaa uskaltaneet hypätä yrittäjiksi ja toteuttaa liikeideaansa. Vielä 2010-luvun alkupuolella yrittäjäksi lähteneet putosivat melkein kokonaan yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle - nyt ajatus tuntuu mahdottomalta ja epäoikeudenmukaiselta.

Saaran isä Manuel on sosiaalityöntekijä. Hän hehkuttaa sitä, kuinka sosiaalitoimistolla työntekijöiden aikaa voidaan nyt käyttää paljon tehokkaammin ihmisten aitoon kohtaamiseen ja auttamiseen. Nimittäin aiemmin iso osa sosiaalityöntekijöiden ajasta kului teknisten toimeentulolaskelmien tekemiseen ja byrokratian pyörittämiseen - nyt hyvin harva joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, koska perustulo takaa riittävän toimeentulon suurimmassa osassa tapauksista. Manuel kokee, että vihdoin hän kykenee antamaan eniten apua tarvitseville kaiken aikansa ja ohjaamaan heidät tarvittaessa elämän uusille urille.

Saraan isoveli Lucas on taiteilija. Perustulo on turvannut hänenkin toimeentulonsa. Se ei ole häävin kokoinen, mutta se on paljon ennakoitavampi kuin epävarmat taiteilija-apurahat, jotka kuitenkin välillä täydentävät hänenkin toimeentuloaan muiden satunnaisten tulolähteiden ohella. Hän muistelee välillä, että joku puolue oli 2010-luvun alussa käynyt vaalikampanjaa postmodernin taiteen väheksymisellä, ja oli vaaliohjelmassaan kutsunut sitä “tekotaiteelliseksi”. Lucasin mielestä perustulo mahdollisti Helsinkiin aivan uudenlaisen kulttuurin “skenen”, jossa taiteilijat pystyivät viemään taidetta lähemmäs kuluttajaa ja samalla turvaamaan taiteellisen vapautensa. Lucas on tyytyväinen elämäänsä ja hänestä tuntuu hyvältä tehdä työtä, jota arvostetaan yhteiskunnassa.

Saara kokee olevansa varsin onnekas, kun syntyi vuonna 2015 ja on saanut kasvaa yhteiskunnassa, jossa perustulo on tehnyt ihmisten arjesta turvallisemman ja rauhallisemman. Saaran perheen huolet olisivat aivan toisen näköiset ilman perustuloa. Perustuloa aiemmin kritisoineet poliittiset voimat ovat myös päätyneet tälle kannalle, ja osallistuvat nykyään aktiivisesti perustulojärjestelmän kehittämiseen entistäkin paremmaksi. Paitsi se yksi torin laidalla seisova katkera tyyppi, joka huutaa että “markka ja Kelan tukiviidakko takaisin!”

---

Kuulostaako utopistiselta? Me voimme rakentaa tällaista yhteiskuntaa yhdessä, kunhan uskallamme vaatia sitä. Äänelläsi rakennetaan perustulo. Vapaa ja tasa-arvoinen Suomi voi olla totta! #Ozan2015 #Ozan89 #MaanMuuttaja

Suomen tulevaisuus riippuu vahvasti siitä, millaista osaamista meillä on. Ja siihen tarvitsemme laadukasta koulutusta. Siksi on hämmästyttävää, miten näivettynyttä koulutuskeskustelumme on viime vuosina ollut. Koulutusjärjestelmämme ja tutkimuksemme kehittämisen sijaan keskusteluun nostetaan jatkuvasti esityksiä koulutusjärjestelmän heikentämisestä. Milloin halutaan lukukausimaksuja, milloin vaikeuttaa alan vaihtamista. Opiskelijat tuntuvat olevan helppo säästökohde, kun ei haluta suututtaa suuria ikäluokkia. Tässä keskustelussa on unohtunut opiskelijoiden hyvinvointi sekä koulutuksen arvo Suomen tulevaisuuden turvaajana.

Jos minut valitaan eduskuntaan, lupaan tehdä kaikkeni, jotta opiskelijoille taataan taloudellinen mahdollisuus opiskella täysipäiväisesti ja että heidän terveyspalvelunsa säilyvät laadukkaina. Myös opiskelijoiden asema parantuisi, jos siirtyisimme perustuloon.

Tasa-arvoinen koulutus on Suomen kilpailuvaltti

Erityisen tärkeänä pidän koulutusjärjestelmän rahoituksen tasosta ja koulutuksen maksuttomuudesta kiinni pitämistä. Meidän täytyy olla valmiita sijoittamaan kunnolla koulutukseen, jotta saamme maamme uudelleen nousuun. Tämä edellyttää uudistusten lisäksi, myös julkisten varojen kohdentamista nykyistä enemmän suoraan koulutuksen- ja tutkimuksen rahoitukseen.

Suomi on tällä hetkellä yksi maailman korkeimmin koulutetuimmista maista, mutta kehitys on kääntymässä laskuun. Noin 15 vuoden kuluttua koulutustasomme uhkaa notkahtaa alle OECD- ja EU-maiden keskiarvon. Meillä ei ole varaa tällaiseen laskuun. OECD:n arvion mukaan EU:n edellisten vuosikymmenten talouskasvusta suurin osa selittyy korkeasti koulutetun työvoiman työn tuottavuuden lisääntymisellä.

Koulutustasomme heikkeneminen on vielä huolestuttavampaa, kun tiedetään, että ikärakenteemme vanhenee. Kestävyysvajeen vuoksi Suomessa uhkaa lähitulevaisuudessa muodostua pulaa erityisesti sosiaali- ja terveysalojen työntekijöistä. Tarvitsisimme siis kipeästi työmarkkinoillemme osaavaa työvoimaa. Lääkäreiden ja hoitajien koulutusmääriä on nostettava ja työperäisen maahanmuuton esteitä on purettava, jotta ratkaisemme tulevaisuuden hoitohaasteen.

Maksuton koulutus on Suomen kilpailuvaltti

Korkean koulutuksen tason lisäksi suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeinen piirre on sen maksuttomuus, joka on antanut kaikista taustoista tuleville ihmisille mahdollisuuden kehittää osaamistaan. Suomella onkin yksi maailman yhdenvertaisimmista koulutusjärjestelmistä ja se on pitkälti koulutuksen maksuttomuuden ansiota. Tästä tosiasiasta huolimatta viime vuosina on yritetty saada säädettyä laki lukukausimaksuista EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tämä uudistus nostetaan itsepäisesti esille, vaikka lukukausimaksuista tehty kokeilu ei ollut onnistunut.

Lukukausimaksukokeilussa havaittiin, että tänne tultuaan suurin osa opiskelijoista olisi kiinnostunut jäämään maahan. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on lisäksi arvioinut, että nuorten korkeakoulutettujen maahanmuutto on kannattavimpia maahanmuuton muotoja. Maahan jääminen opintojen jälkeen on kuitenkin Suomessa tehty vaikeaksi esimerkiksi lupakäytännöillä. Lisäksi Fulbright Centerin muistio vuodelta 2010 nosti osasyyksi Suomen heikkoon houkuttelevuuteen asenneilmapiirin, jossa heidän ei oikeastaan oleteta tai halutakaan jäävän tänne. Aalto yliopistossa maksullisten ohjelmien opiskelijat eivät suositelleet ohjelmiaan maksullisuuden luomaan epätasa-arvoisuuden takia. Me tarvitsemme kansainvälisiä opiskelijoita. Täällä kouluttautumiseen ja työskentelemiseen tulisi lannistamisen sijaan kannustaa!

Suomi on edellisten vuosikymmenten aikana noussut yhdeksi maailman vauraimmista yhteiskunnista yhdenvertaisen koulutuksen avulla. Yhdenvertaisella koulutuksella olemme auttaneet sekä yksilöitä että yhteiskuntaa. Takaamalla laadukkaan ja maksuttoman koulutuksen myös jatkossa, saamme houkuteltua tänne kipeästi tarvitsemamme osaajat myös tulevaisuudessa. Koulutus on elintärkeä panostus yhteiseen tulevaisuuteemme.

Ylen uutisen mukaan Perussuomalaiset olisivat valmiit harkitsemaan maahanmuuton rajoittamista kansallisuuden mukaan.

Puolue, joka sanoo vastustavansa muun muassa positiivista diskriminaatiota työnhaussa vetoamalla siihen, että kaikki olemme yksilöitä, haluaa yleistää ja kohdella kaikkia tietyn maan kansalaisia samanlaisina.

Maahanmuuttajat tai tietyn maan kansalaiset eivät ole monoliittisia ryhmiä, jotka olisivat kaikki samanlaisia. Tämän pitäisi olla sanomattakin selvää, sillä meitä suomalaisiakin on moneen junaan.

Maahanmuuttokeskustelun suppeus ja älyttömyys jälleen harmittaa. Paljon hedelmällisempää olisi käydä vakavaa keskustelua siitä, kuinka voitaisiin parantaa kotouttamistoimiamme, jotta maahanmuuttajat voisivat tulla tähän yhteiskuntaan paremmin mukaan.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on viime kesän maahanmuuttoon liittyvässä tutkimuksessaan todennut, että suhteellisen pienet panostukset, esimerkiksi kotouttamissuunnitelmien käyttöönotto, nostivat maahanmuuttajien tuloja lähes kaksinkertaisesti kymmenessä vuodessa. Ne myös vähensivät tulonsiirtojen tarvetta.

Ai niin, perussuomalaiset pitävät näitäkin itsensä moninkertaisesti takaisin maksavia kotouttamispalveluita "maahanmuuton kustannuksina".

Asia on yksinkertainen. Emme voi esimerkiksi jättää kidutettuja ja sodan uhreja auttamatta sen vuoksi, että he ovat perussuomalaisten mielestä väärää kansallisuutta.

Eräälle 50-vuotiaalle miespuoliselle tutulleni naurettiin työpaikalla, kun hän ilmoitti haluavansa pitää pitkät vanhempainvapaat. Sanottiin, ettei se ole yleensä tapana. Elettiin 1990-lukua, eikä lastenhoitoa ei pidetty ainakaan kaikilla työpaikoilla miesten hommana.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten sukupuolistereotypiat sitovat myös meitä miehiä. Jos saisin itse lapsen, en haluaisi missään nimessä menettää mahdollisuutta jäädä vanhempainvapaalle hoitamaan lastani.

Vaikka Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista yhteiskunnista, naiset tekevät yhä tilastojen mukaan enemmän kotitöitä ja pitävät huomattavasti enemmän vanhempainvapaita. Vanhat stereotypiat hoivaaja-naisista ja elättäjä-miehistä elävät siis taustalla yhä vahvana. Koska feminismi ajaa näiden sukupuolittuneiden roolien murtamista, se hyödyttää kaikkia sukupuolia.

Vaikka yllä kuvattuja asenteita on yhä, minun sukupolveni miehet pitävät jo hieman isiään enemmän vanhempainvapaita. En kuitenkaan usko, että asenteet muuttuvat pelkällä vapaaehtoisuudella. Sen osoittavat tilastotkin. Kaikista maksetuista vanhempainpäivärahoista menee miehille vain 8,8 prosenttia yhä tänä päivänä.

Usein miesten vanhempainvapaiden käyttämättömyyttä perustellaan sillä, että isillä on usein korkeammat tulot eli perheen talouden kannalta naisen kannattaisi jäädä kotiin. Akavan tekemän selvityksen mukaan esimerkiksi kotihoidontuen jakaminen vaikuttaisi perheen tuloihin vähemmän kuin monet olettavat. Ja kaiken lisäksi vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen on yksi syy, miksi miehet tienaavat yhä vuonna 2015 keskimäärin naisia enemmän. Siksi näihin rakenteisiin pitää vaikuttaa lainsäädännöllä.

Koska naiset käyttävät yhä paljon enemmän perhevapaita, se heijastuu heidän asemaansa työmarkkinoilla. Tuttavapiirini on täynnä osaavia ja koulutettuja naisia, jotka vuodesta toiseen roikkuvat pätkätyöstä toiseen. Tämä on totta myös tilastojen valossa. Akavan mukaan joka kolmas korkeakoulutettu alle 35-vuotias nainen työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Nuorilla, koulutetuilla miehillä pätkätöiden osuus on selvästi alhaisempi – reilut 20 prosenttia. Akavan mukaan tätä epäkohtaa selittää niin kutsuttu vauvariski. Eli työnantajat syrjivät nuoria naisia, sillä pelkäävät heidän hankkivan lapsia.

Vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen heijastuu myös naisten uralla etenemiseen, palkkaan ja jopa eläkkeisiin. Siksi vanhempainvapaat pitäisi jakaa tasaisemmin 6+6+6-mallilla, jossa molemmille vanhemmille kuuluu kuusi kuukautta vanhempainvapaata ja kolmannen kuuden kuukauden jakson he voivat jakaa vapaasti keskenään. Vanhemmuuden kustannukset pitäisi jakaa kaikkien työnantajien kesken siirtämällä ne Kelan maksettavaksi.

Me emme voi odottaa asenteiden muuttumista vuosikymmenten ajan. Tarvitaan määrätietoista feminististä politiikkaa tasa-arvon saavuttamiseksi. Siksi toivon äänestyspäätöstä miettiviltä: valitkaa näissä vaaleissa feministinen ehdokas.