Jyrki Hämäläinen

Hietalahdenrannassa pönöttää uusin loistoristeilijä. Pienempiä paatteja killuu satamaaltaassa. On stadilainen keskipäivä, ja aurinko pöhisee merimieskapakka Salven terassilla. Nuorisolehti Suosikin päätoimittajuuden jättävä, heinäkuussa kuusikymppiä täyttävä Jyrki Hämäläinen istuu terassilla, tilaa 36 senttiä punkkua ja talon perinteiset lihapullat. Silmillä on mustat lasit, ja keltaisen t-paidan etumuksessa lukee HIT MAN!

"Tsekkaa hei selästä. Totuus löytyy sieltä."

Lännenlokari. Ai niinku siinä biisissä?

"Se olen mä! Mä olen armoton Hiski Salomaa -fani ja voin allekirjoittaa ton jutun koska vaan. Toi kappale oli Salomaan käsialaa. Otin aikoinaan Salomaan Tiskarin Jenkan vitsinä, mutta sitten kun kuulin Lännen Lokarin. “Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa, niin vapaus se varmasti voittaa..." Menee mitenkä päälleen ja silmälleen ja katto romahtaa niskaan, niin vapaus on kuitenkin siinä."

Ei tajuta, miten vapaita me ollaan.

"Me mietitään ihan liikaa, mitä muut meistä ajattelevat. Mitä MUSTA ajatellaan... Ihmisillä menee ihan liikaa aikaa hukkaan naapureiden kanssa, sillä oikeasti naapurit ajattelee vaan omia asioitaan. Ihminen kuvittelee olevansa laserin alla, vaikka pitäisi olla niin kuin merellä. Tuuli vie ja mukana mennään!"

Vapaus, bailaaminen, meri ja aallot, kyllä mä ymmärrän. Mitkä mestat täällä stadissa on sulle tärkeitä?

"Nuorena halusin merimieheksi, joku magneetti on aina vienyt mua satamakapakoihin. Tää Salve edustaa jotain semmoista, vaikka täällä ei merimiehiä enää näekään. Ja Hietalahden alue ylipäätään, tässä on särmää, koska tää ei ole sofistikoitunut mesta. Tossa on Lönkka, voi vaikka kävellä Rivoliin pizzalle."

Pyöritkö sä Kaivarissa?

"Saatan kävellä myös Caruseliin tai Ursulaan tai istua Strindbergin kahvilassa tuntikausia. Mä olen kova terassifriikki."

Kenen jätkien kanssa sä nykyään hengailet?

"Top teniä on vaikea vetää. Harri Piitulainen, joka nykyään vetää Kurrin paikassa kuntonyrkkeilyä, kuuluu hyviin kavereihin, ja Dannyn kanssa me tavataan säännöllisesti."

Kesä on nastaa aikaa, vanhoja hörhöjä putoilee kesäkadulle.

"Mulla on taipumusta heittäytyä mukaan sosiaaliseen sohjoon, ja saatan myös hirttäytyä mukaan kaikenlaisiin keskusteluihin."

Carpe diem?

"En ole koskaan eristäytynyt, on kivaa olla sosiaalinen eläin."

Toimittajan on pakko olla sosiaalinen, päätoimittajankin. Olet sanonut diggaavasi Suosikista kuin Disney Aku Ankasta?

"Tää on ollut loistavaa. Ottaa niin paljon ihmiskontakteja. Se on tehnyt elämästä ihan eri näköistä."

Tässä purjehditaan, mutta miltä sköneltä sun nuorisojolla lähti liikkeelle?

"Ensimmäisen jutun mä kirjoitin Suosikkiin vuoden 1963 keväällä. Olin yhteiskunnallisen korkeakoulun eli nykyisen Tampereen yliopiston opiskelija ja kirjoitin elokuva-arvosteluja Aviisi-lehteen. Joku vinkkasi Suosikin haluavan Marjatta Leppäsen haastattelun."

Aiheella ei ollut mitään tekemistä James Deanin, Elviksen eikä Marilynin kanssa?

"Se olikin Suosikin alkuvaihetta. Olin jo silloin ollut kesätöissä Ruotsissa ja kierrellyt jonkin verran Eurooppaa paikallisten amerikanrauta-raggareiden kanssa. Ostettiin bensaa kimpassa, käytiin Hampurin Star Clubilla ja seikkailtiin ympäriinsä. Mä olin jo silloin rock‘n rolliin suuntautunut ja vaikka mä olin tehnyt sen Marjatta Leppäsen haastattelun, mä selitin päätoimittaja Isto Lysmälle, ettei tää Suosikki ole mikään Marjatta Leppänen-lehti, vaan rock ja pop ovat niitä kovia juttuja, joita pitäisi lähteä luotaamaan. Lysmä nyökytteli, ja hengaillessani Pariisissa tein juttuja paikallisista rokkiklubeista, twististä... Armeijan jälkeen kirjoittelin Ruotsista, olin yökerhossa spiikkerinä ja tein muuta hullua, olin muun muassa portsarina Grand Hotelissa."

Anna mä arvaan. Sä keräsit rahaa Lontooseen muuttoa varten?

"Joo, mä ‘muutin’ Lontooseen ‘kokonaan’ vuoden 65 alussa. Siellä oli just räjähtämässä tää Beatles, Mods, Rockers, Rolling Stones, Carnaby Street, Kings Road, Mary Quant, koko nuorisokulttuurikuvio. Oli syntymässä uusi ihmisrotu, ja jouduin koko tän homman keskipisteeseen. Mitä sitten? Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja mua auttoi Andy Gray, New Musical Expressin päätoimittaja, joka oli aikaisemmin kirjoitellut Suosikkiin freelancerina. Mä pääsin palloilemaan NME:n käytäville, samoille kokolattiamatoille, joilla Tom Jones, Rollarit ja Jimi Hendrix käppäilivät. Lontoossa oli kaikki: Dylanit, Donovanit, rauhanmarssit sekä hirveä idealismi... syksyn 65 olin Suomessa ja tein telkkaa, Veijalaisen Mapen kanssa Ohimennenohjelmaa, ja samaan aikaan Suosikkia. Silloin päätin, että Suomi on sarvikuonojen maa, enkä mä voi asua täällä! No, sitten mä ‘muutin’ jenkkeihin. Pyörin New Yorkissa ja Losissa ja pääsin taas sauhuamaan Andyn suhteilla. Siellä mä seikkailin, kunnes kesällä 66 tulin Otaniemeen juhannuskeikalle. Silloin tarjottiin vakituista duunia Suosikissa, ja en mä tiedä, jotenkin mä jymähdin tänne."

Missä sä asuit?

"Mä asuin rock‘n roll-pianisti Seppo Sädevuon keittiössä Fredalla. Aina kun se tuli keikalta, se herätti mut potkaisemalla lattialle, ja kämpässä alkoivat hirveät bailut."

Olitko sä jo silloin Dannyn possessa?

"Joo, mä olin ensin Danny Show’ssa 1966 ja myös Pop-Showssa. Se oli omituinen kiertue, siinä oli kaikkea sekaisin, laulajia ja show’ta, ja niiden kanssa mä kiertelin tanssilavoja. Viikolla mä tein Suosikkia."

Oliks Remu jo silloin kuvioissa?

"Se oli bubbling under. Creatures oli sellainen pahojen poikien bändi, ne olivat Jurassic Park -jätkiä, joita levy-yhtiöt pelkäsivät. Mutta niillä oli katujätkien kannatus."

Sä olet ollut messissä kaikkina vuosikymmeninä. Mikä on ollut hurjinta aikaa?

"60-luvun loppupuoli. Viimeiset viisi vuotta. Teeveen älytön nousu, huvipaikkojen kulta-aika... Helsingin ympäristössäkin oli kaiken maailman tanssilavoja, ja kaikenlaisia bändejä rämpytti Porvoon alueella. Popskene eli koulubailuissa, ne olivat hyvä työllistäjä, kunnes ne kiellettiin, koska siellä dokattiin, tapeltiin ja sekoiltiin niin eläimellisesti."

Vuonna 1961 Pentti Saarikoski kirjoitti Suosikkiin, ja vuonna 68 sut nimitettiin capo di tutti capiksi, Suosikin päätoimittajaksi.

"Mut oli jo vuonna 66 päästetty Sarjakustannus Oy:n päätoimittajaksi. Vedin 32:ta sarjakuvalehteä. Mieluisin oli Batman, jonka päätoimittaja mä olin. Okei. Mä saatoin olla Kirkan ja Dannyn kanssa keikalla ja soittaa Seinäjoen Sorsanpesästä jotain lännensarjan otsikkoa."

Olitko sä jo silloin kova jätkä bailaamaan?

"Ehdottomasti. Vaikka lehtiä toimitettiin kapakassa, vaikka miten ja missä, niissä oli sellainen draivi, että ne toimivat. Hommat saatiin hoidettua, eivätkä artistit ymmärtäneet sellaista toimittajaa, joka ei välillä sammunut ojaan ruohonkorsi nenän päällä. Kunnon poptoimittaja bailasi artistin kanssa yötä myöten, ja sitten tehtiin juttu."

Wallu Valpiohan on kunniakkaasti jatkanut tota perinnettä. Se diggaa fanina sitä, mistä kirjoittaa, ja siinä ei ole pätkääkään nynnyilyä eikä kyynisyyttä.

"Wallu on mainio tyyppi. Sillä on huikea draivi."

Wallu on vastaanottanut kuraa niiltä rockkirjoittajilta, joiden nimeä ei tänään kukaan muista. Niin kuin sustakin, Wallustakin on tullut itsestään stara.

"Niin on. Vedettiin kerran Wallun kanssa Emman jatkoilla konjakkia ja juteltiin... Se on heittäytyvä fani. Kun se teki Radio Cityyn ohjelmia, se kävi Suosikissa viikon aikana hemmetillisen kasan vanhoja lehtiä läpi... Se oli kiinnostunut siitä, mitä teki. Uteliaisuus on avain. Sun täytyy olla kiinnostunut siitä mitä sä teet, ja heittäytyä siihen. Nykyään puhutaan raameista enemmän kuin taulusta. Jutut syntyvät muka palavereissa ja muistioissa. Teknokraatit voivat hoitaa teknokratian. Se on jees."

Hajuton ja mauton on hyvä veli. Onks joskus ollut toisin?

"Mä olin jossain vaiheessa Hymy-tiimissä pr-johtajana. Se tarkoitti esimerkiksi Olavi Virran patsaan pystytystä. Mutta siihen kuului myös salaneuvoksen rooli. Mun piti hommata enemmän tai vähemmän julkisesti ihmisiä antamaan Hymy-lehteen haastatteluja. Ihmiset olivat sen verran narsisteja, että he lähtivät helposti mukaan. Intimiteettisuojalaki muutti kaiken. Pinnalle pyrkivät nuoret tuomarit alkoivat soitella: ‘Lehti kirjoitti susta tällaista. Haastetaan oikeuteen, saadaan hyvät rahat.’ Ne olivat ihan kesyjä verrattuna tämän päivän kamaan."

Seiska on muuttanut systeemin.

"Se on hoitanut oman tonttinsa komeasti. Sabluuna on hyvin hallussa."

Julkkikset ovat pahoillaan Seiskan vihjepuhelimesta. Onhan se aika häijyä?

"Toisaalta on tyyppejä, jotka vaikka maksavat päästäkseen lehtiin, jasminet ja villemarkukset."

Onks aina ollut julkkiksia, jotka hirnuvat mediaan hinnalla millä hyvänsä?

"On."

Ovatko mimmien otteet tulleet härskimmiksi?

"Ovat. Spede loi uuden trendin, verovähennyskelpoisen rakastajattaren, sanoi joku Spedestä. Nimittämällä Drockilan toimitusjohtajaksi firmaan Spede maksoi tytölle liksaa. Syntyi uusi termi, verovähennyskelpoinen rakastajatar. Olen kuullut Helsingin playboyden joskus tuskailevan, että mikään ei ole niin kallista kuin ilmainen pimppi!"

Vai olisiko kallis pimppi sittenkin halvempaa?

"Kaikella on hintansa. Mutta mihin vedetään rajat? Mikä on suurta rakkautta, mikä ihastusta, mikä charmia? Ne ovat veteen piirrettyjä viivoja. Enää ei ole yhtään omituista, jos nuori mimmi seurustelee jonkun vanhan äijän kanssa ja äijä maksaa sen vuokran. Se on nothing! Sä voit julkisesti hyödyntää suhteitasi ja kaikkia juttuja. Se on ollut tyyli maailmalla jo pitkään, ja nyt se on täällä. Pelin säännöt ovat muuttuneet. Mutta eihän peli sulje pois tunteita. Ihmisillä on kivaa keskenään!"

Onko näiden vuosikymmenten aikana ollut sellaisia lanseerauksia, joista sä olisit ylpeä? Jotain hahmoa tai tähteä, jonka sä olisit tuonut esille?

"Mä jouduin tavallaan lanseeraamaan rockabilly-aikaan tän Crazy Cavan -buumin. Olin Mäntsälän tanssilavalla nähnyt nuoria jätkiä farkkutakeissa ja heitoissa. Niiden selässä luki Crazy Cavan. Ne selittivät, että Anttilassa oli Cavanin levyjä myynnissä halpatuontina, ja siitä syntyi katujuttu Helsingissä. Se ei ollut mikään iso, mutta aika tehokas. No hyvä. Soitin Ilpo Mustolle Lontooseen ja kerroin, että täällä on nousussa tällainen Crazy Cavan, ootko sä haastatellut sitä. Musto selvitti, se oli aluksi vähän vaikeata, mutta lopulta Cavan löytyi esiintymästä jostain pubista jalkalampun alta. Kun Musto selitti heidän olevan Suomessa kauheita kulttihahmoja, Crazy Cavan kysyi: ‘Onks toi jotain vittuilua vanhalle äijälle?’ No, täällä vedettiin Crazy Cavanista julistetta, kantta ja meininkiä... Lido Salonen hoiti jätkille keikkoja, ja Jari Väänänen julkaisi lisää levyjä. Lopulta ne myi täällä yhteensä satatuhatta levyä. Crazy Cavanista mä opin sen, että juttu voi lähteä kadulta. Jalkakäytävällä on kova kysyntä, mutta levymyyjät ja keikkajärkkärit eivät ole hereillä. Tätä levy-yhtiöiden trendipäälliköt nykyään hakevat."

Nuuhkivat kulkukoiran pepaa?

"Tai Semifinalia, tai mitä tahansa discoa. Kaikki hajut käyvät, joissa haisee raha!"

Melrosehan diggasi Crazy Cavania. Melrose oli itsekin osittain just tätä makeeta fifties rock’n rollia, sitä mitä mä olen aina digannut. 50-luku tulee aina uudestaan. Eiks Elviksen 68 nahkakledjut olleet just tän Texas-mimmin päällä?

"Gene Vincentilla oli eka nahkapuku, mutta Elvari lanseerasi sen 68 comeback-show’ssaan tosi vahvasti. Elvari halusi nimenomaan jonkun sellaisen symbolin, joka jäisi."

Se oli maailman seksikkäin. Ulkonäkö meinaa usein yhtä paljon kuin musa, ja se on ihan buono.

"Suomessa ei ole oikein saanut puhua karismasta. Se on koettu liian pelottavaksi, ja siksi laulajat eivät itsekään ole pystyneet sanomaan olevansa helvetin karismaattisia. Se on sellainen sana, jota pelätään, luullaan, että se sulkee ulos."

Remulla on sitä. Ei haittaa, vaikka olisi 120 senttiä pitkä.

"Toimii. Huoneessa on sata henkeä, ja Remu istuu yhdessä nurkassa, ja se nurkka alkaa imeä. Se on se profiili."

Mitä sä alat syksyllä väsäämään? Mitä on nää erikoistehtävät, mihin sä siirryt?

"Mä alan suunnittelemaan uusia juttuja. Musta tulee jonkin sortin talent scout. Ne sanoivat, että vietä ihan rauhassa ne 60-vuotispäivät, ja katsotaan sitten."

No?

"Mä en vielä ole ehtinyt oikein suhtautua, en ole vielä ehtinyt ottaa sitä tonne mietintämyssyyn, en ole ottanut siihen mitään kantaa. Mä vaan hyppään sekaan sohjoon ja täytän sen alta pois. Katon seuraavana päivänä, olenko mä muuttunut! Se mikä on tietenkin kivaa, on se, että on hengissä!"

Sähän olet vetreä pantteri!

"Rockmaailman isot nimet ovat monet kuusikymppisiä. Tina Turner on 62, Tom Jones 61, Rollarit lähtevät juuri kiertueelle ja Ranskassa Johnny Hallyday täyttää ensi vuonna 60. On olemassa tällaisia tyyppejä, jotka aikaisemmin edustivat nuoruutta ja svengiä, ja nyt ne rullaavat tuolla edelleen, paahtavat ja veivaavat."

MTV eli Music Televisionhan oli se juttu, joka muutti tän keikalla kiertämismeiningin?

"Se oli 80-luvulla, kun video lähti kiertueella. Se oli kova vedenjakaja. Sitä ennen bändit kiersivät ja lanseerasivat kiertämällä. Videolla kiertämisen hyödynsi ekana Duran Duran Hungry like a Wolfilla ja sen jälkeen Michael Jackson Thrillerilla. Naisista eka oli Madonna."

Jos Janet Jackson on vähän pulskistunut, venytetään, no problem.

"Räjähdyksiä, seitsemänmetrinen käsi ja vaikka mitä on ollut vuorotellen tarjolla, joten stuntit ja efektit eivät enää huumaa kuten ennen. Kukaan ei hätkähdä jättiläissilmää, joka kasvaa nenästä. Okei, so what, antaa tulla! Ollaan palattu takaisin kuvallisiin perusjuttuihin."

Mikä on sun mielestä internetin vaikutus popkulttuuriin?

"Se on ihan sama kuin jonkun MTV:n. Se tehostaa lanseerausnopeutta, ja samalla se on tehnyt popkulttuurista fast foodia. "

Ei ole paluuta niihin aikoihin, kun Suosikin julistetta odotettiin kuin Raamatun uutta käännöstä?

"Ei. Netti muuttaa kulutustottumuksia. Musiikki pureksitaan nopeasti. On kiire seuraavaan Mäkkäriin. Tästä johtuvat maailman levy-yhtiöiden suuret ongelmat. Lanseeraukset nielevät rahaa, mutta tähdet sammuvat nopeasti. Totta kai on mahdollista, että uusi Elvis tulee jostain, mutta nyt on nähty ja koettu niin paljon, ettei alusta voi aloittaa."

Nykyään on vaan trendejä.

"60-luvulla ei ollut sellaista sanaa muualla kuin Voquessa. Trendejä ei ollut musiikissa, niitä oli lahkeiden leveyksissä. Jälkeenpäin tulivat genret, lifestylet ja muut. Yhdessä vaiheessa lanseerattiin X Generation, enkä mä ole vieläkään selvittänyt mikä oli tää mystinen nuoriso X. "

Se oli varmaankin kiva myyntipaketti. Nuorisosta niitä saa. Niillä voi roikkua perseet maassa, tai niillä voi olla uusi kaulapanta, ne ovat silti söpöjä koiranpentuja. Sä haluat ottaa ne syliin ja rapsuttaa niitä korvan takaa.

"Toimii! Niillä on se raikkaus ja energia: vaikka ne vaan kävelisivät ja puhuisivat, se aitous tulee läpi. Niillä on niin paljon energiaa, etteivät ne millään pysty sitä taktikoimaan."

Vähän bisseä ja hulluja leluja. Miina Äkkijyrkkä sanoi hyvin. Mie en lue kirjoja ennen kuin makaan vanhainkodin sängyssä.

"Toimii. Sun pitää olla on the move ja liikkeessä niin kauan kuin pystyt!"

File: Jyrki Hämäläinen

Paino: 105 kg
Koti: Haukilahdessa ja Nizzassa
Juoma: Jack Daniels
Tuoksu: Eau de Sauvage
Kello: Rolex
Auto: Volkswagen
Parisuhde: Avoliitto