Selittäisitkö maailmaa ja elämää nähneenä miehenä pari asiaa? Ollessani kanssakäymisessä ihastukseni kohteen kanssa yritän luonnollisesti olla edustava, miellyttävä ja kiltti. Yleensä nämä naiset kuitenkin pitävät minua aina vain ihan mukavana, mutta täysin turhana heppuna, joka ei ole yhtään kiinnostava ja jota voi pompotella mielensä mukaan. Sen sijaan ollessani välinpitämätön, joskus valitettavasti melko tylykin, minua jahtaavia (suhteellisen harvoja) tyttöjä kohtaan, ja yrittäessäni saada elää elämääni heiltä rauhassa, kertovat he minun olevan “erilainen, tosi mielenkiintoinen ja sytyttävä”. Samalle he usein tilittävät kaikista heidän pokaustaan yrittävistä tylsistä luusereista, joiden piirteisiin salaa samaistun. Tiedän kuitenkin, että nämä valituksen kohteena olevat luuserit kohtelisivat näitä minuun ihastuneita naisia paljon paremmin, ja antaisivat näille naisille ilomielin kaiken sen, mitä he yrittävät turhaan hakea minulta. Toinen asia. Kun viimein sitten alkaa seurustella vakavasti jonkun kanssa, alkaakin tilaisuuksia heti sadella kiusallisen paljon yhtä aikaa muilta naisilta ja erityisesti niiltä kaikilta samoilta tutuilta naisilta, joiden “lämmittely” sinkkuna ollessa oli masentavaa ajan tuhlausta. Saadessaan pakit tuntuvat nämä entiset unelmieni kohteet sekoavan ja he alkavat yrittää vielä kovempaa kunnes sortuisin. Miksi? Mitä järkeä tässä jutussa on? Eikö tätä nyt oikeesti mitenkään voisi tehdä jotenkin helpommaksi kaikille?