Paranoid

Kun olin sunnuntaina töissä, joutui työkaveri lähtemään kesken kaiken pois töistä saatuaan yrjötystaudin. Lakanan valkeana se rimpuili töissä muutaman tunnin, mutta sitten me ajettiin se kimpalla pois. Ja ekat laatat oli kuulemma tullu jo pukuhuoneella, et silleen.

Koskapa kyseinen tauti on äärimmäisen herkästi tarttuva, olen aivan neurooseissa kuulostellut kroppani pienintäkin risahdusta koko alkuviikon. Koska olisihan se nyt ihan tyypillistä, että kun on kivaa ohjelmaa suunniteltu viikonlopulle, niin makaisin kaksinkerroin halaamassa vessanpönttöä ainakin kolme päivää.

Tänään on ollut todella sellainen olo, että aloin jo epäillä, onko se tauti vihdoin iskenyt kimppuun. Päätä kun on särkenyt koko päivän, on ollut lievästi kuvottava olo, eikä ruoka maistu. Kuumetta ei kuitenkaan ole, eikä muuten kuvotusta lukuunottamatta mitenkään heikko tai sairas fiilis. Ehkä se on vaan pahemmanlaatuista luulotautia. Työkaverit alkoi tietty huutaa raskautta kurkut suorana, mut sekään vaihtoehto ei kyllä vaikuta kovinkaan todennäköiseltä.

Mikä sen sijaan on erittäin totta, on se, että kaikkien maailman finnien isoäiti on puskemassa ylähuuleeni vasemmalle. Huuli on tällä hetkellä töröllään kuin pusukalalla, ja voin kuvitella että se on lauantain pippaloissa huomaamaton kuin 30cm halkaisijaltaan oleva punakärpässieni vihreässä sammalikossa.

Huoh. Voi näitä naisen ongelmia.