Perjantaina mun mitta tuli täyteen näiden pakkasten kanssa!
Läksin ratsastamaan töiden jälkeen ja ajattelin viedä hevosen maastolenkille, kun on jo valoisaa niin pitkään. Puolen tunnin päästä jouduin kuitenkin kääntymään takaisin tallille, sillä mun silmät jäätyi umpeen niin ettei nähny eteensä .
Siis hei oikeesti.
Työasuuni kuuluvat lökäpöksyt, jotka ovat kyllä käytössä mukavat, mutta eivät mitenkään erityisen edustavat. Ne kiristetään vyötäröstä sopivaksi kiristysnarulla. Vaikka olen kukkakeppi, joudun käyttämään pitkien säärteni takia L-koon housuja. Niinpä narulla joutuu todella kuromaan housuja kiinni.
Olin juuri saanut yhden ihmisen asiat hoidettua ja hän oli poistumassa työhuoneestani. Automaattisesti nousin kätelläkseni hänet hyvästiksi. Samalla tunsin, kuinka housuni alkoivat liukua kohti nilkkoja. Vyötäröllä oleva kiristysnyöri oli auennut.
Oikea käsi oli ojennettuna kohti poislähtijää, vasemmassa kädessä oli kansio. Asiakas oli jo ojentanut oman kätensä puolimatkaan vastaan. Ei auttanut kuin viskata paniikissa kansio pois kädestä pöydälle, missä se ryskyen kaatoi ison kasan tavaroita, siepata housut ja pelastaa mitä pelastettavissa oli. Taisi se hyvästeltäväkin siinä tulla hyvästeltyä, mutta oudon katseen sain läksiäisiksi.
Miten mulle voi käydä aina jotain noloa???
