Piiklen merkintä kirvoitti tämän merkinnän. Aloin ensin vastaamaan piiklen plokiin, mutta tuli sen verran sepustusta, että piti laittaa tämä omaksi merkinnäkseen ja lakata terrorisoimasta toisten blogitilaa.
Mä olen rajotetusti epäsosiaalinen: tykkään olla hyvien ystävien/kavereiden kanssa ja jossain määrin tutustua uusiin ihmisiin, mutta esim. jotkut sukukokokukset, serkun häät, yhteiset perhejoulut tai Taavi-sedän 60v -juhlat saa mut kananlihalle kauttaaltaan. Mä osaan kyllä käyttäytyä kun tarve vaatii, mutta mä en ole kiinnostunut pätkääkään jostain pönötysjuhlista tai juhlista, joissa en koe kuuluvani messiin, olevani oman viitekehykseni puitteissa jos hienosti sanotaan.
Mun mutsi taas oli ihan toista maata. Se oli aina ihan intopiukkana järjestämässä kaiken maailman kissanristiäisiä ja mutsin puolen koko suku on oikeestaan ihan samanlaista. Jos Olli-sedän kolmannen nimen nimipäivät on tänään niin sinne ryntää puoli sukua, kutsuttiin tai ei, ja sitten siellä kaakatetaan kahvikupit sylissä ihan onnessaan ja kaikilla on NIIN mukavaa. Mä vaan koetan vältellä tollasia tilaisuuksia parhaani mukaan, ja jos mut sinne pakotetaan, yritän paeta heti kun se vain suinkin on mahdollista.
Mä olen varmaan periny tän isältäni, joka on mestarillinen sosiaalisten tilanteiden välttelijä silloin, jos se kokeee että ei ole tulossa sen maun mukaiset kinkerit. Oikeestaan koko faijan puolen suku on sellasta, mikä on oikeestaan tosi mukavaa. Ei koskaan pönötysuhlia. Esim. faijan viiskymppiset pidettiin mökillä, jonne kutsuttiin vain se rennoin lähipiiri ja sit oltiin ja saunottiin ja syötiin liikaa ja juotiinki kait. Ja kaikilla oli tosi kivaa, ja sai olla verkkareissa.
Ensi lauantaina on siskon lakkiaiset. Apua. Mä olin jo keksiny kunniallisen pakokeinon sossuilusta ja ilmoittautunu keittiöön laittamaan ruokaa ja huolehtimaan tarjoiluista, mutta nyt kun käsi on kipsissä sormista kyynärtaipeeseen niin pikainen suunnitelma B ois nyt tarpeen!
